#arkeapaossa

Yksi yö hotellissa oman itseni seurassa. 

Kuulostaa kenties sinun korvaasi jotenkin mitättömän vähältä, minun maailmassani tämä vajaan vuorokauden irtiotto arjesta vastaa juuri tässä hetkessä arvoltaan vähintäänkin parin viikon mittaista lomaa Karibialla. Niin paljon olen kaivannut jotakin pientä katkaisua elämäni perusrutiineihin.

Turkuun minun vei irtiottotarpeen lisäksi vuoden ensimmäiset fetissikekkerit. Pienimuotoinen avoin univormuteemainen klubitapahtuma, sellainen matalan kynnksen tule-koe-ja-näe -ilta. Vaikka itse tässä hetkessä elämääni koe olevani mitenkään aktiivinen toimija fetissipiireissä, pidän bileiden tunnelmasta ja nautin satunnaisita vierailuistani.

 Minun vuosikalenterssani juuri nämä kekkerit näyttelevät hyvän pukeutumistilaisuuden lisäksi tärkeää roolia myös tietyn typpisten sosiaalisten suhteiden ylläpidossa. Elämässäni on koko joukko ihania tuttavia, joiden seurasta nauttien olen saanut kasvaa ihmisenä viimeisten vuosikymmenien aikana. Kerran vuodessa myös heidän kulkunsa saattaa yhtenä iltana tiettyihin kemuihin ja meidän yhteiset polkumme kohtaavat jälleen.

Mitä pukeutumiseen tulee, ovat nämä kekkerit tapahtuma, jossa kaikista mieluiten ulkoilutan toissa jouluna lahjaksi ostamiani Louboutineja. Hotellihuoneen yksinäisessä hiljaisuudessa kiristän korsetin ja sujautan korkeat piikkikorot jalkoihin - vatsanpohjasta nousee lämmin tunne siitä, että yksi hiljainen osa minua herää hetkeksi eloon jollakin aivan toisella tavalla kuin normaaliarjessa, eikä siten että kykenisin vertaamaan näitä elossa olon tunteita keskenään. Tiedän, että tasapainoiseen onnellisuuteen tarvitaan tasapuolista minuuden eri osien eloonherättelyä.

Siinä hetkessä on hyvä olla arkea paossa.

Muutaman lauseen verran haluan hehkuttaa avoimesti kenkärakkauttani. Punapohjaiset paholaiset ovat kaikin tavoin aivan ihanat, ollen samalla kertaa aivan helvetilliset - 120mm kapeaa korkoa vailla kärkiplatformin mukanaantuomaa helpotusta. Kärkiosan matala leikkaus painaa alkuillasta kevyesti - loppuillasta aivan helvetillisesti - jalkapöytää, kärjen terävä muotoilu liiskaa varpaat kiinni toisiinsa.

Silti minä julistan hetkeäkään epäröimättä rakkautta näitä kenkiä kohtaan. 

Jotakin salaperräistä taikaa näissä punapohjaisissa kengissä vaan on, sillä saavathan nämä minukin leveät lyhyet pullajalkani näyttämään taivallisen kauniilta.

Tällä lyhykäisellä kaupunkilomalla majoitus ensimmäistä kertaa elämässäni Omenahotelliin. Olen kuullut Omenahotelleista paljon tarinoita ja nyt minullakin on liittää omani muiden tarinoiden joukkoon. Minun tarinani on aika lailla vaatimaton eikä missään nimessä millään tavalla jännittävä. Omenahotellin tarjoama majoitus oli kelpo luokkaa vaatimattoman yksinkertaisen majoituksen kategoriassa. Huone oli vaatimaton, puhdas ja valoisa. Mukava sänky ja siisti suihku täyttivät majoitusvaatimukseni kriteerimittarit. 

Yllättävintä Omenahotellin palvelussa oli yöllinen hiljaisuus. 

