10 onnellisuuden aihetta, joista lihavuudesta uutisoidessa ei ikinä kerrota

1. Sinä elät. Olet elossa juuri tässä hetkessä, lukemassa tätä tekstiä.

Pelkästään kotimaassamme Suomessa kuolee päivittäin 318 ihmistä. Meistä jokaisella on siis lupa olla onnellinen siitä, että juuri sinä elät ja hengität tässä hetkessä.

Elossa olo on monella tavoin mittaamattoman arvokas asia.

2. Mikä tahansa hetki, voi olla se hetki jolloin rakastut.

Puhuivatpa huhaaotsikot mitä tahansa siitä, kuka on sopiva kelpaamaan ja kenelle. Rakastumisen huumaa ei saa otettua pois keneltäkään. Rakkaus katsokaas on tunnereaktio eikä se katso vaatekokoa tai vaa'an lukemia. Joka ikinen silmänräpäys maailman jossakin kolkassa joku rakastuu.

Sinä olet mitä parhain rakastumisen kohde - itsellesi!

3. Voit vapaasti itse määritellä mitä menestys tarkoittaa juuri sinun elämässäsi.

Kolmevarttia iloista tanssia, täydellisesti ulkoa opetellut vuorosanat lempielokuvastasi tai kenties pihaasi koristaa omin käsin rakennettu upeasti kukoistava kausipuutarha. Jokaisella meistä löytyy elämässä kiinnostuksen kohteita, joihin suhtaudumme intohimoisella rakkaudella kehittäen itseämme, hallussamme olevaa tiedon määrää tai erityistä taitoa vaativaa osaamistamme rakkaudesta juuri tuohon juttuun.

Jokainen meistä on lahjakas jossakin.

Ota häpeilemättä ilo irti omasta ainutlaatuisuudestasi 

ja lakkaa vertaamasta sinun elämäsi tähtihetkiä toisten menestykseen.

4. Sinä voit uskoa itseesi niinäkin hetkinä,

 kun näköpiirissäsi ei ole ketään toista joka uskoo sinuun.

Yes you can! 

Itseensä uskominen on perin yksinkertainen taito, jonka harjoittelun voi jokainen aloittaa omalla kotisohvallaan jo tänään. Keskity aktiivisesti kuuntelemaan, mitä todellinen minäsi haluaa sinulle kertoa juuri tänään. Koita vaimentaa ulkopuolelta oppimasi syyllistävät äänensävyt ja anna rakkauden täyttämän luottamuksen äänen täyttää sisimpäsi.

5. Sinulla on kyky uskoa toiseen ihmiseen / ihmisiin.

Parempi maailma alkaa siitä, miten ystävällisesti me kohtaamme elämässä eteemme ilmestyvät ihmiset. Yksi loukkaa, toinen pettää ja kolmas pitää sinua itseään vähäisempänä. On lupa ajatella, että nämä ihmiset mielipiteineen ja käytöksineen edustavat yhtä yksilöä maailman ihmisten joukossa. Vaikka he miten aiheuttaisivat meille yksilöllisellä käytöksellään tai mielipiteillään mielipahaa, ei se yksiselitteisesti tarkoita että koko maailma on pullollaan ilkeitä ja katalia ihmisiä.

Jokainen elämässäsi eteen heitetty uusi ihminen on mahdollisuus.

6. Sinulla on tavoitteita ja unelmia.

Miten monta niistä olet jo elänyt todeksi?

Jokaisella meistä on mahdollisuus unelmointiin.

Unelma eivät tunne kilorajoituksia eivätkä ne lue kokolappuja. Unelmat toteutuvat, kun vilpittömin sydämine teet valintoja jotka vievät elämääsi kohti unelmaasi.

Sinä voit elää unelmasi todeksi.

7. Olet tehnyt vääriä valintoja - tai kaksi. kymmeniä, jopa satoja.

Niistä huolimatta elät yhä. Väärä valinta ei merkitse maailmanloppua. Se merkitsee inhimillistä erehtymistä ja tilaisuutta tulevaisuudessa tehdä toisenlaisia valintoja erehdyksestään oppineena.

