PMitenkä minä tämän teille nyt selittäisin,
jotta ymmärtäisitte ettekä vihaisi mua niin kamalasti
Mä olen kolme päivää surrut ja pelännyt, että mua vihataan nyt kovasti.
Koska mä jouduin luovuttamaan ja antamaan periksi itselleni - en ollutkaan se sisukas supersankari joka pystypäin kulkee läpi tyrskyjen tehtävästä toiseen.
Suorittaa hinnalla millä hyvänsä sen mitä on luvannut.
Mä olen surullinen,
pelokas
...ja kuumeessa.
Influenssa B iski pahimmalla mahdollisella hetkellä
How convenient - aivan taatusti ne nyt ajattelee musta taas että toi ei vaan kestä
Ääni mun takaraivossa vakuutta, että mä olen tällä sairaslomalla tehnyt itsestäni lopullisesti epäluotettavann - miettikää nyt vähän justhan mä olin poissa töistä viime viikolla sairasloman takia.
Kukaan ei sairasta tuolla tavalla - feikkaa ja teeskentelee vaan.
Ääni takaraivossa vakuuttaa, että työnantajan silmissä mä olen oikeasti työhön kykenemätön ja valmis luovuttamaan ja lyö leikin läskiksi kaikin tavoin. Feikkaan ja olen tahallaan hankala.
Ääni takaraivossa vaatii, että mä olen velvollinen nyt todistamaan ja osoittamaan koko maailmalle, että mä olen oikeasti kipeänä - vain jos mä nyt joudun sairaalaan niin mä olisin niin kipeä että kaikkien olisi pakko uskoa, että mä olen kipeä
Ääni takaraivossa käskee, että mun pitää tehdä töitä ja osoittaa viimeiseen olevani hyvä ja tehokas ihminen - säilyttääkseni vähäisetkin ihmisarvon rippeet - tehdä enemmän ja suorittaa kaikki paremmin. Ratkaista kaikki ongelman, silläkin hetkellä kun mitään ratkaistavaa ei ole näköpiiissä.
Sen lisäksi, että mä olen nyt omalla luuserimaisella toiminnallani - osoittamalla olevani toimintakunnoton vaikka mitään todella vakavaa sairaalahoitoa vaativaa sairautta ei lääkärikään ole minussa todennut - pettänyt työnantajan, olen pettänyt muo koko liudan muita minuun luottaneita ihmisiä.
Petin Turkulaisen Burleskiyhteisön kun ilmoitin, etten pääse juontamaann burleski-iltamaa.
Ei luotettavat ihmiset tuollatavalla peru lupaustaan, ne tulevat paikalle ja hoitavat hommat niinkuin on sovittu - ilman selityksiä tai tekosyitä. Sairastaa ehtii myöhemminkin
Ääni takaraivossa vakuuttaa, että noin ne järjestäjät joille olin lupaukseni antanut musta nyt ajattelee. Ne vihaa mua eikä ne koskaan eneää tahdo olla mun kanssa missään tekemisissä, niin ääni mulle vakuuttaa ja jatkaa tarinaa sillä, että mun burleskihaaveet meni siinä, kukaan ei koskaan tahdo mua osaksi projekteja koska mä olen oikeasti niin epäluotettava.
Tuo vakuutava ääni mun pään sisällä on jälleen sisäinen tuomarini Simon. Simonin ääni on minun oman mielikuvitukseni tuotetta - tarkoitettu alun alkaen ohjaamaan ja kannattelemaan minut pelottavien ja surullisten tilanteiden yli, joskin vuosien saatossa hyvästä renkistä on kehittynyt kelpo isäntä. Tuomitseva, vaativa ja armoton.
Simonin äänelle lisäpontta tuo erityisherkkyys. Erityisherkkyys minussa ikäänkuin vaatii minua luottamaan vahvemmin Simonin kautta luotuun totuuteen
Erityisherkkyys on synnynnäinen, hermostollinen ominaisuus. Erityisherkän ihmisen (engl. Highly Sensitive Person, HSP) hermosto käsittelee aistien välittämää tietoa tavallista laajemmin ja syvällisemmin. Käytännössä se ilmenee tarkkana havainnointikykynä, kokemisen syvyytenä sekä monipuolisena ja syvällisenä asioiden käsittelykykynä.
