Mä ja mun pää

Dramaattisesta otsikostaan huolimatta, teksti ei kerro pään sisäisen maailman tunnelmista tänään.

Lyhyesti - mulla on pää kipeä kolmatta päivää.

Otsikon sanamuoto sai siis innostuksen tauottoman tuntuisesta migreenistä.

Jatkuvaa jyskytystä ohimon vasemmalla puolella.

Paskinta olossani viimepäivinä on se,että pääkipu on vain yksi migreenin oireista kohdallani,

Migreeniin liittyy minulla kiusallisia näköhäiriöitä ja lievää 'halvaantumisen' tunnetta vasemmman silmän tienoilla. Pystyn pitkäkestoisen migreenikohtauksen ilmaantuessa toimimaan jotakuinkin normaalisti, särky tai pahoinvointi ei ole niin voimakasta, että se vaatisi lepoa pimennetyssä tilassa - joskin kaikki ajatustoimintani tuntuu hidatuvan jonnekin ameeban tasolle ja puheen tuottaminen takeltelee.

Kuulemma kolmannen päivän jälkeen pitäisi helpottaa.

Eilinen rouvakerho kului ameebamaisesti ajatellen. Juttu pätki ja välillä joutui hakemalla hakemaan, että mitäs mä nyt oikeastaan ajattelinkaan ajatella.

Kirsi  kroonista migreeniä sairastavana oli äärimmäisen hyvää seuraa pitkittyneen migreenikohtauksen täyttämään päivään. Ei tarvinnut selitellä, että ajatus ei kulje ja puhekin vähän takkuaa.

Välillämme vallitsi syvä ymmärrys.

Sä oot silmin nähden tänään hidas.

Pärjäätsä kivun kanssa?

Auttaisko sua jos päätä hierois?

Tälläiset pitkittyneet kohtaukset on minulla verratten harvinaisia.

Ehkä kerran parissa-kolmessa vuodessa.

Raskausaikana kärsin melkein kolme viikkoa tauottomasta migreenistä. Kurjinta raskausajan migreenissä, oli se seikka, ettei kipua voinu turruttaa millään asperiiniä vahvemmalla.

Ilmeisesti kaikki kevään mittaan itse itselleni keräämä työstressi purkautuu nyt migreenin muodossa.

Viime viikolla töissä uskalsin ensi kertaa elämässäni pyytää työn antajan puolelta jotakin myönnytyksiä työssä jaksamistani silmälläpitäen. Vietän päivittäin kolme tuntia junassa työmatkan merkeissä. Valehtelisin, jos vättäisin, ettei tuo matkustamisen määrä tunnu missään.

Kevään kuluessa sisälläni vahvistui tunne, että jotakin on tehtävä.

Esimiehen vaihtumisen myötä, päätin rohjeta ehdottamaan työnantajalle osittaista etätyömahdollisuutta kohdallani. Viime viikolla rohkaistuin esittämään asian työnantajalle.

Ehdotukseni otettiin myöntyvästi vastaan.

Kesälomien jälkeen minua odottaa mahdollisuus etätyöhön.

Otin ison askeleen itseni kanssa uskaltautuessani pyytää tuota etätyömahdollisutta.

Eikä siinä kaikki. Onhan sitä ollut kaikkea muutakin pientä työrintamalla tämän kevään kuluessa.

Kaikkea pientä takaraivoa kalvavaa - nyt tilanne on selkeämpi.

Lähdin kesälomalle verrattaen helpottuneena.

Ja päädyin monipäiväiseen migreenikierteeseen.

Helpotus purkaantuu kehossa toisinaan kovin kummallisia teitä.

Muuten aktiivikesäloma on alkanut loistavasti.
Ravitsevaa ruokaa ja hiukan enemmän liikuntaa.

Aloitettiin aamu Herra Hartikaisen kanssa vajaan tunnin mittaisella rauhallisella kävelylenkillä.
Tassuteltiin ympäriinsä ihan vaan päätä tuuletellen,

Kivutonta huomista odotellessa.

Rakkaudella,

Sallamari

Google Reader siirtyy historiaan heinäkuussa

ulkohuussiajatelmia

Mangos for Flamingos on silti jatkossakin helposti yhtä löydettävissä.