Erehtyminen on inhimillistä.

8. Ystävällisyys ei katso kokolappua.

Mitä kylvät, sitä niität.  Puhu toisesta ihmisestä, niin kuin toivot sinusta puhuttavan.

Ystävällisyys palaa lopulta aina takaisin.

Hymyllä saa osakseen vastahymyn.

9. Elämän parhaat nautinnot ovat ilmaisia ja avoinna jokaiselle.

 Linnunlaulu puistossa, kevään ensimmäinen lämmin päivä, tuulen huminan kuuntelu, hämärän kaupungin öiset äänet, nauru, yksin ollessaan laulaminen

Pienten nautinnonaiheiden kautta löydetylle onnellisuudelle

ei ole olemassa painorajaa.

10. Juuri tästä päivästä voi muodostua elämäsi paras päivä.

Midän jokaisen elämässä on paljon aihetta onnellisuuteen,

Mikä tekee sinut onnelliseksi juuri tänään?

Rakkaudella,

Sallamari

Hui, nuohan ovat housut

"Voi vitsi, miten ihanalta toi näyttää sun päällä!

Äääää! Itku, miksen mä osaa käyttää mitään tollaisia vaatteita."

Kuulostaako tutulta? Kukapa meistä toisinaan inspiroituisi suunnattomasti ystävän ihanista vaatteista. Miten täydelliseltä jokin asu yhdistelmä näyttääkään kuvassa toisen ihmisen päällä. Miten täydellisesti istuvatkaan tuollaiset punaiset vajaamittaiset housut sen ihastuttava - kehonmuodoltaan valtavirrasta eroavan - tytön päälle huokailen melkeinpä kateellisena Insta-fiidiä vilkuillessani.

Olen viime aikoina huomannut vilkuilevani tavallista enemmän asu kuvia, joissa vilahtaa kauniisti istuvat housut. Ei sinällään kai mitenkään tavatonta tuollainen housukuvista inspiroituminen. Kohdallani housujen käyttämistä miettiessäni kyse on identiteetistä - minä identifioidun vahvati hame -ihmiseksi. Ihmiseksi, joka käyttää hametta aina. Kesähelteestä talven paukkupakkasille, hulmuavat helmat ovat kaltaisteni ihmisten mielestä se paras ja sopivin valinta.

Talvipakkasilla puolusta hulmuavia helmoja toppahousujen sijaan argumentoimalla, että kyse lämpimässä pukeutumisessa ei ole ulommaisesta kerroksesta vaan kaikista niistä kerroksista joita sinne hameen tai mekon alle on ujutettu. Olen valmis marssimaan vaikka minkä moisille barrikadeille hulmuavia helmoja puolustaakseni.

Lienee sopiva hetki nyt nostaa kissa pöydälle ja pureutua itseasiaan, nimittäin minun tuoreeseen housuostokseeni. Aivan oikein luit, minä olen ostanut housut. Ostanut housut, käyttänyt niitä ja vieläpä salakavalasti ihastunut tähän hairahdukseeni.

Itselle yllättävintä housukokeilussa on se, miten olen oppinut näkemään tunnistettavasti oman itseni valokuvissa housujen kanssa. Peilikuva saa aamulla silmävinkkaukset ja "hyvä böönä" - toivotukset, myös niin päivinä kun olen valinnut asukseni housut.

Housut päätyivät vaatekokoelman osakseni puhtaasti sattuman kautta. Nämä housut ovat kotoisin niinkin eksoottisesta kaupasta kuin Prisma. Ovat kaiketi Prisman omaa valikoimaa. Ostopäätöksen tehdessäni tiedostan toki etteivät nämä housut ole ehkä valmistuksensa suhteen sieltä eettisimmästä päästä - valaiskaa ihmeessä minua, jos tiedätte enemmän. Materiaaliltaan housut ovat puuvillan ja elastaanin sekoite, farkkumaiselta näyttävä sekä tuntuva, haalistettu kangas.  Hintaa näillä housuilla on 10 euroa ja housujen tarkka merkki on House.

