...onnellisuutta ja maailmanrauhaa!
Eikö elokuvissakin kaikki epäitsekkään lahjatoiveet ala aina jollakin tämänkaltaisella lauseella?
Lahjalistan laadinta, pyytäminen ja jonkin tavara pyytteetön toivominen itselle on minulle ollut aina vähän haastavaa. Olen vuosien varrella huomannut,että yksi yhtenäinen piirre masennusdiagnosoitujen (kuin myös syömishäiriöön sairastuneiden) ihmisten keskuudessa tuntuu olevan loppumaton tarve antaa lahjoja ja ilahduttaa toisia ihmisiä ja samaan aikaisesti kokea jonkinlaista suunnatonta häpeää ja kiusaantunutta olo kun itse päätyy saavaksi osapuoleksi lahjanantotilanteessa - because I am not worth it.
False illusion - jälleen kerran.
On aika kumota alas vääristyneet uskomukset ja opetella kirjoittamaan lahjalistoja.
Because I am worth it!
Minä olen lahjan arvoinen.
 |
| kuva luotu Polyvoren avulla |
Lista yksi on arkinen kokoelma asioita joita toivon - tarvelähtöisesti - tälläisiä minulla ei ole ja nämä asiat tekesivät minut suunnattoman iloiseksi.
Lähdetään tutustumaan kuvaan vasemmasta yläkulmasta alkaen.
Ensimmäinä lahjatoiveena Benefitin Bad Gal ripsiväri. Testailin tuotetta Benefit kokoelman mukana tulleen näyteversion avulla ja olen tuohen ripsiväriin enemmän kuin tyytyväinen. Ripsivärin koostumus on ryhdikäs, se levittyy ripsiini juuri sopivalla tavalla eikä varise silmiä tuhrien poskipäille pitkäksi venyvän päivänkään aikana.
Oikeassa yläkulma - kakkostoiveena lahjalistallani on Kitchen Aid tehosekoitin. Nykyinen tehosekoittin vetelee viimeisiää - toimii kyllä, mutta ei ole kyllin tehokas pilkkomaan umpijäisiä marjoja smoothieiden joukkoon. Lindan luona Helsinkikodissa on Kitchen Aid ja muutaman kerran sitä käytettynä olen aivan rakastunut laitteeseen. Jäinen banaani muuttaa muotoaan paloista kuohkeaksi tahnaksi puolessa minuutissa ja sekoittimella tehty smoothien on tasalaatuista ja sileää takuuvarmasti. Niin ja silppuaahan tuo myös kuiva-ainekset tehokkaasti. Tehosekoittimen värillä ei väliä - musta olisi ihanteellsin, mutta jos pukilla varastossaa on vain tuota hempeän vaaleanpunaista sävyä enää jäljellä otan sellaisen ilolla vastaan.
Kolmantena toiveena klassiset ajattomat jalkineet - kahdeksan sentin korolla varustetu mustat perus Christian Louboutin avokkaat. Työhön, arkeen, juhlaan tai fetish-kekkeeihin - kyllä minä noille sopivia käyttötilaisuuksia keksin, ei pelkoa siitä.
Kiiltävä musta nahkapinta, punainen pohja - klassista kaunista muotoilua - jalkaa ja silmää hivelevää pientä luksusta.
Viimeisin vaa ei vähäisin toiveeni on Black Milk trikoolegginssit. Tällä hetkellä minulla on kahdet tälläiset kuvioidut legginssit joita uskollisesti käytän sekä kotisohvalla että joogatunneilla. Ottaisin mukavia olovaatteita mieluusti vielä yhden kivan parin lisää
 |
| kuva luotu Polyvoren avulla |
Kuva kaksi on täynnä kimaltavia ihanuuksia Ebaystä.
Nämä ovat harrastushankintoja - burleskiharrastelun ja keväällä alkavan Charlestontassikurssin innoittamia - jotakin sellasia juttuja, joita osaan ostaa tarpeen tulle itselleni mutta joiden pyytäminen lahjaksi tuntuu ensi ajatuksena jotenkin vaivaannuttavalta.
Ettäkö nyt pyytäisi jotakuta tuhlaamaan minun "turhuuksiini" - asioihin jotka ovat yleismaailmallisesti turhuuden tuntuisia, mutta minulle tärkeitä ja rakkaita harrastuksia siis - kun se voisi käyttää rahansa johonkin käytännölliseen ja paljon yleishyödyllisempään.
Tuolla tavalla minä olen näistä tähän jutuista tähän päivään saakka ajatellut - juuri siksi minulle itselleni oli äärimmäisen tärkeää luoda myös tälläinen lahjatoivekuva ja tutkiskella miltä tuntuu toivoa näitä minulle-kovin-tärkeitä-ja-minua-ilahduttavia-vaikkakin-jonkun-mielestä-ehkä-täysin-turhakkeita lahjaksi toiselta ihmiseltä.
Kaikkiaan nämä lahjatoivekuvat ovat minulle todella iso askel toiseen ihmiseen kohdistuvan luottamuksen rakentamisessa sekä loputtoman tuntuisesta kaiken-ympärilläni-tapahtuvan-tauoton-kontrolloiminen-on-ehdottomuus-minulle-selvitäkseni -tunteesta irtipäästämisessä.(siis se tunne joka sanelee, että sinun on pakolla tehätävä tämä kaikki itse, koska vain itse osaa tehdä sen oiken - you know what I am talking about )
Pakonomainen kontrolloimisen tarve on suurimmassa osassa elämän osa-aluisesta aika minimaalista minulle nykyään, joskin näiden joululahjojen osalta en vielä ehkä ole aivan tarpeeksi käsitellyt pelkoja ja epävarmuuttani ja tuo kontrollointitarve koitaa kovasti nostaa päätään aina lahjoista puhuttaessa.
Harjoitus tekee mestarin.
Olen iloinen ja kiitollinen siitä, että vihdoinkin osaa toivoa oikeasti lahjoja ja olen vilpittömin kiitollisin (ja itseäni arvostaen) valmis vastaanottamaan lahjoja. Ilman häpeää tai syyllisyyttä - kelvottomuuden tunteesta puhumattakaan.
Antamsen ja saamisen tasapaino - sitä minä tavoittelen.
Niin, tänä jouluna aijon myös ostaa itselleni lahjan - vain-minä-osaan-antaa-oikean-lahjan - pakkoajattelusta vapaan rakkauden täyteisen lahjan. Sillä minä itse olen tavallaan itseni rakkain ystävä, joten miksi jättäisin elämäni suurimman rakkauden - itseni - ilman lahjaa. Kaikille rakkaille lahjoja tasapuolisesti, eikös niin?
Ihanaa ihanaa joulunaikaa.
Voi kuinka ihanaa on kun minä vihdoinkin saan nauttia kaikesta tästä jouluhulinasta!
Monta edistysaskelta toipumisen tiellä.
Rakkaudella,
Sallamari
Ei kommentteja