Turussa Omenahotelli tarjoaa palveluitaan vanhassa Alvar Aallon suunnittelemassa paksuseinäisessä talossa. Osaltaan kokemani outo yöllinen hiljaisuus - se, että naapurihuoneiden olemassaoloa ei tiedosta lainkaan - saattaa hyvinkin olla vanhan rakennuksen tukevien perusrakenteiden ansiota. Heräsin aamuyön tunteina hetkeksi kuuntelemaan ihmeissäni sitä, että mistään ympärilläni ei oikeasti kuulu mitään - ei askelia käytävässä, ei naapurihuoneessa vedetyn vessan kohinaa. Hiljaisuus on iloinen yllätys kaltaiselleni vieraissa paikoissa huonosti nukkuvalle. 

Omenahotelli tarjosi tällä kertaa ensiluokkaiset unet.

Yöunien laatu mittarina Turun Omenahotelli ansaitsee täydet viisi tähteä.

Haaveilin tämän sunnuntaiaamun ratoksi brunssista.

Kun sopivaa brunssia ei löytynyt, suuntasin kulkuni Turun suosikkikahvilaani. Olen tutustunut tähän pieneen Aurajokirannan taidekahvilaan reilu vuosikymmen sitten ystäväni välityksellä. Ensi kosketuksesta lähtien Cafe Art -kahvilan tunnelma teki minuun niin positiivisen vaikutuksen, että palaan iloisin mielin kahville aina uudelleen ja uudelleen. 

Cafe Art tarjoaa valikoimissaan kaltaiselleni vehnäallergikolle sopivaa syötävää useampaakin eri laatua. Valikoimista löytyy erikoishavien ja teen lisäksi, niin suolaista kuin makeaakin purtavaa. Minä nautin tällä kertaa kahvini kera suussa sulavan herkullista toscakakkua.

....ja ikävöin ystävääni.

Tiedättekö niitä ihmissuhteita elämässä, jossa toinen ihminen ikään kuin liukuu hiljalleen poispäin. Päädytään hetkeen, jossa jollakin tasolla on tapahtunut paljon vaikka näkyvästi kahden ihmisen väleissä ei olisikaan tapahtunut mitään havaittavaa muutosta. Paitsi, että toinen ei oikeastaan enää löydä kanssasi mitään sanottavaa ja polkunne risteytyessä syntyy nykyisin vain vaivaava hiljaisuus. Ettekä te enää tapaa toisianne kahden kesken siksi, että molemmat tuntevat sisimmässään tarpeen nähdä toista.

 Kenties yhteiset puheenaiheet ovat vain lakanneet. 

Kenties elämän pienet virrat ovat uittaneet ihmiset suuren puron eri uomiin.

Niin tai näin yhteiset hetket eivät tunne enää samalta.

Yhteys toiseen ihmiseen on kadonnut.

Jollakin tasolla kahvilan hiljaisuudessa tunne loittonemisesta on käsin kosketeltavissa. Jokin tässä yhtälössä sattuu sisälläni, vaikka mieli täysin ymmärtää eri virtoihin ajautumisen luonnollisuuden. Kaiken keskellä mieli sadasosasekunniksi karkaa omille raiteilleen  miettimään. Sanoinko jotakin, teinkö jotakin - ehken sittenkään vain osannut olla tarpeeksi läsnä.

Tosielämässä elämä vain vei meidät eri uomiinsa.

Hetkeksi minut valtaa koko elämäni läsnä ollut yksinäisyyden tunne. 

Tunne yksinäisyydesta ihmisten keskellä,

osa mielestäni odottaa aina sitä hetkeä kun toinen ihminen ei löydä mitään sanottavaa seurassani.

miten minä jälleen onnistuin päätymään tähän tilanteeseen

Ikävä on ihmeellinen tunne. Sekoitus mennyttä aikaa ja tässä hetkessä olemisen ihmeellisyttä, maustettuna ripauksella pelkoa tulevasta. Tunne asioiden katoavaisuudesta nostaa mieleen kiitollisuuden, jota haikeus koittaa verhota alleen.

