Starving in Suburbia - from pro ana to body positive thinking

Starving in Suburbia, oiselta nimeltään Thispiration,  on 2014 ilmestynyt tarkkanäköinen elokuva nuoren tytön uskonnollisen hurmoksen kaltaisesta etsikkoretkestä laihuutta ihannoivaan Thispiration ajatteluun. Askel askeleeta polku johtaa yhä syvemälle ja syvemmälle anokreksian valheillaan täyttämään todellisuuden verkkoon.

Starving in Suburbia  on ensimmäinen syömishäiriöstä todenmukaisilla sanoilla puhuva elokuva, jonka olen voinut katsoa läpi neutraalisti milloinkaan. Eikä tämän genren elokuvia nyt ole kyllä tarjollakaan kymmenittäin - rehellisiä ja puolueettomasti syömishäiriötä kuvaavia elokuvia kaivataan kyllä. Itse löysin elokuvan aivan sattumalta Netflixistä - aluksi skippasin elokuvan ihan suosiolla, mutta kun elokuva kolmannessa erillisessä alavalikossa tuli vastaan päätin sen lopulta katsoa.

...ja hyvä että katsoin.

Starving is Suburbia on rehellinen muttei missään nimessä mitenkään puolueeton elokuva - sanoma p proana sivustoja kohtaan on suhteellisen puolueetonta ja asiaa eri näkökulmista katsova - asia mikä saattaa herättää katsojissa tunteita puoleen ja toiseen, omasta toipumis/sairastamisvaiheesta tai sairaautta sivusta seuraavana olosta, toisinsanoen katsojan omasta roolista,  riippuen. Toisen mielestä elokuvan sairauskriittisyys on juuri hyvä, toisesta näkökulmasta katsottuna elokuva antaa jotenkin täysin vääristelevän kuvan eikä ymmärrä alkuunkaan mistä kaikessa on kyse. Minusta elokuva osuu kritiikissään maaliin ja antaa proana sivustoista sekä syömishäiriön todllisesta aika todellisen kuvan. Puheenvuoron saa niin näihin sivuihin koukkuun jääneet, kuin koukkuun jääneen elämää sivusta seuraavan näkökulmasta. Huomioitavaa mielipiteessäni on, että minä katson elokuvaa toipuneen syömishäiriöisen näkövinkkelistä.

Aktiivisen vaiheen syömishiriöiselle elokuva on kertaa armoton thispiration annos - yrittäen kuitenkin sivuhahmon traagisen tarinan kautta tarjota toisenlaisen näkökulman tuosta syömishäiriön raadollisesta todellisesta luonteesta. Ydinsanoma on yksilökeskeisyyden ulkopuolella - ei, se et välttämättä ole sinä jolle käy huonosti,-  huonosti käy hänelle, jolle niin uskoisit viimeisenä huonosti tässä maailmassa käyvän. Mikä koomisinta, te kumpikin heilasteletta aivan samalla tavalla kuoleman kanssa. Yhdessä mielessä tämä elokuva on toivottavasti todella silmiä avaava kokemus aktiivessa vaiheessa olevalle syömishäiriöiselle.

Sanallisen peloittelut siitä, että näännyttämällä itsensä kuolee tai että bulimialla saa itselleen tekohampaat alle nelikymppisenä on aika so last season tarinointia minkään valtakunnan hoitokeinona. Kun loputon nälkä on ainoa keino hallita ympärillä esiintyvää kaaosta, kuulostaa nälkiintymisen mukanaantuoma kuolema oikeasti toisina hetkin varsin houkuttelevalta ajatukselta.

Eniten elokuvassa pidin toipumisosuudesta - siitä miten ProAna uskovaisesta tytöstä kasvoi omakohtaisen syvältä viiltävän kokemuksen saattelemana BodyPositive ajattelun sanansaattaja.

 Love the Skin you are in.
 Minusta paranemistarina on elokuvan vahvinta antia.

Elokuva puhuu vahvoin sanoin Internetistä ja ProAna sivustojen voimallisuudesta. Thinspiration on erään silmiini sattuneen tutkimuksen mukaan yksi suosituinpia hakusanoja. Kaikensorttinen thisnpiration selauli on Internetissä tätä päivää ja uskomattoman arkipäiväistä, ikä/sukupuolistereotypioista viis.

Tässä kohtaa on tietekin tunnustettava, että ProAna ja Thinspiration sivuistolla minäkin olen aikanaan surffaillut verrattaen ahkerasti. On luojan onni, että Internet oli tarinansa alkutaipaleella anoreksiani ollessa aktiivisimmillaan - minä olisin ollut yksi proana/thinspiation sivustojen ylläpitäjistä, mikäli sellaisia olisi silloin olemassa ollut. Sivuni oli pursunnut itsevihaa ja näänyttämiseen kannustavia iskulauseita. Esillä olisi ollut kyllästymiseen asti tarkkanäköisiä kuvia törröttävistä kylki- ja solisluitsta.

