Starving in Suburbia - from pro ana to body positive thinking

Starving in Suburbia, oiselta nimeltään Thispiration,  on 2014 ilmestynyt tarkkanäköinen elokuva nuoren tytön uskonnollisen hurmoksen kaltaisesta etsikkoretkestä laihuutta ihannoivaan Thispiration ajatteluun. Askel askeleeta polku johtaa yhä syvemälle ja syvemmälle anokreksian valheillaan täyttämään todellisuuden verkkoon.

Starving in Suburbia  on ensimmäinen syömishäiriöstä todenmukaisilla sanoilla puhuva elokuva, jonka olen voinut katsoa läpi neutraalisti milloinkaan. Eikä tämän genren elokuvia nyt ole kyllä tarjollakaan kymmenittäin - rehellisiä ja puolueettomasti syömishäiriötä kuvaavia elokuvia kaivataan kyllä. Itse löysin elokuvan aivan sattumalta Netflixistä - aluksi skippasin elokuvan ihan suosiolla, mutta kun elokuva kolmannessa erillisessä alavalikossa tuli vastaan päätin sen lopulta katsoa.

...ja hyvä että katsoin.

Starving is Suburbia on rehellinen muttei missään nimessä mitenkään puolueeton elokuva - sanoma p proana sivustoja kohtaan on suhteellisen puolueetonta ja asiaa eri näkökulmista katsova - asia mikä saattaa herättää katsojissa tunteita puoleen ja toiseen, omasta toipumis/sairastamisvaiheesta tai sairaautta sivusta seuraavana olosta, toisinsanoen katsojan omasta roolista,  riippuen. Toisen mielestä elokuvan sairauskriittisyys on juuri hyvä, toisesta näkökulmasta katsottuna elokuva antaa jotenkin täysin vääristelevän kuvan eikä ymmärrä alkuunkaan mistä kaikessa on kyse. Minusta elokuva osuu kritiikissään maaliin ja antaa proana sivustoista sekä syömishäiriön todllisesta aika todellisen kuvan. Puheenvuoron saa niin näihin sivuihin koukkuun jääneet, kuin koukkuun jääneen elämää sivusta seuraavan näkökulmasta. Huomioitavaa mielipiteessäni on, että minä katson elokuvaa toipuneen syömishäiriöisen näkövinkkelistä.

Aktiivisen vaiheen syömishiriöiselle elokuva on kertaa armoton thispiration annos - yrittäen kuitenkin sivuhahmon traagisen tarinan kautta tarjota toisenlaisen näkökulman tuosta syömishäiriön raadollisesta todellisesta luonteesta. Ydinsanoma on yksilökeskeisyyden ulkopuolella - ei, se et välttämättä ole sinä jolle käy huonosti,-  huonosti käy hänelle, jolle niin uskoisit viimeisenä huonosti tässä maailmassa käyvän. Mikä koomisinta, te kumpikin heilasteletta aivan samalla tavalla kuoleman kanssa. Yhdessä mielessä tämä elokuva on toivottavasti todella silmiä avaava kokemus aktiivessa vaiheessa olevalle syömishäiriöiselle.

Sanallisen peloittelut siitä, että näännyttämällä itsensä kuolee tai että bulimialla saa itselleen tekohampaat alle nelikymppisenä on aika so last season tarinointia minkään valtakunnan hoitokeinona. Kun loputon nälkä on ainoa keino hallita ympärillä esiintyvää kaaosta, kuulostaa nälkiintymisen mukanaantuoma kuolema oikeasti toisina hetkin varsin houkuttelevalta ajatukselta.

Eniten elokuvassa pidin toipumisosuudesta - siitä miten ProAna uskovaisesta tytöstä kasvoi omakohtaisen syvältä viiltävän kokemuksen saattelemana BodyPositive ajattelun sanansaattaja.

 Love the Skin you are in.
 Minusta paranemistarina on elokuvan vahvinta antia.