Erityisherkkyys lisää alttiutta kuormittua ja herkät voivat kokea ristiriitaa ympäristön vaatimusten ja omien tarpeidensa välillä. Erityisherkkyys tekee Sisäisen Minän ääneen kuuntelemisesta ajoittain todella haastavaa, sillä ulkopuolisen maailman loppumattomalta tuntutvat viestit ja "piilosanomat" tekevät oman sisäisen ääneen kuuntelusta haastavaa.
Häpeän ja ulkopuolisen maailman hyväksyntää hakevan selittelyn sijaan minä ensimmäistä kertaa elämässäni onnistuin lopulta löytämään rohkeuden itseni kuuntelemiseen.
Aloitin menemällä keskiviikkoaamuna lääkäriin - sinällään hyvä saavutus, vaikka todellinen minä (ja muutama ulkopuolinen) olivat sitä mieltä, etten tiistaina ollut työkuntoinen. Tiistaina hävetti ja pelotti liikaa, en rohjennut mennä lääkäriin vaan menin töihin suorittamaan - suoriutumaan osastani, ettei kukaan löytäisi aihetta olla minulle vihainen.
Keskiviikkona minä menin lääkäiin ja kerroin rehellisesti todellisia tuntemuksiani vähättelemättä lääkärille miltä tuntuu - kurkku on tulessa, korvaan koskee, niveliä ja lihaksia särkee, on kuumetta ja kaikin puolin huono olo. Meinasin kylläkin pillahtaa itkuu, kun lääkäri totesi korvat puhtaiksi ja hengitysäänet normaalien rajoissa oleviksi. Pelkkää huomionhakuisuuttahan tämä on ja ylidramatisointia - ei kukaan mukaan tuossa kunnossa väitä olevansa kipeä. Sä oot laiska saamaton paska joka ei tahdo mennä töihin kun töissä on vähän epävarmat hetket käsillä - niin Simon asiasta ajattelee.
Influessa B on lääkärin arvio - oireet sopivat ja sitä on liikkeellä.
Pitkäkestoinen ja hankala hoitaa - kun se on viirus - viimeisiksi sanoikseen mun jo ollessa ovella lääkäir vielä totesi, että nyt jos koskaan on lupa ottaa aikaa itselle ja levätä.
Koska jälkitaudit tässä on ne ongelmalliset. Ei influenssa itsesään paha ole, vaan ne jälkitaudit.
Kotona mä ensin itkin.
Sitten viestitin töihin sairasloman kestosta.
Itkin vähän lisää - sillä oikeasti pelotti.
Laitoin lyhyen pahoittelevan viestin burleskijärjestäjille,
että joudun nyt rikkomaan lupaukseni ja peruuttamaan sovitun juontaja pestin.
Itkin lisää, koska olen varma että ne suuttavat
- sekä työnantaja että burleskitytöt.
Laitoin ensimmäistä kertaa tässä työssä työsähköpostiin sairaspossaoloviestin
lopuksi suljin työkoneen ja laitoin puhelimet kaapin päälle
menin nukkumaan.
Herättyäni katosoin viestiehin saanut vastaukset ja vaikenin.
En pyytänyt anteeksi,
en selitellyt
en anonut ymmärrystä ja rukoillut anteeksiantoa
vaikka Simon niin väitti että se on vähintä mitä mä voin itseni pelastaakseni nyt tehdä
Mä vaan olin
hengitin hiljaa ja totesin kaikella rakkaudella itselleni
että kaikki on OK.
Että mä olen yhä yhtä rakastettava kuin eilenkin.
Että se mitä mä tunnen kehossani,
on se ainoa totuus minulle.
Se on juuri se tunne, joka on totta minulle.
Ja kun olo on kipeä,
ihminen oikeasti on kipeä.
Mikåli joku siitä suuttuu, on se tuon ihmisen valinta.
Ei mitenkään minusta tai minun tekemisistäni riippuva ilmiö.