I wish I could.
olisinpa ystävyytesi arvoinen

Tummasävyisestä sunnuntaiaamun tajunnanvirrasta huolimatta arkipakoloma teki tehtävänsä. Mieli on levännyt ja olen täynnä energiaa, valmis kohtaamaan uuden viikon mukanaan tuomat ihanat työhaasteet.

Oikein muakavaa sunnuntaita!

Rakkaudella,

Sallamari

Unelmatukan lumoissa

Vietin lauantaiaamun ihanissa tunnelmissa Hiusextra Heinilän tiloissa Helsingissä kartuttaen asiakkaan unelmatukan luomisessa tarvittavaa osaamistani. Hiusextra Heinilä on asiantunteva kotimainen perheyritys, joka yli 30 vuoden ajan on toiminut menestyksekkäästi peruukkien ja hiustenpidennysten parissa. Minun elämääni tietoisuus Hiusextra Heinilän toimista saapui Hairtalk extensions -tuoteperheeseen liittyvän koulutuksen merkeissä.

Hairtalk Extension tuoteperhe tarjoaa lähes rajattoman mahdollisuudet unelmahiuksien luomiseen yhdessä asiakkaan kanssa. Hairtalkin ultraohuet kiinnitysosiot antavat mahdollisuuden kevyeen, lähes huomaamattomaan, luonnolliseen hiustuuhennukseen. Kiinnitysosioiden laaja valikoima tarjoaa työkalut, joilla loihtia hiuksiin lisää pituutta ja runsautta asiakkaan niin toivoessa.

Saimme kurssilla runsaasti opastusta Hairtalk tuotteiden ominaisuuksista ja siitä, miten hiusosiot kiinnitetään asiakkaan omaan tukkaan oikeaoppisesti, jolloin kiinnitys on joustava ja osio sulautuu omaan hiukseen saumattomasti. Hairtalkin kanssa työskentelyssä yksi ihana piirre on työskentelyn vaivattomuus. Hiusosioiden kiinnittäminen tapahtuu helposti piikkipäistä harjaa apuna käyttäen eikä mitään erillisiä erikoistyökaluja tarvita.

Olen lumoutunut Hairtalkin luonnollisuuteen. Haluan  kiihkeästi omaan tukkaani lisäpituutta ja runsaasti tuuheutta. En ole milloinkaan aikaisemmin kohdannut näin luonnollisen lopputuloksen aikaansaavaa tapaa lisätä hiuksiin pituutta ja volyymiä. Pienikokoiset ohuet hiusosiot ja huippuluokan Remy -hiuslaatu mahdollistavat lisähiuksen huomaamattoman kiinnityksen myös minun tukkani kaltaisten ultraohuiden hiusten "reuna-alueilla". Kurssilla tehty demotyö todisti väitteet huomaamattomuudesta todeksi - kiinnityskohtaa ei tunne ollenkaan hiuksia silittäessä. Koemallimme kertoi myös, että lisäkkeet eivät tunne miltään tukassa. 

Suurin haaste minun tukkani kanssa on tämä väri. Hiusosioita on saatavana noin viidessäkymmenessä eri sävyvaihtoehdossa - hehkuvista vaaleista liukuvärjättyyn ruskea-turkoosi yhdistelmään - tehostevärejä laskuista unohtamatta, juuri minulle sopiva sävy on silti itse värjättävä. Irtohiuksen värjäämisessä haasteena on suoravärien hoitavuus - hapetevärillä värjääminen onnistuu kyllä vaivattomasti -  minun tukkani nyt vain pitää enemmän juurikin hoitavista suoraväreistä. Pitäisi siis löytää sopiva turkoosi sävy ei-hoitavaa suoraväriä - tai sopiva yhdistelmä jonkun sarjan hapeteväri mixereistä - jotta irtohius saadaan täsmäämään nykyiseen väriini. 