Elokuva puhuu vahvoin sanoin Internetistä ja ProAna sivustojen voimallisuudesta. Thinspiration on erään silmiini sattuneen tutkimuksen mukaan yksi suosituinpia hakusanoja. Kaikensorttinen thisnpiration selauli on Internetissä tätä päivää ja uskomattoman arkipäiväistä, ikä/sukupuolistereotypioista viis.

Tässä kohtaa on tietekin tunnustettava, että ProAna ja Thinspiration sivuistolla minäkin olen aikanaan surffaillut verrattaen ahkerasti. On luojan onni, että Internet oli tarinansa alkutaipaleella anoreksiani ollessa aktiivisimmillaan - minä olisin ollut yksi proana/thinspiation sivustojen ylläpitäjistä, mikäli sellaisia olisi silloin olemassa ollut. Sivuni oli pursunnut itsevihaa ja näänyttämiseen kannustavia iskulauseita. Esillä olisi ollut kyllästymiseen asti tarkkanäköisiä kuvia törröttävistä kylki- ja solisluitsta.

Mitä minä tänään ajattelen proana/thispirastion sivuistoista?
Pitäisikö ne kieltää ja poistaa kaikkialta sähköisen media maailmasta?

Minun vastaukseni on ehdoton EI.
En minä noita sivustoja edistäisi tai markkinoisi,
mutta kieltäminenkään ei ratkaise tilannetta.

Thispiration/proana sivustojen poistaminen/kieltäminen olisi yksinkertaisesti ehkä maailman kaksinaamaisin teko - niin kauan kuin mikä tahansa iltapäivälehti tai uutisnimikkeellä ratsastava gossip sivusto saa viehkein sanakääntein ja houkuttelevin kuvin esitellä Victoria's Secret enkeleiden ihanuutta ja kertoa yksityiskohtaisin ohjeistuksin miten monta päivää kukakin on miten itseään rääkännyt saavuttaakseen täydellisen enkelivartalon (anteeksi Victoria's Secret ja enkelit, että jouduitte nyt tähän esimerkkiini - sorry, not sorry) ei proana sivustojen bannaamiselle ole loogista perustetta. Yksikään noista uutisista ei eroa sisällöltään tai sanomaltaan mustavalkoisesta thinspiration kuvasta millä tahansa satunnaisella itsensä näännyttämistä ja sairaalloista laihuutta ihannoivalla sivulla.

Emptiness is pure, starvation is the cure

Raaka totuus että toisinaan uutinen termien alle piilotettu tosielämänkuavus ont enemmän pro-ana ajattelua tukevia, kuin paljon parjatut proana sivut itsessään kykenevät olemaan.

Minä en siis ole Anti-Proana ajattelun kannattaja,
minä olen BodyPositive ajattelun edistäjä.

Lisää BodyPositive sivustoja ja BodyPositive aktivistejä.

Blogini on BodyPositive blogi, joka kertoo löytyneestä rakkaudesta omaa kehoani kohti. Joka kertoo oman kehon rakastaminen ihanuudesta ja samalla kuvaa kehorakkauden haastavuutta totuudenmukaisesti. Ei vaalenpunaisia ihastushuutojen täyttämiä pilvilinnoja, muttei myöskään rumia itsevihan täyttämiä sanoja. Rakkaudellistä rehellisyyttä - niin minä ajattelumaailmaani kuvaisin.

Itsensä hyväksymistä ja muiden hyväksymistä.
Oman kehon rakastamista,
rohkaisuja muille tutustua oman kehon monimuotoisuuteen
 ja oppia askel askleelta rakastamaan omaa kehoaan enemmän ja enemmän.

Instagramissa seuraan BodyPositive aktivistejä ympäi maailmaa.

ProAnan ajattelun aika oli minunkin kohdallani täynnä vaatimuksia ja kieltoja - tietoisuus siitä, ettei koskaan missään olosuhteissa voinut olla tarpeeksi teki jokaisesta päivästä vähän edellistä raskaamman. BodyPositive ajattelun löydettyäni huomasin miten paljon helpommalta hengittäminen tuntuu päivä toisensa jälkeen. Eilen oli vähän kevyempi olla kuin toissapäivänä ja tänään voin rohkeasti uskoa, että huomenna on hiukan helpompi olla kuin tänään. - vaikka jo tänäänkin olo on silmin nähden kevyempi ja tunnen olevani onnistuja.

