Tukholman Modernin taiteen museo, Moderna Museet Stockholm, tarjoilee 18. tammikuuta 2015 saakka tiloissaan kolmen POP-taideinnovaattorin veistosiin keskittyvän yhteisnäyttelyn. Esillä on kolmetoista ikonista työtä taiteilijoiden 80-luvun lopun ja 90-luvun alkupuoliskon tuotannosta.
Näyttelyssä on esillä usieta viihteen ja median kautta monelle ei-taiteesta-innostuvallekin tuttuja teoksia. Noista, tää-on-jotenkin-tutun-oloinen-juttu -fiiliksiä herättävistä ja jotakin kautta yllättävän monelle meistä tutuksi tulleista teoksista, tuo kaikkein eniten mediahuomita saanut - SE teos - lienee Jeff Koonsin punainen Balloon Dog.
 |
| Tämä on se mun ultimate suosikki teos - so yellow that it makes my eyes bleed. Pönöttäjän etäisyys teokseen on valvojien suositusten mukainen |
Minä rakastan lähes kaikkea taidetta - lyhyesti ja ytimekkäästi ilmaistuna.
vähän niinkuin viikon tunnustus, The Confession of The Week
Kun nyt kerran tälläinen maailmanluokan POP-taidenäyttely on kauan sitten varatun syyslomaristeilyn aikaan tarjolla Tukholmassa, lienee yksiselitteisesti ymmärrettävää, että tämän Tukholmareissumme vierailukohde, minun ehdotuksestani, oli Moderna Museet, Perjantainen vierailu oli itseasissa ensimmäinen kertani Tukholman nykytaiteen museossa - such a gap in my education.
Olen kovasti kiitollinen risteilyseuralaisilleni, Juntti P, PikkuS ja Appiukko, että heistä löytyi niin paljon rohkeutta ja halua ymmärtää minun taiderakkauttani, että sain heidät seurakseni nykytaiteen pariin muutamaksi tunniksi.
Tuo Skulptur efter Skulptur näyttely on helppo kokoperheen vierailukohde. Teokset ovat kolmiulotteisia ja värikkäitä - helposti katseilla aistittavissa ja hahmotettavissa. Teokset onnistuvat salaperäisesti kiehtomaan niitäkin, jotka väittävät etteivät oikein taiteesta erityisemmin pitäisi.
PikkuS rakastui ensisilmäyksellä ilmapallokoiraan ja kierteli ihaillen Katharina Fritschin suurista simpukankuorista muotoillun Lady and Her Dog teoksen ympäirillä. JunttiP ja Appiukko ihmettelivät ääneen Charles Rayn alumiinistä valettuun rikkinäiseen traktoriin käytettyä työtuntimäärää.
"Onhan se aikaa ja vaivaa nähnyt tohon.
Että yksitellen itse on nuo valanut.
Ei siinä mitään järkeä kyllä oo,
olis voinu tehdä tosta kyllä ennemin toimivan traktorin."
Minä ihailin Koonsin rosteriteosten kiiltävää pintaa.
Näyttelyssä minua kuiten eniten puhutteli Katharina Fritschin kaksi työtä.
Ghost and Pool of Blood teoksen voimallisuus sain minut hyvällä tavalla sanattomaksi. Keltainen Madonnapatsas imi yksinkertaisessti huomioni itseensä. Tuon keltaisen patsaan eteen oli vain pakko pysähtyä kerta toisensa jälkeen näyttelysalissa kierrellessään.
