Uudet kauniit mekkoni mun

Ehkä eniten minun näköiseni asukokonaisuus - kukkamekko ja tukkatubaani

Tajusin kirjaimia ruudulle näppäillessäni, että otsikosta huolimatta kaikki nyt esille pääsevät vaatteet eivät muuten edes ole mekkoja. Viimeisessä kuvassa on itse asiassa hame yhdistettynä täydellisesti hameeseen istuvaan paitaan. Näyttää kaukaa katsottuna kivalta  mekolta, mutta on käytännön kannalta monipuolisempi ihan vaan itsenään puolihameena.

Hame ja mekot ovat osa vaatekaappiuudistustani. Hankittu tutusta-ja-turvallisesta suosikkiostoskeskuksestani Ebaysta.  Tuo Ebay on vaan niin kätevä; selaat sopivia mekkoja, luet mittoja - sopivan yksilön osuessa silmiin muutama klikkaus ja mekko saapuu kotiovelle.

Toistaiseksi onni on ollut puolellani, saapuneista neljästä vaatekappaleesta kolme on ollut täsmälleen myyntikuvauksessa esitettyä materiaalia ja mitoiltaan kuvauksen mukainen. Neljännen osalta kuosi on kaunis ja mitoituskin lienee kohdallaan - vain materiaalin osalta tuote ei vastaan alkukaan myyntitekstiä. Puuvillasekoite on tulomatkalla jotenkin kummassa vaihtunut suihkuverhomuoviin.

Tilaan pääosin sellaisia vaatteita, joiden materiaalina käytetty kangas on puuvillasekoitetta. Malli on silmääni miellyttävien mekkojen - ja hameiden - osalta lähes poikkeuksetta aina sama; tyköistuva yläosa ja leveä hulmuava helma. Vintage inspired, retro style, 1950's housewife dress - siinä jokunen hakusana joilla minun silmääni miellyttäviä mekkoja netistä bongailen.

Mekkobrändien suhteen en ole kovinkaan nirso. Ei sillä etteikö Lindy Bop, Vivien of Holloway, Hellbunny tai Grace Karin valmistaisi kerrassaan ihania mekkoja. Minulle henkilökohtaisesti ei ole mitään merkitystä sillä seikalla, millainen brändilätkä mekon niskalapussa lukee. Bränditekijöitä mietin ainoastaan vaateteollisuuden eettisiä näkökulmia pohtiessa. Minulle mekon ulkonäkö on se ratkaiseva tekijä, ostan valta osan vaatteistani sillä perusteella että vaate itsessään - leikkaus, kuosi, yksityiskohdat - miellyttävät silmääni, sen sijaan että tietoisesti valitsisin pukeutuvani retromuodista minua enemmän innostuneiden hehkuttamien merkkien mekkoihin.

Mitä ilmeisimmin osa mekoistani on ainakin osittain kuosiltaan jäljitelmiä halutuista brändimekosta. Ehkä paljastan juuri nyt sivistymättömyyteni, kun en suoralta kädeltä osaa mieltää kulkevani näiden kuvissa esiintyvien vaatteiden osalta kopiokuosissa. Ovat kelpo vaatteita - kauniita katsella, huolella ommellun oloisia ja kivasta kuosista minulle mieleiseen malliin valmistettuja.

Minkiön höyryfestivaaleille kukkamekko sai seurakseen olkihatun

Ihastuttavva Tea Cup Porcelain -kuosinen mekko yhdistettynä hillittyyn mustaan turbaaniin
ja korkeakorkoisiin remminkenkiin.

Kahdesta samansävyisesta palasta - hame ja paita - syntyy mekkomainen kokonaisuus.

Olen juuri nyt uusimassa vaatevarastoani aika runsaalla kädellä. Haaveissani on siirtyä syksyn mittaan ainakin testiluontoisesti Project 333 -kokoelmien parista jonkin sortin koordinoituun kapselivaatekaappiin. Mekkojen, hameiden ja yläosien osalta kokoelma on karttunut kiitettävästi. Osa nettitilauksista onkin jo tullut ja osa vielä matkalla - yläosien osalta olen turvautunut nettiostosten sijaan ihan walk-in kauppojen tarjontaa. 

