Mitäs tänään syötäisiin

Pitkästä aikaa on luvassa
syömiseen, ruokaan ja syömishäiriöstä toipumiseen liittyvä päivitys.

Toipumiselleni kuuluu hyvää. Pienillä askelilla, vakaata rauhallista tahtia, olen kulkenut kuluneen kevään, kesän ja kyksyn vakaata toipuneen elämää kohti. Ruoka ei ahdista, syöminen fyysisenä tekemisenä ei ahdista eikä ruokaan liittyvät yleissosiaaliset odotuksen sun muut mielikuvat tunnu millään tavalla ahdistavilta.

Laihdutus mainokset paperilehdissä tai laihdutuksen ympärillä pyörivät tositeeveesarjat eivät nekään aiheuta minulle pahalta tuntuvia isoja tunnereaktioita - kestän lukea mainokset ja seurata teeveeohjelmia. Katsantokantani kaikkea syömiseen, painonhallintaan, kehonkuvaan tai liikunnalliseen elämäntapaan liittyvää uutisointia, mainontaa ja teeveeohjelma kohtaan on tällä hetkellä analyyttisen kiinnostunut. Koitan mielessäni jäsennellä mitä hyvää annettavaa ihmisillä näkemäni tai kuulemani ruoka/painonhallinta/kehonkuva/liikunta - artikkelilla tai ohjelmalla on. Koitan löytää kaikesta jotakin hyvää ja rakentavaa - jotakin sellaista mikä voisi inspiroida tai tuoda positiivista nostetta ihmisten elämään.

Koska tämä blogi perustuu itselle rehellisenä olemiselle, on tässä kohtaan kerrottava itselleen rehellisesti miten onnistuneesti olen havainnut ruokavalioni lipsahtaneen hivenen epäterveellisille raiteille. Yep, minä syön reilusti nopeaa einesruokaa.  Valiojugurttia aamupalaksi, nuudeleitä lounaaksi, iltapäivällä junamatkalle mukaan tartuu kolmiöleipä - välipaloina napostellaan suklaata ja suolapähkinää (ihan vaan koska muillakin on suklaata, niin minunkin tekee sitä mieli)

Kotona tehdyn ruoan osuus on jäänyt minimiin. Tai pikemminkin kai pitäisi sanoa, miten kotona tehdyn ruoan osuus minun syömisissäni on ollut minimissään. Olisi hienoa sanoa, että tätä on jatkunut kuukauden tai kaksi - mutta se on aivan bullshit löpinää - eihän tämä ole mikään ohimenevä juttu, vaan monen vuoden harjoittelun tulos. Opittu tila,  johon olen taas vaivihkaa antanut itseni valua.

Kaikki tekemäni havainnot omasta syömisestä ja syömisieni laadusta tapahtuvat nykyän todella neutraalilla ielentilalla. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen kykenevä analysoimaan tekemisiäni ja tekemättä jättämisiä rehellisesti ja rationaalisesti. 

Ei pakkoajatuksia laihdutuskuurista,

ei hätäisiä itsevihan täyttämiä mietteitä siitä, miten saisin mahdollisimman nopeasti itseni johonkin toiseen kevyempään olomuotoon olemaan puhtaampi ja parempi ihminen.

Havainnointia, analyysiä ja omien tekemisien hahmottelua - sellaista syy-ja-seuraus -ketjun rakentelua, sellaisesta näkökannasta jossa pohditaan mikä toiisi inspiraationa minun elämässäni toisenlaisia valintoja kohden kannustamaan tästä eteenpäin.

Aarrekarttailua - inspiroivia kuvia ja motivoivan kannustuksen näkyväksi tekemistä.

Ehkä näissä oivalluksissa piilee seuraava isompi askel toipumisen tiellä.

Tai ehkä tämä on jo sitten sellaista tarveen ihmisen tapaa suhtautua elämään.

Itse en vielä hahamota muuta kuin että aikaisempaa parempaa tämä ainakin on. Jotakin sellaista, joka todellisen minäni mielestä tuntuu oikealta. Hyvältä ja positiiviselta kulkusuunnalta.

Tälläisiä tunnelmia tänään.

Mitenkäs teidän torstai?

Rakkaudella,

Sallamari