Bloglovin

Blogilista

Googlenkin avulla löytää perille

Pick you favourite and follow me.

Mässyttelyloman sijaan tänä vuonna suunnitteilla kolmen viikon mittainen aktiivilomakokeilu.

Hiukan  tavallista enemmän liikuntaa ja tavanomaisempaa laatutietoista ruokailua.

Stay Tuned.

Rakkaudella,

Sallamari

This is how I am

Lääkärin kannustava virallinen lausunto - niin, sä nyt vaan olet normaaleilla elintavoilla juuri tuollainen.

Pyöreä ja pehmeän oloinen.

That's it. 

Laboratorio kokeet tukevat lääkärille kertomaani - elämäntavat kunnossa. 

Kaikki veriarvot hyvässä kuosissa.

Lääkäriä oikeastaan ihmetytti verikokeideni 'hyvä' tulos.

Lääkäriä siteeraten, olen malliesimerkki siitä, miten ihmiskeho on luotu korjaamaan itse itseään.

Liki kahdenkymmenen vuoden bulimiakierteestä ei verikokeiden tuloksissa ole nähtävillä mitään. Koululääketieteen silmissä minä olen elintoimintojen osalta toipunut syömishäiriöstä.

Tulos hiukan hämmensi jopa lääkäriä.

Löytyväksi oletettiin kuulemma aika toisenlaisia tuloksia.

 Ikävämpiä uutisia, se  ettei koululääketieteellä ole tarjota mitään yksinkertaita selitystä painoon tai turvotukseen. Minulle tarjottiin mahdollisuutta lähetteeseen sisätautilääkärin puheille - kera evästyksen, että kun verikokeet näyttävät noin hyviltä on sisätautilääkärilläkin keinot aika rajoitetut.

Elimellistä vikaa ei ole.

Kielätydyin kohteliaasti tarjotusta sisätautilääkärin konsultaatiosta.

Mahdollisesti kymmeniä uusi kalliita tutkimuksia ja kenties viisi kiloa kevyempi paino - olisiko se kaiken vaivan arvoista. Never.

Sä nyt vaan olet tuollainen, jää kirjoihin ja kansiin koululääketieteen viralliseksi vastaukseksi.

Toipuva syömishäiriöpotilas, lisäyksellä.

Kuulostaa minun korvaani kelpo diagnoosilta.

Lääkäri kehoitti minua lämpimästi tutkimaan ja kuuntelemaan koululääketieteen ulkopuolisia vaihtoehtoja.

Etsiä vaihtoehtoishoidoista helpotusta oloon niin kaikkein turvonneimpina päiviä.

Ja ennnenkaikkea tarvitsen yhä tukea sopeutumiseen.

Sopeutumiseen ajatukseen - tälläinen minä olen.

Koululääketiede taroaa hyvin vähän ratkaisukeskeistä apua sopeutumisongelmille.

Jotenkin helpottavaa kuulla lääkäriltä 

mene ja etsi - ehkä joku jossakin keksii jotakin, jota minä en näe.

Holistinen ote maailmaan lääkärillä.

Samaan hengenvetoon sain kehoituksen jatkaa samalla mallilla tästä eteenpäin.

Ei dieettejä tai muita kikkailuja.

Ja juoksi tästä eteenpäinkin,

jos polvi tai joku muurupeaa renklaamaan niin palaat sitten tänne.

Sitten me keksitään sille polvelle jotakin.

Sä nyt vaan olet tuolla tavalla rakennettu.

Saattaa ensikuulemalta kuulostaa kiroukselta.

Todellinen minäni pitää ajatusta lahjana.

Jonakin sellaisena, mistä juuri minä ammennan vahvuuden olemassaolooni.

Sä nyt vaan olet tuollainen.

Lause pitää minulle sisällään suuren määrän lohdutusta.

Anteeksiantoa.

Ja vienon pyynnön ymmärtää itse itseäni.

Tästä eteenpäin joutuneen kerta toisensa jälkeen lainaamaan Lady Gagan slogania

- I was born this way.

Mulla on muuten mustaa valkoisella asiasta.

Mä poistuin lääkärin vastaanotolta nauraen.

