Happy Halloween

 

Happy Hallows Eve, Dia de Los Muertos, Samhain!
 Give those lost ones a warm though!

Rakkaudella,

Sallamari

If not you, who

Don’t ask yourself what the world needs;

ask yourself what makes you come alive.

And then go and do that.

Because what the world needs is people who have come alive.

Kirje Kolmoselle

Tänään vuorossa toinen tapaaminen elämäntaitovalmentajan kanssa.

Taidanpa aloittaa kertomuksen kotitehtävästä.

Jep, elämäntaitovalmentajan luota saa kotiiviemiseksi tehtäviä, joita saa pureskella ja mietiskellä ylhäisessä yksinäisyydessä. Terapiassa annetuista tehtävistä nämä elämäntaitovalmentajan antamat tehtävät eroavat siinä, että tehtävän suorituksesta ei raportoida kenellekään - kukaan ei arvostele onnistuitko vai et annetus tehtävän parissa. Annettu tehtävä on itsetyöskentely väline, jonka syvin tarkoitus on oppia tunnistamaan omia vahvuuksia ja kehoittaa pohtimaan asioita niitä joita oikeasti elämässään haluaa.

Asioita joilla on todellista merkitystä.

Mitkä ovat ne asiat elämässäni joilla on minulle todellista merkitystä?

Miten paljon aikaa annan nille asioille joilla on elämässäni on merkitystä?

Entä ne ei-merkitykselliset jutut elämässäni,

miten paljon kulutan aikaa niiden parissa?

Elämässäni läsnäolevat asiat ja erkityksellisyyden pohdintaa on tiivistettynä teema, jonka ympärille luontevasti kietoutuu koko tämä tapaamiskertamme. Meillä ei ole etukäteen sovittuja teemoja tapaamisille. Olen ihmistyypiltäni sellainen, joka 'luisuu' käsittelyä kaipaaviin aiheusiin sisälle luontevasti vähän niinkuin itsestään.

Puhumisen lisäksi tämä tapaamiskerta piti sisällää tapaamisen aikana tehtäviä harjoituksia.

Sain eteeni kuvan puusta ja ihmisistä puun ympärillä. Tehtävänäni oli tarkastella ihmisiä.

Kuka piirroshahmoista kuvaa minua juuri nyt?

Kuka mielestäni onnellista ihmistä - sellaista jollainen olisi kiva olla?

Entä kuka kuvan hahmoista on sellainen joka en missään nimessä tahtoisi olla?

Tilanne hahmottui helposti.

Tuo olen minä, tuollainen olisi kiva olla ja tuon en tahdo missään nimessä olla.

Tehtävän kakkosvaiheessa sain eteeni ruutupaperin ja minut haastettiin kirjoittamaan kirje kolmanneksi valitsemalleni hahmolle - siis sille hahmolle, jollainen en missään nimessä haluaisi olla.

Kirjain kerrallaan valutin ajatuksiani paperille.

Kului inuutti, toinen, kolmas ja lopulta paperille piirtyi viimeinen piste.

Siinä se oli, kirje Kolmoselle.

Joka pohjimmiltaan osoittautui minun kirjeeksi itselleni.

Sellaiselle osalle minusta, jonka olemassa olosta en niin paljoa pidä.

Kenties epätyydyttävälle luonteenpiirteelleni.

 Kenties jollekin sellaiselle jokapäiväselle valinnalle,

 jossa roikun kiinni sen syyn varjolla, että olen aina tähänkin asti tehnyt niin.

Ajan myötä kaikki hahmottuu.

Kirjeen viesti löytää oikean tahon.

Toinen tapaamisemme Rauni kanssa antoi minulle todella paljon.

Aivoista kuuluu raksutus - ajatukset prosessoivat kaikkea havainnoimaani.

tunteita, tunnelmia, olotiloja

Muuten eilinen väitteeni siitä, että sisälläni olisi hiljaista

ja nyt on läsnä hetki jolloin pitään prosessointia ei tapahdu, 

on lienee ääneen puhuttua toiveajattelua.

raks - raks - raks

prosessi etenee.

Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy,

 meillä töissä ollaan siirrytty kaamosaikaan.

Kynttilät tuovat kotoista tunnelmaa steriiliin toimistoilmapiiriin.

Me likes.

Rakkaudella,

Sallamari

ps. ajatusten jäsentely tekstimuotoon tuntuu tällä hetkellä kovain vaikealta.

Siitä huolimatta pyrin haastamaan itseni joka päivä kirjoittamaan vaikka pari riviä tänne blogiin - hassua huomata, että aivan varkain blogi on palannut takaisin juurilleen.

