Seuraava askel

Viisi kuukautta ja minun elämä on taas minun.

Unelmoin tänään aamuseitsemään nukkumisesta, säännöllisestä kuntosalilla käynnistä, uudesta harrastuksesta - tahdon tanssia salsaa - sekä läsnäolosta lapsen elämässä. Yksi tärkeä unelma muiden joukossa, on koulun seuraavat askeleet tämän koulun jälkeen. Miten hienolta jo nyt tuntuu, että viiden kuukauden kuluttua minun elämässäni on läsnä minulle sopiva työrytmi.

Unelmoin siitä, että kaikkea on kylliksi - aikaa ja rahaa.

Unelmista tulee aarrekartta.

Aarrekartta valaisee kulkuani polulla minun näköiseeni elämään.

Nyt on loistava hetki myös jakaa täällä blogin puolellakin kiitollisuutta elämälle.

Polku unelma-ammattiin on johdattanut minut taas kerran uuteen risteykseen ja siitä eteenpäin uudelle hyvälle polulle. Oikeat palaset ovat loksahtaneet kohdilleen ja ensi viikolla käsillä on opettava työharjoittelujakso - ikään kuin perustusten luonti urani seuraavaa askeleita silmällä pitäen.

Sokerina kaikkien ihanien kuulumisten kanssa voin täälläkin jo kertoa, että näillä suunnitelmilla jatkan koulun päätyttyä työskentelyä samaisessa työharjoittelupaikassa Uutena Hyvänä Työkaverina.

Paikka on ensituntumalta paljoltikin juuri sellainen, jonka mieleeni olen aarrekartaksi piirtänyt seuraava tuleva työpaikkani ajatuksena. Minähän olen siis hiukan narrannut sekä teitä, että itseäni uskottelemalla eläväni ilman opastavaa aarrekarttaa - tuossahan se on koko ajan ollut, ihan kielen päällä, joskin vaihteeksi sanallisena inspiroivien unelmakuvien sijaan. Mutta hei, tämäkin malli toimii. Olen elänyt joka päivä aarrekarttaan piirtämääni - tai no kirjoittamaani ehkä paremminkin tällä kertaa - unelmaa kohti.

ask - believe - receive

Kel onni on, se kiitollisuuttaan suo laulaa.

Seuraava aarrekarttani on nimeltään

I Have Enough and for that I am very Grateful

Sen opastamana aloita urani yrittäjänä.

Tällaisissa tunnelmissa suunnataan viikonlopun viettoon.

Mukavaa viikonloppua!

Rakkaudella,

Sallamari

Vihreä neuletakki

Mä olen siirtynyt syyskauteen. Jättänyt iloiset jäähyväiset kesälle 2016 ja sydän avoimena toivottanut syksyn tervetulleeksi.

Syksyn tulon huomaa siitä, että iltavuoroviikolla kotiin saapuessa on pimeää. 04:40 aamuvuoroviikolla herätyskellon soidessa ulkona on hiljaista, ei kuulu heleää linnun laulua tai muita kesäaamujen luontoääniä.

Syksy tuo tullessaa uudet tuulet myös vaatekaappiin. Vaatekaappini syksyn ensimmäinen uusi hankinta on tämä ihana kuvissa näkyvä neuletakki. Mitä kätevin vaatekappale muuntamaan hihattomat kesämekot syksyn viileneville keleille sopiviksi asuiksi.

Neuletakki on malliltaan suora perusneuletakki. Peräisin ketjuliikkeen kausitarjousrekistä - H&M ja 9.90.

Eettinen kuluttaja sisälläni itkee jälleen.

Ostaisin mieluummin kirpparilta, mutta XL -kokoisena ja vieläpä super povekkaana otan riemulla vastaan jokaisen neuletakin, joka inhimillisen näköisesti asettuu rintamukseni verhoksi. Valinnanvaraa on aika niukasti, uskokaa pois.

Hyvä H&M - tämä neuletakki on ihan reilun kokoinen mitoitukseltaan. Minun kappaleeni on kokoa L ja joustaa siten, että pienellä muotoilulla takin saa sovitettua minun povelleni niin, ettei seuralaisia pelota spontaani napin irtisinkoaminen.

Olen lapsena saanut yliannostuksen vihreää väriä, enkä juurikaan voi kehua pitäväni vihreistä sävyistä. Tämä neule vihreydestään huusi minulle rekistä olevansa juuri oikea väri minun vaatekokoelmaani.

Oikeassa on.

Haaveilen vielä toisesta kenties kermanvaaleasta tai reilun ruskeasta neuletakista, sitten vaatekaappini on syysvalmiudessa.

Joko teillä lukijoilla alkaa olla syksyfiiliksiä?

Mukavaa keskiviikkoa!

