Helsinkikoti, perinteitä ja Stockmannin jouluikkuna

Stockmannin jouluikkuna, Linda ja minä

Ihanaa huomata, että vaivihkaa jostakin pienestä hauskasta jutusta on muodostunut perinne.

Minulle ja parhaalle ystävälleni Lindalle tälläinen pieni meidän kahden yhteinen juttu - Helsinkikodin perinne - on joulunaikaan littyvä Stockmannin jouluikkunan ja joulutarvikeosaston katsastus. Aikaisempina vuosina tätä perinnettä on toteutettu 13. joulukuuta, mutta tänä vuonna me tätä perinnepäivää jouduttiin aikaistamaan hieman. Aikaistukseen johtaneet syyt liittyvät työhön ja ensi viikolla kalenterini täyttävään työmatkaan.

Better now than ever later.

Koska eihän sitä varmasti tiedä, mitkä kiireet loppukuusta yllättävät.

(Veikkaanpa muuten vahvasti, että tästä samaisesta perinteestä kirjoitin postauksen viiimevuonnakin

 - senverran merkityksellinen juttu meille. Tärkeä kahden keskinen perinne - meidän juttu - you know.)

Linda vei minut ensimmäistä kertaa ikinä - ensimmäistä kertaa for real, oikeasti en siis ollut aikaisemmin ollut lainkaan tietoinen Stockmannin perinteisestä jouluikkunasta - jouluikkunakastastukseen kolme vuotta sitten. Silloin vietin toista joulunalusaikaani Helsingissä autuaan tietämättömänä kaikista Helsingissä lymyävistä ihanista joulujutuista. Vuodet kuluvat -  joulualusnaika Helsingissä paranee ja paranee sitä mukaan kun paljatuu uusia ja taas uusia mielenkiintoisia juttuja. Että on tässä Helsingissä työskentelyssä ne omat hyvät puolensakin.

Ikkuna oli tänäkin vuonna ihana - ylimääräinen plussa ikkunan ideoijalle myönnettäköön tänä vuonna jouluikkunan interaktiivisuudesta. Ikkunaan loihditun talvimaailman kerroksellisuus teki katselukokemuksesta jännittävän. Kaikki suosikkieläimet olivat löydettävissä ikkunasta, naalia lukuunottamatta - Linda oli naali uutisia luettuaan vahvasti sitä mieltä, että myös naalien olisi kuulunut päästä ikkunaan valittujen eläinten joukkoon. Yhdyn tähän ajatukseen, naali poikineen olisi kyllä ollut hyvä lisä jouluikkunan eläinvalikoimaan.

Dinosaurukset ikkunassa ilahduttivat ja paikkasivat hyvin naalipuutetta.

Hieno ja onnistunut jouluikkuna.

Me Likes.

Myyvät Stockmannilla näitä lintuja jonakin joulukuusenkoristeina,
turbaanikoristeita nämä ovat totean minä.
Mieli tekisi hankkia tuollainen lintu turbaania koristamaan.

Joulutarvikeosasto Stockmannilla on jotenkin sanomattoman suloisesti kitsch kokemus. 

Perinteistä punavalkoista suomalaista joulua olkipukkien kera yhdistettynä glitterkuorutteisiin moderneihin jouluhömpötyksiin. Kaikkea sellaista suloista ja ihanaa jouluista tilpehööriä, sellaisia esineitä joita omaan kotiini en kyllä halua, mutta joita on pakko vähän päästä ihastelemaan ja näpelöimään. Onhan ne överi kitsch olemuksessaan vaan niin ihania.

Mä olen vaan jotenkin niin sanomattoman lumoutunut Stockmannin jouluosastosta. Joka vuosi se lumoaa mut uudelleen. Joka vuosi mä putoan siihen ansaan - ajattelemaan että on nää jutut täällä ällötyksessäänkin kyllä aika ihania. Joka vuosi Stockmannin jouluosasto saa mut hymyilemään ja tekee mut iloiseksi ihan vaan olemassaolollaan.

Vuoden joulukoristeeksi - kaikkien överisti kitschien koristeiden joukosta - valikoitui tänä vuonna lasinen omenanvihreä sammakkokuusenkoriste. 

Katsokaa tuota kuvaa niin ymmärrätte.

Eihän tuosta ornamentistä vaan voi olla pitämättä.

Miettikää miltä näyttäisi kuusi täynnä sammakkokoristeita ja saman sävyistä omenanvihreää koristenauhaa. Ehkäpä jopa glitteröityä kimaltevaa omenanvihreää koristenauhaa - viedään nyt tämä ajatusleikki aivan äärirajoilleen. 

Hymyilyttää pelkkä ajatuskin.

Millaisia on teidän suosikki joulukoristeet?

Suositaanko perinteistä vain kyteekö rakkaus moderneja glitterikimalteisia ihanuuksia kohtaan?

Rakkaudella,

Sallamari

Ai niin, liittyy Helsinkikodin jouluperinteisiin jotakin Stockmannin ulkopuolella tapahtuvaakin - perinteinen joulukoristeen esilleasettelu asiaankuuluvine seremonioineen. Lindalla on ihanasti överi joulukoriste - sellainen soiva vaihtuvilla värivaloilla somistettu snow globe - jonka Linda on viimeiset vuodet kaivanut esille aina meidän ikkunankatselupäivänä.

Tuolla se taas nököttää, omalla paikallaan Helsinkikodin ikkunalaudalla.