Hei hei, mitä kuuluu

Ihana Leila Halkeama oppaanamme Taidehallin Tom of Finland -näyttelyssä

Kuuluu koulun täyttämää arkea - ihania asiakkaita ja lukemattomia tilaisuuksia joiden myötä on saanut oppia rutkasti uusia asioita. Kuuluu unettomia öitä, kun erityisherkkyys oireilee aktiivisesti juuri nyt ja hikisenä helteisessä kodissa on lähes mahdotonta saada unesta otetta. Luonnollisestikin huonost nukuttujen öiden seurauksena kuuluu vähän kärttyisiä väsymyksen värittämiä mielialoja, jotka toivottavat ovat lähiaikoina jo tasaantumaan päin. Kuuluu leggareissa ja trikootunikassa vietettyjä päiviä, kun aistiyliherkkyys koettelee ja kaikki vaatteet tuntuvat kurjilta päällä.

Kuuluu paljon myös iloisia asioita.

Kuuluu Pride-viiikon ohjelmaan osallistumista, vaikka etukäteen jo puoliääneen olen sanonut että tämän vuoden Helsinnki Pride -viikon minä missaan ihan tietoisesti. Tänään treffailtiin Helsinkikodin Lindan kanssa ja piipahdettiin Taidehallilla katsomassa Tom of Finland näyttely - neljäs kerta kun TOF näyttelyn suomessa näen ja joka näyttelyssä on ollut aina uutta nähtävää. Tämä oli erilainen kuin aiemmat näyttelyt, mutta hyvä omanlaisenaan. Mullahan kuuluu siis myös hyvän ystävän seurassa hengailua.

Kuuluu vaatepohdintaa ja uusia Ebaysta tilattuja vaatteita. Pohdin vaihtaisiko Project 333 -vaatekaapin hetkellisesti kapselivaatekaappin. Olen onnistuneesti bongannut usemman itseäni inspiroivan kapselivaateaappimallin Pinterestin syövereistä ja niistä inspiroituneena haluaisin kokeilla vaihteeksi kapselivaatekaappia.

Kuuluu syntymäpäiväien odotustsa ja niiden suunnittelua.. Tai oikeammin kyllä pohdin syntymäpäivälahjaa itselleni ja sitä pitäisiö pitää virallisena syntymäpäivänä kakkukahvihetki itasella. Laittaa avoin kutsu ja katsoa miten käy - varata tietenkin kakkua ja pannullinen kahvia mahdollisten paikalle eksyvien varalle. Syntymäpäivälahjatoivee suhteen olen hieman hakusessa. Uusi käsilaukku tai uuudet kengät olisivat aika makea juttu. Tietysti työvälneitä pohdin tässä vaiheessa opintoja myös - mutta toisaalta, voisi kai sitä toisinaan hankkia jotakin ihan vaan omaksu hyvikseen eikä aina tulevaisuuden uraa silmällä pitäen.

Kauneudenhoitoon liittyviä pohdintoja kuuluu myös.

Mihin  väliin arkirytmiä mahtuisi kynsihuolto - ja mahtuisiko se-  vai pitäisikö sittenkin investoida mielummin kestoripsiin. Tukkahuoltoa on myös pohdinnan alla - missä välissä sitä ehtisi omaa tukkaa pohtimaan, niin ja mitä sitä seuraavaksi keksisikään.

Kuten vakilukijat ehkä ovat jo huomanneet, blogin osalta kuuluu totaaalista Writers Block -eloa. Into kirjoittamiseen on ainakin hetkellisesti kadoksissa, sen huomaa jokainen heikentyneenä tekstin laatuna sekä pitkittyvinä postausväleinä.

Toivotaan, että tämä kaikki on tilapäistä ja syksyn tullen löydän innon palata takaisin blogin pariin innostavien BodyLove aiheiden kanssa.

Siihen saakka mennään hiljaiseloa ja satunnaisella tahdilla tipahtavia postauksia.

Mukavaa kesää teille kaikille!

Minä vähän niinkuin lomailen nyt.

Rakkaudella,

Sallamari

Rakkaudentäyteistä Juhannusta

Tunne viileä ruohikko varpaissa

Haista metsän ja pellon tuoksu

Anna kesätuulen helliä hiuksia

Unohda turha kiire ja juoksu.

Hyvää Juhannuksen aikaa -

muista tehdä monta taikaa!

Rakkaudella,

Sallamari

Mäkkimenu ja ennakko-odotuksia

Hei te nuoret miehet Kampin Kookaupassa tänää puolenpäivän jälkeen!

Tämä ei ole deitti-ilmoitus (vaikka juuri teitä tässä huhuilenkin). Niin ja ihan todellisin silmin katsoen ette te kyllä mitään ihan nuoria miehiä enää ole - lähempänä keski-ikää kuin 18 -vuotis synttäreitä.

Enivei, asia miksi teille nyt kirjoitan on se että haluan oikoa kohtaamisemme aikana teille syntyneitä mahdollisia asianviereem lipsahtaneita mielikuvia. Emme me oikeasti kohdanneet, pikemminkin ohitimme toisemme pikaisesti niinkuin ihmisille tapaa usein käydä kaupan kassoille jonotellessa.

 Te huomasitte minut sieltä ihmisten joukosta ilmeisen tehokkaasti, kun päätille jakaa aiheuttamani huomionarvoisen bongaustilaisuuden keskenänne ääneen ja vielä sormella osoitellen. Totta olenhan minä melko pakkaus - värikäs, kurvikas ja paljon hymyilevä nainen. Aika epäsuomalainen ilmestys jollakin mittarilla mitattuna. Hymyni ei tosin ollut tänään huomionne herättänyt kohde, vaan tällä kertaa te bongasitte minuuteni sijaa ostokseni.

Turpee mimmi mäkkärikassin kanssa ostaa lisää suklaataa.

