Taidetta ja krapula

Pilkkuja, palloja, falloksia ja päättymätöntä viivaa.

Piipahdin viikko sitten sunnuntaina pikkujoulujen jälkitiloissa Helsingin Taidemuseossa katsastamassa Yayoi Kusaman In Infinity -näyttelyn.

Koulun pikkujoulut ovat ensimmäiset pikkujoulut vuosikausiin, joihin palavasti halusin osallistua.  Uskomattomalta tuntuu tämä neurooseista toipuminen - minä joka vihasin ihmisiä sekä sosiaalisia tapahtumia, olen riemusta kiljuen ilmoittautumassa juhliin ensimmäisten joukossa. Buukkasin itselleni hotellihuoneen bileillaksi - ei huolta bussiaikatauluista ja siitä että tarvisi kiirehtiä kotiin bileistä kesken illan.  Ehdottoman plussana hotellihuoneajatuksessa  siinsi mielen perukoilla haave bileitä seuraavana aamuna nauttimastani hotelliaamiaisesta sekä ajatus piipahtaa katsomassa taidenäyttely, jota en arjen kiireessä ehdi missään välissä katsastaa.

Aamiainen typistyi kahteen appelsiiniin, muuhun en kyennyt.

Niin petollista on booli.

Krapulainen omakuva

Vettä, peilejä ja värikkäitä palloja - oli pakko jättää tämä teos kokematta koko loistossaan
kun pelkkä varovainen kurkkaus ovelta teoksen sisälle sai koko maailman ympärilläni liikkeeseen.

Tätä teosta hetken tuijoteltuani huomaisn koko maailman liikkuvan hiljalleen.
Iski akuutti Mulla on paha olo -tuntemus.

Kusama on aivan must see -juttu. Pienessä sunnuntaidarrassa näyttelykokemus on kerrassaan intensiivinen. Väitän - herkästä mielentilastani johtuen - päässeeni hetkittäin aivan käsittämättömän lähelle taulujen syntyperää, vainoharhojen synnyttämää pelottavaa ahdistuksen tilaa. 

Kun krapulaisessa mielentilassa teosten täpliä ja viivoja antautui tuijottamaan liian syvällisesti ne lähtivät liikkeelle. Kuviot alkoivat elää ihan omaa elämäänsä asettuen mitä kummallisempiin muotoihin ja huone ympärillä hivuttautui salakavalasti liikkeelle. Oli pakko tuijottaa hetkittäin paljasta lattiaa syvään hengitellen.

Älä tule paha olo,

 tule hyvä kakku.

Sunnuntaidarrassa osaa teoksista on parempi ihailla varovasti silmäillen hivenen kauempaa. 

Ihailen Kusaman töissä sitä lohdullista kerronnallista lahjaa, jonka kautta Kusama saa tuotua kauhujen täyttämän maailmansa kauniiden värejen paljonpuhuvaksi kokonaisuudeksi. 

Teoksista jää kokonaisuudessaan hyvä fiilis.

Nuolen päässä näkyy minun panokseni näyttelyn yhteisteokseen

Kusama on juuri nyt kuuminta hottia Helsingissä. Se näyttely, jota taiteesta mitään välittäväksi itsensä luokittelevankaan ei kannata jättää välistä. Jos tilaisuus osuu kohdalle, mene avoimin mielin katsastamaan In Infinity näyttelyn tarjonta. 

Retrospektiivisten näyttelyiden paras puoli on se, että taiteilijan tuotannosta voi huoletta hyppiä yli kaikki ne kaudet jotka ei itseä hetkauta millään tavalla ja keskittyä uteliaana tarkastelemaan helppojen aikakausien tuotantoa. Kusaman kohdalla se tarkoittaa värikkäitä pilkullisia teoksia. Kaikkea missä on punaista, valkoista, mustaa tai keltaista pintoina ja pilkkuina.

Mikäli vaan onnistun mitenkään sovitelemaan Helsinki-aikataulujani suotuisiksi, haluaisin käydä katsastamassa tämän näyttelyn uudelleen ilman sunnuntaikrapulan läsnäoloa.

Oletko sinä käynyt jo katsastamassa Kusaman tuotantoa Helsingissä tai muualla?

Mikäli olet, mitäs tykkäsit?

Isänpäivän tunnelmissa ilman sunnuntaidarraa suunnataan taas kohti uutta viikkoa!

Kiva kun piipahdit lukaisemassa tämän päivän tarinat.

Rakkaudella,

Sallamari

ps. sunnuntaidarra mainittu tekstissä noin 17 kertaa, sillä krapula on kaikkinensa minulle varsin harvinainen olotila. Se mikä toisille kielii ongelmasta ja on sitä kautta todella negatiivinen juttu jo pelkkänä sanana, on minulle iso askel toipumisen tiellä. Se että onnistun onnellisena ja avoimin mielin vailla mitään katumuksen tunteita tekemään uusia juttuja on minulle iso iloinen asia. Siksi minä hehkutan krapulaani - koska kerrankin kykenin sellaiseen onnellisena vailla itsesyytöstä mistään.

Kiitos.