Housut ovat saman aikaisesti joustavat ja napakat. Rohkenin silmät ummessa - lue sovittamatta - napata koon 46 hosut rekistä, ja kiitollisena totesin että nämähän istuvat minulle hyvin. Housujen malli on perus kapealahkeinen "pillifarkkumalli", vaikkakaan ei millään ultrakapealla lahkeella. Vyötärö nousee reilusti vyötärölle, housuissa on korkean vyötärölinjan myötä kivasti pientä retrohenkeä.

Niin, nappasin housut ohi mennen ruokakauppaostosten lomassa mielen perukoilla toive siitä, että näiden housujen ympärille voisin rohkaistua kehittämään muutaman toimivan asukokonaisuuden. Varovaisen toiveikkaana siirsin housut ostoskäryyn perustellen itselleni ostosta kaikilla niillä ihanilla asukokonaisuuksilla, joita onnistuneesti rakennan housujen ympärille.

Kiitos inspiraatiosta Instagramin ihanat kurvittaret housuissanne. Ilman teidän asu kuvianne, olisin tuskin rohjennut unelmoimaan housuista. 

Nyt minä saan jakaa inspiraatiota eteenpäin ja kertoa juuri sinulle näiden housujen ihanuudesta. Ihastuin näihin housuihin sen verran lujasti, että kävin ostamassa vielä toisenkin housuparin. Toisen parin osalta aion lyhentää lahkeita reippaasti ja tehdä lyhennyksen myötä housuista kaprimittaiset kesäpöksyt. 

Toukokuun alussa on suuunnitelmissa palata takaisin Project 333  kokoelmien pariin. Olen syksyn ja talven yli ollut "vapaammissa" vaatekaapeissa huomaten kaipaavani Projet 333 -vaatekaappiani. Molemmat housut tulevat takuuvarmasti osaksi seuraavaa P333 vaatekaappiani. 

Oi lämpimät kesäkelit, kuinka jo odotankaan teitä!

Onko sinun keväthaaveissa housujen ympärille rakentuvia asukokonaisuuksia?

Entä onko teidän hoodeilla vielä lunta vai nostaako kevään ensimmäiset kukkaset jo päätään kotisi lähiympäristössä

Mukavaa keskiviikkoa!

Rakkaudella,

Sallamari

Unelmoi ja unelmoi lisää

Onko unelmaelämä sisällöltään sellaista, jollaiseksi sen kuvittelee elämänsä unelmia kartalle piirtäessään? Kahden päivän kokemuksen perusteella voisi nopeasti silmällen todeta, että ei sinnepäinkään. Villeimmissä unelmissa kuvittelin olevani unelma-ammatissa työskennellessäni kotona aina aikaisin. Oi miten jäisikään ylimääräistä aikaa siivoukselle ja ruoanlaitolle. Kotini kiiltää puhtautta ja kaikki perheenjäsenet ovat unelmassani onnellisia ja kylläisiä.

Laskennallisesti olen viettänyt unelma-ammattiin siirtymisen myötä työpäivinä nyt kotimaisemissa enemmän tunteja kuin aiemmin. Siitä huolimatta kellon viisarit kulkevat samojen tuttujen numeroiden kohdalla siinä vaiheessa, kun kotiovi päivän päätteeksi aukeaa.

Kotini on tänään aivan samaan tapaan sotkuinen kuin kuukausi sitten, mutten mistään hinnasta vaihtaisi tällaisenään toteutunutta suurta unelmaani.

Olen kiitollinen, että unelma parturi-kampaajana työskentelystä on nyt näkyvästi todellinen osa elämääni.

Viime viikolla toteutin koemielessä pitkään ajatuksissani kyteneen vision aarrekarttakurssista. Olen kauan halunnut jakaa aarrekarttailun ihanuutta ja opettaa oman aarrekartan tekemisen perusperiaatteita haaveilijoille. Sain kasattua ihanan energisen naisryhmän kanssani kahvilaan ja yhteisen kahvihetken aikana loimme kukin itsellemme oman aarrekartan.