Näillä sanoilla teistä ensiksi minut bongannut kuvaili naurunröhinän kera minua toiselle ryhmänne jäsenelle. Kympin arvoinen suoritus, näkökyky toimii moitteitta, sillä siinä minä kassajonossa seisoin mäkkikassi kourassa ostamassa suklaata. 

Rehevä nainen, roskaruokaa ja suklaata.

Inho kasvoillanne oli silmin nähtävää.

Let's get this shit straight.

Me kaikki olimme kaupassa lounastunnilla (salakuuntelin teitä puolikorvalla, joten tiedän että samoilla asioilla oltiin) Teidän ostossaaliina oli jäätelöt, minulla 5 Kinderpatukkaa (2€/5kpl tarjous).

Meidät erotti lounastuntiostoksiamme verrsten toisistamme näkyvästi sukupuoli-identiteetin lisäksi se, että teidän seurueen jäsenten mahtuessa painoindeksiluokituksessa sallittujen rajojen sisäpuolella minun huidellessa samaisella arvoasteikolla jossakin rajojen ulkopuolisella alueella.

Ai niin, te myös päätitte repiä huumoria päiväänne minusta ja otoksistani, tehden niistä mielivaltaisesti mielestänne hyvin huumoria herättävällä tavalla naurettavan nolon combon.

Ai niin, paitsi että teidän jäätelöt meni teidän massuihin (näin kun avasitte kääret ja otitte herkuista haukut kaupan ulkopuolella). Mäkkärin pussissa oli herkullinen lounassalaatti niin ja ne minun ostamani suklaapatukkani ilahduttivat nälkäisiä opiskelijatovereita jotka yllättävän kiireisen päivän myötä eivät olleet ehtineet ruokstunnille vielä. 

Ihan sillä vaan kun siinä minua ihastellessanne jauhoitte väsynyttä läppää terveellisistä valinnoista.

Niin, läskihän se on se ahne joka ahmii sisäänsä kaiken ja vielä vähän lisää. Ihan oikein että sen kustannuksella vähän repii huumoria päiväänsä sormella osoittelun ja naurun vauhdittamana. Sietääkin hävetä ostoksiaan, mokoman läskin.

Yeah, right!

Tukehtukaa protskupirtelöihinne.

Rakkaudella,

Sallamari

ps. No hard feelings.

Omaa asennettaanhan voi aina parantaa.

Lomavaatekaappi: NE mustat shorsit

Kaikki ne vuodet kun vihasin itseäni ja olemassaoloa, kuvittelin että kun pukeutuu mustiin peittäviin vaatteisiin kukaan ei oikeastaan kykene sitten hahmottamaa sitä mitä mä oikeasti olen. Miten ruma ja epätäydellinen keho piileskeleekään kaikkien noiden vaatekerrosten alla.

Että kun peittää totuuden itseltään, peittää siinä samalla totuuden kaikilta toisilta - see no evil, they speak no evil and you will hear no evil. Peittävien vaatekerrosten myötävaikutuksesta keho lakkaa ikäänkuin olemasta olemassa ollenkaan, koska jos kukaan ei näe jotakin voi aina sanoa jälkeepäin että mitään sellasita ei ole ollutkaan. Sittenkun on laihtunut voi sanoa ettei mulla koskaan ole ollutkaan sitä lihavaa rumaa kehoa, koska kukaa ei sitä milloinkaan ole nähnyt - jpg. or it did not happen.

Jotekin mä ajattelin, että jos ihmiset näkisivät mut sellaisena kun mä oikeasti olen, mä muuttuisin todella sellaiseksi - jos mut nähtäis lihavana, mä olisin lihava.

vuori hyllyvää lihaa ja läskiä - läsi lihavuori

Naurattaa miettiä nyt, että voi helvetti  aika monta vuotta mä olen imitoinut strutsia - hautaa pään hiekkaan niin on piilossa kaikelta, koska ei itse näe ympäristöä.

BodyLove ajatusten sisäistämisen myötä on tajunnut, että olipa mulla päällä mitä tahansa mä olen aina se sama minä - ihana ihmeellinen minä. Vaatteet eivät peitä itsen todellista olemista vaikka niitä miten kasaisi ylleen. Käänteisesti pohdittuna ei siis ole mitään pelkoa luopua ylimääräisistä vaatekerroksista aurinkoisella kelillä ja antaa auringon helliä ihoa.

Kaikkia vaatteita kantaa sama minä. Sama keho joka säällä ja joka asussa.

BodyLove ja itsensä ehdoton rakastaminen - tai oikeastaan niiden ajatusten sisäistäminen ja rakkaudellisten fiilisten salliminen - on auttanut mut ymmärtämään, ettei mulla ole mitään hävettävää. Ei ole mitään sellaista, jota tarvisi kätkeä piiloon itseltään.

Kun löytää rohkeuden antaa itselleen luvan nähdä itsenä rehellisin silmin juuri tässä hetkessä omaa olemistaan sellaisenaan rakastaen, sitä jollakin tasolla unohtaa toisista ihmisistä joskus nousseen ahdistuksen. Sen fiiliksen, että mitähän toi nyt musta ajattelee.

Olen huomannut, että itseensä rakastumisen myötävaikutuksesta sitä alkaa ajatella myös kanssaihmisistä positiivisesti. Sen sijaan, että pohtisi ihmisen kohdatessaan ensimmäisenä esimerkiksi hameen helman lyhyyttä tai reisien muhkuraisuutta - siis kiinnittäisi huomiota kaikkiin niihin omainaisuuksiin toisissa joita itse vihaa itsessään yli kaiken tai jotka tavalla tai toisella on omien pelkojen keskipisteessä - on aikaa kiinnittää huomiota kaikkeen kauniiseen. Siihen miten hurmaava  kuosi on tuon tytön mekossa, miten kauniin terävät kauluksen tuon miehen paidassa ja miten ihanat sandaalit tuolla on jaloissaan.

Alituisen kritisoinnin ijaan mielen täyttävät inspiroivat ajatukset.

"Hei mäkin voisin kokeilla jotakin tuon väristä."