Rakkaudella,

Sallamari

Pimeässä silmät kiinni

Olen useammassa blogissa törmännyt kantaaottaviin kirjoituksiin koskien blogiin kirjoitettuja ilkeämielisiä lukijakommentteja. Ilkeät kommentit ovat asia, joka ei varmaankaan koskaan lakkaa ihmetyttämästä minua. Tahtoisin tietää millaisia ajatuksia liikkuu noiden ilkeiden kommenttien jättäjillä - miten paljon kipua heidän elämäänsä onkaan kätkettynä. Mitä positiivista nostetta voi saada elämäänsä painamalla jotakuta kanssaihmistä alaspäin ilkeämielisiksi tarkoitetuilla sanoilla.

Minun blogini on aina ollut hyvin vapaa negatiivisista tai ilkeämielisistä kommenteista. Koko bloggariurani aikana olen törmännyt alle kymmeneen aidosti ilkeämieliseksi tarkoitettuun kommenttiin itseäni tai tätä blogia koskien.

Yksi viimeisimmistä ilkeilyksi tarkoitetuista kommenteista tippui jokunen aika sitten anonyyminä palautteena sähköpostilaatikkoon. Kommentti ei onneksi osunut satuttavalla tavalla, vaan hetken lukemisen päätteeksi se kääntyi minun silmissäni hupaisaksi haasteeksi.

Kommentti kuului jotakuinkin näin "Sun naamakuvat näyttää tosi usein siltä että sä meikkaat silmät kiinni pimeässä. Jos meinaan ruveta beautybloggariksi kannattaa ihan ensiksi opetella laittamaan oma naama niin ettei näytä siltä että elää jatkuvasti ilman valoja sokeana. mut joo jokainen tavallaan..."

Ensi lukemalta nauratti - ei tiedä tuo anonyymi kommentoija miten oikeassa itse asiassa on kun mähän meikkaan aika usein oikeasti sokeana.

Pitänee valottaa vähän taustoja.

Arkiaamuisin meikkaan niin että riisun lasit pois ja levitän sopivaa väriä tiettyyn kohtaan kasvoja. Tiedättekö mitä, minä olen kansainvälisten standardien mukaan ilman silmälaseja oleillessani lain edessä sokea - legally blind - sokeutta määriteltäessä lausekkeella "central visual acuity of 20/200 or less in the better eye".  Mikäli joskus elämässäni satun ajamaan autolla kolarin Ameriikan mantereella niin, että minut tavataan ratin takaa ilman silmälaseja, saatan selvitä kolarista ilman sanktioita - sillä hei, enhän minä voinut tietää mitä edessä on koska minä olen sokea. (Unohdetaan nyt kokonaan tästä mielikuvitustilanteesta pieni kieroutunut seikka, että kuka ihme ajaa vapaaehtoisesti autoa sokeana...)

Sain silmälasit kolmannella luokalla. Vuosien myötä näköni on heikentynyt niin paljon, etten pärjää arkielämässä lainkaan ilman laseja. Yöt menevät lasitta, osaan suunnistaa yön hämärissä vessaan laittamatta laseja päähäni. Päivänvalossa laseitta oleminen on lähes mahdotonta - kaadun ensimmäiseen esteeseen tai kompastun mihin tahansa tielleni tulevaan epätasaisuuteen. Kolmiulotteisuutta minun on täysin mahdotonta hahmottaa ilman laseja.

Takaisin asiaan : Minä meikkaan kuin sokea pimeässä, koska olen useimpina arkiaamuina osan aikaa meikatessani enemmän-vähemmän sokea. Rehellisesti kerrottuna olen itse enemmänkin vaikuttunut siitä, miten hyvin osaan sijoittaa rajausvärin tarkoituksenmukaiselle paikalleen suhteutettuna siihen miten epätarkasti näen silmäni viivoja niihin piirrellessäni. Väri menee enimmäkseen juuri sinne minne pitääkin - ani harvoin esimerkiksi törkkään itseäni silmään ripsiväriä laittaessa, vaikken pysty hahmottamaan ripsiväriapplikaattorin ja silmän välistä etäisyyttä.

Vuodet ovat opettaneet tietämään missä mennään.

Meikkibloggareilla on ihan tässä viime aikoina ollut aika monella hauskoja postauksia teemalla "Arkimeikki silmät suljettuina" tai "Arkimeikki pimeässä". Kaltaistani WannaBe Beautybloggaaja kutkuttaa tietysti lähteä näihin haasteisiin mukaan, joten minä meikkasin itseni tämän päivän postausta varten KOKONAAN ilman silmälaseja. Kaltaiselleni WannaBe Beutybloggarille juuri sopiva WannaBe toteutus tuosta oikeille meikkibloggareille suunnatusta haasteesta - eikös vaan?

Tämän postauksen myötä haluan osoittaa suuret kiitokset blogini ihanille lukijoille hyvästä käytöksestä. Olette innostaneet ja inspiroineet kommenteillanne minua, tehden sitä kautta bloggaamisesta todella mielekästä puuhaa.

kiitos

Mukavaa sunnuntaita!

Rakkaudella,

Sallamari