Ryhmässä aarrekartan luominen on uskomattoman voimauttavaa. Positiivinen energialataus ja yhdessä tekemisen nostattama onnellisuus ovat ensiluokkainen kasvualusta toiveillemme ja unelmillemme.

Loimme kukin kaksi erilaista kuvakollaasia. Ensiksi luotu kollaasi toimii unelmia nostattavana tunnelmakarttana ja toinen kuvakokoelma puolestaan muodosti kuvineen tekijänsä näköisen aarrekartan.

Minun aarrekartassani ollaan rakastuneena parrasvaloissa unelmatyötä tehden. Jokainen päivä tuo mukanaan aivan tavallista luksusta. Aarrekartta manifestoi elämääni rohkeutta, kutsua auttaja paikalle kun newbie yrittäjällä menee työssä sormi suuhun. Yhdessä olemme enemmän, yksin ei tarvitse osata kaikkea vaan kaikille osapuolille otollinen tila saavutetaan rohkeasti apua kokeneemmalta pyytämällä.

Kartassa on tasapainossa työ ja huvi - rakkaudella tehty työ tuo sopivassa suhteessa huvia elämään. Unelmissani työ punoutuu luontevasti parrasvaloihin niin, että unelmieni kimaltelevalle mekolle löytyy sopiva käyttötilaisuus.

Tunnelmakartassani puolestaan on nähtävissä lomafiiliksiä. Alitajuntani oli selkeästi lomafiiliksistä intensiivisen opiskelutaipaleen päälle. Myönnän kyllä, että loma on ollut kaikella tavoin ajatuksissani. Mieli pohtii kuumeisesti ensi kesää ja kesälomailua. Onko aikaa, onko varaa - plus muutamakymmentä toimeentuloa ja lomailua sivuava lisäkysymys. Aloittelevan yrittäjjän ihan aiheellistakin pelkoa ja epävarmuutta. Epävarmuus ja pelot on asia, jolle ajatuksissa on annettava oma tilansa, mutta siten että keskittyy arkitoiminnoissaan kaikkeen positiiviseen eläen todeksi positiivisen odotukset pelossa elämisen sijaan.

Unelmoinnissa piilee se kaikkein suurin voima.

Dream big,

dream more.

....ja elä kuten unelmoit.

Maltillisesti, järkeillen ja joka päivästä kiitollisena.

Oletko sinä tutustunut aarrekarttailuun?

Millaisia unelmia sinä olet omassa elämässäsi elänyt todeksi?

Näiden aarrekarttojen voimin toivotan teille kaikille unelmien täytteisiä päiviä! Toivottavasti saan innostaa ja rohkaista Sinua esimerkilläni elämään todeksi oman unelmasi.

Kyllä, mahdollista se on.

Rakkaudella,

Sallamari

Swarovskeja ei koskaa voi olla liiaksi

Tällä kerralla kynsihuollossa heittäydyttiinkin kynsiteknikkoni Hennan kanssa kerrassaan vallattomiksi. Minä joka vakaasti olen ollut sitä mieltä, että vähemmän on enemmän ja klassinen 40 -lukua henkivä punainen lakkaus se ainoa oikea, sain tällä kertaa kynsiini graafisia kiekurakoristeita ja minun mittapuuni mukaan hillittömän määrän kristallikiviä.

Arvatkaa mitä? Kyllä, minä olen aivan hullaantunut kristallikoristeisiin!

Matka swarovskikivillä koristeltujen kynsien ihastuttavaan maailmaan alkoi varovaisesti parilla pienellä kivellä ja heti toisella huoltokerralla kymmenkertaistettiin kristallien määrä. Olen rakastunut mantelimuodon, punaisen lakan ja ihanasti kimaltavien kristallikuvioiden yhdistelmään.

Kristallein koristellut kynnet ovat tulleet jäädäkseen.

Millaisia kynsiä löytyy teiltä lukijoilta siellä ruudun toisella puolella?