BodyPositive ajattelu on täynnä rohkaisuja - maailma kutsuu tutkimaan ja seikkailemaan itseään.  On lupa erehtyä ja lupa onnistua. Vaatimukset ja kiellot ovat vaihtuneet ajatuksiin mahdollisuuksista ja lupaan olla ainutlaatuinen juuri omana itsenään.

Palataan lopuksi vielä elokuvaan - suosituksiin ja sellaiseen.
Suosittelen elokuvaa toipuville - akuutissa vaiheessa sairastavana pohtisin elokuvan katsomisen mielekkyyttä hoitotahon kanssa, ja mikäli mahdollista purkaisin elokuvan tuntemukset myös jonkun hoitavan asiantuntijan kanssa. Eihän tämä mikään iso kassahitti ole ja arvostelutkin ovat elokuvan aihepiiristä ja nuorisoelokuvallisesta kerronnasta johtuen aika vaatimattomat. Mutta tiedän takuuvarmasti, että minun lisäkseni meitä on aika monta jota tämä elokuva tavalla tai toisella kiinnostaa - mikäli aihen itselle läheiseltä tuntuu, suosittelen katsomaan.

Kehopositiivisissä tunnelmissa!
Love yourself.

Omaa kehoaan tänään jo sujuvasti rakastaen,
Sallamari

ps. tämän blogipostauksen GIFkuvat on lainattu Tumblrn sivujen  kautta tekstissä mainitusta elokuvasta
pps. mikäli jotakuta kiinnostaa kuulla millaisia muutoksia BodyPositive ajattelun löytäminen ja omaksuminen on tuoneet minun elämääni - miten se on auttanut minua syömishöiriöstä toipumisessa - niin vinkatkaa kommenttiosioon millaista postausta aiheesta toivoisitte 

Joulukuinen Praha

Työmatkan työosuus - hotellilta toimistolle keskustaan matkustettiin kätevästi raitiovaunulla

Piipahdettiin työtoverini Sannan kanssa mutaman päivän mittaisella työreissulla Prahassa. Reissu oli kaikin puolin - etenkin työpanoksen osalta - hyvin onnitunut. Kaikkien onneksi työpäivät eivät venyneet aivan niin pitkiksi kun etukäteen arveltiin, vaikkakin työsisällöltään päivät olivat kyllä intensiivisempiä ja täyteisempiä kuin osattiin ennakolta aavistllakaan.

Yöpaikkanamme toimi Plaza Alta Hotel - työnantajan valinta - joka sijaitsee muutman kilometrin päässä ydinkeskustasta. Seikkailija luonteina matkustettiin hotellin ja toimiston väliä kotoisasti ratikalla. Ratikkamatkustus oli vaivatonka, kun ratikat keskustaan kulkivat suoraan hotellin edestä ja lippuja sai ostettua hotellin aulasta.

Plaza Alta Hotel mainostaa itseään 4 tähden hotellina ja veloittaa yöstä perushuoneessa 150 Euroa - mielestäni hinta/laatusuhde ei ole kohdallaan, enkä varmasti itse maksaessani olisi kallistunut tähän hotelliin. But business deal is a business deal, eikä minulla ollut majoitusvalintaan tällä kertaa sananvaltaa. Hotelli on siisti ja toimiva, mutta vaatimaton. Vähän nuhruinen ja kaikin tavoin ajateltuna vähän sellainen "melkein" onnistunut kokemus. Sannan huoneessa vuoti vessa, minun huoneestani puolestaan pimeni lamppu. Kehumisen arvoista hotellissa on suihkuolosuhteet - kylpyämme ja kuumaa vettä paineella - alati palelevaa ihmistä lämmittää kummasti tieto siitä, että hotellihuoneessa odottaa mahdollisuus kuumaan hyvään kylpyyn päivän päätteeksi.

