Minä tahdon.
Minä olen tasa-arvoisen avioliittolain kannattaja.
Huomenna ratkeaa tasa-arvoisen avioliittolain kohtalo eduskunnassa.
Tänään on siis hyvä hetki omalta osaltaan olla mukana vaikuttamassa ja jakaa ääneen ajatuksiaan tasa-arvoisesta avioliittolaista ja sen toteutumisen merkityksestä.
Minä uskon rakkauteen.
Rakastaminen ja rakastettuna oleminen,
oman rakkautensa julkinen tunnustaminen,
oman rakkauden julkinen tunnustettavuus,
lupa omistautua ,
lupa sitoutua,
lupa olla yhdenvertaisesti rakastunut ja rakastettu lain kirjaimen edessä
oikeus yhteen nimeen ja kahden ihmisen posteihin samassa postilaatikossa
lupa erehtyä ja eroa tasavertaisesti
oikeus periä yhdenmukaisesti
mikäli kuolema ennen oikeuden päätöstä yhteisen polun kahdeksi erottaa.
Oikeus kuulua perheeseen ja sukuun yhdenvertaisesti.
- nuo ovat minusta perustavalaatuisia perusoikeuksia,
johon kaikilla täysi-ikäisillä itsenäisillä ihmisillä tulee olla oikeus.
näin minä maailmaa katselen
Tälläisessä yhdenvertaisessa maailmassa toivoisin lapseni aikuisena saavan elää.
Entä se itse äänestys, mitä minä siitä ajattelen.
Yleisesti puhutaan omastatunnosta ja siitä miten tämä kysymys on nyt sellainen omantunnonkysymys. Minä katselen asiaa siitä vinkkelistä, että yksi yksittäinen edustaja kuitenkin puhuu tuolla eduskunnassa monella äänella - kaikilla niillä äänillä, joiden myötä on tuohon edustustehtävään valituksi tullut. Monta ääntä - monta omaatuntoa.
Yksi mahdollisuus vaikuttaa päätökseen.
Mitä minua äänestäneet ajattelevat - millaisessa maailmassa se haluavat elää? Miten minä voin parhaiten vaikuttaa siihen, että minun kauttani tapahtuisi oikeudenmukaisimmalla tavalla kaikkien niiden minut äänekseen valinneiden ihmisten tahto parhaimman mukaan? Entä ne äänet, jotka auttoivat välillisesti auttoivat minut tähän rooliin - miten parhaiten voisin vaikuttaa myös siihen, että heidänkin toiveensa hyvästä huomisesta tulisi parhaiten kuulluksi?
Suuria kysymyksiä.
Vaikka sinun sanojesi vaikutuksesta ihmiset sinut sinne eduskuntaan ovat äänestäneet. Asettaneet kaikki uskonsa ja luottamuksensa siihen, että sinä parhaiten edustat HEITÄ sinulle äänensä antaneita ihmisiä. Teet oikeudenmukaisia ja järkeviä päätöksiä - jotta heidän tahto heidän toivomansa laista tulevaisuutta rakennettaessa tuntuisi jollakin realistisella tavalla toteutuvan.
Suuri vastuu.
Vastuu vaikuttaa ja sitä kautta rakentaa tulevaisuutta.
Minä luotan täydellisesti omaan edustajaani,
häneen jolle minä ääneni aikanaan annoin.
Luotan myös siihen, että he jotka elämästä ajateelevat toisin kuin minä - siis he jotka perustavat arkensa minun arvoistani eroavien arvojen varaan - myös he saavat äänensä kuuluville huomenna. Heillä on siihen yhtäläinen oikeus - oikeus vaalia sitä, mikä heille on tärkeää.
Minusta hassuin vasta-argumentti tasa-arvoiselle avioliittolain toteutumiselle on puheet lapsen oikeuksia - siitä, miten tulevaisuudessakin kaikilla lapsilla tulisi olla oikeus yhtenäiseen perheeseen sekä oikeus äitiin ja isään. Oikeus kasvaa yleiskäsitteisen heteronormatiiviseen maailmankuvaan pohjaavan ydinperheen jäsenenä. Nykyisellään avioliittolain koetaan takaavan nämä seikat ja näihin syihin vedotaan perusteltaessa sitä, miksi avioliittolaki tulisi pitää vastaisuudessaankin nykyisellään.