Suloinen Self-Sabotage

...mä en ikinä osais hymyillä ja olla onnellinen jos olisin tollanen.

"Mähän olen ihminen joka inhottaa kaikkia. Se josta näkee, että ei jaksa panostaa itseensä sillä en minä tästä paremmaks muutu vaikka tekisin mitä. Kävelen kaikkien niiden kauniiden ihmisten tukkeena kaduilla häpeillen ja anteekspyydellen olemassa oloani."

"Mä olen kauhea läski ja syypää siihen että olen yksin ja onneton 

- mä oon ihan kauhea ja vihaa olla minä."

Edelliset katkelmat ovat epäsuoria lainauksia parista Facebookin bodylove -henkisestä tsemppiryhmästä, joista joudui poistamaan itseni. Teki liian pahaa lukea onnettomia Self Sabotage -asennetta uhkuvia tekstejä. Kerro mulle, että mä kelpaan, kerro mulle,että mä riitän ja oon hyvä tälläisenäkin. Sielullinen paha olo paistaa tekstistä läpi - vaikka kuka kehuisi kauniiksi ja sanoo, että kelpaat juuri tuollaisena, se ammutaan alas sanomalla että kun mä olen ruma ja lihava ja vihaan itseäni. 

What's the point?

Miten kukaan toinen voi vakuutta sulle, että sä kelpaat maailmalle?  Mitään ei vaan tapahdu, ellen anna itselleni lupaa rakastaa itseäni juuri tässä hetkessä juuri tälläisenä kuin mä olen.

Sinä olet ihana ja ihmeellinen, elämän täydellinen luomus.

 Ainutlaatuinen ja erityinen - ehdoitta rakastettava juuri omana itsenäsi.

....hetken mietin, että pitäisikö mun olla hymyilemättä ja iloitsematta tästä päivästä,
koska juuri tänään mä olen tälläinen ja tässä kehossa.

Mutta, kun tää elämä on niin sanomattoman hienoa.
Multa ei puutu mitään, enkä mä vaihtaisi tässä päivässä mitään toiseksi.

Mun näköistä elämää.
Kiitos, että saan olla  elossa ja onnelinen.

Tsemppipalstat ja BodyLove -ryhmät ovat karua luettavaa.

Teoriassa ne on perustettu siksi, että niiden kautta voidaan jakaa positiivistä henkeä. Jotenkin niistä mutkan kautta onkin tullut avoin foorumi itsensä kritisoimiselle sekä jos mä olisin ja sit kun mä oon saanut itseni .... kuntoon -asenteelle

...en tahdo, en halua, en osaa, en voi, ei musta oo, ei musta kuitenkaan oo, 

ei oo ei oo ei oo  

koska ei oo

Luoja auta, kun joku rohkea kotimaan kamaralta sanoo että mä olen okei juuri tälläisenä - uhkarohkein vielä rohkeansti omankuvan kera. Jatkaa kertomuksessaan, että seison aidosti tekemieni valintojen takana ja olen onnellinen tänään tälläisenä, vaikkakin olen asettanut itselleni - oma keho mukaan lukien -  minusta kivalta tuntuvia tavoitteita elämän tulevia vuosia ajatellen.

Millainen vastaanotto siitä seuraa?

#aikahiljaistaon

Ulkomainen BodyLove -aktivisti on tosi-kiva-super-hieno -juttu. Niitä on kiva ihailla ja sanoa ääneen, että olisimpa mäkin rohkea niinkuin toi.  Koska se ulkomaalainen on sellainen etäinen ja kaukana ja poseeraakin kivasti ehkä jonkun julkaisun kannessa tai sitten sillä on oma vaatemallisto tai ainakin satatuhatta Instaseuraajaa. Ja sitten on tietenkin se unelmatyypit - ne jotka edustsavat kaikkea sellaista helposti sulatettavaa - sileää ja mutkatonta menoa. Photoshopattua inspiraatiotodellisuutta - kaikki luonnon muovaamat kurtut suoriksi ja pinnat sileiksi.

#coolbabe

#loveyourbodylove

Koska se tyyppi on ihana ja rohkea.

Pukeutuu niinkuin haluaa.

Tekee mitä tahtoo.

On aidosti onnellinen omana itsenään.

Rakastaa ja on rakastettu.

Tekee ihan mielettömän siistejä juttuja.

Sanoo, että tänään mä oon hyvä tälläisenä.

Puhuu tulevaisuudesta yhtä rakkaudella kuin nykyhhetkestä.

...en mä voi

....en mä uskalla

....kun ei musta oo

ei

ei

ei

en mä

(lisää tähän lista itseä mollaavia sanoja)

...mut sitten kun mä vihdoin oon (lisää tähän haluamasi asia) 

niin sit mä (lisää tähän aikomus)

Just tänään, mä olen aivan parasta minää tähän hetkeen.

Mä olen ihana ja ihmeellinen.

Rakastettava tänään juuri tälläisenä.

Mulla on ihana elämä,

se pitää sisällään ihania ystäviä,

mielekästä tekemistä,

toistuvia tilaisuuksia sanoa itselle, 

että olen hyvä ja arvokas tänään tälläisenä ja näinen taitojen kanssa.