Pätkä tekstiä joka päivä - ajatuksia näkyvään muotoon.

Siitähän tämä kaikki alkoi.

Ai niin, siitä kotitehtävästä.
Sain kongreettiseksi tehtäväksi nostaa sortuneesta puupinosta kaksi puuta paikalleen aina töistä kotiin tullessani aina seuraavaan tapaamiskertaamme saakka.
Tiedättehän, silloin ei oikeasti ole puuhommista - menee peruste sille, että ei voi ja vaattee likaantuu.
Tähän fyysiseen tehtävään sisältyy hyvä henkisen puolen jatkolauseke - minut haastettiin miettimään, miltä kahden puupalikan nostaminen minusta tuntuu.
Siltä, että puiden pinoaminen on jonkun toisen hommaa?
Kenties ei miltään?
Tai siltä, että samallahan niitä nostaa kaksi lisää.
Ehkä pino siirtyy huomaamattaan paikalleen -
tai ehkä se lojuu maassa viisikymmentä klapia köyhempänä kunnes siihen joku kompastuu ja päättää vittuuntuneena siirtää kaikki puut paikoilleen.
Ehkä löydän tasapainon asioiden tietoisen aktiivisen välttelyn ja tylsältä tuntuvan tekemisen välille.
Niin tai näin, kotitehtävässä on taikaa.
Raportoin asiasta lisää myöhemmin.

edit 29.10 - se parempi kuva kiipeilijöistä

Suddenly i realize, that Im stuck

Liki koko viikonloppu vietetty vaakatasossa.
Nukkuminen ei poista ongelmia, 

mutta tuntuu maiastuvan juuri tähän hetkeen.

Huomenna on pakko nousta.

Paluu arkeen.

Rakkaudella,

Sallamari

No money, no honey, no fun

from weheartit.com

Lähdetään liikkelle vaikka siitä, 

että otsikon Honey sana tulisi kääntää tämän tarinan kohdalla kirjaimellisesti hunajaksi.

Rahat loppu - hunajat loppu.

oma talous = katastrofi

Näin on minun kohdallani aina ollut enemmän ja vähemmän menestyksekkäästi.

Puhun siis jälleen kovasti vaietusta ja häpeää aiheuttavasta asiasta

Siitä, miten aikuinen ihminen - oh, shit ja minähän olen mutten vielä töissä rahoitusalalla kaiken kukkuaksi
- ei osaa pitää talouttaa hienosti ruodussa.

Jep, pöytälaatikossani ei pyöriskele ylimääräisiä satasia.

Laskut maksan toisinaan ihan ajallaa, toisinaan reilusti myöhässä.

;Mutta maksan kyllä.

Laskujen avaus..
toisinaan aikaisemmin, toisinaan reilusti myöhässä.

Tälläkertaa ollaan reilusti myöhässä.

Pankki nimittäin on jossakin vaiheessa vuotta siirtänyt luottokorttini laskutuksen kokonaan nettipankkiin.

Vieläpä sellaiseen nettipankkiin, jonka tunnuksen kuvittelin hukanneeni joskus edellisen muuton tienoilla.

(pienellä etsinnällä tunnukset vahingossa löytyivät kuin itsestään)

Nyt on sitten luotto sanottu irti - vajaa paritonnia odottaa maksamista.

Heti.

from weheartit.com

Instant panic.

Panikointi juontaa juurensa syömishäiriöpotilaan tarpeesta tunnollisuuteen.

Siihen, että minä olen aina kunnollinen ja ajoissa.

Panikointia siitä, että nyt tapahtuu jotakin kauheaa - menetän luottotietoni ja joudun manan majoille.

pelkoa siitä että mä mokaan

mä en voi mokata.

mä en saa mokata.

vittuako ahmit koko ajan kaikkea ruokaa johon sulla ei ole rahaa.

from weheartit.com

Ilman terapian mukanaantuomaa varmuutta ja kykyä käsitellä asioita tänään toisenlailla,

olisi tästä kaikesta ollut seurauksena kaikkien mahdollisten luottokorttien 'tappiinveto' ja viikkokausia kestäneet ahdistus-mässäys-oksennus festarit.

Panikoin pienesti ja sanoin JunttiPeelle, että soitan sille myöhemmin uudelleen.

'Just nyt mä en osaa puhua sun kanssa, mä panikoin.'

Söin kaksi pahanmakuista karkkia ensihätään.

Sitten vedin henkeä ja totesin, että joo

olenkai mä tätä osannut odottaakkin, koska eipä oo laskuja näkynyt moneen kuukauteen.

Niinkuin daa, käytät luottokorttia eikä tuu laskua?