Minua kiehtoo kyllä haaste näyttää asiakkaille, miten pienellä lisätyöllä hiusosiot on todella mahdollista saada täsmäämään juuri siihen unelmasävyyn unelmasta mitenkään tinkimättä. Minun ohut lurutukkani tukkani on kerrassaan täydellinen demotukka, jonka avulla näyttää käytännössä hiusosioiden huomaamattomuutta ja sitä miten olemattomasta tukasta voi saada täyteläisen ja ihanan.

Ensimmäistä kertaa voi aistia tuuhennoksien mukanaantuoman koukuttavuuden. Miten ihanaa on, että jokainen päivä voi olla hyvätukkapäivä. Ettei tarvitsisi enää yrittää vältellä hiuskeskusteluja omaa ohutta hiirenhätää peitellen.

Ei sillä, ettenkö rakastaisi ja rokkaisi omaa tukkaani juuri tälläisenä. Kyllä tällaisenakin minä pärjään - mutta minusta ei ole väärin unelmoida toisenlaisesta tukasta. Minä unelmoin runsaammasta hiukan pidemmästä tukasta, jonka saisi taipumaan nykyistä vaivattomammin ihanien kiharoiden avulla kivoihin vintage kampauksiin. Tämä unelma on täysin saavutettavissa budjetin osalta minulle, ilman että joutuisin tekemään luopumisia tai tinkimään perusarjesta. Minä koen, että tukkaunelmani toteuttamiselle olisi hyvät lähtökohdat.

Joten miksipä ei.

Haluan samalla rikkoa hiustenpidennyksiin liittyviä stereotyyppisiä mielikuvia ja tabuja. Että hiustenpidennys tarkoittaa aina yksinomaan gaalatilaisuuksissa ja suosituissa Insta fiideissä nähtäviä ylimaalisen pitkiä ja tuuheita liehukutreja. Että hiustenpidennykset voivat olla vain glamouria - vähän turhamaista ja vähän liioiteltua luksusta - vaikka todellisuudessa mahdollisuudet ovat paljon moninaisemmat. Muutaman huolella sijoitellun lisäosion avulla voidaan saattaa esimerkiksi stressin tai hormonimuutosten ohentama tukka vaivattomasti takaisin entiseen loistoonsa ja näin ollen auttaa ihminen pahimpien hiuspäivien yli ilman eroa aikaisempaan. Puhumattakaan maltillisista kokopään pidennyksistä, joiden avulla hiusten kasvatusprosessista voidaan tehdä huomattavasti kivuttomampi matka. 

Hairtalk Extensions tuoteperhe pitää teippikiinnitettävien hiusosioiden lisäksi sisällään myös tilapäiseen käyttöön suunnitellut siimakiinnitteiset halo-tuuhennokset sekä päälaella tapahtuvan hiusten ohenemisen ratkaisuksi kehitetyn "topper" lisäkkeen. Topper lisäke asetellaan päälaelle hiusten peitoksi hellävaraisesti klipsikiinnityksen avulla jolloin osioon kuuluvat otsatukka sekä sivuille ja takaraivolle laskeutuvat hiusosiot laskeutuvat paikalleen. Omaan tukkaan sulautuessaan topper kätkee päälaelta oman tukan läpi paistavan ihon alleen. Tällainen topper -osio on minun hiustenlähtötilassani aivan ihanteellinen, sillä se peittää alleen kaikki ne näkyvimmät ohentuneet kohdat ja bonuksena saisi vaihtelua etutukkaan. Minulle kovain rakas Betty Page bangs -otsatukka on hiukan lähempänä toteutumista. Ei ehkä jokapäiväisessä käytössä, mutta kenties topper osiolla toteutettuna sopivaa juhlaa varten laitettuna.