"Tuollainen just polveen yltävä mekko puukenkien kanssa on aika metka combo."

"Oliskohan noita shortseja mun kokoisena."

Kaikista haastavinta on kohdata oma kokonsa rehellisesti. Tarkoitan siis siten, että uskaltautuu oikeasti ostamaan kaupasta itselleen sopivan kokoisen vaatteen.

Olin kokolappufetishisti.

Oli ostettava tietyn kokoinen vaate - joka usein jäi kaapin pohjalle tai kiristi ja puristi ikävästi. Toisaalta, kiristävän ja puristavan tuntee sai aina peittoon heittamällä kaiken päälimmäiseksi vaatekappaaleeksi sen suojaavan kerroksen. Tai pukemalla alle 712 epämukavaa muotoilevaa alusasutuotetta - eipä sillä, olen yhä muotoilevien alusvaatteiden puolestapuhuja, toki määrä ei korvaa sopivaa kokoa niissäkään. Kuvitelaa nyt, olen joskun peitellyt itseäni KOLMIEN - todellakin kolmen yksittäisen kappaleen - muotoilevien alushousujen voimin. Alimmaiset "muotoilivat" kehon puristuksiin, kahdet päälimmäiset peittelivät alimmaisten epäsopivuutta.

wow

Sitten on vielä pohtimatta minulle se kaikkein arin asia, se juttu minkä kanssa on saanut tehdä eniten töitä, jotta oppisi arvostamaan ja rakastamaan juuri sitä osaa omassa kehossa.

jalat

Mä olen tehnyt aktiivista rakkaustyötä lähes  neljä vuotta, jotta olen tullut sinuiksi omien jalkojeni kanssa. Edelleen on päiviä, jolloin jalat ovat kehorakkauellisesti haastava alue.

Ne muistuttavat minua olemassaolollaan omistan juuristani niin valtavasti.

Luovat kauhukuvia millainen minusta voisi tulla. Herättävät toisinaan katkeruutta, ettei geenit vieneetkään toiseen suuntaan vaan että msuta tuli tälläinen.

Lopulta mä totean olevani kiitollinen, että omia jalkojani katsellessa saan muistaa olevani yhditelmä kaikkia noita geenejä. Jotakin ainutlaatuista rakkaudella alkuusaatettua -  minun on lupa vaalia hyviä muistoja rakastamalla ehdoitta noita jalkoja juuri sellaisena kun ne tänään ovat.

Mä en koskaan ole tuntenut itseäni vaatteissa niin vapaaksi kuin nykyään. 

Vapaus on muuten hassu juttu, sen tuo tullessaan elämään kohteliaisuuden ja huomioonottamisen kästitteet itsestäänselvinä huomioonotettavina seikkoina.

Teininä pukeuduin "just niinkun mä haluan - because I can" silkasta huomionhakuisesta näyttämisenhalusta. Tiedättekö, että joku sanoisi mun olevan rohkea ja ihana ja rakastettava - mitä noita nyt on - koska pukeusun niin ja näin. Mähän en itse kyennyt ajattelemaan itsestäni mitenkään rakkaudellisesti. Kun itse ei kykene ja osaa, sitä etsii muita sanomaan ääneen ne sanat jotka pitäisi itse sanoa itselleen.

Mitenn monnta kertaa olenaan vannonut pitäväni tuosta ja tästä vaatteesta ja pukeutuvani näin ja noin vain itseäni varten. Toisaalta taas olen valunut mielen mustinpina hetkinä mustien peittävien vaatteiden tuoman turvallisuuden tunteen pauloihin. Ehkä pitäisi kutsua näitä kasvuvuosia kokonaisvaltaisesti Strutsileikeksi - milloin on tullut valheellisella ylpeydellä pörhisteltyä höyheneitä, milloin haudattua päänsä hiekkaan kun pelottaa niin perkeleesti.

Tänään ollaan tilanteessa, jossa ilmaisen pukeutumisellani omaa yksilöllisyyttäni ilman että sen kumemmin pyrin ensisijaisesti hakemaan valinnoillani hyväksyntää ja rakkautta toisilta ihmisiltä. Itseni rakkaus itseäni kohtaan riittää kantamaan eteenpäin.

Sivuraiteilta takaisin itse ajatukseen - ympäristön ja tilaisuuden huomioonottavaan pukeutumiseen.

Nämä ihanat mustat shortsit - ne ovat minulle vapaa-ajan asu.

En halua pukeutua työpäivinä shortseihin vaan valitsen ylleni mieluummin yhden lempimekoistani. Tässä kohtaa lienee avattava vähän ajatuksiaan ja vastattava kysymykseen miksi. 

Koen että asiakaspalvelussa minulla on vastuu neutraalin pukeutumisen kautta toivottaa kaikki ihmiset tervetulleeksi ympäristööni. Shortsit ovat omalla tavallaan rohkea asuste - omiaan hellepäivinä lomalla, mutta työympäristössä hieman liin paljon esille tuova.

Työympäristössä kehoni saa kokonaisuudessaan mielellään jäädä kaikin puolin taka-alalle ja huomio voi yksiselitteisesti keskittyä tekemiseen. Töissä minä olen tekemässä asioita - tuomassa positiivista värinää ympärille tekemisen kautta. 

Tuntuu jotenkin hassulta ajatella, että jollaulla keskittyminen voisi häiriintyä liian paljaista sääristä - mutta niin vain asia on. Koska on kohteliasta ottaa toiset ihmiset huomioon, on vähemmän häiriötekijöitä mielestäni paras ratkaisu.

Koen kohteliaisuuden osaksi toista ihmistä kohtaan osoitettavaa rakkaudellisuutta. Niistä lähtökohdista maailmaa katsellessani, miten miten hieno asia etikettisäädökset itseasiassa ovat. Niiden avulla voidaan  luontevasti saada aikaan pukeutumiseltaan neutraali ilmapiiri, jossa on mahollisuus keskittyä tekemiseen.