Työmatkan hyviosuus - ostoksia, turistinähtävyyksiä ja Prahan joulutori

Työpäivän päätteeksi suunnaattin katsastamaan Prahan keskustan tarjontaa - ihailtiin rakennuksia, tutustuttiin joulutorikojujen tarjontaa ja shoppailtiin kevyesti. Prahan keskustasta löytyy hyvä valikoima kauppoja - trendikkäitä muotiketjuliikkeistä yleisimmät (myös ne keikki suomesta puuttuvat suosikit ), ne luksus brändien myymälät,  Englantilaiset M&S ja Debenhams, Hollantilainen C&M sekä kemmppariliikeistä Sephora ja D&M - pakko mainita lisähuomautuksena kyllä, että ostospaikkana Prahan keskusta ja sieltä löytyvät ostoskeskukset eivät ole maailman edullisimpia. Hintataso ketjuvaateliikkeissä on samaa luokkaa suomen hintatason kanssa, kosmetiikka on vähän edullisempaa.

Aidosti edulliset ostokset me tehtiin hotellin vieressä sijaitsevassa marketissa - tuliaisherkkuja (kaikkea sellaisia karkkilaatuja joita suomessa ei ole saatavilla) ja paikallista likööriä joululahjaksi. Myös D&M yllätti minut positiivisesti, heidän valikoimissaan oli hyllytavarana myynnissä vahvuuksilla vaustettuja kuukausipiilolinssejä alle 4 euron kappalehintaan - pakkohan niitä oli hankkia muutma pari. Ihan vain kokeeksi.

Makutestissä paahdetut kastanjat - tastes like warm and sweet potatos

Joulumarkkinat Prahan keskustassa - uuden kaupungin puolella - oli elämys itsessään, vaikka eihän nuo markkinat kovinkaan paljon eronneet esimerkiksi Helsingin Tuomaanmarkkinoiden ajatuksesta. Pieniä kojuja, käsityöläisiä ja lämminhenkistä tunnelmaa. Erikoisuutena oli lähes joka viidennessä kojussa myynnissä ollut Hot Wine - glögin tyyppinen lämmitetty alkoholipitoinen talvijuoma. Myös paahdettuja kastanjoita oli myynnissä tosi monessa kojussa ja pakkohan niitä nyt oli maistaa. Kastanjat tarjoiltiin uunituoreina paperitötteröstä. Kastanjat olivat pehmeitä ja todella kuumia - syötäessä niiden kuori piti rikkoa ensin käsin ja napsia pehmeä sisus sitten kuoren sisältä. Kastanjat maistuvat minusta pehmeältä makealta perunalajikkeelta - vähän kuin hyvää pientä uuniperunaa olisi syönyt sorminensa. Ei kastanjoista tullut mitään suurta herkkua minulle, mutta ymmärrän nyt kyllä miksi jotkut pitävät paahdettua kastanjaa suurenmoisena herkkuna.

Ostossaldo jäi vaatimattomaksi - tarkasti valittuja  tarvehankintoja
Kookoksen tuosksuin body mist Bodyhopista (kotimaan hinnoissa), kovia inkiväärikarkkeja lähimarketista (parasta herkku, joita en ole nähnyt myytävänä missään aikoihin) sekä muutama pari piilolinssejä (noin 7 euroa pari)

Armoton totuus täkkäisestä työmatkaislusta on, että eihän sitä itse kaupunkiin juurikaan ehdi tutustumaan. Sen verran Praha lumosi, että  Places to visit -listalleni minä Prahan kirjoitin - uusi vierailu rehellisellä turistimeiningillä tervitaan.

Prahaan reissaaminen on helppoa ja vaivatonta - suora lento ja pari tuntia ilmassa. Prahassa pääsääntöisesti asiat toimivat mutkattomasti ja kaupunki on ainakin minun kokemuksen perusteella siisti ja rauhallinen. Erityisen hyvää tai ystävällistä palvelua ei kaupoissa juurikaan tahdo saada - myyjät enimäkseen pyrkivät seisoskelemaan odottelevan näköisinä. Huomasimme molemmat Sannan kanssa hämmentävä ja jokseenkin kiusallisen tuijotusilmiön useammassakin kaupassa - havahdut äkkisältään tunteeseen, että sinua todella tuijotetaan liikkeessä myyjien toimesta.