Enemmän pohdittavaa onkin sitten syksykenkien ja viileämpien ilmojen tullen lämpimän välikausitakin suhteen. Ajatuksena olisi löytää pitkäkestoinen välikausitakki useamman vuoden käyttöä silmällä pitäen. Kengät ovat ehkä se haasteellisin. Tahtoisin muutaman toimivan parin, jota voisi käyttää tilaisuudesta toiseen ja melkeinpä kelillä kuin kelillä. Vähän korkoa, naisellista pyöreää mutoilua plus hiukkasen sään kestävyyttä. Onhan minulla kaapissa ihanat vihreät Minna Parikka nilkkurit odottamassa viileämpiä syyskelejä. Kaverikseen ne kyllä jotenkin kaipaavat ainakin yhden käyttökenkäparin.

Lämpimällä aurinkosäällä uusia mekkoja fiilistellessä on vaikeaa  ajatuksissaankaan sijoittaa itseään syksyn sateisiin. Toimiiko mekko syksyn sateissa, mitä laittaa hameen alle talven paukkupakkasilla - tuollaisia kysymyksiä on pohdittava kesän lämpiminä hetkinä kapselivaatekaappihaaveittensa kanssa.

Onneksi lämpimiä päiviä on tänä kesänä ollut edes se kourallinen. Olen saanut iloisin mielin ulkoiluttaa näitä kesäisempiä mekkoja. 

Kapselivaatekaappikuulumisia luvassa lisää syksyn mittaan. Luvassa myös pohdintaa omasta tyylistä ja kuvallista havainnointia siitä, miten tyylisi on kehittynyt nykyiselleen vuosien kuluessa. Kuvia latailessani totesin, että jatkossa pitäisi panostaa enemmänkin mekkojen hienojen yksityiskohtien ikuistamiseen - koitan parantaa tapani sillä sektorilla teidän iloksenne.

Stay Tuned!

Mikä kuvien asukokonaisuuksista on sinun suosikkisi?

Mukavaa alkanutta uutta viikkoa!

Rakkaudella,

Sallamari

Ratkaiseva askel unelmaelämään - ensimmäinen vuosipäivä

2015 vs 2016

"Tänään voitte aamupäivän ajatella minua rakkaudella pienen hetken. Kaikki rakkaus otetaan kiitollisena vastaan, hiukan tarvii ylimääräistä tsemppiä vakuuttaakseni muutaman ihmisen näkemään laillani että juuri minun kuuluu opiskella tulevana syksynä heidän oppilaitoksessaan. ‪#‎ihaninasenjännittää‬" 

Facebook tilapäivitys tasan vuoden takaa.

Hipelöin ajatuksissani sitä samaista sinivalkoraidallista mekkoa, joka ylläni oli tasan vuosi sitten. Mekkoa ylle sovitellessa muistan hämärästi, että tänään listallani oli ainakin parikin värjäystä joten valkoraitainen mekko ei ole fiksu ratkaisu. Raitamekko vaihtuu mustaan turvamekkoon - siihen samaiseen paljon käytettyyn suosikkivaatteeseen, joka ensimmäisenä koulupäivänä oli ylläni ikään kuin turvakuplaa luomassa. 

Huivien joukosta päähän solahtaa oranssin kukkahuivin. Sen samaisen huivin jonka valitsin ylleni vuosi sitten. Suuntaan aamu seitsemältä Helsinkiä kohden - aivan samalla tavalla suuntasin aamu seitsemältä Helsinkiä kohden vuosi sitten.

Aivan kuten vuosi sitten, olen tänäänkin menossa samaan osoitteeseen vieläpä identtisesti samalla tavalla liian aikaisin. On aikaa napata aamukahvi yhdestä Kampin kahviloista. Huomaamattani nappaan kahvin samaisesta kahvilasta kuin vuosi sitten.