Onko krisllikoristeet sinusta hot or not?

Mukavaa perjantaita juuri sinulle ihana lukijani!

Rakkaudella,

Sallamari

Makaako se kaikki päivät vaan kotona sohvalla

Tom of Finland -herkkuja pussit pullollaan

Viime viikolla kuvittelin reteästi lomailevani koko tämän viikon.

 Väritin lomahaaveitani maalaamalla suunnitelmiini kuvia uima-altaista ja sateenvarjolla koristelluista drinkeistä. Tiedättehän ne ihanat lomahaaveet, jossa maataan rentoina uima-altailla allaspoikaa bongaille samalla kun nautiskellaan viileää juomaa korkeasta lasista.

Ikävä rikkoa näitä ihania haavekuplia, aika toisella tavalla tosielämässä tämä viikko on kulunut. Ei allaspoikia eikä sateenvarjojuomia - paitsi villeimmissä unelmissani. Löhöilyn ja yleisen lorvimisen sijaan päädyin aikomani lomaviikon ratoksi täysillä yrittäjäelämän lumoihin. Hoitamaan asiakkailleni täysin näkymättömiä - liiketoiminnan sujuvuuden kannalta sitäkin tärkeämpiä - yrittäjän arkeen liittyviä askareita. Pankkivierailuja, sopimuspapereita, tarvikeostoksia, kontaktien luomista, mainoskampanjoita - kaikkea tällaista on tämä yrittäjän arki näkymättömien työtehtävien osalta pullollaan.

Näin jälkikäteen pohtien sisällöltään humoristisin kuvaus tästä viikosta on näyttötutkinnon viimeisenä päivänä random tuttavan viattomasti ilmoille heitetämä toteamus "Ai sä aijot vaan maata mitään tekemättä työttömänä sohvalla ensin viikon ja sitten pohtia että olisko jotakin töitä vaikka."  Siltä kai se kuulostaa, kun joku sanoo koulusta valmistuttuaan lomailevansa ensialkuun nyt muutaman päivän ja sitten vasta suuntaavansa ajatuksen tulevaa työuraa kohti.

In your dreams,

only in your dreams.

Rehellisesti viikon tuntemuksia pohtiessa on tunnusttettava, miten kahdeksalta maanantaina tunsin itseni hetkelliseksi lorvivaksi luuseriksi. Kukaan ei odottanut  minua mihinkään, yksikään kello maailmassa ei tikittänyt uhkaavalla äänellä kuin vaatien välitöntä työpanostani mitattavakseen. Aamu kahdeksalta ei kärppänä tarvinnut olla tekemässä minulle määrättyä työtehtävää. 

On valta - ja vastuu - itsenäisesti huolehtia siitä, että tarpeelliset hommat tulee tehtyä. 

Ensimmäistä kertaa elämässäni olin täysin omillani - oman onneni herrana. 

Tulotasoa korreloiva työpanos on minun vastuullani.

Tekeminen ja tekemättä jättäminen yksin minun valintani.

Minä olen pomo - se jolla on valta ja vastuu kertoa miten tässä hommat hoidetaan.

Hämmentävä tunne.

Säännölliseen palkkatyöelämään tottuneena yrittäjän arkeen tottuminen vaati aikaa. Aikaa sopeutumiselle tuntuu eniten vaativan keskelle päivää sijoittuvat "tyhjät" hetket. Hetket, jolloin omassa elämässä ei tapahdu oikeastaan mitään tuottavaksi luokiteltavaa ja esimerkiki pankissa istuessaan tarkastelee ympärillään tapahtuvaa vilinää miettien "Miten sitä voin olla nyt tässä hoitamassa tälläistä juttua, kun jotenkin pitäisi olla tekemässä jotakin näkyvästi työltä näyttävää." Virkailijat ympärillä näyttävät ahkerilta ja minä vaan istun tässä - vaikkakin tekemässä yritykseni toiminnan kannalta todella tärkeää paperityötä, mutta kun tämä ei ulkoapäin katsoessa näytä muulta kuin lorvimiselta.