Minä synnyin seisemänkymmentäluvulla - silloin kun avioliitto tarkoitti yhtä sukunimeä postilaatikossa (jotta perhe tuntuisi perheeltä) ja samaa sukupuolta olevien parisuhde ajatuksenkin tasolla jotakin sellaista rikoslain pykälieen joukosta löytyvää toimintaa.
Kaikista näistä lakiin kirjoitetusta suojatoimenpiteistä huolimatta, minä en ole saanut lapsena elää päivääkään oppikirjamallin ydinpeheessä.
Meidän postilaatikossa komeili aina kaksi sukunimeä - äidin oma sekä isän ja minun yhteinen.
Meillä ei koskaan asuttu virallisesti koko perhe yhden ja saman katon alla - äiti ja minä asutiin yhdessä osoitteessa, isä toisessa. Siitä huolimatta me oltiin perhe, vaikka arkipäivisin meillä oli läsnä vain äiti ja minä, viikonloppuisin vietettiin koko perhe aikaa yhdessä. Ai niin, eikä mun vanhemmat koskaan menneet naimisiin joten minähän olen syntynyt avioliiton ulkopuolisena lapsena - avoparin lapsena - kaikista niistä avioliittolain lapsen oikeuksiin vaikuttavista turva- ja takuutekijöistä huolimatta.
Kun äiti kuoli, siirryin osaksi toista erilaista perhettä - jäin jälleen oppikirjassa esitetyn ydinperhemallin ulkopuolelle. Tosin tälläkertaa kasvattajat olivat naimisissa (myös samaa verta ja lihaa kanssani) - mutta ikävuosikuilu minun ja kasvattajieni välissä lähenteli 60 vuotta. Mutta hyvin me toimeen tultiin pääsääntöisesti - teininä tietenkin oli hetkellisiä erimielisyyksiä, kenelläpä ei hetkellisesti erimielisyyksiä olisi ollut vanhempiensa kanssa ollut - ja aikuiseksi sain kasvaa turvallisessa kodissa - vaikkei se oppikirjaydinperhe osunut kohdalle tässäkään arvonnassa.
Ensimmäistä kertaa elämässäni musta tuli osa oppikirjamallin ydinperhettä kesäkuussa 2007. Silloin Suomessa avioliitoon astuvan oli oikeus valita itse sukunimensä - pitää omansa tai ottaa puolison kanssa yhteinen nimi, niin ja vieläpä valita kumman tahansa puolisoista sukunimi yhteiseksi sukunimeksi - ja samaa sukupuolta oleville oli annettu oikeus parisuhteen rekisteröintiin.
Näin pitkälle avioliittoon liittyvien ja tasa-arvoisen rakastamisen oikeuksia pohtivien asioiden parissa on edetty, ennenkuin minulle aukesi se mahdollisuus elää osana ydinperhettä.
Oppikirjanmallinen ydinperhe ja avioliittolain lapselle suomat oikeudet -arvonnassa mun kohdalle näemmä osui se tyhjä arpa.
Samaiset ihmiset jotka argumentoivat noita lapsen oikeuksia tasa-arvoisen avioliittolain eväämiseksi, väittävät kiivaasti myös että oppikirjamallisesta ydinperheestä oleellisesti eroavassa perheessä on sellainenkin riski, että lapsesta saattaa kasvaa jollakintapaa vahingoittunut yksilö.
Saanen olla erimieltä.