Toisen ihmisen mielipide minusta ei määritä minua.
Ei tee elämästäni parempaa tai huonompaa.
Toisen ihmisen mielipide on yksi mielipide miljoonien muiden mielipiteiden joukossa
eikä se määritä minun elämääni ja sitä millainen minä olen.
Ihminen sairastuu silloin kun sairastuu.
Sen lisäksi, että sairastuminen Simonin mielestä vei minun toimestani paljon pohjaa pois uskottavuudeltani, satuttaa sairastaminen minua oikeasti monella tavalla.
Minua surettaa koska
missasin tanssitunnin.
missasin Helsinkikoti-illan.
en ole päässyt äänestämään ennakolta.
en kipeän kurkun vuoksi ole saanut sanottua montaa sanaa viimeiseen kolmeen päivään.
olen nukkunut päivät ja heräillyt öisin - koska öisin sattuu eniten.
oloni on väsynyt ja tunkkainen,
tajuan tehneeni 18 työtuntia korsetinkoristelua ihan turhaan,
enhän nyt pääsekään käyttämään korsettia
viikonlopun lautapelikerho on peruttava,
tarttumisriski on liian suuri
Että, ei ihme että vähän itkettää.
Eniten itkettää kun joka paikkaa sattuu.
Rohkeasti annoin itselleni luvan käyttää lääkkeitä
vaikka Simon on sitä mieltä että oikeasti tämä on mitätöntä
pitäisi hammasta purren vaan kärsiä.
Koska eihän tuo nyt oikeasti ole vakavastiotettavaa,
kun sä olet kotona etkä sairaalassa ja lääkkeiden avulla olo on siedettävä.
Ensimmäistä kertaa, olen antanut itselleni luvan tuntea surua ja tuhautumista itseni vuoksi.
Olen antanut itselleni luvan vihoitella sairaudelle,
koska mä missasin sairastumisen vuoksi niin paljon.
Olen antanut itselleni luvan levätä ja luopua suorittamisesta.
Työsähköposti on pysynyt kiinni,
olen lääkärin toteaman sairas,
hoidan jäljellä olevat velvollisuuteni heti kun paranen.
Sairaus on saanut minut ajattelemaan armollisuutta.
Sitä miten paljon armollisempia me ihmiset voisimmekaan olla itseämme ja toisiamme kohtaan. Miten yhdessä voisimme rohkeasti irtautua suorittamisen pakosta - lakata vaatimasta supersuorittamista itseltämme odottaen samalla muiden toimivan täysin samoin. Miten oppia ajattelemaan itsekin niin, että joka tekee enemmän, ei itsestään selvästi ole toista parempi.
Näkemään omassa elämässä, että minä riitän ja olen arvokas,
ilman että jatkuvasti suoritan..
Avain on itsensä rakasatamisessa.
Rehellisessä itsensä kuuntelussa,
siinä että rohkeasti kuuntelee milloin on aika toimia
ja milloin tarvitaan hetki hiljentymistä.
Luottaa siihen, että paikalleen pysähtyminen ei vahingoita minua.
Luvata itselleen, että riippumatta siitä mitä toinen ihminen minusta ajattelee,
minä olen hyvä ja rakastettava - aivan riittävästi - omien rehellisten valintojeni ja rakkaudella tekemieni ratkaisujen kansssa.
Koska olen sen arvoinen.
jokainen meistä on sen arvoinen
Tuntui puhdistavalta kirjoittaa tämä tarina.
Olen onnellinen saadessani kertoa tarinan onnistumisesta,
siitä että pelossa elämisestä on mahdollisuus vapautua.
Yksi pieni askel kerrallaan.
Vapautumistarinoita luvassa lisää.
Kaiken tämän kivu, surun ja pelon keskellä,
näen että maailmankaikkeus puhuu minulle.
Vaikken vielä tarkalleen osaa tulkita sanomaa,
jokin tarkoitus tällä kaikella on.
Kerron lisää sitä mukaa kun viesti minulle selkenee.
Rakkaudentäyteistä viikonloppua kaikille!
Rakkaudella,
Sallamari
Ei kommentteja