Lupasin palata näytlle lokakuussa.

Mä sain apua - tiedon siitä, että mä nyt vaan olen tälläinen.

Rakkaudella,

Sallamari

Muutosta ja pysyvää

Kuuntelen hiljaisuutta.

Kysyn itseltäni kuka minä olen?

Annan hiljaisuuden kertoa minulle vastauksen.

Isoja kysymyksiä - itsetutkiskelua ja lopulta vastauksia.

Oivalsin tänään.

Vastasin suuriin kysymyksiin aivan  itse ja itselleni.

Elämää on mahdollista elää myös ilman kärsimystä.

Vapaana ja uskollisena todelliselle minälleen.

Sille, joka minä olen.

Sille, joka jää jäljelle kun kaikki riisutaan pois.

Minä, joka alati muuttuvassa ympäristössä on pysyvää.

On vain pysähdyttävä hetkeksi.

Kuunneltava hiljaisuutta ja kysyttävä

kysymästä päästyään

Kuka minä olen?

Hiljaisuudessa kuulet vastauksen.

Ehkä vihdoin uskallan luopua pelostani kaikkea muuttumista kohtaan,

eihän todellinen minäni haihdu pois tai lakkaa olemistaan muutoksen myötä.

Se on aina löydettävissä - hiljaisuus antaa vastauksen.

Hiljaisuuden vastausta kuunnellessa

huomaan sisälläni paloa tarttua tussikynään uudelleen ja taas uudelleen.

Halun piirtää ulos todellisen minän tuntemaa kapinaa.

Luoda kuviksi kaikki ne rohkaisevat asiat joita hiljaisuudessa sisälläni kannan.

Tulla nähdyksi kuvina.

Avoimina ja rehellisinä.

Minun näköisinäni.

Viis kehostani,

voit rakastaa aivan kaikkea luomaani.

Löytää kanssani itsellesi rohkeuden,

toteuttaa oman sisinpäsi sanomaa.

Uskallusta olla sinä.

Sitä minä oikeasti tältä elämältä haluan,

löytää tie tuskattomuutta kohti

ja rohkaista toisia eksyneitä matkallaan omaan minuuteen.

Kiitos opastukseta tänään Henttu.

Tiedät itsekin miten tärkeä olet - yksi karttureistani.

Etten vallan eksyisi matkalla omaksi itsekseni.

Kiitos kaikesta rohkaisusta.

Rakkaudella,

Sallamari

Analyysiä kerrakseen

testituubia joka värissä -
luulisikai noista jotakin vastauksia löytyvän

Pikainen labravierailu aamulla.

10 putkea verta - että eiköhän sillä päästä alkuun.

Keskiviikkona tapaamme lääkärin kanssa jälleen. Yksi testeistä ei todennäköisesti valmistu vielä keskiviikoksi, joten näillä näkymin lisää tapaamisia on luvassa. 

Nyt siirrän muutamaksi päiväksi terveysmietteet sivuun ja keskityn keskikesästä nauttimiseen.

Kolme päivää vapaata - aikaa piirtää ja askarrella DIY projektien parissa.

Mitään juhannusperinteitä kun meillä ei ole. Edellisen kerran olen tietoisesti viettänyt ohjelmallista ja ennakolta suunniteltua Juhannusta joskus 90-luvulla. Siis sillätavalla, että olisi oikein menemällä menty jonnekin juhlimaan juhannusta.

Huomenna saadaan muutamia kavereita vieraisille - kenties kehitämme jotakin yllätysohjelmaa.

Rakkaudella,

Sallamari

Featured Member

 

Cut Out + Keep sivusto haastetteli minua keväällä..

Haastattelun voi käydä lukaisemassa täällä

Tutustumisen arvoinen sivusto tuo CO+K kaikille DIY harrastajille.

Rakkaudella,

Sallamari

Tough Cookie - Fat-Shaming vapaa lääkärikäynti

Marssin taistelutahtoa uhkuen aamulla työterveyslääkärin puheille.

Asenteenani  armoton uhma - määrätietoisuus huipussaan

joko sinä keksin jotakin 

tai lähetät minut sellaisen oikeasti osaavan henkilön puheille

Olin päättänyt, että tällä lääkärikäynnillä minua kuunnellaan.

