Happiness is not the absence of problems; it's the ability to deal with them

Yöpöydän asukit

Ajattelin kertoa yhdestä arkipäivieni suuresta haasteesta - herätyskelloista.

Jep, luit aivan oikein; herätyskellot ovat minusta haastavia kapistuksia.

Hahmottamishäiriöni oireilee aktiivisesti herätyskellojen kohdalla, tai paremmin kai sanottuna se on aina oireillut herätyskellojen kohdalla. Minä en vain kykene käsittämään herätyskelloja - siis ihan sitä perus toimintamekanismia ja sitä miten ne pitää säädellä, jotta ne saa herättämään oikealla hetkellä.

En vain käsitä - so simple as that.

Jokseenkin sama vielä minkä tyyppinen kello on kyseessä - sellainen vanhanaikainen vedettävä rämisevä vekkarikello vaiko jokin modernimpi kelloradioversio. Jotenkin sana herätyskello laitteen yhteydessä lyö aivoni takajumiin.

Herään aamuisin puhelimen hälyytykseen. Rehellisyyden nimissä minulla on käytössäni 3-4 hieman eri aikoihin asetettua hälyytystä per aamu.  Herätysaikojen suhteen aivoni haluaisivat tehdä tepposia, minun on sanomattoman vaikeaa hahmottaa sitä millaisia numeroita ajastimeen pitäisi laittaa, jotta heräisin oikeilla kellonlyömillä.

Puhumattakaan niistä aamuista kun herään tavanomaista myöhemmin esimerkiksi Helsinkikodissa.

Vieraassa paikassa outoon aikaan herääminen jännittää lähes aina.

 Entä jos mun kello ei soi, enkä mä herää oikeaan aikaan?

Todellakin, entä sitten - yhtikäs mitään ei tapahdu.

Ei ole tapahtunut tähän päivää mennessä.

Tavanomaisesta poiketen minä laitoin eilen illalla PikkuÄssän aamuherätyksen - aavistuksen heikolla menestyksellä. Tänään, juuri koulukuvausaamuna, kello ei sitten soikaan herätysmerkiksi (onneksi oli niin myöhäinen aamu, että koululainen oli hereillä jo itsekseen). Puolisentuntia ennen koulun alkua tuli soitto puhelimeen "Äiti, miksi puhelin piippaa, että pitää lähteä kouluun mutta mun herätyskello ei oo vielä soinut ollenkaan."

SHIT.

Tätä mä olen niin pelännyt

Siksi JunttiPee yleensä tarkistaa aina kellon ja kouluunlähtömerkin puhelimesta vielä viimeiseksi illalla - opetus, älä muuta totuttuja rutiineja.

Loppu hyvin, lapsi ehti kouluun.

Vaatteet kuvaa varten oli onneksi jo valittu illalla ja valmina odottamassa.

No biggie.

No harm done.

Herätyskelloista tuli juuri ajatuksenkin tasolla taas astetta haastavampia värkkejä.

Minä en vaan käsitä.

Löytykööhän jostakin herätyskellon kesytys -kurssia?

Yksi varma osallistuja löytyisi täältä.

vähän huojuntaa, mutta kerta kerralta asento pysyy paremmin kasassa

Superhyviä uutisia tähän loppuun murtuneen varpaan osalta.

Murtuma on kokonaan parantunut ja jalan kanssa voi taas temppuilla ihan kaikkea.

Ohessa kuvasarjaa viikonlopun onnistuneista käsilläseisontaharjoitiuksista.

From zero to handstand in six months.

Im so proud of myself.

Millaisia kesytyskursseja sinä kaipaisit arkipäivääsi helpottamaan?

 Rakkaudella,

Sallamari