The world is a book and those who do not travel read only one page

Riika  aurigon pilkahdus jossakin  pilvien yllä ja rauhallinen ilta hiljaisessa hotellissa

Yhteen viikkoon mahtuu kaksi kovasti toisistaan eroavaa - joskin kumpikin työhön tavallaan liittyvä - ulkomaille suuntautuvaa reissua - matkakohteina Tallinna ja Riika. Työviikon päätteeksi viime perjantaina suunnattiin pienen porukan kanssa illaksi Tallinnaan ja reissuhan oli mitä mahtavin - seura mukavaa ja ohjelma hyvää. Eilen suuntasin aamulennolla työntäyteisen päivän merkeissä Riikaan ja  tälläkin reissulla matkaseura mitä parhainta - minä itse - mutta ohjelma puolestaan  ennakkoarvion perusteella tuota edellistä reissua työntäyteisempää.

Kummankin reissun yhdistävä tekijä oli suuri määrä sosiaalista toimintaa
 - Tallinnan osalta just for fun ja Riikassa Strictly for business only.

Sosiaalista toimintaa - eat,drink,love

Aloitetaan tarinoinnin tänään tuosta Tallinnasta. 

Aloitan  tunnustamalla, että minä en ole vuosiin oikeastaan ikinä oikein lämmennyt sosiaalisista illanviettotilaisuuksista - varsinkaan jos jo ennakolta on tiedossa, että tilaisuus pitää sisällään suunniteltua syömistä ja muualla kuin omassa kodissa nukkumista.

Tallinnan reissu oli juurikin sitä itseään - syömistä, juomista ja sosiaalista yhdessäoloa. Kuorrutettuna hotelliyöllä kaukana poissa kotoa. Kun reissua alettiin suunnittelemaan - ennakkoajatuksista poiketen - minä olin ensimmäisten joukossa ilmoittautumassa mukaan. En voi kieltää, ettäkö ei jännittänyt - itseasiassa jännitti aika monta kertaa reissua odotellessa ja ehkä melkein yhdesti reissun aikana - nykyinen  Uusia Kokemuksia Saa Vain Tarttumalla Tilaisuuteen ja Lähtemällä Mukaan - ajattelutapani innosti minut ilmoittautumaan avoimin mielin mukaan. Päätin sallia itselleni tilaisuuden luopua pelon värittämistä ennakko-odotuksista ja lähteä yksinkertaisesti vain ottaamaan selvää mistä tälläisessä huvittelureissailussa oikeastaan on kyse.

Kyse oli mukavasta yhdessäolosta. Sellaisesta välittömästä ja kevyestä tunnelmasta mukavassa seurassa ja luvasta sallia itselleen tila upota välittömään ja kevyeen tunnelmaan.

Reissu piti sisällään ruokaa, juomaa ja yhdessä syömistä - niinkuin sosiaaliset tilaisuudet huhujekin perusteella tuppaavat kuulemma sisällään pitämään. Eikä tuo sosiaalinen syöminen seurassa ollutkaan  mitenkään pelottavaa tai ahdistavaa - se oli itseasiassa oikeasti todellaaika mukavaa. Eikä ketään kiinnosta mitä minä söin, tai miten paljon tai miten vähän tai missä järjestyksessä minä söin - millaisilla välineillä tai missä järjestyksessä. Tai saattoi joku kysäistä, että oliko tuo sun lautasella oleva juttu jota juuri suuhusi laitoit niin hyvää - ihan vain, koska ei ehkä seisovan pöydän valikoimasta ollut juuri tuota lajia itse huomannut ja oli utelias sen suhteen kannattaako sitä lähteä hakemaan pöydästä ja ottaako paljon vai vähän juuri tuota ruokaa.

Siinä syömisen ohessa nautittiin toistemme seurasta, naurettiin hyville jutuille ja kumottiin muutamia juomia - eikä maailma hauskan hetken päätteeksi lakannutkaan pyörimästä.

Aamukin koitti ajallaan, eikä taivas tipahtanut niskaan vielä silloinkaan.

Nothing happened.

Paitsi, että edellinen ilta oli todella mukava.

Seura oli edelleen hyvää.

Hotellin sänky erinomaisen pehmeä ja luotu äärimmäisen hyviä unia silmälläpitäen.

Pistäisikö sitä olla pettynyt, että kaikki nämä vuodet minä olen pelnnyt sitä jotakin olematonta kauhistuttavaa katastrofia - sitä joka välittömästi iskee kyntensä minuun, sillä hetkellä kun sallin itselleni pienen rauhallisen ja ilontäyteisen hetken uskaltautuen irroittamaan katseeni muualle siitä kokoaikaisesta itseni ja siinä sivussa koko muun maailman maailman tekemisien ja tekemättä jättämisen kontrolloimisesta,  siitä että ehkäisen kaikin keinoin koko maailmaa valumasta kadotukseen - ja välttellyt kaikin keinoin tälläisiä tilaisuuksia.