Tai siis, että olenhan minä monellakin tapaa vahingoittunut ihmisyksilö - mutta kasvuolosuhteiden ja kasvuympäristönä kokemeni perhemallin ansiota tuo vahingoittuminen ei missään määrin ole. Minun oppikirjamallisesta ydinperheestä eroavat perheeni - todellakin monikossa perheeni, sillä jos jotakin niin perherikasta elämää minä olen saanut elää - tekivät parhaansa taatakseen minulle turvallisen ja hyvän kasvuympäristön. Kaikilta kolhuilta eivät onnistunee suojelemaan.
Niin, että mitäs minusta sitten kasvoi - noin perhemallien valossa katsellessa - no, minä olen tänään tuikitavallinen oppikirjamallisen primääriydinperheen toinen vastuullinen vanhempi.
Naimisissa ja yhden lapsen äiti.
Ensin tuli avioliitto, viisi vuotta myöhemmin se yksi lapsi.
Hups.
Kaiken kokemani valossa, minä toivon että tulevaisuudessa meillä kaikilla Suomessa olisi yhdenmukaiset oikeudet avioliittoon - rakastumiseen ja rakastamiseen kuin myös erehtymiseen ja eroamiseen. Sellaisella Suomessa minä tahdon lapseni kasvavan.
Toivottavasti huomenna tasa-arvon henki saa enemmistön taakseen.
Eletään toivossa.
There is always hope for better.
Rakastaen,
Sallamari
Toivotaan että kaikki ratkeaa parhain päin, ja että tasa-arvoinen avioliittolaki menisi läpi.
VastaaPoistaparhain päinhän se sitten ratkesi <3 ihanaa!
Poistasuuresti pitää olla kiitollinen tässä äänestyksessä kaikille EI äänen antaneille <3
Minua kiehtoo tässä keskustelussa se, että puhutaan koko ajan siitä, että on oikeus tulla rakastetuksi. Eihän kaikki ihmiset saa sellaista kokea koskaan. Siitä puhutaan, kuin se olisi jokin ihmisoikeus ja itsestäänselvyys, mutta oikeasti ei sitä kaikki saa, oli sitten hetero tai jotain muuta, eikä se liity mitenkään avioitumiseen. Niissä ihannoiduissa heteroparisuhteissakin tutkimusten mukaan on aika suuri osa niitä, joissa syy avioliittoon on ollut paljon käytännöllisempi kuin tunteet. Mutta olen koko ajan kiinnittänyt huomiota siihen kuvitelmaan, että kaikilla on rakkautta ja parisuhteita ja vain avioliiton salliva laki puuttuu. Näin vanhanpiian perspektiivistä se tuntuu oudolta. :)
VastaaPoistaMutta minäkin kyllä toivon, että laki menee läpi. Minusta on älytöntä tuhlata näin paljon aikaa sellaisen asian pohtimiseen, josta ei ole mitään vahinkoa kenellekään. Olen itsekin epätyypillisestä perheestä ja koen siitä olleen minulle enemmän hyötyä kuin haittaa. Eikä ne heteroperheetkään mitään ihanteita aina ole, kuten ihan vain uutisia lukemalla huomaa. :/
Usko tai älä, mä olen istunut useita tunteja terapiassa keskustelemassa rakastamisesta ja rakastettuna olemisesta. Se on hassu ja tosi monitahoinen asia tuo oikeus tulla rakastetuksi. Yhdelle se merkitsee kotia ja perhettä, toiselle se merkitsee suunnatonta vapautta tulla ja mennä tuulten mukana ja tuntea olevansa tervetullut sinne missä ikinä onkin niinä hetkinä kun haluaa pysähtyä ja hengähtää. Sitten on heitä, jolle rakastettuna olemisen tunne on kissan kehräys kolmelta aamuyöllä. Minulle tärkeää on se, että saa ääneen sanoa rakastavansa ja mikäli ihmistyypiltään on sellainen, että on tärkeää kuulla ääneen sanottuja asioita on myös lupa saada kuulla ääneen sanottuna olevansa rakstettu. Ilman että tarvitsee pelätä, että mitä tapahtuu jos tämän ääneen sanon.
