Heihei helteet, olen valmiina syksyyn ja sateisiin

Pin up your gurls

Jalka on vapaa kääreistä, muttei kivutta kestä vielä täydellistä askelta

Lauantain ratoksi pohdin taas kerran tulevaa syksyä ja seuraavan kauden P333 vaatekaappia.

Näillä lämpötilalukemilla tuntuu niin hullunkuriselta ajatella, että jo kuukauden päästä sitä, kenties miettii  riittäkö että pukee takin aamulla päälleen vai olisiko syytä jo pukea se yksi ylimääräinen paitakerros.

30 vaatkappaletta, muutama tarvittaessa vaihdettava asuste - siinä suunnitelmani syksyä varten.

Minua on kesän kuluessa muutamaan kertaan haastettu todenteolla pohtimaan kysymystä pukeutumisen merkitystä anten rehellisiä tilaisuuksia tutkia sitä millainen on minun oma tyylini ja millainen haluaisin minun tyylini olevan. Mitä pukeutumisellani viestin ympäröivälle maailmalle?

Haastavia kysymyksiä eikö - sellaisella hyvällä tavalla haastavia toki?

Helpointa aloittaa oman tyylinsä tarkastelu,  on lienee hetkeksi keskittyä siihen millaisista asioistamaailmassa sitä pitää ja mistä kaikesta elämässä innostuu ja inspiroituu.

Seuraavaksi on rehellisin ja avoimin mielin katsahdettava millaista elämää todellisuudessa elää - millaisista asioista arkiviikot koostuvat, millaista - kensties säännöistä-  rytmiä vuoteen kuuluvat kuukaudet noudattavat. Entä onko elämässä selkeitä kausia - kesällä yhtä ja tavella toista - tai toistuvia tapahtumia, niinkuin joka syksyinen juhlarupeama tai kesän festarikiertueet.

Pysähdytäänpä tässä kirjoituksessa pohtmaan tähän kohtaan asioita joista minä pidän.

Ensinnäkin, minä pidän valtavasti yksinkertaisuudesta ja vaivattomuudesta - ei sillä, että olisin laiska tai haluton ja että minua jotenkin suunnattomasti häiritsee nähdä minkäänlaista vaivaa minkään eteen. Ehei, minusta nyt vain yksinnkertaiset asiat puhuttelevat minua eniten ja asioiden vaivattomuudessa on jotakin sanomattoman kaunista.

Tästä löytyy tyylini yksi kulmakivistä - yksinkertaista ja vaivatonta. 

Materiaaleja jotka eivät juurikaan vaadi huolenpitoa - esimerkiksi tärkkäystä tai jatkuvaa tarkkaa silittämistä. Selkeitä ja yksiselitteisiä muotoja ja leikkauksia - sellaisia joita on helppoa lähestyä ja ymmärtää. 

Selkeitä yksityiskohtia, jotka kenties itsessään sisältävät jotakin katsetta vangitsevaa.

Seuraavaksi on luontevaa siirty listaamaan asioita joista ammerran inspiraatiota

romantisoitu sirkusmaailma, 

huvipuistot, 

karnevaalit, 

kabareet,

epätodelliset mielikuvitustodellisuudet, 

moderni näkemys menneistä vuosikymmenistä,

liioitellusti väritetty  50-lukuinen pikkuvaimoarvomaailma, 

todellisuuden näkymätön puoli,

mielikuvituksellinen konservatiivisuus,

urbaani shamanismi,

meri,

linnut,

ristiriitaisuudet

yllä yksinkertaistettu pikalista silmänräpäyksessä mieleen nousevista asioista.

Jos tyylini kirjoittaa reseptiksi, 

resepti on jotakuinkin tälläinen -

kourallinen yksinkertaista käytännöllisyyttä, 

jotakin mustaa, 

jotakin raidallista, 

jotakin värikästä,

jotakin vintnagehenkistä,

ripaus pin-up tyttöiltä lainattuja ideoita,

hyppysellinen drag queen glamouria,

ripaus tilanteen vaatimaa kunnioitusta

koko komeus kuorrutetaan oikealla odottamattomalla elementillä, 

nojataan luottovaatteiden voimaan,

hyväksi havaittu leikkaus ja ajaton kuosi

 pukee ja imartelee vartaloa kaudesta toiseen

Uusien kumisaappaiden vilpitöntä ihailua

Syyskuussa siirryn kokonaisvaltaisesti uuden P333 vaatekaapin vaaraan.

Nyt meneillään on välikausi, tarkoituksena kartoittaa mitä kaikkea elementtejä omistan tulevaa P333 vaatekaappia silmälläpitäen. Aika pitkälle tuo vaatekaappi tulee rakentumaan vanhojen olemassaolevien vaatteiden ja asusteiden varaan. Olen varannut itselleni budjetin muutamia hankintoja varten - mekko, syystakki, yksi yksivärinen ja yksi kirjava paita ovat hankintalistalla.