Montakohan unohtumatonta hyvää mieltä luovaa hetkeä olen päästänyt sormieni läpi,

ihan vain pelätessäni sitä ei-oikeastaan-yhtään-mitään?

Voisinko saada edes osan tilaisuuksista eteeni uudelleen?

Pliis? Kiitos pliis.

Prettypretty pliis.

Eihän vielä voi olla liian myöhäistä!

Eihän?

Kiitos siitä, että olen löytänyt itsestäni rohkeuden lähteä tälläisille seikkailuretkille mukaan.

Kiitos hyvälle ja turvalliselle seuralle mukavasta matkasta.

OOTD - The Evening Out.
Jokainen tilaisuus, on juuri oikea tilaisuus kauniisti pukeutumiselle.

Ihanat seuralaiset Sanna ja Anniina

Sitten tämä viikon toinen reissu Riika - yhden yön pikavisiitti täynnä työkuvioita ja niiden selvittelyä. Hiukan syöminen tälläkin reissulla pelotti. Tai siis, että entä jos minä hermostun siitä että en saa asiaani sopivasti perille keskustelun toiselle osapuolelle ja sitten siihen päälle vielä ilta yksin yksinäisessä hotellihuoneessa - tälläisiä tilaisuuksia se ahmimishäiriöni on aina rakastanut.

 Varsinkin kun tieto matkasta tuli todella lyhyellä varoitusajalla -  henkinen valmistautuminen oikean lentokenttäbussin sisäistämiseen ja oikealle lennolle oikeaan aikaa itsensä löytämiseen jäi aivan lyhyeksi. Ei sillä, että olisin koskaan osunut väärään lentokenttäbussiin, kun bussjea menee meiltä kentälle kokonaiset yksi tunnissa tai ehkä sittenkin yksi puolen tunnin välein. Enkä ole milloinkaan edes meinannut myöhästyä lentokoneesta - ei ole ollut edes sellaista uhkaa ilmassa. Jokin sisälläni yhä pakonomaisesti panikoi kaikista säännöllisistä ja toistuvista vakioaikataulusta poikkeavista aikataulutuksista. Lentämiseen kun vielä liittyy yksi lisästressitekijä - lähtöselvitykset - jotka nekin osaan tämän kertaista kokemusta rikkaampana nykyisin selvitellä näemmä täysin ongelmitta. Selvitin itseni samalla kertaa sekä meno- että paluulennolle.

Ainoa varma asia Riikan markan suhteen etukäteen oli tiedossa oleva hiljainen ilta hotellihuoneessa. Olen aikaisemmalla työreissulla jo yöpynyt samaisessa hotellissa ja tiesin mitä hotellilta sopii odottaa - yksinkertaista ja vaatimatonta, mutta samalla kuitenkin siistiä ja toimivaa, majoitusta. Ei mitään luksusta, mutta ihan kelvollista ja hyvän mielen takaavaa palvelua. 

 Onnistuivat ennakko-odotusten vastaisesti yllättämään minut hotellin taholta tällä kertaa. Edellisellä vierailullani (kylmässä kesäkuun sadesäässä) olin tiedustellut hotelliin kirjautuessani mahdollisuutta kylpyammeelliseen huoneeseen - silloin valitettavasti yhtään sellaista huonetta ei ollut vapaana. Jostakin käsittämättömästä syystä vastaanoton nuori nainen muisti minut ja kylpyammetoiveeni ja iloisesti huikkasi minulle "Now we give you a room with a bath! The way you like to have your rooms.". Hiljaiseksi veti - enkä oikeastaan osannut muuta kuin hämmentyneenä kiitellä ja sanoa, että todellakin minä kyllä pidän enemmän kylpyammeellisesta huoneesta.

Aika mieletön juttu tämä tälläinen pieni-mutta-samalla-niin-kovin-suuri-ele,

Kuuma kylpy ja kylmä Zero-cola. 

Juuri nyt en tiedä parempaa tapaa nollata levottomina hyörivät tyhjät ajatukset työntäyteisen päivän päätteeksi.

kiitos. kiitos. kiitos.

Rakkaudella,
Sallamari

ps. ai niin se ahminta, miten sen kanssa kävi.
On poissa ja pysyi poissa.
Kuuma kylpy + Zero-cola kombinaatio väsytti sen verran,
että nukahdin aika samointein kylvystä sänkyyn siirryttyäni. Hassunkurisena sivujuonena on vielä paljastettava,  että nukahdin vahingossa TV auki ja siellä uutiskanava päällä.
Hyss, älkää kertoko kenellekään siitä.