Onneksi on Facebook pitämässä minut ajan tasalla tärkeistä vuosipäivistä. 

Haluaisitko katsoa muistojasi?, näin tiedustelee Facebook kansilehdellään. No mikäettei. Kivahan sitä on muistella näin perästäpäin, mitä tällä päivämäärällä on tapahtunut vuosien saatossa.

Instagram kuva herättää kiitollisuuden täyteisiä muistoja. 

Tasan vuosi sitten minä jännitin pääsykokeissa. Ensimmäistä kertaa elämässäni halusin kiihkeästi jotakin - uutta suuntaa elämälleni - tietäen, että näissä valintakokeissa pitää nyt vakuuttaa oikeat ihmiset huomaamaan minussa sillä hetkellä vielä piilevänä ollut potentiaali kampaamoalalle.

veni, vidi, vici - tulin, tein kokeen ja vakuutin

Tärkein askel unelmaelämääni kohti on suoritettuna - niin minä silloin naivisti ajattelin.

Yhden sijasta niitä tärkeitä askelia on kyllä oikeasti sata, tai ehkä jopa  tuhat. Pääsykoe oli lopulta se helppo homma, kampaamoalan arjessa selviäminen ilmeisesti se haastavin. Tällaisia havaintoja unelmaelämästä on kulunut vuosi tuonut mukanaan. Jännitys on vuoden myötä vaihtunut rutiineihin. Sakset klipsuvat, hiuskiekuat putoavat. Tasaista ja tappavan tylsää - minun mielestäni kyllä antoisinta  rutiininomaisuutta ikinä.

Kaikessa haasteellisuudessaankin tämä on yhä edelleen unelmaelämääni.

Uskallan rehellisesti sanoa ääneen, että minä olen hyvä tässä hommassa.

Minun käsissäni syntyy nykyään todella hienoja hiuksia.

Elämälle vilpittömin kiitokseni. Kiitos, että olet antanut minu kulkea isoin harppauksin unelmaani kohti. Ensi vuonna kuvaan pahvimukin toisen kaupungin katukuvassa - sellaisena piirrän jatkoa uelmaani  seuraavaan aarrekarttaan.

Tästä on  hyvä jatkaa eteenpäin.

Oikein mukavaa perjantaita!

Rakkaudella,

Sallamari

Arkimeikin uudet tuulet suoraan 40 -luvulta

Ajattelin tehdä aivan aluksi pienen gallupin. Käsi ylös jokainen, joka rohkenee tunnustaa jo saaneensa pienen yliannostuksen  tuosta tämän hetken kuumimmasta meikkitrendistä; kasvojen varjostuksesta tai kaiken sortin Face Sculpting Kit -tuotteista?

Minä tunnustan, minusta Face Sculpting villitys ampuu jo hiukan yli. Bongasin matkalla Kampin bussiasemalta kahvilaan kuudet näkyvät poskivarjostukset. Oli nuoria aikuisia, vanhempia rouvahenkilöitä ja suloinen ala-asteikäinen tyttökaksikko - kaikilla samankaltaiset ruskeat raidat poskiluuta korostamassa sekä hehkuva raita kuin polkuna johdattamassa katsetta nenänvartta pitkin otsaluulle. Toisilla enemmän toisilla vähemmän huomiota herättävästi, mutta ohi kulkiessa selvästi bongattavissa jokaisella kuitenkin.

Meikkikirppispalstat pullistelevat ABH varjostuskittien (ja kulmatuotteiden) ostotarjouksia. Eikä väliä onko aitoa, kuhan asian kannessa vain lukee maagiset kirjaimet ABH. Minua väkisellään vähän hymyilyttää, eipä sillä Anastacia Beverly Hllls on hyvinkin runsaspigmenttistä laadukasta kosmetiikkaa, mutta tuo yletön hehkutus sekä tuo pakko saada tämä tuote -asenne. Tämän hetken halutuimmat kasvomallit kun pystyy näemmä luomaan vain ABH tuotteisiin turvautuen.