Löysin tänään ruokakaupassa piipahtamisen yhteydessä aivan ihastuttavat KoneHelsinki kumisaappaat. Saappaat ovat maiharien oloiset ja valmistettu sellaisesta materiaaliseoksesta, että niiden jalkaan vetäminen ei välittömästi aiheuta ylitsepääsemätöntä suonenvetoa jalassani. Syksyiset sadekelit ovat aina haastavinta aikaa minulle - pidän kävelemisestä, mutta jalkani eivät pidä kumisaappaista. Perinteiset Nokialaiset tai hienosto Huntersit ovat materiaaliyhdistelmänsä vuoksi kokonaan poissa laskuista - saan noin puolet varpaista saappaan sisään, ennenkuin järjettömän tuntuinen suonenveto iskee. Kävely kyseisillä saappailla ei loppumattomien jalkakramppien vuoksi ole mahdollista, ei vaikka miten haluaisin. Eivätkä krampit edes lopu vaikka otan saappaan jalasta, ne jatkuvat toisinaan tunteja toisinaan jopa päiviä saappaista luopumisen jälkeen. Muutama vuosi sitten onnistuin löytämään kumisaappaat jotka kramppien puolesta olivat jalkaan hyvät - ongelmilta ei vältytty siltikään. Saappaisen sisäpohja oli porattu reikäiseksi ja sisäpohja liikkui aina kävellessä - tuloksena verirakoille hankautuneet kantapohjat parinkilometrin sitkeän kävelyn seurauksena.

Ymmärrettävistä syistä olen äärimmäisen iloinen uusista valkoisista kumisaappaistani.

KoneHelsinki kumisaappaat

Kumisaappaat on huolella valittu siten, että ne sointuvat osaksi tulevaa P333 vaatekaappiani. Saappaat olivat ennakolta suunnittelematonn yllätyslöytö, muttei mikään paniikkiratkaisu tai hetken mielijohdeosto tälläkertaa.

Saappaat ovat äydellinen täydentävä osa vaatekaappiani - sopvat sekä jalkaa, että tyyliini.

Olen onnellinen siitä miten paljon itsestäni ja omista ostotottumuksistani olen oppinut P333 löytämisen myötä. Tunnesyömisen lisäksi minä olen ollut aivan mahdoton tunneshoppailija - tarkennettuna vielä tunnevaateshoppailija. Olen koittanut antaa ja kaupata eteenpäin noita itselleni sopimattomia vaatteita - hyvästä menekistä huolimatta varastossa on vielä kaksi matkalaukullista ja ainakin yksi muuttolaatikko pullollaan epäsopivia ja täydellisesti jonkun toisen tyyliin sopivia vaatekappaleita.

Kovan yrityksen tulos tuo tuollainen vaatekokoelma.

Kovan yrityksen, siis sellaisen raudanlujan yrityksen olla jotakin muuta kuin mitä oikeati olen, tulos.

Kopioiden vuosia ihailemieni ihmisten tyyliä, 

ostin samaa tyyliä jäljitteleviä vaatekappaleita, kuin ihmisillä joiden elämäniloa ja onnellisuutta ihailin.

tai joiden laihuutta tai kauneutta.

Siinä toivossa (ja ehkä jopa vakaassa uskossa) että tietty tyyli (vaatteet tietenkin, tietyssä pieninumeroisessa koossa) taikaisi sen, että elämäni kääntäisi suuntaa ylöspäin surkeudesta.

Lakkaisin vihdoinkin olemasta yksinäinenn ja onneton,

ja minusta tulisi suosittu ja onnellinen.

Sillä onhan se niiden vaatteiden alkupeäinen kantajakin onnellinen.

Ja sillä on ihana perhe ja paljon ystäviä ympärillään.

Mikei minullakin, jos tarkasti kopioin jo olemassa olevan tyylin ja toimintamallin.

Ajattelussani oli jokunen ripaus logiikkaa takana, kuten näette 

- ei mitenkään todellinen tai toimiva logiikka, mutta logiikka jokatapauksessa.

Gootista boheemin haaremihousulookin kautta omaksi itsekseni.

Kehityskaarta kerrakseen.

Nykyisessä olomuodossaan tuo toisien ihmistenn tyylien kopiointi on enemmän inspiroitumista ja kokeilua.

Esimerkiksi tänään, alustuslauseena kerrottakoot että viikonloput minulle on parasta aikaa meikki- ja tukkakokeiluille, koetin runsaita punaiseksi maalattu huulia. Ihailen Drag Queenien muuntautumiskykyä - kykyä luoda sykähdyttäviä illuusioita. Taikoa olemattomista viivahuulista valon ja varjojen avulla täyteläiset kaarevat houkuttelevat punahuulet. 

Siitä se ajatus sitten lähti, että josko sitä minäkin.

Olihan se ehkä vähän eksoottinen valinta lauantaiaamupäivän ruokaostoksille.

Tää on ihan vaan Citymarket, ei mikään Dream Club - totesi JunttiPee hymähdellenn kokeilulleni.

Opettava kokeilu kylläkin,

punainen huulipuna on jeees, niinä päivinä kun itsestä tuntuu että on punaisten huulten päivä,

ja että omien huulten luonnollinen laajuus on aivan riittävä pinta huulipunalle.

Huulirajojen reilu ylitys tuottaa reilusti ylilyönniltä vaikuttavan lopputuloksen.

Sä näytät Cittarin lihatiskille jatkojen sijaan eksyneeltä Drag Queeniltä - jatkoi JunttiPee meikkauskokeiluni rakentavaa analysontia - Kaikelle on paikkansa ja tuonn meikin paikka ei oo täällä.

Tukkakokeilusta sentään enemmän plussaa.

Pienet kiharat huivin kanssa toimivat kerrassaan mainiosti.

Tukka ei näytä lainkaan radikaalilta (tai olemattoman harvalta) kivasti aseteltuna.

Heitelkäähän teidän tyylielementtejä ja inspiraation lähteitä kommenttiboksiin

- inspiraatioksi toisille tietenkin?

Niin, minua kiinnostaa tietää millaiseksi te blogiani lukevat kuvailisitte minun tyylini?

Mukavaa lauantaita!

Rakkaudella,

Sallamari