Pukeutumisen avulla voi sekä ilmaista omaa itseään, että myös osoittaa osaltaan rakkaudellista kunnioitusta ympäristöä kohtaan - näin minä ajattelen nykyisellään.

Kauaksi on tultu niistä päivistä kun allerkijoittanut lähetettiin koulusta kotiin laittamaan lisää vaatetta ylle - opettajaani lainaten "epäsiveän pukeutuminen, lisää vaatteita ylle".

Paljon kiitos maailmankaikkeus mahdollisuudesta tälläiseen ihmisenä kasvamiseen.

Mukavaa uutta alkanutta viikkoa kaikille teille blogiani lukeville!

Rakkaudella,

Sallamari

Supersensuelli Elli

Seupersensuelli aim so seksi -ilme
Jokea ei voi pakottaa virtaamaan, eikä kaunista hymyä naisen kasvoille
 - ne kaksi tapahtuvat luonnostaan

Katse avoinna, kulmat koholla.
On helpimpaa heittäytyä koomiseksi, kuin eläytyä olemaa tietoisesti sensuelli.

"Hengitä, avaa katse ja ole läsnä."

Blogia pidempää selailleille varmaankin jo ihan tuttua juttua se miten suurella intohimolla suhtaudun kaikkiin eteeni tulesiin mahdollisuuksiin tehdä matkaa syvemmälle itsetuntemukseen. Tietoisen länsäolemisen taidon opettelu on yksi keskeisiä oppikappaleita matkalla omaan itseensä.

Miten olla luotevasti läsnä tässä hetkessä?

Miten paljon helpompaa on heittää homma lekkeriksi ja pelleilä hieman, sen sijaan että tietoisesti maadottaisi itsensä kokonaisvaltaisesti juuri tähän hetkeen. Ihmisten seurassa ollessaan on paljon helpompaa olla toisinaan jopa tahattoman koomikas seurapiirin ilopilleri. Voisiko jatkuvan ilopilleriroolituksensa sijaan ottaakin tilan haltuunsa läsnäolon voimaan luottavaan sensuellisuuteen tukeutuen - ottaa oma paikkainsa surapiirissa olemalla toisen ihmisen läsnäolollaan huomioonottava huormaava seuralainen.

Sain eilen olla yhtenä osallistujana mukana hurmaavan Bettie Blackheartin vetämässä SuperSensuelli -työpajassa, jossa kehollisten harjoitteiden ja rakentavien ryhmäkeskusteluuiden kautta pureuduttiin rauhalliseen tahtiin toteutetun itsensäilmaisun salaisuuksiin. 

Kurssilla keskityttiin tunnustelemaan miltä katseen ja hetkessä olemisen voimalla tapahtuva kontakti minun ja toisen ihmisen välillä tuntuu juuri minun kehossani ja mielessäni. Millainen voimavaraa läsnäoloon kätkeytyykään ja miten tuon kätkeytyneen voimavaran voisi valjastaa parhaiten omaan käyttöönsä. 

Tutkimme itseämme myös peiliä työvälineenä käyyttäen. Peilin välitykselle teimme rohkeaa tuttavuutta esimerkiksi kasvojen pieniin mikroilmeisiin ja siihen, miten pienillä kasvojen lihaksiston liikkeillä on ilmeiden kautta mahdolista viedä miua katsova ihminen mukanani tunnetilasta toiseen. Kurssin vaikeinta antia oli juurikin tämä itsensä rohkea kohtaaminen. Miten paljastaa  tunteita lähes huomaamattomien mikroilmeidene avulla samalla itseään peilistä tarkkailen - olla läsnä hetkessä ja  heittäytyä rohkeasti tunteeseen, kun tarjottimella annetaan helppo ratkaisu ulos hetkestä : ammu yli, totea näyttäväsi koomiselta ja naura.

Rehellinen itseilmaisun hidastamisen kautta lähtevä läsnäolo on haastavaa hommaa.

Kurssi oli erittäin antoisa, jotain sellaista jota todellakin kaipasin elämääni juuri tässä hetkessä. Oman burleskidebyyttini jäkitunnelmissa olen innostunut aivan uudella tavalla pohtimaan sensuellisuuutta ja seksikkyyttä. Mitä se on, millaista se on ja miten minä omassa elämässäni voin ilmaista seksikkyyttä tai sensuellia puolta itsessäni.

Oman seksuaalisuuden tunnustaminen ja ilmaisu on minulle yhä haastava aihe. Osaan lipsahtaa seksuaalisuuden piiriin ulottuviin tilanteesisiin tahattomasti - olla koominen ja stereotypnen. Tietoinen astuminen ja tietoinen seksuaalisessa tilanteessa läsnäolo on minulle yhä edelleen haastavaa. Vaikka olen edennyt isoja askelia oman seksuaalisuuteni eheytymisessä vielä on matkaa kuljettavana. Yhä edelleen minulle on sanomattoman vaikeaa antaa itselleni lupa astua tietoisen läsnäolon vallassa tilanteeseen joka tavalla tai toisella astuu seksuaalisuuden alueelle.

Olen monnta askelta lähempänä ehjän sekä onnellisen seksuaalisuuden kokemusta, kuin ensimmäistä kertaa kirjoittaessani seksuaalisuutta ja sen tunnustamista sivuavaa tekstiä tänne blogiin. Eilen työpajassa osasin olla mukana täysin luontevasti. Ihanien rakkaiden burleskileidien keskuudessa rohkenin katsomaan toista ihmistä ja asettumaan katsottavana olevan rooliin täysin läsnäolevana.

Pieni askel ihmiskunnalle,

suuri askel minun toipumisessani.

Burleskmaailma  on tuonut mukanaan sanomattoman paljon hyvää elämääni. Rohkenen sanoa, että burlekin avulla olen onnistunut löytämään ihastuttavia työkaluja tietoisen läsnäolon harjoitteluun ja oman itsen arvostamiseen. Olen rohjennut antaa itselleni luvan olla sensuelli ja seksikäs luottamalla omassa kehossa läsnäolon voimaan - uskoen siihen, että tälläisenä minä riitän itselleni ja sitä kautta olen riittävästi myös toisille.