Minun hätäni ja huoleni kuullaan.

Huonot kokemukset ajoivat liikkeelle täydessä sotavarustuksessa.

Ihan sama mitä tulee, minä kävelen ulos vastaanototlta voittajana.

Lääkärin kohtaaminen oli todella positiivinen yllätys.

Moi mä oon Sallamari ja elämäntapamuutoksesta huolimatta mun paino vaan nousee

ja mä turpoan enemmän ja enemmän koko ajan.

- näillä sanoilla esittelin itseni

Jonka jälkeen ilmoitin, että ihan ensi töikseni haluan kertoa muutaman tilannetta valaisevan seikan -

Mä toivun syömishäiriöstä - syömishäiriö on ollut osa mun elämää kohta 20 vuotta, että mä oon sen suhteen jo aika veteraani. Ja mulla on omarahoitteisesti hyvä terapeutti ja ravintovalmentaja - ja viimeisen vajaan puoli vuotta mä olen elänyt suhteellinen normaalia elämää ilman pahempaa ahmintaa tai oksentelua. Mä liikun päivittäin kaikki mahdolliset työmatkaosuudet kävellen (ja tässä kohtaa selitin hetken työmatkaani) , että normi päivänä liikuttua tulee noin reilu tunti kävelyä ja sitten mä tykkään myös juosta, juoksen erilaisa tapahtumia ja treenaan säännöllisesti. Seittemän kilsaa ei tee tiukkaa ja kymppikin menee jos mä tahdon.

Että ennenkuin mä nyt julistan itseni fysiikan lakien vastaiseksi noin energiatalouden osalta, niin mä ajattelin kysyä sulta vähän lääketieteellistä näkökulmaa mun tilanteeseen.

että jos sä oot sitä mieltä, että mun ongelma on siinä että mä olen laiska enkä liiku ja syön kuin possu, niin paa kirjottaen lähetettä eteenpäin, mä meen kernaasti marisemaan jollekulle toiselle joka sit oikeasti jaksaa kuunnella  mua ja mun elämän haasteita.

Ensi sanoikseen lääkäri kiitti minua rehellisyydestä.

Ja jatkoi, 

että uskallankin arvata sun tiedostavan sen, että aniharvoin ylpaino on pelkästään ihmisen ihan omaa syytä.

Valintojen summa se kyllä on - ne asiat valintojen taustalla on ne ainoat tärkeät.

Ja sitten me puhuttiin.

mun mielestä, syömishäiriöstä ja toipumisesta.

Ja kaikesta siitä, mitä on tapahtunut elämäntaparemontin aloittamisen jälkeisinä aikoina.

Ennen kaikkea siitä miltä musta tuntuu.

Mitä ajattelen - mikä askarruttaa mieltä.

Haastava tilanne, mutta selvitellään tätä.

Sillä eihän nyt noin ole kenenkään hyvä olla

näin totesi lääkäri.

Lääkäri : Sinä oikeasti nyt haastat minut ammatillisesti.

Minä : Yep. Enkä edes aijo jatkaa, että anteeksipyynnöllä.
Mä olen onnellinen jos ihminen löytää työssään mieluisan haasteen, sit tietää että se tykkää siitä mistä tekee.

Kiitin lääkäriä,

sillä nyt minulla on vihdoinkin tunne siitä että joku tahtoo oikeasti kuunnella.

Aikaisemmin aina kertoessani vastaavanlaisista ongelmista minut on leimattu elintapalihavaksi.

Laiskaksi, ahneeksi ja saamattomaksi.

Ihmetystä herätti aikaisemmin talvella minusta otetut verikokeet - lähinnä niiden suppeus.

Käsinkin lääkäriä konsultoimaan kolleeegansa asiasta, sehän ne kokeet tilasi.

On siis otettu kasapäin kokeita, jotka eivät kerro oikeastaan yhtikäs mitään siitä mitä sisälleni kuuluu.

Asia korjattu.

Huomenna aloitan aamuni laajalla labrakäynnillä.