Itseni itselleni antama vapaus sanoa, 

että mä riitän itselleni tälläisenä.

Tämä kaikki on mun omien valintojen summa.

Valinta, että rakastan itseäni tässä hetkessä juuri tälläisenä.

Valinta, että otan jokaisen päivän vastaan ilolla.

Valinta, että kohtaan elämässä eteen tulevia uusia ihmisiä rakkaudella.

Itsen annettu lupa itselle nauttia joka hetkestä.

Minä riitän juuri tälläisenä.

Minä olen hyvä, ihana ja rakastettava.

...surullista on, että minun itsestäni löytämä onni satuttaa niin montaa ihmistä.

Miten sä voi olla muka onnellinen kun sä olet tuollainen?

....mä en ikinä kehtais

....mä en ikinä vois

...mä tappaisin itseni jos mä joku aamu heräisin tollaisena

... mua hävettäis olla tollanen

....noin värikäs

...noin äänekäs

ton kokoisena

...mut jos olisit (lisää tähän haluamasi positiiviseksi mielletty menestystä ja tehokkuutta kuvaava adjektiivi) niin mä kyllä kannustaisin sua jatkamaan just tollalailla

Ihana suloinen Self-Sabotage.

....kun ei musta ole mihinkään,

kun en mä ole minkään arvoinen.

Minä olen arvokas.

Ja niin olet sinäkin.

Rohkenet antaa itsellesi luvan tutustua itseesi ehdoitta,

huomaat miten ihana ja ainutlaatuinen ihminen juuri sinä olet.

Anna itsellesi lupa rakastua itseesi.

....koska rakkaus.

Kyllä - sinä riität.

Rakkaudella,

Sallamari

Entä jos ryhtyisikin ruokabloggariksi

...laittelisi lystikseen kivan näköistä ruokaa ja postittelisi herkullisia kuvia hurmaavien reseptien kera inspiraatioksi toisille. Vakuuttaisi kuvien sekä sanojen voimalla, että ei keittiö ole missään mielessä ikävä paikka. Että tumpelokin oppii kokkaamaan, eihän se ole kuin siitä kiinni että oikeassa suhteessa heittelee perusainesten joukkoon hyppysillisiä tuota ja ripauksia tätä.

Helppoa, eikö olekkin?

Tuollatavalla muutamalla lauseella tiivistettynä.

Tänään ruokailulle varatun pikaisen verttitunnin aikana nautiskelin töiden lomassa kaikessa rauhassa pikaisesti loihtimaani sävykästä risottoateriaa. Sellaista ihanuutta, jossa maistuu pekonin ja täyteläisen parmesaanijuuston upea yhdistelmä. 

Mikä ihaninta, jokainen teistä upeista lukijoistani kykenee halutessaan loihtimaan tämän ihanuuden missä ikinä olettekin ruokatunnin koittaessa työpäivän kiireiden keskellä.

Näin helppoa se on:

1. Poista kartonkikääre. Älä riko tai poista mustan muovikipon päällä olevaa kalvoa tai avaa venttiiliä ennen lämmitystä. 2. Lämmitä annos mikroaaltouunissa 750 W 3-4 min tai kunnes kuulet vihellyksen. Huomioithan etukäteen, että pakkauksen kalvo kohoaa lämmitettäessä. 3. Anna lämmön tasaantua hetken. Poista muovikalvo varoen kuumaa höyryä. 4. Sekoita annos ennen ruokailua.

Ateria maistuu parhaimmalta, kun sen nauttii seisten tiskipöytää vasten nojaten juoden palanpainikkeeksi haaleaa vettä puolihuolimattomasti puhtaasti huuhdellusta eilisen päivän kahvikupista.

Jälkkäriksi loihdin käden käänteessä kassin uumenista kevyesti lämmenneen koulumatkan aikana sekaisinmennen hurmaavan suklaa-vanilija -vanukkaan. Pannakottatyyppisesti ylösalaisin vatkautuneen vanukkaan maut kietoutuvat kassinpohjalle unohtumisen ansiosta täyteläisen tasapaksuksi mitäänsanomattomaksi maitosuklaavanilijamassaksi. 

Täydellisen opiskelijalounasvartin täydentää pannun pohjalla puoli päivää vanunut pari kertaa lämmitetty kahvinjämä luokkatoverilta pummattujen mandariinilohkojen kera. Nautitaan melkein puhtaasta kupista ties koska avatun ikimaidon kera.

Täydellistä ruokabloggarielämää,

 eikö teistäkin?

Toivottavasti innostavat raikkaat annoskuvat inspiroivat teitä ensiviikon työpaikkaruokailujen suunnittelussa. Lounashan kuitenkin on se meidän ihmisen päivän tärkein ateria.

Pilke silmäkulmassa koti viikonloppua.

Mukavaa viikonloppua juuri sinulle Ihana Lukijani!

Rakkaudella,

Sallamari

ps. mä en ole oikeasti ehtinyt käymään ruoanlaiton merkeissä omassa keittiössäni 12 päivään....