Huolimatta siitä, että Bettien työpajat on yleisilmeeltään suunnattu burleskilavoille tähtääville tai siellä ahkerammin viihtyille esiintyjille saa kurssista paljon oivalluksia sekä työkaluja mukaansa ihan tavalliseen arkeen. Bettien aseistariisuvan lämmin ilmaisutapa ja vilpitön hetkessä läsnäoleminen tuovat Bettien kursseihin helposti lähestyttävän ilmapiirin. 

Burleskityöpajat ovat oiva valinta itsetutkiskelun työkaluiksi. 

Ihana Purrrleskissat ja humaava Bettie Blackheart (takana keskellä)

Olen suunnattoma kiitollinen ihanasta kurssista. 

Rehellisesti on kerrottava, että minä salaa haaveilin saavani tilaisuuden päästä osallistujaksi ainakin yhteen burleskityöpajaan tämän ksän aikana.

Salaa sisimmässäni odotan jo seuraavaa

Oletko sinä koskaann kokeillut burleskiktyöpajoja?

Rakkaudella,

Sallamari

Mangoja lemureille

Tällä kertaa luvassa on tarinaa allergiaruokailusta Unkarissa, muutama satunnainen matkakuva sekä kertomus erilaisista syntymäpäiväjuhlista.

Italialaisen ravintolan listalta löytyi kaikille sopivat anokset.

Aloitetaan allergiaruokailusta. Olen blogissa muutamaan otteesen kertonut olevani yliherkkä vehnälle. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä että vähäinenkin määrä vehnää saa ihottuman kukkimaan yläreisissä. 

Kotimaassa vehnättömän ruokavalion noudattaminen on helppoa: ruisleipää aamupalaksi ja itse valmistettua kotiruokaa päivälliseksi - tietää tarkalleen mitä ruoka-annos sisältää. Tämä reissu oli ensimmäinen matka uuden ruokavalion kanssa. Etukäteen tallensin puhelimeen unkarin kielellä sanat "ilman vehnää", "gluteiiniton" ja "allergia" . Pohdin sanojen avulla varmistavani, että saan niin usein kuin mahdollista vehnätöntä ruokaa.

Ruokailun kanssa ei ollut mitään suurempia ongelmia. Suurin osa amerikkalaisista pikaruokaketjuista ei tarjoa erikseen gluteiinittomia annoksia tuossa kolkassa maailmaa. Muiden nauttiessa KFC kanaherkuista, päätyi  minun annoksekseni yksi maissi ja tortilla. Huvittavaa annoksessa oli juuriin tuo tortilla - minä nimittäin tilasin maissintähkän ja kesäkauden uutuusjuoman, alkoholittoman mohiton  Mohito jäi saamatta, mutta tortilla ilmestyi kuin tyhjästä tarjottimelleni.

Useimmissa ravintoloissa sain täydellisen yhteisen kielen puutteesta huolimatta ystävällistä palvelua. Budapestissä reissun ainoalla finedine illallisellamme tarjoilija tuli tilauksen jälkeen erikseen sanomaan "Sorry, tilaamassasi annoksessa onkin vehnää ottaisitko jotakin muuta." Esitteli vielä erikseen vehnättömät vaihtoehdot.

Vehnättömien viljatuotevaihtoehtojen suuri määrä yllätt kaupassa, valittavana oli useampaa laatua gluteiinitonta leipää ja iloisena yllätyksenä vehnättömiä viljanäkkileipiä.  Iloinen yllätys oli myös perheen laksoosiherkälle ruokakaupasta löytyä laktoositon maitojuoma - olen tähän asti vakaasti olettanut, että laktoositon maito on ainoastaan pohjoismaissa tavattava tuote. 

Nälkää ei tarvinut kärsiä missään kohtaa. Yhdeksän kertaa kymmenestä onnistuimme koko perhe syömään lounasta saman ravintolan ruokalistalta.Niissä hotelleissa, joissa aamiainen kuului majoituksen hintaan  kiikutin kiltisti palan kotoa mukaan pakkaamaani ruisleipää munakkaan seuralaiseksi. Aivan 100% vehnättöästi ei hillittömästä yrityksestä huolimatta koko reissu sujunut. En tiedä itsekkään missä ruokalajissa vehnää on lipsahtanut lautaselleni, reisiin ilmestyneet pienet hieman kutisevat ihottumaläikät paljastavat näin kuitenkin tapahtuneen..

PikkuÄssän eläintarhasynttärit ja suloinen lemuri

PikkuÄssän yhdeksänvuotissynttäripäivä osui sattumalta keskelle reissua. Etukäteen pienen tytön mieltä kaihersi hiukan olla iskän ja äidin kanssa kolmestaan reissussa juuri syntymäpäivänä sen sijaan että oltaisiin kotona ja juhlittaisiin vuosien vierimistä kaverisynttäreiden voimin. JunttiPeen kanssa teimme kaiken voitavamme, jotta pienen tytön ulkomailla vietetyistä vieraita vaille jääneistä syntymäpäivistä saataisiin mahdollisimman hieno kokemus.

Majoituspaikkoja varatessa syntymmäpäivä otettiin erikseen huomioon ja synntymäpäivää ympäröiväsi ajaksi majoituspaikaksemme valikoitui ihastuttavan upea eivan oikea linna, Sir David Balaton Castle. Otimme yhteyttä linnahotelln henkilökuntaa ennen matkaa ja kerroimme pienen tytöt syntymäpäivistä. Linnan ihana henkilökunta vastasi, että he loihtivat aamupalalle yllätyksen pientä juhlijaa varten.

Todellinen yllätys odotti meitä kun saavuttiin synttäripäivän aamuna aamiaiselle. PikkuÄssän astuessa aamiaissaliin pärähti aamiaissalissa soimaan pingviinikuoron laulamana Happy Birhtday -kappale. Saalla hetkellä tarjoilija ilmestyi saattamaan PikkuÄssää aamiaispöytään synttärikakkua kantaen. Kakun koristeena paloi elokuvista tuttu tähtisäde soihtu.

