Aamu kahdeksan, puoliautio Prisma. Ulkona pirskottaa ikävää jäätävää tihkua, sisällä kaupassa tunnelma on lämmin ja uneliaalla tavalla rauhallinen.
Nainen punaisessa takissaan astuu sisään kauppaa, kävelee määrätietoisesti jäätelöaltaille ja nappaa altaan uumenista jäätelöpuikon.
Naisen askeleet johtavat lähimmälle avoimelle kassalle. Koruton nopea maksutapahtuma - lomapkko taskuun ja jäätelöpaperin kuoret auki.
Kingis uppoutuu hampaiden väliin.
Millaisia ajatuksia edellä kuvattu tapahtuma herättää sinussa?
Haluaisitko sanoa tarinan naiselle jotakin?
Minä olen tarinan nainen. Hieman jälkeen kahdeksan tänä aamuna minä halusin jäätelön. Aamukahvin kanssa nautittavaksi, ihan vain tälläisella sivuhuomautuksella tarinaa täydentääkseni.
Vehnäallergia supistaa noita aamukahvin kanssa nautittavien pullan/keksin/kahvileivän valikoimia - eikä sillä, että minä tuollaisesta pullavata liiemmälti ole koskaan perustanutkaan.
Mutta jäätelöstä minä pidän.
Niin siinä sitten käy, että sellaisena aamuna kun sisin sanoo että aamukahvin kanssa olisi kiva saada jotakin, muistuu mieleen että marketin pakastealtaastahan saa jäätelöpuikon paperimukikahvin kaveriksi.
Kahdeksalta aamulla herkkuhetki jäätelön kera.
Because I can.
Sallin sen.
Annan itselleni luvan.
Kiitän ja iloitsen.
Ei häpeää.
Ei inhoa.
Ei katumusta.
Toinen ottaa pullan,
minä aamukahvijäätelön.
Miksi jäätelö mielletään iltapäivällä syötäväksi?
Pulla on ok milloin vaan, mutta jäätelöä saisi sallia itselleen vain iltapäivisin ja aurinkoisina kesäpäivinä?
Onko sinulle tuttua juttua tälläiset jäätelöön liittyvät mielikuvat? Että jäätelö on iltapäivällä syötävää jälkkäriä ja se on ok nautittavaksi kun kunnon ruoka on syöty ensin alta pois.
Tunnustan olevani jäätelörebel!
Syön jäätelöä kun mieliteko iskee.
Nykyisellään syömishäiriöni voi niin hienosti, että yksi jäätelö riittää - enää ei tarvitse ahtaa itseensä enempää. Eikä syyllisyys iske missään vaiheessa. Nautittu jäätelö on rakkaudella nautittu herkku, pieni iloinen arkea sulostuttava teko - ei mitään sen enempää.
Olen oppinut aidon nautinnollisen herkuttelun taidon.
Olen ylpeä itsestäni ja onnellinen onnistumisestani.
Ihana siunattu vapaus.
Rakkaudella,
Sallamari
En ole koskaan ajatellut, että jätskiä saisi syödä vain tiettyyn aikaan. Aamukahvin kanssa kuulostaa todella hyvältä!:D Mutta kun niissä yleensä on aineita mille olen allerginen, viimeisimmästä jätskistä on vuosia... Ennen sitä pisteltiin kyllä milloin vaan, kesät talvet.:) Suomesta saa niin hyvää jätskiä.
VastaaPoistaOh, mulle iski niin suuret sympatiatkn luin että sä olet jätskin ainesosille allerginen! Musta tuntuu tavattomalta kamppailla simppelin vehnäallergian kanssa, niin se että jäätelössä on jotakin elimistölle sopimatonta tuntuu ihan tosi kurjalle. Sopiiko sulle mehujäät? Saatkosä jotakin viileää herkkua kuumalla kesäkelillä?
PoistaTodennäköisesti jotkut mehujäät voisi sopia, mutta en ole tullut testailleeksi.;) Paitsi itse asiassa Bembölen kahvituvassa on joskus kesällä ollut sorbettia, mitä he tekevät itse tuoreista mansikoista.:) Se oli tosi hyvää.
PoistaKananmunaa voin itse asiassa syödä hieman, kaikeksi onneksi. Kahviloista saa siis usein ainakin jotain pientä, itse leivon ilman munaa. Kananmuna on kuitenkin yksi, mitä jäätelöissä usein on, joko munamuodossa tai lesitiininä. Tai sitten karrageenia (sakeuttamisaine), josta en sentään kuole, mutta iskee hillitön... No, sanonpa vain, että 2 tuntia vessassa ei ole kiva kokemus, siksi välttelen.;)
Mielestäni jätskiä sopii toki syödä koska tahansa, ihan vaikka aamupalaksikin, mutta itse pyrin säästelemään sitä lähinnä juhlaviin/erityisiin kesähetkiin, jottei herkku turhaan arkistuisi ja jokapäiväistyisi.
VastaaPoistaMutta pitää vielä lisätä, että itse asiassa monihan syö edelleenkin aamiaisella maustetun jugurtin - ja tuollaisessa pienessä jäätelöpuikossa on keskimäärin yhtä paljon sokeria kuin sellaisessa perinteisessä pienessä hedelmäjugurtissa. (Ehkä hiukan enemmän rasvaa, mutta se saattaa kompensoitua jo sillä, että toiset laittavat aamukaffeen kermaa, toiset rasvatonta maitoa tai juovat mustana.) Eli ei se ole edes niin kovin epäterveellistä. Jätskipuikko on kuitenkin niin pieni herkku.
Edelliseen jatkoksi vielä muistelen yhtä taannoista tutkimusta, jossa kaksi verrokkiryhmää yritti laihduttaa, tyyli oli vapaa, mutta toista ryhmää kehotettiin ottamaan pieni siivu kermakakkua aamiaisella, toiselle vihjaistiin, ettei herkkuja olisi hyvä syödä. Kakkuryhmä onnistui tavoitteissan paremmin - oletettavasti siksi, koska heti aamusta nautittu erityinen/epätavallinen herkku tyydytti herkunhimon koko päiväksi, jolloin ruokailu sujui eikä ylilyöntejä tullut, kun taas toinen ryhmä feilasi ehkä osittain siksi, koska heillä oli tunne, ettei herkkuja missään nimessä saa syödä, joten niistä tuli kiellettynä hedelmänä entistä houkuttelevampia. Erityisherkku aamupalalla saattaa siis olla yllättävänkin terveellinen valinta, jos ylipäätään haluaa joskus syödä herkkuja. ;)
Mä yleisesti juon aamukahvini kävelyn lomassa kevyesti maidolla maustettuna, joten tälläinen jäätelön kanssa nautittu aamukahvi (vaikka kävelin mä näidenkin herkkujen kanssa kyllä) on mulle jotekin tosi erityistä.
PoistaIlahduttavaa lukea tuollaista tutkimustietoa, että eritisherkku aamupalalla voisikin olla se tervellinen valinta. Ehkä tästä eteenpäin nautin kaikki jäätelöni aamukahvin kaverina.