PoistaRakkautta on niin paljon erilaista - ja niin on maailmassa paljon yksinäisyyttäkin. Harkittua yksinäisyyttä ja tilanteista jossa on vain päädytty yksin olemiseen ja silloin monesti yksinäisyys on tosi kipeää tekevä juttu. Mutta never say never - koskaan ei tiedä mikä seuraavan käännöksen perässä odottaa. Sanonta, ettei rakkaus tule hakemaan kotiovelta on sinänsä väärä - aika usein rakkaus tulee hakemaan ovelta, se ovi on rohjettava avata kyllä itse jotta polut viiein kohtaavat.
Siinä filosofinen osuus.
Mä mietin paljon tuon tasa-arvoisen avioliittolain vastustajia ja puheita perheistä ja siitä että epätyypillisen perheen lapsia kiusataann muita helpommin. Kiusattiinko sua koskaan epätyypillisen perheen vuoksi? Mun elämässä perhe on yksi niitä ainoita asioita jonka takia mua ei ole koskaan kiusattu, kukaan ei ole koskaan sanonut mulle että mä olisin jotakin koska olen kasvanut epätavallisessa perheoloissa.
Se, että tulee rakastetuksi elämässä on jo itsessään aivan uskomaton etuoikeus, josta todella moni ihminen ei tiedä mitään. Kaikilla ei ole edes rakastavaa lapsuudenperhettä, saati sitten parisuhdetta. Jotkut vain ovat onnekkaita ja toiset ei. Siltä kannalta tämä keskustelu on tuntunut minusta hassulta, koska jonkun minun kaltaisen näkökulmasta jo se, että voi saada parisuhteen, on jotain ihmeellistä ja uskomattoman onnekasta ja tuntuu kummalliselta, kun tässä keskustelussa sitä osaa on pidetty ihan itsestäänselvänä.
PoistaEi minua koskaan kiusattu ja itsekin olen ihmetellyt, että onko siinä väitteessä ylipäätään mitään perää, koska meidän yläasteella oli yksi tyttö, jolla oli vielä erikoisempi perhetausta kuin minulla ja ihmiset enemmänkin pitivät häntä erilaisuutensa takia kiinnostavana. Minunkin kohdalla ihmiset oli joskus uteliaita ja kiinnostuneita perheestäni, mutta kukaan ei yhtä ainoaa kertaa sanonut mitään pahaa. Joskus ihmiset olivat todella myötätuntoisia, kun kerroin, etten ole tekemisissä biologisen isäni kanssa, koska hän ei halua tavata minua, mutta kukaan ei sanonut mitään pahaa. Ja vaikka minua kiusattiin paljon ulkonäköni takia ja kaikki tiesivät perheestäni, siitä ei sanottu mitään. Minusta vähän tuntuu, että väite siitä, että epätavallisten perheiden lapsia kiusattaisiin koulussa, on vain näiden vastustajien keksintöä... Sitä paitsi, lapsi ei itse ymmärrä, että edes olisi syytä kiusata sellaisia lapsia, joten jos heidän vanhempansa eivät opeta, että se on syy kiusata, mitään kiusaamista ei tapahdu.
Rakastetuksi tuleminen on kyllä aika monellakin tavalla etuoikeus - olet aivan oikeassa siinä ajatuksessa. Mutta minun mielestäni elämän hienois piilee siinä, että tänään ei voi tietää mitä huomenna on odotettavissa. Never know when your true love walks in you life.
PoistaTuo erilaisessa perheessä kasvaminen ja se, ettei siitä jutusta koskaan kiusattu on sellainen okemus joka me kumpikin näemmä jaetaan aika samanlaisena. Myös minua kiusattiin ulkonäöstä, muttei koskaan perheestä. Ehkä me vaan ollaan tilastopoikkeamia tai sitten näillä kiusaamiseen vetoavila ihmisillä on ihan omat tilastot :)
No tahdonhan minäkin... Kiitos kauniista sanoistasi blogissani ;)
VastaaPoistaOle hyvä maiju ja kiitos vierailustasi.
PoistaLakialoite meni askeleen eteenpäin ja mieli on tänään hyvä <3