Minä yhdistän mielessäni ABH tuotteet ja näkyvät kasvovarjostukset supersuloisiin Drag Queen taiteilijoihin. Ensimmäistä kertaa kuulin ABH tuotteista juurikin naismuottiin itsensä muuntavan herrasmiehen kautta. Tuotteet olivat riittävän peittäviä ja kestäviä upeiden illuusioiden luomista silmällä pitäen. Niiden avulla oli helppoa solahtaa tuohon arkiminästä radikaalilla tavalla eroavan toisen minän rooliin.

Tuntuu, että enemmistö naisista haluaa jokapäiväisesti solahtaa nykyisten meikkitrendien valossa johonkin toiseen minään. Arkiminä on joku sellainen tyyppi, joka esiintyy aamu kuuden ja kahdeksan välissä oman kodin seinien sisällä. Naamio päälle ja menoksi.

Face Sculp -kultin klooniarmeijat marssivat kaduilla ja Instafiidissä.

Tuorein kosmetiikkalöytöni - Handmade natural look lashes.
Käsintehdyt kyllä, luonnollisen näköiset ehkä jossakin Bambilandiassa.
Silmiin laitettuna kyllä huomattavasti kauniimmat ja luonnollisemmat kuin tässä rasiassa.

Millähän oikeudella minä näitä mielleyhtymiä tässä taas pyörittelen - totuus kuitenkin on se, että minäkin rakastan runsaalla kädellä meikkaamista. Kasvot ovat mitä loistavin canvas vaikka millaisille luomuksille. Eivätkä ole minun kasvoni säästyneet ruskeilta poskiraidoilta tai nenänvartta pitkin valoa kuljettavalta korostusväripolulta - been there, done that.

Pohdintojeni ja havainnoinnin takana on taas kerran tyylikuplat.

Olen miettinyt omaa tyyliäni koskevia seikkoja useamman viikon ajan. Selannut mielenkiintoisia sivuja ja tuijotellut kymmeniä tutoriaaleja. Olen ottanut jopa osaa kerrassaan mielenkiintoisiin forum keskusteluihin ja niiden innoittamana pysähtynyt hetkeksi kunnolla katselemaan maailmaa minun ympärilläni.

Olen ottanut itselleni tilaa pohtia kaikkea tämän hetken kuumimpien meikkitrendien ja totaalisen meikkaamattomuuden väliltä. Kahlaillut läpi aikakausien pohtien ilmiöitä ja tekijöitä noiden ilmiöiden taustalla. Tunnustan tähän väliin, että näillä pohdinnoilla välttelen onnistuneesti opintojeni kirjallisten etätehtävien kimppuun käymistä. Minä vain vähän hairahduin sivupolulle, sillä muoti-ilmiöt - hiukset ja kosmetiikkatrendit - ovat vain kerrassaan niin kiehtovia juttuja. Huomaatteko miten sitkeästi vakuuttelen itselleni olevani oikeasti ihan oikealla asialla todellisuudessa sitä aidosti tärkeän tekemisen tekemistä vienosti vältellessäni.

Mutta olen minä jotakin löydöksiä ja oivalluksia tutkimusmatkani varrella tehnyt.

Tämän päivän kuumin meikki-idoli on kuulemma Kim Kardashian, 

minuapa inspiroi juuri tässä hetkessä Ava Garner.

Löysin itseni rakastumasta taas uudelleen yksinkertaisuuteen. Olen hullaantunut ajatukseen, että meikkipussini sisältää alle kymmenen tuotetta ja niiden avulla luon kymmenessä minuutissa itseni näköisen arkimeikin. Pelkistettyä yksinkertaisuutta, kuitenkin siten että kasvoissa on jotakin vangitsemassa katsetta.

Tämän hetken suurin inspiraationi meikkauksessa on 1940 -luku.