Ensi keskiviikkona suuntaan vastaanotolle uudelleen. Kaikenkaikkiaan lääkäri hiukan lupaili, että nähdään säännöllisesti, tasaisin väliajoin, aina siihen saakka kun jotakin ratkaisua keksitään.

Olen kiitollinen lääkärin yhteistyöhalukkuudesta.

Iso osa kiitollisuutta tulee myös lääkärin Fat-Shamingless asenteesta kaltaiseni painonsa kanssa kamppailevaan asiakkaan suhteen.

Ratkeaako arvoitus 

miten - koska - entä mitä seuraavaksi

En tiedä vielä.

Tänään olen kiitollinen siitä,

että olen päässyt tähän elämäntapamuutos polullani.

Rakkaudella,

Sallamari

Ite tein, omin käsin - Tasselityöpaja

Viisi ihanaista naista ja paljon askartelutarvikkeita.

Huopaa ja pahvia.

Liimaa, lankaa, paljetteja.

Paljon naurua ja puhetta Burleskista - aivan mahtava iltapäivä.

Hyvää seuraa ja mielekästä tekemistä.

Saatiin aikaiseksi hieno kokoelma erilaisia tasseleita 

- sellaisia villisti pyöritettäviä ja vähän staattisempia Pasties -versioita.

Lähdin matkaan ilman kummempaa inspiraatiota ja palasin kotiin kahden Pastie parin kanssa.

Iloiset askartelijat 

Tarvikepöytä

Ann Summersin tuotantoa oleva mallikappale

Pahviset kaavakappaleet

Tästä lähdettiin liikkelle

Perusta on valmis - huovasta muovatut tasselipohjat

215 paljettia myöhemmin huopakappaleeni näyttävätkin tältä

Mikaelan ensimmäiset  omatekemät Tasselit. Nämä on aivan mahtavat
- kuva lainattu Mikaelan FB sivulta

Kaimani Sallan ihanat pinkin Tasselit
- kuva lainattu kaiman FB sivulta

Kiitoksia kivasta työpajasta mukana olleille!

Ollaan me aikasta lahjakkaita.

Eilinen paha tuuli on historiaa,

Tänään on hyvä päivä.

Ei ahmintaa, ei ahdistusta.

Ihania ihmisiä ja mukavaa tekemistä.

Miten hiljaa mielessäni, että pitäisiköhän laatia sellainen pienimuotoinen Tasseli tutorial tänne blogiin.
Mitä luulette, ilahduttaisikohan sellainen jotakuta?

Rakkaudella,

Sallamari

I go Retro

Punaista, terävää ja 50's Style lakkaus.

Siinä on reseptini kesäkynsille.

Huomenna tasselityöpaja.

Hyväksi tämä tästä vielä muuttuu.

Nyt jo ehkä vähän hymyilyttää.

Kiitokset kynsistä vakkaritekijälle Annikalle.

Rakkaudella,

Sallamari

 

Anteeksi, en ymmärrä

Miten paljon on paljon

ja kuinka vähän on oikeasti vähän,

kun kyseessä on syömisen ja liikunan suhde painokäyrään

Miksi on niin, että kun kerran elämässään pääsee kiinni normaaliin syömisrytmiin, eli lakkaa ahmimasta, ja hyötyliikunnan nimissä kulkee kaikki mahdolliset työmatkaosuudet jalan, niin kaikesta huolimatta fyysinen keho jatkaa kasvuaa. Ulkomuoto on päivä päivältä entistä pullemapi.

Turvonneempi.

Painokäyrän oletan suunnanneen raketin lailla korkeuksiin.

Valehtelen, jos väittäisin jotakin muuta, kuin että nyt kuljetaa järjen äärirajoilla.

Mieli ei kykene ymmärtämään yhtälöä. 

Miksi oi miksi?

Terve ja sairas mieli ottavat toisistaan mittaa lakkaamatta.

On vaikea uskoa muutoksen mahdollisuuteen, silloin kun ainoa havaitta kulkusuunta on näyttää vievän kohti entistä suurempia mittasuhteita.

Olo on epätodellinen.

Äärimmäisen ahdistava.

Peruste siinä itsellesi, että kyllä tämä on juuri se ainoa oikea tie muutokseen.

Kohti tervettä huomista.

