Antaisit mun olla kotikissa verkkareissa

OOTD - kotiskissa verkkareissa.

Radiossa soi kappale jossa laulettiin siitä, miten joku haluaa toiselta luvan saada olla kotikissa verkkareissa. Kerrassaan sopiva kappale tähän päivään - juuri tänään minä en muuta tahdo, kuin olla tuo kotikissa verkkareissa.

Tallinnanreissu oli aivan mahtava (niin mahtava, että siitä on tulossa ihan oma postaus), mutta vastapainoksi noin suurelle määrälle sosiaalista yhdessäoloa mieleni vaati tänään hiljaisuuden täyteistä yksinoloa. Verhojen välistä pilkisti aamulla aurinko, siitä tiesin että tänään pakenen maailmaa ulkoilmaan. Vähäsanainen kirpparikierros - löytönä lämmin A-linjainen tekotukistakki - kauppalapun kera Prismasta perusostokset ja sitten omaan rauhaan ulos käsiksi tarpeellisiin pihatöihin.

Löysin mieleni tarvitseman rauhan pihalta. Vuodenaikaan nähden lämmin aurinkoinen keli, kuulokkeissa Brian Setzer Orcestran joululevy - pientä ristiriitaa kenties. Päivän puuhan kannalta toimiva kompinaatio kaikenkaikkiaan, sillä talveikeliä henkivät iloiset Let it Snow sävelmät muistuttivat lehtien haravoinnin mielekkyydestä - nyt kun mä olen saanut nämä lehdet haravoitua ja pihan harjattua, niin ehkä on vihdoinkin sopiva aika lumelle tulle.

Miten kiitolliselta tuntuukaan kirjoittaa, että mä löydän nykyisin polun sisäisen rauhani äärelle jostakin niinkin yksinkertaisesta jutusta kuin pihan siivouksesta

Sunnuntaipäivä kuvina
1. Pihatöiden työkalukaksikko. Siavat aikaan pari  rakkoa kämmeniin.
2. Ensimmäinen askel kohti joulua - ovikranssi
3. Päivän kirppislöyty - lämmin tekoturistakki kympillä
4. Patrik Borgin ohjeet jääkaapinovessa, muistuttamassa siitä mikä on ravinnon suhteen olellista

Piipahdin pitkästä aikaa vaa'alla tänä aamuna - yllätyin oikeasti. Vuoden kuluessa olen salakavalasti onnistunut siirtymään toivottuun suuntaan kolmella eri kymmenluvulla. Vuosi sitten mietin ahkeasti  elämäntaparemonttiprojektia - sitä miten muutos pitäisi näkyä numeoina - tälläisiä numeroita tuolla päivämäärällä, vähän pienempia seuraavalla. Motivaatiopurkissa helmet siirtyivät kiloja kuvaten purkista toiseen. Ilmassa oli ahkeraa ja sitkeää yritystä.

Huhtikuussa huomasin jumiutuneeni - ajatuksiin, lukemiin ja yrittämiseen.
Omasta mielestäni annoin juuri  nyt kaikkeni - silti keho ei tuntunut tottelevan millään ennalta laadittua elämäntaparemonttiaikataulua.

Pettymys.

Totuus on se, että minä tein taas kaiken niinkuin aina ennenkin - jahtasin jotakin olematonta kieltäytymällä kaikista mahdollisuuksista elää.

Luovutin.

Annoin luvan itselleni päästää irti.
Luopua vaatimuksista ja rajoitteista.

Aloin avoimin mielin tutkimaan kaikkea pelottavaa.
Voisiko avoimin mielin toteutettavalla rakkaudella voittaa mieltä piinaanvan kuolemanpelon?

Pelon siitä, että epäonnistuu taas.
Että rakastaisikin itseään huolimatta siitä onnistuuko vai epäonnistuuko sitä jossakin projektissa tai hankeessa. Että rakastaisikin itseään todella juuri tässä hetkessä juuri tälläisenä.

Tässä minä nyt sitten olen,
puolivuotta myöhemmin.

Itseasissa olen, hämmentävää kyllä, ihan maillillaan alkuperäisen elämäntaparemonttiaikataulun lukuja katsellessani (löysin aikataulupaperin vahingossa vaakaa kaapista nostaessani). Paitsi että salakavalasti tuosta elämäntaparemontin vaatteisiin kätketystä laihdutuskuurista (jep, minä kavala käärme koetin taas keran laihduttaa, mutta tällä kertaa kätkemällä laihdutuksen sellaisiin vaatteisiin että se omaankin korvaa kuulostaisi paljon paremalta - sneaky bitch Sallamai you sneaky bitch)
 sitten vahingossa syntyikin se todellinen elämäntaparemontti ja tuon todellisen elämäntaparemontin suhteen olen edennyt enemmän kuin koskaan villeimmissä kuvitelmissanikaan olen osannut toivoa.

Minähän olen ruvennut elämään.
Olen löytänyt itsestäni niin paljon armollisuutta,
että vihdoinkin olen antanut itselleni luvan elää.

Kaksi kuvaa, vuosi eroa.
Muistutus itselle siitä, että todellinen muutos elämässä syntyy rohkeudesta päästää irti.

Paljon pohdintaa hiljaisena sunnuntai-iltapäivänä.
Paljon aihetta kiitokseen ja kiitollisuuteen.

kiitos. kiitos. kiitos.


Mukavaa sunnuntaita!
Mitenkäs teidän viikonloppu vierähti?

Rakkaudella,
Sallamari