Syksy - uudet tuulet ja vanhat tutut

Teetä ja sympatiaa

Viikonlopun aikana blogi sai kevyesti uutta ilmettä. Otsikkopalkki uudistui kokonaan ja välilehtien sisältöä parantelin hienovaraisesti - muutama uusi juttu tuonne Liikunnan Iloa Etsimässä -välilehdelle ja vähän kirjoitusasun oikomista, ei siis mitään kovin radikaalia muutosta tällä kertaa.

Mitäs tykkäätte?

Haikailen itse vielä pientä lisähiomista blogin ulkoasuun ja välilehtiin. Joskaan en vielä ole tarkalleen hahmotellut itselleni millaista hiomista ne tarkalleen kaipaavat - jotakin pientä ja melkein huomaamatonta jopa. Kenties uusi välilehti kaikista hyvistä huuhaa jutuista voisi olla paikallaan.

Mietinnäksi menee.

Ehdotukset ovat tervetulleita, 

joskus ulkopuolisen silmin näkee paljon selkeämmin kuin kirjoittajan itsensä vinkkelistä katsoen.

Ihanaa ileveilyä Dinosauruksia ja ihmisiä -teemalla
#dinosandhumans #friendie #järkevää#asiallisetaikuiset
  #eiksnoikinvoiskäyttäytyäikänsämukaisesti #oivoi

Vanhoja tuttuja - katogoriaan pääsee tänään ihana sympaattinen kahvihetki ja bloggareiden iltapäiväyhdet Hard Rock Cafe'ssa bloggailun kautta ystäväkseni löytyneen Laran kanssa. 

Universumi johdatelee meidät tapaamaan toisemme epäsäännöllisen säännöllisesti Helsingissä. Meidän tapaamiskaupungissa sinällään ei ole mitään sen kummenpaa hassua, paitsi se tosiseikka että kumpainenkaan meistä ei asu täällä Helsingissä ja silti me tavataan aina Helsingissä. 

Lara kirjoittaa hassunhauskaa inpiroivaa Aaveplaneetta blogia, jonka minä joskus oman blogielämäni alkuaikoina bongasin lukulistalleni. Sitten me kommentoimme toisiamme puolin ja toisin, päädyttiin lukemaan aktiivisesti toinen toistemme blogeja ja sitäkautta sitten puolivahingossa kerran tavattiin Helsingissä ja ystävystyttiin myös bittiavaruuden toisellapuollella tosielämässä.

Laraa saan kiittää BubbleTea -juomiin tutustumisesta.

Ensimmäisellä tapaamisella me käytiin Helsingin rautatieasemalla Bubble Tea kioskista hakemassa kylmää juomaa. Lara kehoitti rohkeasti kokeilemaan Bubble Teatä ja niine hyvineni minäkin sitten tuohon Bubble Teahen ihastuin.

Laralla on supervinkeä tyyli joka saa minut alituiseen hyvälle tuulelle.
Pieni ihana yksityiskohta Laran asusteista tässä.

Tänään piipahdettiin Bubble Tean sijaan Citycenterin Ouncessa lämpimän teekupin äärellä keskustelemassa elämästä, ihmisistä ja bloggailukokemuksista.

Hämmästeltiin yhdessä ihmisiä ja anonyymiteetin suojiin kätekeytyvien ihmisten julmuutta. Enemmän oikeastaan sitä sitä, mikä on se perimmäinen tarve jota pyritään tyydyttämään bloggareita netin keskustelupalstoilla raadellessa. 

Tai minähän en tuollaisesta oikeasti mitään tiedä - blogini on saanut olla koko olemassa olonsa ajan kaikin tavoin negatiivisuudesta vapaalla vyöhykkeellä. 

kiitos, kiitos. kiitos. 

Toista kuuluu olevan kanssabloggaajan osalta - ja minua surettaa vähän. Ei niinkään Laran puolesta vaan enimmäkseen siksi että joku ihminen on valmis kirjoittamaan toisesta ihmisestä viiltäviä lausuntoja tuntematta tätä ihmistä laisinkaan. Montako askelta tämä armottoman kritiikin koko maailman nähtäväksi heittävä on milloinkaan ottanut kritiikin kohteen kengissä kävellen?

Voiko sitä silloin kritisoida toista ihmistä,

kun oikeasti ei tiedä omakohtaisesti millaista polkua toinen on matkansa varrella kulkenut?

On helppoa katsella kuvaa ja sanoa, että toikin kun on tollainen,

miettimättä oikeasti hetkeäkään syytä omaan ärtymykseensä.

Tai niitä tekijöitä ja omakohtaisia kokemuksia,

joiden vaikutuksesta tuo toinen on tänään juuri tuollainen.

Syitä siihen, mikä saa ihmisen pitämään jostakin asiasta.

Nauramaan jollekin sellaiselle, josta minä tai tuo ei kyllä lämpene ollenkaan?

Miksi tänään tuollaiset vaatteet,

vaikka eilen oli aivan toisenlaiset?

Oikeastaan,  tuo ihminen on kyllä aika isonkin himpun verran minusta kiinnostava.

Ehkä sellaisella en alkuukaan käsitä tavalla,

tai sitten enemmän wow elämyksenä,

tai siksi että se saa minut hymyilemään

tai haaveilemaan että olisipa minullakin tai osaisinpa minäkin.

hämmentää

kadehdittaa

ahdistaa

kiukuttaa

ihastuttaa

kummaksuttaa

pelottaa

oudoksutaa

inspiroi
muistuttaa

When ever there is an action,

there is always a reaction behind it to reason it.

Ei anonyymiteetin turvin toisesta ihmisestä negatiivisin sanoin kuvaillen 

nettipalstan suojissa avautuminen silti milloinkaan se oikein toimintatapa ole.

Mitä hyvää pahoilla sanoilla universaalissa mittakaavassa voisi saada aikaa?

Miksei mieluummin puhuisi jostakin aivan muusta, 

sellaisista minua ihastuttavista ja inspiroivista asioista.

Every word has a value.

Jokainen ajatus on eteenpäin laitettua energiaa.

Liikeelle laitettu energia palaa lopulta ana takaisin lähtöpisteeseen.

One day karma bites your own bum,

sanotaan.

Voisikot huomenna vain inspiroitua ja ihailla?

Rohkeasti luopua niiden pelottavien, hämmentävien ja ehkä vähän hävettävienkin asioiden huomioinnista - keskittyä siihen mikä maailmassa minusta on hyvää ja kaunista?

Rakkaudella,

Sallamari