Olen intoa täynnä kurssin jäljiltä ja palan halusta päästä toteuttamaan asiakkaiden tukkaunelmia. Hairtalk Extension tuoteperheeseen tutustuminen on tehnyt minusta irto-osioilla tehtävien hiuskorjausten puolestapuhujan. Kurssin käytyäni minulla on nyt käytettävissäni Hairtalk Extension tuoteperhe unelmatukkien toteuttamisen työvälineenä.

Olen enemmän kuin innoissani tästä kaikesta!

Pieni review lienee paikallaan tässä kohden.
Hairtal Extension hiusosoiden plussat ja miinukset

+ superohut joustava kiinnityspinta
+ monipuolinen valikoma erilaisia hiusosioita,
joista valita pään eri alueille hiuksiin sulautuvuuden takaamiseksi parhaiten sopiva
+ helppokäyttöisyys
+ käyttömukavuus kantajan päässä
+ Fairtrade sertifioitua hiuskarvaa, jonka alkuperä on selvitettävissä
+ käyttöikä, yksi hiusosio voidaan käyttää uudelleen useaan kertaan
+ nopea kiinnitettävyys
+ hoitotuotesarja

- valmis värivalikoima suppeahko vaihtoehtoisia hiusvärejä rakastavalle
- täysin ultrablondia värivaihtoehtoa ei ole tarjolla
- koukuttavuus


Oikein inspiroivaa maanantaipäivää kaikille teille lukijoille!

Minä suuntaan tänään kulkuni Puistonkulman Parturi-Kampaamoon, jossa edessä odottaa tällä erää parin viikon työharjoitteluun. Kahden kuukauden kuluttua minä sitten palvelenkin siellä ihania asiakkaita kokopäivätoimisesti.


Rakkaudella,
Sallamari

Onnea on uudet talvikengät

Kuvailin itselleni viime syksynä vaatekaappia käsittelevään aarrekarttaani uudet talvikengät.  

"Haluan, että uudet talvikenkäni ovat nilkkurimalliset, nauhalliset, pyöreällä kärjellä varustetut ja hiukan vintagehenkiset. Haluan vaatekaappiini ruskean sävyiset kengät joissa on muutaman sentin tukeva korko. Kenkien tärkeimmät tehtävät on pitää jalat kuivina ja lämpiminä. Lisäksi haluan, että nämä uudet kenkäni kestävät suomen talven vaihtelevia olosuhteita ja toimivat yhtä hyvin käyttökenkinä arjessa kuin ulkotilaisuudessa, jossa pitää olla hiukan edustamassa."

Tänään nuo toiveeksi kirjaamani uudet talvikengät löysivät itsensä elämääni. Aivan sattumalta ja täysin odottamatta - enhän minä tänään ollut mitään etsimässä.

Haluan nimetä tapahtuman päivän iloiseksi yllätykseksi. 

Olen syksystä asti etsinyt kenkiä - oikeammin kai katsellut aktiivisesti ympärilleni ja odottanut, että sopiva pari osuu kohdalle. Nettikaupoista ei löytynyt sopivia, kenkäkaupassa piipahdukset eivät nekään tuottaneet toivottua tulosta.

....ja sitten sattumalta Lidlissä ruokaostoksia tehdessäni bongasin tämän kenkäparin. Kenkäparin, joka täydellisesti istuu toiveideni talvikenkäparin kuvaukseen. Hypistelyn perusteella kengät vaikuttivat tukevilta ja materiaalivalinnoissakaan ei löytynyt ensi vilkaisulla valittamista. Edullinen 19,90 euron hinta ja laadukkaan oloinen työnjälki vaikuttivat viime kädessä positiiviseen ostopäätökseen.

Hei vaan sinä, joka saavuit blogiini toiveissasi innostua bloggarin uudesta luxusostoksesta tai ihanasta 2nd hand liikkeen vintagelöydöstä. Ilmeinen pettymys varmaankin, että täällä blogissa iloitaan ihanan brändituotteen sijaa Lidl löydöistä. Kiitos, että siitä huolimatta olet kuitenkin innostunut lukemaan tätä postausta tänne saakka.