Pieni tyttö meni sanattomaksi - kokonainen kakku ja onnittelulaulu häntä varten.

Eikä siinä tietenkään vielä kaikki päivää varten juonitut yllätyset. Aamiaisella paljastimme JunttiPeen kanssa, että tuo syntymäpäivä on kokonaan PikkuÄssän päivä - niinkuin Vain Elämää -formaatissa konsanaan. Tehdään sellaisia juttuja mitkä pienen tytöt mielestä on kivaa lomatekemistä ja kuunnellaan kaikki automatkat pienen tytöt Spotify -soittolistoja. Ruoan suhteennkin annoimme paljon vapauksia - syödään mitä pienen tytön mieli tekee ja ihan missä järjestyksessä hyvänsä. Jäätelö tulee ennen pääruokaa, jos niikseen tuntuu.

Kotimainen pullervo ja sen ulkomaalainen kaveripullervo

Päivän retkikohteeksi valiokoitui vespremin kaupungissa sijatseva eläintarha. Eläintarha on verrattaen pieni, siitä huolimatta lämminhenkinen ja toimivasti suunniteltu. Veszprem Zoon ehkä ihanin katselukohde on rengashäntämakien aitaus, jossa kävijä saa käyskennellä vapaana juoksevien eläinyksilöiden keskellä. Rengashätämakit,  tuttavallisemmin lemuit tai King Julien -otukset (tiedättehän te Madagascar elokuvien Kuningas Julienin), ovat aivan ihastuttavia eläimiä. Ne ovat uteliaita ja mikäli niiden touhua malttaa seurailla kaikessa rauhassa hiljakseen hetken aikaan, ne tuppaavat tulemaan niin uteliaiksi että hakeutuvat suoraan kontaktiin ihmisten kanssa. Siinä sitä vaan tuijjottelee haltioituneena puoliapinoita aivan lähietäisyydeltä ja hups, kohta huomaat yhden vaivihkaa silittävän hiuksiasi.

Renhashäntämakien huomionosoitukset olivat iloinen yllätys synttärisankarille - kuulemma ihan kelvollisia synttärivieraita nuo makit. Saimme viettää reilun vartin ihan kolmistaan kaikessa rauhassa rengasmakiaitauksessa ja tuon vartin aikana makiapinat tekivät kovasti tuttavuutta synttärisankarin kanssa.

 Paras kiitos meille, indikaattori PikkuÄssän oman päivän onnistumisesta ,oli illalla tytön sängystä kuulunut huokaus - Nää oli parhaat synttärit ikinä! Ehkei ole tuomittu täysin epäonnistuneeksi ajatusta sitä, että viettääkin syntymäpäivää ihan vaan kolmistaan äitin ja isin kanssa.

Tapolcan järviluolat - näkymä järviluolan sisäosista

Otos Sir David Balaton Castlen pihamaalta

Dark Art Tattoo -liikkeen huiman hieno ovikoriste

Paras Date Night ikinä - ilta flipperimuseossa.
160 flipperiä + liuta muita arcade pelejä vapaasti pelattavissa pääsymaksun hinnalla

Hotellien kukoistavat puutarhat.
Kerrankin reissusa parhaaseen kukka-aikaan.

Parhaat palat reissusta on ikuistettu valokuviin. Luvassa on tällä viikolla vielä se luvattu katselmus reissun asukuvista - sen jälkeen Unkari saa tältä erää jäädä arkistotavaksi.

Mukavaa alkanutta uutta viikkoa!

Rakkaudella,

Sallamari

Oman näköisenä lomallakin

Nakunaama

Minä kuulun niihin ihmisiin, jotka ovat vahvasti omaksuneet its4elleen tietyn tyylin - tietynlaiset vaatteet, tietynlainen meikki ja peilikuva tuntuu niiden kanssa omanlaiselta.

Seuraavana tuleva tunnustus kuulostaa omaankin korvaan hassulta. Olen nimittäin myöskin yksi niitä ihmisiä, jotka lomalle pakkaavat mukaa tavallista vähemmän kosmetiikkatuotteita ja meikkejä - SILLÄ lomalla pärjää kyllä kevyemminkin.

Lomatavaroiden joukkoon pakkasin taas kerran arkimeikkien sijaan vain jotakin pientä meikkilaatikon kätköistä. Vähän BB voidetta (jonka toistuvasti totean minulle sopimattomaksi), jonkun satunnaisen hutiosto ripsivärin, puoliksi kuivaneen kajal kynän, puhkikuluneen poskipunan - kaikkea sellaista mikä oikeasti olisi pitänyt poistaa meikkiboxista jo aikoja sitten, mutta joka yhä lojuu siellä just in case -tilanteita varten.

Sittenon vielä se toinen lomapakkauseni "pihistelyn" paikka - ihonhoitotuotteet. Jokin hassu ääni päässäni vakuuttaa, että kyllä koko perhe yhden loman pärjää perusrasvan varassa. Sitäpaitsi onhan meillä lisäksi After Sun -voide ja puhdasta aloeveraa geeliänä aurinkonpolttamia varten.

Vähällä pärjää, kun vaan kovasti tahtoo pärjätä.

Just for Fun -hankinnat

Hienolta kuullostava suunnitelma, muttei toimunut tälläkään kertaa. 

Joudun avoimesti tunnustamaan, että on asioita joita en näemmä opi millään. Esimerkiksi sitä, että ollakseen itsensä näköinen myös lomalla, pitää käytössä olla sama kosmetiikka-arsenaali ja ihonhoitotuotteet kuin kotonakin.