Järkevänä hetkenä järkikin sanoo, että jotakin kai pitäisi tehdä.

Kysyä joltakulta että missä *piip* on se mun *piip* lasku?

(korvaa sana *piip* valitsemallasi pahalla sanalla)

Ei oo vain saanut aikaiseksi.

Lame excuse.

Toisaalta, juuri tuo lame excuse erottaa minut ihan täysipäisestä ihmisestä.

Mikä siis neuvoksi.

Puhelin kauniisen käteen ja soitto laskua perivälle taholle.

Maksusuunnitelmaa kehiin.

Ja kysymys - miten maksan ja milloin maksan - tästä mokasta oppineena

siis oppineena sen, että nyt tiedän tarkalleen mitä ja koska maksaa

ettei pääse unohtumaan toista kertaa.

Jonka jälkeen istun alas, silitän itseäni ja totean

Minäkin olen vain ihminen.

Toisinaan minä mokaan.

Entä mitä sitten.

Sitten mietitään rahankäyttöä tulevaisuudessa.

Sitä mitä oikeasti tarvitsen ja mikä rahamenoerä on vain ahdistuksen purkamista.

Ahdistusta on helppo purkaa ostamalla luotolle.

Sillloinkin kun oikeasti ei ole rahaa.

Kymppi suklaaseen, kaksi sukkahousuihin.

Niin helppoa, että itse ei edes huomaa.

Pieni kokemuksen mukanaa tuoma neuvo,
bulimia on helvetin kallis harrastus.
Rehellisyyden nimissä en kehtaa edes laskea ahminta-oksennus rumbaan käyttämääni rahamäärää.
kymmejä - satasia - tonneja
oikeasti tonneja

toisinaan rahaa jota minulle ei ole

Talouden kupruiluun ei tarvita maniaa.

Pieni pahan olon poikanen riittää hyvään alkuun pääsylle.

Se tunne kun ei uskalla, tai oikeastaan edes osaa, avata laskuja ja näpytellä niitä nettipankkiin.

Koska ehtiihän sitä myöhemminkin.Omalta kohdaltani pyrin ulkoistamaan laskujen hoidon kokonaisuudessaan JunttiPeen kannettavaksi.
Melko epäreilua, aiheuttaa närää.

Tuskaisina hetkinä
on helpompi paeta kotoa ja sulautua ihmisten joukkoon,
ostaa jotakin pientä täältä ja jotakin tosita tuolta.

Jokainen tapahtuma saa minut polttamaan kymppejä ellei satasia rahaa.
Sillä jokin osa minusta uskoo, että
 uusi mekko, huulipuna, sukkahousut
kengät, hattu, hiusväri
tekee minusta ehkä hieman paremman
hieman viehättävämmän
hieman ihanamman
ehkä kiinnostavamman

enemmän jotakin

Tälläinen minä siis olen.

35-vuotias aikuinen nainen, joka ei vieläkäänitse sujuvasti osaa huolehtia omasta taloudestaan.

Laskuista puhumattakaan.

On Vuittoni ja velkaa.

And today I hit the rock bottom.

Jep, korostettakoot että minä olen tälläinen tänään.

Tämä päivä on alku.

Yksi piste elämästä.

Siinä piilee elämän hienous.

On tilaisuus jatkaa näin,

tai systemaattisesti pyrkiä kasvamaan ihmisenä johonkin toivottavampaan suuntaan.

Siitä juontaa juurensa myös tämä kirjoitus.

Rehellisyydesta.

Itseä ja maailmaa kohtaan.

Rehellisyydestä sano, että minä mokasin.

Tietäen, että jokainen meistä mokaa joskus jotenkin.

Olen mokannut useamman kerran.
Ollut huolimaton ja välinpirämätön.
Careless Cunt.

Elämäntaparemonttini yksi osa on opetella kantamaan vastuu omasta taloudesta.
Suhteuttamaan menot tuloihin realistisesti.
Lakata elämästä rahalla,
jota minulle ei koskaan ole ollutkaan.
Pääsemään irti ahdistuksen mukanaantuomista pakko-ostoksista

A story to be continued.
Ehkä seuraavaksi haastan itseni pitämään kulutuspäiväkirjaa.

Rakkaudella,
Sallamari

Sunnuntaipäivän agenda

Rakkaudella,

Sallamari

Kohti omia tavoitteitani

Sarjassa uusia kokemuksia - elämäntaidon valmennus.

Tapasin eilen elämäni ensimmäistä kertaa elämäntaito valmentajan.