Well, we are totally not that unique creatures.

Pohdimme huonoa palvelua ääneen lounaalla ja ameriikkalassyntyinen (toki Prahassa vuosia jo asunut) työtoverimme valaisi meitä olemattoman palvelun (sekä ehkä myös hiukan tuon tuijotusilmiön)  taustoista - palkkaus ei yksinkertaisesti kannusta myyjiä palvelemaan, joten myyjät tekevät läsnäolonsa kaupaan astuvalle tietoiseksi tuiijottamalla sen sijaan että tulisivat tarjoamaan palvelua..

Pakko sanoa, että hieman hämmentävää kulttuuria joka tapauksessa.

Ravintoloissa puolestaan palvelu on ystävällistä (suuri plussa, että tarjoilijat puhuivat englantia). Me kyllä syötiin koko reissun ajan pääasiassa kahdessa ravintolassa - lounas työpäivänä yhdessä ja illansuussa päivällinen hotellin yhteydessä olevassa ravintolassa. Vakioaintolat on ehkä vähän vaikeasti kuvailtava syömishäiriövuosilsta jäljelle jäänyt tapa - joka yhä elää aika sitkeästi, varsinkin jos seura ei erityisesti ole ravintolaseikkailevaa - että on helpointa syödä paikassa jonka toteaa yksiselitteisesti jotenkin turvallisen oloiseksi ruoaltaan. Minä en siis itsenäni ole pahemmin ravinntolaseikkailija vaan voin syödä koko reissun yhdessä hyvässä ravintolassa.

Eikä tuo tapa minua häiritse - ehkä yksi elämäni pienimpiä syömishäiiövuosista muistuttavia jäänteitä jonka annan elämässäni olla tietoisesti yrittämättä erityisesti muuttaa sitä.

Oli reissu sen verran tiivis ja seurarikas tuo Prahan matka, että minulla on sellainen fiilis etten tahdo puhua tai sosialisoida oikeastaan  kenenkään kanssa. Tämä ilta kuulostaa oivalta illtalta pienelle leipomisprojektille - vahinkotuliainen hyötykäyttöön. Ostin epähuomiossa JunttiPeelle kermaliköörin sijaan pulollisen munalikööriä - hups. Sellaista huonosti juotavaa tököttiä tuo munalikööri kuulemma on, mutta JunttiPee ratkaisi onneksi munalikööripullon kohtalon bongaamalla KinuskiKissan reseptisivuilta munaliköörikakunn ohjeen. Luvassa tänään siis munipuolinen kakkutyöpaja - munaliköörikakkua ja piparkakkukuivakakkua.

Lupaas postittaa kuvakertomuksenn loihtimistani kakuista tännekin.

Mukavaa perjantaita!

Rakkaudella,
Sallamari

ps. Onko Praha kenellekään teistä lukijoista sellainen suosikkikaupunki?

Hui-hui-huulipunia

Viva la Diva punat ja sävynumerointi -  kämmenselkätestaus -  pakkauskuva

Seuraan Instagramissa useampaa kosmetiikkayritystä ja nspiroivia kuviaan ihaillessani huomaan kerta toisensa jälkeen haaveilevani salaa mielettömän sävyisten huulipunien käyttämisestä. Esimerkiksi Lime Crime Makeupin Unicorn huulipunat ovat kuvissa aina kerrassaan tajunnan räjäyttävän ihania. 

Voi kunpa minäkin rohkenisin.

Vo kunpa voisinkin todeta yksikantaan, että minä olen sellainen tyyppi joka ei huulipunaa osaa käyttää - eikä opi vaikka mitä tekisi. Muttakun, kyllähän minä huulipunaa käytän - mielelläni käytänkin - tosin yhtä ainoaa sävyä. Tunnen oloni kotoisaksi ainoastaan kirkkaan punaisessa huulipunassa. Pin-up lips, retro lips, 50's vintage lips - sellaisen huulimeikin minä rokkaan.