1940 -luvun meikki on käytännöllinen ja supernaisellinen. Pula-ajasta huolimatta onnistuttiin löytämään keinot vahvistaa naisellisuutta yksinkertaisen ehostuksen keinoin. 

 Ehostuksessa huomio keskittyy kulmakarvoihin ja huolella punattuihin huuliin. Kulmakarvat saavat olla luonnolliset ja tuuheat, kulmakarvan kaarta pyritään erityisesti korostamaan. Tämän on meikin ehkä haastavain osa kaltaisellani harvakulmaisella - miten luoda luonnolliset pehmeät, mutta samalla kuitenkin korostetun kaarevat, kulmat. Vaatii harjoitusta - tunnustan - sillä kulmakarvat ovat  minulla se heikoin lenkki. Se osa kasvoista, joille osaa tehdä vähiten yhtään mitään. 

Suosikkini on 40-luvun arkimeikissä tyypillinen "paljaus" silmämeikin osalta. Puuteroidut luomet, kevyt rajaus yläluomen sisäreunassa luomassa yhtenäisyyden tunteen ripsirajaan ja pehmeä kerros ripsiväriä - siinä yksinkertaisuudessaan kaikki silmämeikin osalta. Kevyellä ylärajauksella, kullanhohtoisella luomivärillä sekä irtoripsillä silmiin saa sopivasti potkua juhlatilanteita varten.

Korallinsävyistä poskipunaa poskipäiden korkeimpaan kohtaan - siinä kaikki väri, mitä poskipäiden, otsan ja leuan alueelle tuodaan kevyen meikkivoidekerroksen ja puuterin lisäksi.

Lopuksi se meikin suosikkiosa - raikkaat punaiset huulet. Huulet rajataan ylähuulen osalta hieman luonnollisen huulirajan yli Hunters Bow -kaaren aikaansaamiseksi. Rajauksen sisäpuoli täytetään tasaisesti hehkuvan punaisella värillä. Parhaan kiillon huuliin saa matta punan ja vaseliinin yhdistelmällä. Mikäli Hunters Bow -huulet ovat vieras käsite, hyviä esimerkkejä löydät Googlaamalla esimerkiksi "Joan Crawford Lips"

"Hunters Bow -lips shape, created to you by Max Factor."

Mielestäni meikin yksinkertaistaminen on tuonut esille parhaat puolet kasvoistani. Vähemmän on enemmän -sanonta pätee kyllä täydellisesti taas kerran. Olen selkeästi nyt oivaltanut, että vintage inspired -tyyli on eniten minun näköiseni juttu. 

Meikkitrenditutkimusten myötä olen päätynyt myös sellaiseen tulokseen, että huulien pienimuotoisellekaan kosmeettiselle täytölle ei ole juuri tässä hetkessä tarvetta. Totta on, että olen haaveillut huulitäytteistä jo kauan aikaa - kuitenkaan täydellisesti koskaan kykenemättä itselleni selventämään miksi. Mikä on se tarve, jota huultenmuotoilu lopulta palvelee?

Vaikka miten ihailen täyteläisiä huulia toisilla, onko se sittenkään osa minua. Vaikka kopioisin täydellisesti toisen ihmisen signature -meikin tai minkä tahansa muun toisen kasvoilla (tai yllä) täydelliseltä näyttävän ominaisuuden ei se minun päälläni koskaan toimi samalla tavalla. Ihailu sekä inspiroituminen ja niiden vaikutuksesta itse oivaltamani Minun Juttuni on lopulta kuitenkin se kaunein ja toimivin juuri minun ylläni.

Tälläisiä ajatuksia tällä kertaa.

Mistä sinä amennat inspiraatiota elämääsi juuri tässä hetkessä?

Oikein mukavaa alkanutta elokuuta!

Rakkaudella,

Sallamari

ps. teksti on tälläkin kertaa oikoluettu - lukijaystävällisyys on tärkeää.