Enkä minä millään tavalla vieroksu lomailua tai sitä, että joku on jossakin kahdeksasta-neljään suunniteltua työarkea silmälläpitäen epätyypilliseen aikaan. Hahmoittelen oman pääni sisällä tuntemuksiani astuessani kokonaan uuden tyyppiseen elämänrytmiin.

Uusi arkirytmi on jännittävällä tavalla erilaista.

Vuoden päästä kirjoitan yrittäjän arkikuulumisia ihan toisenlaisissa fiiliksissä. Uudesta arkirytmistä muodostuu muutoksen tapahduttua todella nopeasti itsestäänselvyys ja oman elämäsi kohdalla se on pian sellainen ainoa totuus. Unohtaa mitä on ollut ja elää täysillä tässä hetkessä.

Meidän raati- minä ja ihana luokkatoverini kollegani Katja.
Olen sydämestänn kiitollinen, että koulu toi Katjan ja minun polkuni risteämään.
Meistä on ollut - ja tulee olemaan - paljon iloa ja apua toisillemme.

Pakko on kiitollisena vielä hehkuttaa, että bileitäkin on mahtunut tutkinnon suorittamisen jälkeiseen lähimenneisyyteen ihan kiitettävästi. Skumppa on virrannut, onnitteluja sadellut ihan joka puolelta. Valmistujaisjuhlat ja anopin syntymäpäivät, siinä yhdelle viikonlopulle juhlia kerrakeen.

Ihanat ystävät ovat muistaneet minua - vastavalmistunutta -  täysin odottamattomilla lahjoillaan. Olen saanut tilaustyönä tehdyn taulun, pussillisen Tom of Finland herkkuja, liput teatterinäytökseen, kauniita ruusuja sekä lukemattoman määrän rakkauden täyteisiä halauksia. Kuluneen viikon aikana olen itkenyt onnesta useaan otteeseen, juonut lähes kolmekymmentä kuppia kahvia ystävien seurassa ja saanut sanojen voimalla jakaa kiitollisuutta ihmisille ympärilläni.

Koulutaival huipentui luokkamme valmistujaisjuhliin viime viikon perjantaina. Shampanjan virratessa laseihin sanoimme hyvästit koko joukolle ihania koulutovereita toivottaen samojen kyyneleiden virratessa opiskelutovereita vastaavan määrän uusia ihania kollegoja osaksi elämäämme.

Illan aikana saimme opetella toistuvati sanomaan useasti käytetyn lauseen "Sitten valmiina parturi-kampaajana..." uudessa muodossa "Nyt valmiina parturi-kampaajana..." tulevaisuuden suunnitelmia toisillemme jakaessamme.

Huomenna minä lomailen ihan oikeasti!

Saan nauttia kylään tulevien ystävien seurasta lautapelien merkeissä. Pieni irtiotto uusista rutiineista ennen maanantaina alkavaa hiussalonkiarkea omine rutiineineen tulee tarpeeseen.

Rakkaudella,

Sallamari

Niin koitti se päivä jolloin saan sanoa olevani ammatiltani parturi-kampaaja

Näyttötutkintoviikko on onnituneesti osaltani ohi. 

Tehtävät on suoritettu, tulokset vastaanotettu.

Rankka rutistus se oli, sitä ei käy kieltäminen. Kolme päivää, kuusi mallia ja kaksikymmentä erillistä arvostelun kohteeksi asetettua työtehtävää. Päivät venyivät aamu kahdeksasta puoli neljään, parina päivänä tein töitä koko annetun työajan syömättä ja juomatta. 

Meitä näytön antajia paikalla oli 25 ja näytön arvioitsijoita kolme. Ajoittain me suorittajaosapuolen sankarit jonoteltiin kiltisti pienten ankkojen lailla arvioitsijoiden perässä omaa vuoroamme odotellen. Tiukimpina hetkinä tunnelmaa piristi keskinäinen vitsailu siitä, miten hassunkurisilta me taatusti näytämme ulkopuolisen silmin katosuttuna tallustellessamme joukkiona ympäri työtilaa arvioitsijan vanavedessä. 