Että juuri tätähän minä haluan.

ahmimattomuutta - oksentamattomuutta -järkevää liikuntamäärää

ensitä muumimaisempaa olomuotoa

Tähän asti terve järki on perustellut ydinminälle, että terveitä ruokailutapoja noudattamalla ja kohtuuliikunnalla sitä pääseen kiinni terveen mielen visioimaan kehoon.

Bullshit

Enstistä syvemmälle mennään ja lujaa.

Syömishäiriön huutaa täyttä kurkkua miten paljon parempi vaihtoehto oli syödä ja sitten oksentaa - se on ainoa oikea tie mihinkään. Se on ainoa tapaa pitää tappavat kilot poissa vyötäröltä.

Pelkään aidosti, että aivan pian syömishäiriön ääni voittaa tämän kamppailun.

Että sorrun taas.

Oksentamiseen ja rajoittaviin Dieetteihin.

Maanantaina raahaan itseni työterveyslääkärin vastaanotolle.

Syntynyt nurinkurinen tilanne on ilmeisen paljon helpompi hyväksy, mikäli sen taustalla ilmeneekin joku elimellinen (tai muuten järkevä) syy. Eihän tässä muuten ole mitään järkeä.

Miten kestää tilanne, jossa ei ole mitään järkeä?

Miksi yrittää, kun tällä hetkellä näyttää etten voi onnistua.

Syö tai et - liiku tai ole paikallasi, tilanne on aina sama

Minä paisun.

loputtomastikko?

Kuolenko mä tähän?

Niin monta iltaa mä olen jo itkenyt tilannetta.

Salaa ja yksin.

Kuka voisikaan ymmärtää.

Sä olet jo niin paljon paremmilla vesillä, olisit iloinen

Vittu joo.

mun kaapissa on kaksi oikeasti päälle mahtuvaa vaatetta.

Vihaan kaikkea.

Itseäni. Omia valintoja. Vallitsevaa tilannetta.

Ja ehkä eniten tulevaa.

Sitä, että jos en milloinkaan saavuta unelmiani.

Sitä normaalia olomuotoa.

Jos minä ikuisesti olenkin tälläinen

LÄSKI

Motivaatio on nollassa.

Miksi jaksaisi yrittää?

Todellisuus on toisinaan silkkaa tuskaa.

Ydin kysymyksenä

kenen äänellä tänään puhun?

Rakkaudella,

itku silmässä,

Sallamari

Sleep goes more easily than it returns

Linnanmäen uusittu kummitustalo oli aika vinkeä kokemus

Kainosta pyynnöstä huolimatta ei sitten tullut aurinkoista iltapäivää eilen. 

Sateisesta kelistä huolimatta vietetiin hupaisa iltapäivä Linnanmäellä työporukan kanssa. Ohjelmassa oli ruokailua, leikkimielinen Lintsikisa ja sen perään vapaata (ja kovin märkää) laiteajelua. Lintsikisa on aika nerokas konsepti, jolla saadaa yhteisöllistä tekemistä huvipuistoon esimerkiksi yritysten virkistyspäiville. Kisa pitää sisällään kymmenen tehtävää jotka 'mittaavat' joukkueen yhteishenkeä, Linnanmäki-tietämystä ja heittotarkkuutta. Kisa itsessään ei pako osaillistujaa vierailemaan yhdessäkään laitteessa, joten toimii ohjelmana vaikka porukassa löytyisi useampikin huvipuistolaitepyöritystä karttava henkilö.

Tiedättekös muuten mikä oli ennen tämän laitteen paikalla olleen laitteen nimi
ja miksi nimeä jouduttiin muuttamaan?

Hupipakettiin kuuluu tietenkin myös rajattoman laiteajelun oikeuttava ranneke. Maailmanpyörän ja kummituslinnan lisäksi käytiin isommalla joukolla testaamassa 4D elokuvateatteri, perinteinen vuoristorata sekä kauas korkeuksiin vauhdilla matkustajat ampuva Raketti.

Rankahko vesisade antoi oman eksoottisen lisämausteensa laiteajeluihin.

Vesisadetta ja kieputusta, mascarat valuu ja tukka nuolee märkänä päälakea
- todistettua on , että Lintsillä voi viettää hauskan iltapäivän sateessakin.