Mitä minä tänään ajattelen proana/thispirastion sivuistoista?
Pitäisikö ne kieltää ja poistaa kaikkialta sähköisen media maailmasta?

Minun vastaukseni on ehdoton EI.
En minä noita sivustoja edistäisi tai markkinoisi,
mutta kieltäminenkään ei ratkaise tilannetta.

Thispiration/proana sivustojen poistaminen/kieltäminen olisi yksinkertaisesti ehkä maailman kaksinaamaisin teko - niin kauan kuin mikä tahansa iltapäivälehti tai uutisnimikkeellä ratsastava gossip sivusto saa viehkein sanakääntein ja houkuttelevin kuvin esitellä Victoria's Secret enkeleiden ihanuutta ja kertoa yksityiskohtaisin ohjeistuksin miten monta päivää kukakin on miten itseään rääkännyt saavuttaakseen täydellisen enkelivartalon (anteeksi Victoria's Secret ja enkelit, että jouduitte nyt tähän esimerkkiini - sorry, not sorry) ei proana sivustojen bannaamiselle ole loogista perustetta. Yksikään noista uutisista ei eroa sisällöltään tai sanomaltaan mustavalkoisesta thinspiration kuvasta millä tahansa satunnaisella itsensä näännyttämistä ja sairaalloista laihuutta ihannoivalla sivulla.

Emptiness is pure, starvation is the cure

Raaka totuus että toisinaan uutinen termien alle piilotettu tosielämänkuavus ont enemmän pro-ana ajattelua tukevia, kuin paljon parjatut proana sivut itsessään kykenevät olemaan.

Minä en siis ole Anti-Proana ajattelun kannattaja,
minä olen BodyPositive ajattelun edistäjä.

Lisää BodyPositive sivustoja ja BodyPositive aktivistejä.

Blogini on BodyPositive blogi, joka kertoo löytyneestä rakkaudesta omaa kehoani kohti. Joka kertoo oman kehon rakastaminen ihanuudesta ja samalla kuvaa kehorakkauden haastavuutta totuudenmukaisesti. Ei vaalenpunaisia ihastushuutojen täyttämiä pilvilinnoja, muttei myöskään rumia itsevihan täyttämiä sanoja. Rakkaudellistä rehellisyyttä - niin minä ajattelumaailmaani kuvaisin.

Itsensä hyväksymistä ja muiden hyväksymistä.
Oman kehon rakastamista,
rohkaisuja muille tutustua oman kehon monimuotoisuuteen
 ja oppia askel askleelta rakastamaan omaa kehoaan enemmän ja enemmän.

Instagramissa seuraan BodyPositive aktivistejä ympäi maailmaa.

ProAnan ajattelun aika oli minunkin kohdallani täynnä vaatimuksia ja kieltoja - tietoisuus siitä, ettei koskaan missään olosuhteissa voinut olla tarpeeksi teki jokaisesta päivästä vähän edellistä raskaamman. BodyPositive ajattelun löydettyäni huomasin miten paljon helpommalta hengittäminen tuntuu päivä toisensa jälkeen. Eilen oli vähän kevyempi olla kuin toissapäivänä ja tänään voin rohkeasti uskoa, että huomenna on hiukan helpompi olla kuin tänään. - vaikka jo tänäänkin olo on silmin nähden kevyempi ja tunnen olevani onnistuja.

BodyPositive ajattelu on täynnä rohkaisuja - maailma kutsuu tutkimaan ja seikkailemaan itseään.  On lupa erehtyä ja lupa onnistua. Vaatimukset ja kiellot ovat vaihtuneet ajatuksiin mahdollisuuksista ja lupaan olla ainutlaatuinen juuri omana itsenään.

Palataan lopuksi vielä elokuvaan - suosituksiin ja sellaiseen.
Suosittelen elokuvaa toipuville - akuutissa vaiheessa sairastavana pohtisin elokuvan katsomisen mielekkyyttä hoitotahon kanssa, ja mikäli mahdollista purkaisin elokuvan tuntemukset myös jonkun hoitavan asiantuntijan kanssa. Eihän tämä mikään iso kassahitti ole ja arvostelutkin ovat elokuvan aihepiiristä ja nuorisoelokuvallisesta kerronnasta johtuen aika vaatimattomat. Mutta tiedän takuuvarmasti, että minun lisäkseni meitä on aika monta jota tämä elokuva tavalla tai toisella kiinnostaa - mikäli aihen itselle läheiseltä tuntuu, suosittelen katsomaan.

Kehopositiivisissä tunnelmissa!
Love yourself.

Omaa kehoaan tänään jo sujuvasti rakastaen,
Sallamari

ps. tämän blogipostauksen GIFkuvat on lainattu Tumblrn sivujen  kautta tekstissä mainitusta elokuvasta
pps. mikäli jotakuta kiinnostaa kuulla millaisia muutoksia BodyPositive ajattelun löytäminen ja omaksuminen on tuoneet minun elämääni - miten se on auttanut minua syömishöiriöstä toipumisessa - niin vinkatkaa kommenttiosioon millaista postausta aiheesta toivoisitte