Huulipuna idolieni listalla ykkösnainen on Dita.

Ansaitulla kakkossijalla tummienen sävyjen kanssa sävähdyttävä Kat von D.

Puhtaan punaisen sävyjä kummempia värejä en oikeastaan 90-luvun jälkeen ole rohjennut kokeilemaankaan. Oi ysäri  ja aavistuksen liian tummalla omien huulten rajattu nuden värinen huulimeikki - täyteläämmän lopputuloksen aikaasaamiseksi. Big mistage, a very big mistake.

Huulieni kanssa olen ollut myös samalla tapaa - siis kun kerran joku totesi jotakin huulistni niin minulle se on ainoa totuus siitä eteenpäin -  vinoutuneiden kuvietelmien vallassa kuin ripsienikin. Yksi ihminen puoliääneen keran ihmetteli huulteni kapeutta - totta, hänen täyteläisen suunsa rinnalla minun huuleni olivat kuin kaksi värikynällä piirettyä viivaa - ja siitä lähtien minä olin omassa maailmassani maailman kapeahuulisin ihminen, jonka huulilla huulipuna ei voi koskaan näyttää hyvälle. Onneksi sairauden ääni päässäni ei onnistuneesti kehittänyt pakkomiellettä kosmeettisesta huulteinmuotoilusta - tulokset olivat ehkä oleet kaikkea muuta kuin silmää hivelevät.

Ei auttanut kuin rakastua itseensä ja huuliin juuri tälläisenä kun ne on. 

kovin pinkkiä - Mother of Goth sykistelyä - hiukan oudon oranssia

Marraskuisella Tallinanreissulla työkavereiden kanssa bongasin Anniinan innostamana laivan tax free myymälästä edullisen Viva La Diva merkin värikkäitä huulipunia. Aluksi ihastelin My Little Pony pinkkiä huulipunaa Anniinan huulilla ja mietin puoliääneen miksen uskalla hullaantua täysillä sateenkaaren kirjavien huulipunien vietäväksi - mäkun olen niin vanhakin, totesin vastustelulauseissani enemmän itselleni kuin kanssakeskustelijoille.

Reissusta jäi käteen kolme riemunkirjavaa uutta huulipunaa - oikeastaan ostin punia kaksi My Little Pony pinkin ja Mother of Goth violetin sävyn, mutta huulipunat olivat vaihtaneet tax free hyllyssä paikkaa ja kokoelmiini vahingossa pienen palauttelu-ja-vaihtelu rumban päätteeksi eksyi myös tuo hiukan oudon oranssi väri. 

Rohkeutta huulivärien käyttöön eivät tax free myymälässä kaupanneet, 

se piti etsiä ihan oman itsensä sisuksista.

Piti kokeilla, miten erilaiset tunnelmat muuten samaan perusmeikkiin punilla saa luotua. Toimistokelpoisesta tädistä kaikkien goottien äiti lookkiin. Olen minä huulipunia rohjennut jo pari satunnaista kertaa käyttää kodin ulkopuolellakin. Tuosta My Little Pony pinkistä minä pidän - jollakin hämmentävällä tavalla se väri on ihan ja saa minut hyväntuuliseksi. Vaikkakin se minun päälläni näyttää hivenen hassunkuriselta.

I rock the lipstick look

- rokkaaminen kun on kuitenkin omasta fiiliksestä kiinni eikä toisten mielipieteistä riippuvainen seikka. Eikä huulipunan kauneus mielestäni oli mitenkään huulien koosta riippuvainen, ainoastaan siitä miten sitä asennoituu huulipunan käyttöön.

Asenne muutos omissa ajatuksissa huulien muokkailun sijaan.

Siinä salaisuuteni.

Mitenkäs teillä? Millainen on suosikki huulipunasi?

Kuka huulimeikki-idolisi?

ps. jos tiedät merkin jolla on tyrmäävän ihania täyteläisellä pigmentillä varustettuja huulivärjeä, vinkkaa toki niistä minullekin - jookos?

Rakkaudella,

Sallamari