 |
| Tässä se nyt on - SE teos - yksi viidestä Jeff Koonsin muotoilemasta ilmapallokoirassta. SE punainen |
 |
| Ei voinut vatustaa näin kovasti superhyvää selfietilaisuutta - Celebration and I |
 |
| Tämä teos vaan oli jotenkin niin vaikuttava - Ghost and Pool of Blood |
 |
| Voiko tässä kohtaa sanoa "This piece sucks!" |
 |
| Niinhän se on, että syntyäkseen taide vaatii alstomuuden läsnäoloa |
 |
| Alumiinitraktori - kuva JunttiPeen ottama Näyttelyssä sai vapaasti kuvata matkapuhelimella tai muulla vastaavalla, kameroiden käyttö valokuvakseen oli sensijaan kokonaan kiellettyä artistien toiveista. |
Tuolla veistosnäyttelyssä vierähti huomaamatta reilu puolitoistatuntia. Vaikka veistoksia on tarjolla "vain" kolmetoista, ovat ne sen verran vaikuttavia että "vain kolmentoista teoksen" läpikäyminen ajatuksen kanssa ottaa aikansa. Varsinkin hyvässä seurassa, kun teoksia kevesti analysoidaan siinä katselun ohella.
"Ymmärrätkö sä noita pölynimureita?
Että niinkuin mitä se taiteilija yrittää noilla sanoa?
Menee kyllä vähän multa ohi tää juttu,
kotona näkee pölyimurin hyllyllä joka kerta kun avaa siivouskaapin oven."
ja että elefantti on elefantti,
vaikka onhan toi kyllä vaikuttavan kokoinen
Moderna Museet tarjoaa älypuhelimiin ilmaisen ladattavan Audio Guide appsin,
jonka avulla näyttelystä saa vieläkin enemmän irti. Itse en tuota appsia ladannut, vaan kiertelin näyttelyä tällä kertaa ilman virallista opastusta.
 |
| Teos MoMun peruskokoelmasta, se joka ärsytti minua eniten. Kuvasta puuttuu vaan näytelytilassa kaikunut suriseva sähkövirran ääni |
Näyttelynn päälle piipahdettiin katsomassa hyvin pikaisesti Moderna Museetin perukokoelman anti.
Onhan se aika ihailtava kokoelma - Jackson Pollock, Pablo Picasso, Salvador Dalí, Henri Matisse, Robert Rauchenber - ihan syyllä sanotaan, että Moderna Museetin kokoelma on yksi hienoimpia nykytaiteen kokoelmia 1900/2000 -luvun teosten osalta.
Juntti Punaniska tiivisti MoMu vierailun uskomattoman ihanasti.
"Tää vahvasti samantyyppinen paikka kuin Suomessa K-Rauta tai Bauhaus. Sähkökaapeleita, kupariputken pätkiä, ilmastointiputkea ja vitriini täynnä pölynimureita. Hintamerkinnät kyllä olivat puutteelliset kun en mä löytänyt niitä mistään vaikka miten etsin, että siihen kannattais panostaa.
Metallityöt kyllä on hienosti hanskattu vaikkei sitä telaketjutraktoria voikkaan ajaa.
Ne rosteripatsaan on varmaan käsitelty Autoglymin tuotteilla, kun on kiilto kohdillaan. Mä voisin antaa moponi ton taiteilijan käsittelyyn, se tietää mitä tekee kun se on siitä koirapatsaastakin saanu hyvin kiillotetun olosen."
Ei voi muuta kuin olla sanomattoman kiitollinen,
että rohkaistuivat mukaani museoon,
nuo taiteesta-minua-vähemmän-yleisesti-innostuneet.
Thank you for your support.
Kiitos, että rakastatte minua ja osoitatte taiderakkaudelleni täyden tukenne.
Suosittelen MoMua lämpimästi.
On vierailun arvoinen kohde.
MoMu sijaitsee Skeppsholmenin saarella,
museoon pääsee kätevästi T-Centralenilta bussilla numero 65.
Sisäänpääsy kustantaa aikuselta vierailijalta noin 10 euroa,
teemapäivinä maksuton sisäänpässy.
Onko joku teistä blogissa vierailijoista käynyt katsomassa Skuptur eter Skuptur näyttelyn?
Oletko kenties nähnyt teoksia näiltä taiteilijoita jossakin muualla?
Mikä on suosikki teoksesi?
Rakkaudella,
Sallamari
Ei kommentteja