Työn aloittaminen oli helppoa, paikalle tarvittiin vain yksi  arvioitsijoista antamaan aloituslupa. Työvaiheen hyväksytysti päättäminen puolestaan vaati paikalle aina kaikki kolme arvioitsijaa ja jokaisen piti itse kantaa huolta siitä, että jokainen arvioitsija on nähnyt työvaiheen ennen seuraavaan siirtymistä.

Tässä vaiheessa tarinaa odotat jo malttamattomana saadaksesi kuulla kaikista mokistani. Toiveesi on kuultu - here we go.

Minähän aloitin mokailusarjan heti ensimmäisen mallin kohdalla. Kuka osaa arvata mitä kävi? Tuskinpa kukaan, sillä tämä moka on niin absurdia luokkaa, ettei sellaista oleta käyvän omalle kohdalle ikinä.

Kyseessä on vaatteen tahrautuminen tuoliin jääneestä väristä! Siitä, että asiakas istuu tuolissa useamman tunnin ja viimein kappaa poistaessa tajuat, että tuolista on siirtynyt kuivunutta väriä tahraksi asiakkaan selkään kapan alle. Kauaksi kaikista niistä kohdista, jonne millään tavalla itse olet voinut väriä tuhria sitä asiakkaan päähän levittäessäsi. Ja värin on vielä täysin jotakin muuta, kuin sinun juuri tälle asiakkaalle käyttämäsi väri.

Siinäpä sitä sitten selittää näytön arvioitsijoille, että asiakkaalla on nyt paita tahrainen koska minä en tarkistanut että asiakastuoli on siisti ja puhdas ennen kuin istutin asiakkaan siihen.

Yksi elämäni tähtihetkiä voin vakuuttaa. En muista milloin olisin viimeksi tuntenut itseni niin tyhmäksi, kuin siinä hetkessä jolloin seisoin asiakkaan takana tarhaa ihailemassa.

Tässä mokalla on hyvä loppu joka opettaa väritahrojen kanssa toimintaa. Heti tahran huomattuani, suihkutin siihen aimo kerroksen hiuslakkaa ja neuvoin asiakasta pesemään puseron heti kotiin päästyään. Tahra irtosi ja suurilta korvauksilta vältyttiin!

Nappaa yltä siis ilmainen vinkki tahraonnettomuksien kanssa toimintaan.

Onneksi tämä näyttömalli oli rakas ystäväni. Koko tahraepisodista selvittiin narulla ja lupauksella korvata ylimääräinen paidan pesuun kulunut pesuaineen hinta lattekupilla kahvilassa.

Moka numero kaksi - pyydä itse malliasi saapumaan paikalle tuntia liian myöhään. Tämäkin moka sijoittuu hienosti ensimmäiseen näyttötutkintopäivään. Positiivisena puolena tästä mokasta kehkeytyi minulle aikaa lounastaa kunnolla - pysyi nälkämörkö poissa paniikkia lisäämästä. Nurja puoli tässä mokassa  on se, että jouduin työskentelemään kaksin verroin saadakseni kaikki tavoitellut työtehtävät mallin päähän tehdyksi ennen määräajan umpeutumista. Vaikkakin uohdin kiireessä näyttää suoristuspermanentin arvioitsijoille ennen kuivaamista - moka numero kolme. Olivat onneksi ymmärtäväisiä ja työni kelpuutettiin arvioitavaksi uudelleen kasteltuna. Kaikesta tästä seurasi tilanne, jossa asiakkaan parran muotoiluajolle jäin aikaa 20 minuuttia - but I did it!

Annan täyden kympin itselleni sisukkuudesta,

 minä onnistuin töiden kanssa ja valmistuin juuri ennen määräaikaa!

Enkä edes itkenyt.