Kahden päivän lomailun jälkeen koko päiväinen ulkona-ja-veden-ääressä -lomarutiini on tuottanut ei-niin-toivottuna tuloksena rutikuivan ihon. Aurinko ei ole ystäväni, kauniin rusketuksen sijaan ihoni muuttuu heloittavan punakaksi sekä pintakuivaksi. Iho on silmin nähden kuiva enkä edes tohi pohtia sitä miltä kasvojen alueen iho tuntuu. Kiristää ja kutittaa - olo tuntuu kirjaimellisesti kohtuullisen grillatulta.

Ensiapuun hain lähi-Tesconn valikoimista purkin tehokosteuttavaa yörasvaa - ei riittänyt perusvoide enää paikkaamaan saavutettua kuivuuden astetta kasvoillani. Tänään Budapestiin saavuttuamme löysin läheiseltä ostarilta Lush liikkeen ja ihanien myyjätyttöjen avustuksella halkeilevaksi kuivunut ihoni saa tänään osakseen hieman lisää kosteutusta.

Lähi-Tescosta löydetyillä Miss Sporty meikeillä sai vajavainen meikkipussini myös paljon kaivattua täytettä itseeni. BB-voide ei levittynyt ja kajalkynäkin katkesi viimeisen kerran. Totesin että parasta on hannkkin uudet perustarvikkeet nopean itseni näköisen meikin loihtimiseen.

Miss Sporty on vaatimattomasta ja hivenen naivistisen lapsekkaasta ulkonäöstään huolimatta edullisen kosmetiikan sarjassa kärkisijoja hätyyttelevä tuoteperhe.  Rimmel brändin "pikkusiskomerkin" tuotteet ovat omien sanojensa mukaan eläinkokeettomia ja vegaanisia. Eivät tietenkään mitään MAC -laatuisia tuotteita tai ihastuttavia Dior pakkauksia joita esittelee mielellään ympäristölle. Vaatimattomia ja edullisia, siitä huolimatta toimivia tasalaatuisia hyvällä pigmenttimäärällä varustettuja käyttöä kestäviä tuotteita - siksi valintani on meikkipussin täytteeksi Tescon valikoimista on juurikin Miss Sporty

Miss Sporty on minulle Irlannin ajoilta tuttu merkki, jota ostan ihan mieluusti sen edullisuuden vuoksi aina kun reissatessa sarjan tuotteita sattuu tarjolle. Suunnitelmissani on vielä ennen kotiipaluuta käydä täydentämässä Miss Sporty kokolmaani parin iloisensävyisen estemäisen rajausvärin myötä.

Emergenay MakeUp Kit

Auringon voimasta voin sen verran kehaista, että ihoni ei enää ole sävyltään aivan keittiökaappien valkoinen. Punotuksen alta paljastuu hieman keittiökaapinvalkoista raikkaamman täyteläisempi sävy.

Tuo rusketukseen taipumattomuuteni on perheen keskuudessa yltynyt vitsin asteelle - muut ruskettuvat kauniin pronssin sävyisiksi, minun ihoni saa auringon vaikutuksesta hennon pinkin värityksen. Juntti Pee kiertää iloisena Tescon kosmetiikkaosastoa huikkaillen puolihuolimattomasti " Ei löydy kun nelkytplussaa!", viitaten huikkailuillaan tietenkin aurikorasvan suojakertoimiin. Minä käyttäisin mieleuiten yli kuudenkymmenen suojakertoimia - jotta voi rauhassa retkeillä koko päivän ilman palamisen tai possunpunaiseksi värjäytyneen hipiän riskiä  -  mutta isoilla kertoimilla varustettuja tuottieita on vain äärimmäisen hankalaa löytää. No nelikymppisen voimin on pärjätty tämä reissu.

Pinkkiä  pukkaaa
Kuka uskoo kuvvaa katsoessa,
että olen viettänyt viikon veden äärellä auringossa sääret paljaina?

Rajauksen ihmeellinen voima
- pari viivaa silmiin ja heti näyttää peilikuvassa enemmän itseltään
(huomaa kauniin pinkki sävy olkapäissä)

Balatonin aurinkoisille rannoille on heitetty hellät hyvästit. Nyt on vuorossa muutama ihana päivä Budapest elämää ja sitten odotettu paluu kotiin. Tänään jo Facebookii ehdinkin kirjoittaa siitä, että lomakiintiä tuntuu tulleen täytee - osa minusta kaipaa kovasti jo takaisin arkielään tasaiseen rytmiin, kouluhommien ja asiakkaiden hiusten pariin.

Suomessa ilmeisesti kelit on viilenemään päin ja myrskytuulet puhaltavat - onneksi kaiketi vain hetkisen aikaa. Toivottavasti saan napatuksia tuliaisen muodossa auringon mukaani, sillä tälläiset 25 plussa-asteen lämpöiset auringon täyttämät päivät olisi ihan kiva juttu juhannuksen keliksi.

Turvallista myrskypäivää teille blogiani lukeville!

Rakkaudella,

Sallamari

note to self  - seuraavalla reissulla pihistetään matkalaukkujen painoa vaatteista ei mukaan otettavasta kosmetiikasta.

Sesonkikohde lomasesongin ulkopuolella

ehdoton plussapuoli - rannalla ei ole ruuhkaa

Ensimäistä kertaa Unkarilomailuni historiassa täällä sataa kunnolla. Sateinen sunnuntai-iltapäivä - suomalaiselle niin kovin tuttu lomakeli.

Balatonjärven ympäristö on lomailupaikkana sesonkikohde. Kylät heräävät täysillä eloon vasta muutaman viikon kuluttua - kesäkuun puolivälin jälkeen - jatkaen auringontäyttämää kesäelämää aina syyskuun puoliväliin saakka.

Näin lomasesongin ulkopuolella kylissä ja rannoilla on hiljaista. Lähes joka taloa koristaa jonkinsorttinen "huoneita vapaana" -ilmoitus. Ravintoloissa on rauhallista ja rannoilla löytyy runsaasti tilaa löhötä auringossa.