Rauni on juuri valmistunut elämäntaito valmentaja, jolle minun piti alunalkaen toimia yhtenä harjoitusasiakkaana. Maailmankaikkeuden suunnitelma oli toinen - ensimmäisen tapaamisen aikoihin aikataulut sotkeutuivat mysteerisesti ja meidän kahden tiet oli tarkoitettu risteämään vasta eilen.

Harjoitusasiakasta minusta ei tullut, siten että minun valmentamisellani olisi valmentajalleni koulun kannalta ratkaisevaa merkityksessä, sillä Rauni on tutkintonsa jo menestyksekkäästi suorittanut. 

Jotakin harjoitusta minussa piilee, joten yhteinen polkuni Raunin kanssa pitää tämän hetkisen suunnitelman mukaan muidenkin harjoitusvalmennuksien mukaiset neljä valmennuskertaa.

from weheartit.com

Tämä ensimmäisen tapaamiskerran aikana pääsin heti vastaamaan minulle esitettyihin herätteleviin kysymyksiin, samalla kertoen valmentajalle tämän hetkisestä tilanteestani.

Mikä on motivaationi elämäntaito valmentajan puheille hakeutumisessa?

Mitä minä etsin elämäntaito valmentajan puoleen kääntymisellä?

Rehellisyyden nimissä minulle valoitettiin hyvin tosiasioita tulevasta valmennuksesta.

 Ensinnäkin valmentajan rooli eroaa olennaisesti terapeuttien toiminnasta. Elämäntaidon valmentajalta ei saa valmiiksi pureksittuja neuvoja tai toimintaohjeita, vaan valmentaja keskittyy aktiivisen kuuntelun.

 Kysymysten ja harjoitteiden avulla valmentajani tukee minua löytämään sekä oivaltamaan itsellesi parhaimmat ja toimivimmat ratkaisut

Valmennuksen aikana asiakas luo toimivan suunnitelman, jonka avulla pääsee eteenpäin asettamissaan tavoitteissa valitsemillaan elämänalueilla.

Elämäntaidon valmennus ei ole terapiaa, vaikka minä itse miellän elämäntaito valmentajan puoleen kääntymiseni tietyssä määrin omaa terapiapolkuani tukevaksi toiminnaksi.

Elämäntaidon valmennus on tulevaisuuteen suuntautuvaa, ratkaisukeskeistä ja käytännöllistä prosessointi. Tavoitteena on auttaa valmennettavaa etsiytymään omassa elämässä sellaiseen suuntaan, jossa valmennettava voisi keskittyänauttimaan enemmän tämän hetkisestä elämästä ja löytämää rehellisesti omat tavoitteensa työssä, elämässä ja ihmissuhteissa.

Mitä minä oikeasti haluan?'
Siis mitä minä haluan?
Minäminä.
Ei tämä miellyttämistarpeinen selviytyjä.
Vain minä
ja se mitä minä haluan, 
ei se mitä oletan että muut minusta tai minulta haluavat.

Miten minä löydän kadonneen ilon elämääni.
Se on tavoitteeni.

Löytää ilo elämääni.

from weheartit.com

No millainen ihminen tapaamisessa paljastui?
NIin siis millainen tyyppi tämä elämäntaito valmentaja oikeataan on?

Rauhallinen. Se on ensimmäinen havaintoni Raunista.
Luottamusta herättävä ja suorasanainen.
Sellainen henkilö, jonka kanssa yhteistyön tekeminen tuntuu luontevalta.
Ihminen, joka osoittaa mielenkiintonsa työtään kohtaan olemalla näkyvästi läsnä hetkessä.

Toimintatavoiltaa ja ihmistyypiltään Rauni on kovin erilainen kun minä.
Siinä missä minä olen haaveileva ja aarrekarttoihin kallistuva,
on Rauni analyyttisempi ja suoraviivaisempi, käyttäen työkaluinaan minulle tuttujen aarrekarttojan sijaan sanallista tunteidenkartoitusta.

Ensimmäinen tapaamisemme tuntui heti minusta positiiviselta kokemukselta.

Poistuin tapaamisestamme kotitehtävn kera.

'Touhua hulavanteen kanssa joka päivä hetki seuraavan tapaamiskertaamme saakka.
Joka toinen päivä yksin, joka toinen päivä PikkuÄssän kanssa.
Hulailu on selkeästi jotakin sellaista, mikä tekee sut iloiseksi.'

- Miten on, osaisitko olla armollisempi itsellesi?
- En tiedä. En oikeasti tiedä, mutta lupaan yrittää.

Näiden eväiden kanssa suuntasin kotimatkalle.
Ensi viikolla tapaamme Raunin kanssa uudelleen.

Rakkaudella,
Sallamari