Suuntasin yöksi tuttuun ja turvalliseen 'Helsinkikotiin' Lindan luokse - normaalista yökyläilystä eroten Linda itse ei eilen ollut paikalla ollenkaan.

Minä ja tyhjä yksiö Helsingin keskustassa.

Kuulostaa ensialkuun taivalliselta,

 eikä sillä ihan miellyttävää vaihtelua oli viettää yksi ilta viikossa aivan yksin.

Mutta

Ja kiusallinen mutta onkin. 

Lähdin nimittäin reisuunn ilman nukahtamislääkettä ja melatoniinia, oletin väsymyksen, Linnanmäkireissun ja hiljaisen asunnon yhdistelmänä luovan otolliset olosuhteet luontaiselle nukahtamiselle,

paskat.

5 tuntia katkonaista unta.

Ensin 4 tuntia päätöntä pyöriskelyä sovalla 

(onneksi Lindalla on runsas kirjahylly, jota käytin hyväkseni isolla kädellä)

Sitten nukahdan - herään kolahdukseen - nukahdan - näen jotakin käsittämätöntä unta

Herään neljältä.

Nukahdan hetkeksi

Kuuden jälkeen luovutan.

Puen vaatteet ja lähden töihin.

Kerrankin aikaisin töissä.

Nyt väsyttää.

Voisin kopauttaa pään näppäimistölle.

Vaikka mitäpä se auttaa, kun väsyttää vaan ei nukuta.

Univelka alkaa olla kohta massiivinen.

En tiedä.

Ahdistus on aika todellista.

Nukkuminen ajatuksena hirvittää - oma sänky tuntuu kauhulinnaa pelottavammalta paikalta.

Mikähän auttaisi?

Rakkaudella,

Sallamari

Kaikkea uutta mukavaa

Työpaikalla on ihan uusi toimisto ja sitämyötä minulla uusi työhuone.

Toimiston sijainnin muuttumisen myötä suuntasin eilen uudelle työmatkareitille. Uusi reittivaihtoehto löytyi sattumalta, kun etsin helposti selitettävää reittivaihtoehtoa Helsingin keskustaan työpaikalla vierailevalle kolleegalle. Uusi työmatkareittini kulkee rauhallista tietä Hietaniemen hautuumaiden välistä. Uusi reitti on maisemiltaan optimaalinen kaltaiselleni hautausmaan rauhaa rakastavalle kävelijälle.

Jonakin päivänä poikkean reitiltäni hautausmaan suojiin tutkailemaan noita kaikki kauniita hautamuistomerkkejä, joita Hietaniemen hautuumaan aidat säilyttävät suojissaan.

Uusi työhuone on erinomainen.

Oma rauha ja merinäköala.

Aikaisemmassa toimistossa jaoin työhuoneen kolmen muun henkilön kanssa, nyt uudessa työhuoneessa meitä on kaksi. Kaksi naista ja radio. Tuo radio on todellista plussaa, Minä nimittäin työskentelen mieluusti siten, että työskentelyn taustaäänenä pyörii mitäänsanomatonta musiikkia.

Tänään luvassa hyvia arkisn aherruksen lisäksi.

Työpäivän päätteeksi suuntaamme työporukan kanssa hurvittelemaan illaksi Linnanmäelle.

Kuka tahansa niitä säitä nyt hallitseekaan, yksi pyyntö

-pliis, ei sadetta tälle illalle jookos.

Tahtoisin vuoristorata-ajelulle.

Rakkaudella,

Sallamari

 

Unettomia kesäöitä

Viimeksi kulunut 48 tuntia pitää kokonaisuudessaan sisällään unta alle kahdeksan tuntia.

Lauantai-sunnuntai välinen yö sujui katkonaisesti horroksessa 

- viime yönä en saanut unenpäästä kiinni enää olleenkaan.

Aamulla ajanvaraus mehiläiseen.

Diagnoosina F51.0 - psykofysiologinen akuutti unettomuus.