Hotellien uima-altaat ovat enimmäkseen vielä tyhjiä ."Liian pilvistä ja kylmä uimiselle - ei ole vielä hellekausi,", perusteli meille ensimmäisessä majapaikassa omistaja tyhjinään möllöttelevää allastaan. Suomalaisen on vaikea ymmärtää miten 25 asteen lämpötila ja puolipilvinen - enimmäkseen auringon täyteinen - taivas voi mitenkään olla käsitettävissä huonoksi tai viileäksi sääksi kesähuveille.

Yksi sesonkikauden ulkopuolella lomailun ehdottomia plussia on maksullisten rantojen pääsymaksuttomuus. Koska kausi ei vielä virallisesti ole alkanut, mutta ranta on kuintekin auki vuotuisten kunnostustöiden sun muiden muiden rakennustöiden merkeissä. Halukkaat uimarit pääsevät ranta-alueelle maksutta - otollinen hetki tehdä parin euron säästöjä lomabudjettiin. Itse ranta-alueet ovat yhtä siistejä ja hyvinhoidettuja kuin sesonkikaudellakin, ainoa merkittävä eroavaisuus sesonkikauteen on kiinni olevat ruokakojut ja rantalelujen vuokrauspisteet.

Balatonin vesi on suomalaisen näkökulmasta katsottuna tänäänkin lämmintä ja ihanan turkoosia.

Uimiseen liittyy tämän matkan toistaiseksi pisimmät katseet. Piipahdettiin nimittäin äsken PikkuÄssän kanssa hotellin ulkoaltaalla pienella iltauinilla - vesisateessa. Sattui naapuritalon isäntä poikkeamaan pihalle samalla hetkellä ja katseli meidän touhua päätään kevyesti pyöritellen.

Mutta hei, suomalaiselle 22 astetta lämpöä ja kevyt vesisade on mitä parhainta kesää. Ja suomalainenhan ui kesällä aina kun on mahdollista.

Taidettiin olla päivän ainoat vieraat maatalousmuseossa

Nähtävyydet ja museot ovat auki sesonkikauden ulkopuolella. Museot ilmeisesti vasta käynnistelevät sesonkia ja tälläiset sesonkikauden ulkopuolella arkipäivänä paikalle eksyneet turistit jaksavat hymyilyttää työntekijöitä. Varsinkin kun turistiperhe väinvängäten vielä haluaa maksaa asiaankuuluvan maksun sisäänpääsystä. Minä katselen tuota pääsymaksuasiaa näin kulttuurintuotannon ja museon ylläpidon näkökulmasta - enemmän maksavia asikkaita, mahdollisuus tuottaa parempaa palvelua kävijöille.

Ei ole toistaiseksi ollut ahdistavia ihmismääriä yhdessäkään vierailukohteessa. 

Eläkeläisten suosima Hevizin kuumalähdekylpylä lienee ainoa kohde missä ihmisvirtaa on tasaisesti ympäri vuoden - kylpylän lämpimässä vedessä on roppakaupalla parantavia ominaisuuksia. Kylpylää ympäröi koko joukko erilaisia "parantolahotelleja" ja Heviz lienee ainoita Balatonin alueen kyliä, joissa turistikausi ei rajoitu kesäkuukausiin.

Lämpimän kylvyn jälkeen nivelet on vetreinä ja mieli levännyt.

Kylissä ja kyläraiteilla on ihanan rauhallista. Ravintoloissa pelaa palvelu ja henkilökunta tuntuu melkeinpä ilahtuvan kesän ensimmäisistä turistivieraista. Unkarissa vierailun haastavin puoli on kielimuuri - unkarilla pärjäät loistavasti, saksaa osaa lähes jokainen vanhemman sukupolven edustaja mutta englanninn kanssa on ainakin näin sesongin ulkopuolella haasteellisempaa. Toistaiseksi ollaan selvitty joka tilanteesta auttavalla saksalla ja hyvällä elekielellä. On saatu nauttia loistavia paikallisia keittoja ja koettu aivan uusia ihania ruokaelämyksiä heittäytymällä rohkeasti nauttimaan ravintoloitsijan suosittelemista annoksista.

Sesonkiajan ulkopuolella lomailu on aivan omanlaisensa jännittävä kokemus. On rehellisesti sanottava, että minusta vähemmän on enemmän - vähemmän valmista tekemistä, enemmän tilaisuuksia seikkailuille. 

Balatonin kulta-ajat ovat taaksejäänyttä elämää. Joskus 90 -luvulla Balatonin rannat kuhisivat elämää kesäisin kun ihmiset joka puolelta itäblockin aluetta suuntasivat Balatonin ranoille lomailemaan. Huippuvuosien loistoa on vielä nähtävissä autioituneiden rakennusten osalta. Bisnes ei enää kannata niinkuin ennen - Eurooppa on avoin ja toiset rannat kutsuvt Balaton veteraaneja. 

Mikäli kaipaat aurinkoa, rantahietikkoa ja uimista, muttet liiemmälti välitä remuavista turistimassoista suosittelen harkitsemaan Balatonia lomakohteena. 

Kaikki rantalomakohteiden plussapuolet,

ilman remuavia turistilaumoja.

Ainakin hetkeä ennen sesonkikauden alkua.

Mukavaa uutta viikkoa teille kaikille blogin lukijoille!

Palaan linjoille myöhemmin uusien lomakuulumisien kera.

Rakkaudella,

Sallamari

Postikortti Balatonin rannoilta

Aurinkoa, lämpöä ja BodyLove -asennetta bikineissä.

Tietoista läsnäoloa, aikaa rakkaille.

Vähemmän nettiä, enemmän kirjoja.

Kesäloma.

Kymmenen päivää Unkarissa.

Pitäkää kotimaa pystyssä.

Palaan bloggailemaan matkapohdintoja (millaista on lomailla sesonkikohteessa sesongin ulkopuolella, millaista on lomailuUnkarissa venhäalllergisena, lomavaatekaappi...) kera riittävästi levättyäni.

Aurinkoista perjantaita!

Rakkaudella, 

Sallamari