Tiistain ja keskiviikon näyttöjen osalta tarkistin maanantai-iltana vielä useampaan kertaa omat aikatauluni ja malleille ilmoittamani aikataulut. Onneksi aikataulumoka koski ainoastaan tätä yhtä malleistani ja muiden kanssa olin onnistunut sopimaan oikeat  paikalle saapumisajat.

Mutta eipä se tiistaipäiväkään mennyt Strömsö tunnelmissa. 

Partaveitseni hukkui - tai oikeammin veitsi oli avuliaasti siirretty sellaiseen olin paikkaan, josta minulla ei ollut aavistustakaan. Joten päivän toinen tärkeimmistä näytöistäni - parranajo - päätyi suoritetuksi käyttäen välineenä puolison minulle joululahjaksi ostamaan. Ainoa miinus oli, etten ollut ajanut partaa veitsellä vielä kertaakaan, joten mitään tuntuma tuohon veitseen tai sen käyttäytymiseen parranajossa minulla ei ollut. Kaksi pientä vekkiä asiakkaan leualla on minusta todella hyvä suoritus täysin uudella veitsellä. Veitsi on vakiotyökaluani paljon sulavampi ja huisin terävä, joten ilo sillä oli ajaa partaa heti, kun sen hallinnasta pääsi hiukkasen jyvälle.

Siinäpä nuo mokani sitten olivatkin,

Näin jälkikäteen katsottuna mokailut naurattavat. Ovat kai oikeastaan jotenkin jopa luonnollinen osa tälläista jännittävää näyttötilannetta.

Olen ylpeä itsestäni, sillä selvisin läpi näytöistä vailla rauhoittavien lääkkeiden apua ja ilman paniikkikohtauksia. Tässä kohtaa on niin vapauttavaa kertoa, että kaikki jännitykseen liittyvät pakokeinona hyödyntämäni syömishäiriöoireilut loistivat....POISSAOLOLLAAN. Kaikki mieleni oikut ja oireilut olivat tiukan paikan saavuttua näyttöviikolla täydellisesti poissa.

Pään sisällä oli hiljaista.

Tiesin osaavani ja luotin itseeni.

Ensimmäistä kertaa elämässäni saavuin näyttöihin luottavaisena ja itseeni uskoen. Normaali asiaankuulva kisajännitys oli läsnä - niin kuin pitääkin - paniikinomainen itsetuhoinen oman taidon näyttämisestä ja arvostelun alle joutumisesta aiheutuva ahdistus taasen taakse jäänyttä elämää.

Näin ihmeellistä on mielensairaudesta toipuvan elämä. Oikeastaa aika on opetella käyttämään elämästäni kertoessa sanoja mielensairaudesta toipuneen elämää, sillä sitähän minä nykyisellään olen ja sellaista elämää minä elän.

On tämän postauksen viimeisen paljastuksen aika.

Uteliaisuus kutkuttaa, käsi ylös joka tahtoo kuulla arviot töistäni?

Yritystoiminta sai arvosanakseen kiitettävä, 

loput tutkinnon osat läpäisin arvosanalla hyvä.

Olenko tyytyväinen?

No olen. Hell yeah!

Olen elänyt suuren unelmani todeksi - minä valmistuin parturi-kampaajaksi!

Saamani arvosanat ovat todenmukainen kuvaus taidoistani.

Minä olen ihan hyvä. 

Huomenna on edessä valmistujaisjuhlat. Viimeinen päivä ihanien luokkatoverieni seurassa. Tai oikeastaan eihän me mitään luokkatovereita sillä tavalla enää olla, mehän olemme nyt toistemme kollegoja. Kohotamme kuitenkin yhdessä opiskelutovereina maljan kampaamokoulu Unika Hairstyle:n vuosiluokkalle 2015-2017.

Kiitos kuluneesta puolestatoistavuodesta ihanat luokkatoverini!

Rakkaudella,

Sallamari

ps. Haluaisitteko kuulla lisää koulusta ja siitä, millaista on opiskella yksityisessä ammattikoulussa? Olisiko sellaisesa aiheessa potentiaalia mielenkiintoiselle blogitekstille?