Pääsin äärettömän hyvän lääkärin puheille. Sellaisen, joka ymmärtää unettomuuden todellisen luonteen. Ei saarnoja viileästä nukumatilasta tai yöllisten paniikintunteiden vähättelyä, sellasistakin olen ikävä kyllä joskus kokenut lääkärin taholta. Puhuttiin paljon unettumuudesta ja öisistä kauhukohtauksista.

Mä kerroin avoimesti miten olen aina jollakin tavalla inhonnut yötä ja nukkumista. Viimepäivinä pelkkä ajatus nukkumaanmenosta on tuntunut jollakin tavalla ahdistavalta. Puhumattakaan siitä unen odottelusta.

Käytiin keskustellen läpi mitä elämässäni tapahtuu tällä hetkellä.

Lääkäri oli pitkälle kanssani samoilla linjoilla terapian ja unettomuuden mahdollisesta yhteydestä.

- asioiden ja itsensä yhä kasvava ymmärtäminen terapian avulla voi vaikuttaa unen laatuun. 

Ihmisen mieli kun  on niin monitahoinen - toisinaan alitajunta koittaa johdaattaa meitä trauman todelliselle lähteelle,kun tietoinen mieli on hetkellisesti hiljennettynä.

Rauhattoman mielen lisäksi alituisesti vaihtuva yön pituus saattaa häiritä unta meidän arktisilla leveyspiireillämme. Kesäisin käsillä oleva yö ei oikeastaan milloinkaan ole täysin identtinen edellisen yön kanssa. Suomessa nukkuminen kesäaikaan on vaikeaa, ihmistä kun ei ole luotu alituiseen muutokseen.

Lääkäriltä löytyi tilanteeseeni parikin hyvää ratkaisuehdoitusta

Nukahtamislääkettä akuuttiin vaiheeseen - jotten vietä kaikkia tämän viikon öitä valveilla

Melatoniinia pitkäkestoisempaan kokeiluun - parantamaan unen laatua ja tasoittamaan luontaista unirytmiä

Kemiallisten ratkaisujen lisäksi sain kosolti hyviä neuvoja.

Saunakäyntiä ja kuumia suihkuja tulisi välttää iltaisin
 - jos haluaa saunoa, sitä voi sanoa aamupäivänkin aikana.
Uniongelmaisien on syytä välttää iltaisin kaikkea kofeiinipitoista, jopa suklaata.
Juuri ennen nukahtamiseta kannattaa lukea kirjaa näin ajatukset eksyy kirjan avulla pois arkisista asiosita
Neuvoista paras ja arkisin, uniongelmaisilla on syytä pitää aina muutama nukahtamislääke varastossa ehkäisemässä 'apua kohta mun pitää herätä, enkä mä oo vielä ees nukahtanut' -paniikkia. 

Jos uni ei luonnollisesti tule puolessa tunnissa nappi naamariin ja unta palloon. Suositeltavaa kuulemma, mutta vain sellaisissa tilanteissa, joissa seuraavana aamuna on pakko nousta aikaisin.

Joten naapi naamaan ja unta palloon - näillä ohjeilla minä jatkan tätä päivää.

Huomenna sitten virkeämmällä mielellä.

Rakkaudella,

Sallamari

Hyvää Syntymäpäivää PikkuS

Paljon onnea rakas kuusivuotiaani.

Huomenna luvassa ponikakkua ja yhtä juhlaa.

Rakkaudella,

Äiti

Love your Body, Live your Life

Yksi niitä päiviä, kun vai toivoisi että joku silittäisi päätä

ja sanoisi - kyllä se siitä.

Rakkaudella,

Sallamari

Happy Sunday

Sellaisia harvinaisempia sunnuntaipäiviä ,

kun rehellisesti voi todeta tänään tehneensä oikeastaan juurikaan ei-mitään.

PikkuS on tänään saateltu anopin mökille nauttimaan lomaviikosta.

Samalla reissulla me siinä Juntti Punaniskan kanssa nautiskeltiin muutama tunti mökkitunnelmiasta - auringonpaistetta ja hyvää ruokaa.

PikkuS suuntasi uimaan.

Minä harkitsin hetken samaa temppua.

Jätin väliin tällä kertaa.

Talviturkki on ja pysyy

- sikäli, kun avantouinnista nauttivilla talviturkkia edes on.

Rakkaudella,

Sallamari