Juhannussuunnitelmia

"Lupasin, että mennään Pappan mökille Juhannukseksi,

sanoin et me tuodaan jotakin mureeta grillatavaa."

- toteaa ilmoitusluontoisesti minulle JunttiP

Hiukan hämmentyyneenä havahduin ajatukseen, että tiedän kovin aikaisessa vaiheessa mitä teen tänä  Juhannuksena -  minut on kutsuttu mukaan Juhannusjuhlintaan.. Yleensähän se on aina ollut minä, joka hätäpäissä huutelee päivää ennen Juhannusta jossakin naamakirjassa, että tulisko joku meille vaikka pelaamaan. Vähän niinkuin että, jos joku muukin välttelee Juhannusta ja perinteitä niin meille kyllä mahtuu.

Katoskaas,
minä olen AINA vihannut Juhannusta.

Vihannut yhdessäoloa Juhannuksen nimissä
vihannut Juhannus -sanaan olennaisesti liittyviä sosiaalisia paineita

 - ajatusta grillauksesta ja yhdessä syömisen mukanaan tuomista odotuksista

Vihannut Juhannusjuomia ja iloisen Juhannusfiiliksen pakonomaisuutta.

Pelännyt ja vihannut.

Pelännyt, että ei musta ole siihen.

En minä osaa iloita, nauttia ja juhlia.

Grillaus ja varsinkin se ruoka
- puhumattakaan mättöherkkujen syömisestä -
 on pelottanut aivan suunnattomasti,

se että muut juo ja minunkin pitäisi juoda on pelottanut,

se että pitäisi olla yhdessä muiden parissa ja olla sosiaalinen,
tehdä vaikutus ja saada hyväksyntää muilta osakseen,

sekin on pelottanut.

Eniten on pelottanut se,

että pitäisi pärjätä ja pystyä olemaan jotakin.

Pitäisi osata olla ja nauttia olemisestaan.

Pelkäsin silmittömästi sitä,  että mä en kelpaa 

että kukaan ei halua  mua mukaan mihinkään.

Koska mä en ole mitenkään haluttavaa seuraa
hyvä tai arvokas.

Että vaikka mä rohkenisin halutakin jotakin,

ajattelisin että voisin rohjeta olemaan vaan ja nauttimaan olemisesta

niin että sitten iskisi vielä enemmän silmille se totuus

EI MUA OO KUTSUNUT KUKAAN MIHINKÄÄN.

mä olen vaan yksin,

sellainen jolla ei ole suunnitelmia,

ei ystäviä,

ei mitään tai ketään.

Kelpaamaton jopa Juhannuksena.

Oli helpompaa vihata.

Sanoa,että mä en tahdo eikä musta ole.

IKINÄ.

*****

Nyt minä olen viimein kin kasvanut niin paljon ihmisenä 

- oppinut rakastamaan itseäni juuri tälläisenä - 

että kykenen itse näkemään, miten musta on aivan kaikkeen.

Osaan antaa itselleni luvan suhtautua rakkaudellisin ajatuksin

 edessä häämöttävää Juhannusta kohtaan.

Sallin itselleni vapautuksen kaikista sosiaalisista paineista.
Sallin itseni olla Minä - hyvä ja kelpaava juuri tälläisenä.

Osaan iloiten ottaa vastaan mökkijuhannuskutsun,

tietäen että tässä hetkessä mä olen viimein kylliksi rohkea lähtemään avoimin mielin mukaan.

Sallin itselleni vapauden päästää irti kaikista pelonsekaisista ennakkokäsityksistä.

"Juhlat tulevat,

kun juhlija on valmis."

Tuohon sananlaskuun on kätkettynä vinhasti totuutta.

Rakkaudella,

Sallamari