Ei sillä ettenkö pidä laadukkaista brändituotteista ja ihanista vintage helmistä. Minähän olen toisien asioiden osalta aivan brändiharakka ja hemmottelen itseäni kivoilla tuotteilla sopivan osuessa kohdalle. Näissä talvikengissä en näe tarvetta minkään sortin brändimeiningille. Suomen talvi, muuttuvat kelit ja useat päivät täynnä kurjia sääolosuhteita - tiedätte toki mistä puhun. Logoa tai historian lehtien havinaa enemmän ostopäätökseen vaikuttanut tekijä näiden kenkien osalta on käytettävyys. Se, ettei jatkuvasti tarvitse varoa liikkeitään, eikä vuoden kuluttua harmita kenkien kunto usein räntäsateessa tallusteltujen päivien jäljeltä.

Minun vaatekaappini on monitahoinen. Vaatekaapista löytyy yhtä lailla tilaa Vuittonin laukulle, kuin näille Lidl löytö talvikengille. Molemmat ovat vieläpä tasapainoisesti yhtä hyvä osa tyylipersoonaani. Oikein yhdistettyinä saan kumapisenkin asusteen istumaan sujuvasti tyyliini.

Tällä tavalla halppiskengistä iloiten, haluan rohkaista teitä muitakin rohkeasti etsimään juuri teidän toiveiden mukaisia asuja sekä asusteita rajattomasti. Ilman tarvetta nyrpistellä nenää silmää miellyttävälle tai jollakin tavalla tyylikuplaan sopivalle tuotteelle sen perusteella mistä tuote löytyy. 

Hassua, miten paljon ostopäätöksissään ihmiset laittavat painoarvoa sille miten korkealle toiset ihmiset arvottavat tuotehankinnoissa valitsemaasi brändiä tai hankintapaikkaa.

Kaunis tuote on kaunis riippumatta tuotemerkistä tai hankintapaikasta.

Tällä kertaa kaunis talvikenkäpari tuli vastaani Lidlissä. Seuraavan kerran tapaan aarrekarttani piirrettyä unelmaa vastaavan asusteen ehkä Parikalla tai Harroldsin hyllyillä.

Koskaan ei tiedä.

Puhun rohkeudesta pukeutua omaa estetiikka miellyttäviin vaatteisiin ja asusteisiin. 

Luvasta innostua halvastakin ilosta.

Halpa valinta silloin kun se on täydellinen vastaus tarpeeseen, eikä esimerkiksi niin että koko sielustaan ihailee Minna Parikan puputennareita ja saadakseen vähän pupua elämäänsä - melkein autenttisen kokemuksen - sortuu ostamaan Ali Expressin kautta viidellä kympillä halvat kopiot. 

Sydäntään on kuunneltava ja sydämen halua on lupa täyttää.

Luksuskin tulee mahdolliseksi budjetoimalla. Nipistää vitosen jokaviikkoisesta lattebudjetista, kymppi jonka löysit maasta tai yksi baari-ilta vaihdetaan tyttöjen leffaillaksi pienen karkkipussin kera - kaikki nuo rahat talteen ja unelmien Minna Parikat ovat vuodessa sinun. 

Ennemmin yhdet Parikat vuodessa, kuin melkein-aito-ja-oikea-kokemus tyydyttämään saamisen himoa juuri nyt. Ei mitään väliä onko aitoa, kunhan jossakin tasolla pääsen osaksi autenttista kokemusta. Vaikka edes muiden ihmisten katseiden välityksellä, siinä hetkessä kun he ohikävelessään katsovan melkein oikeaa tuotettani sen huomaten.

Valintoja tehdessä toisessa vaakakupissa painaa minulla hivenen nuo eettisyysnäkökulmat. Tällä kertaan myönnän avoimesti hypänneeni ostopäätökseen ilman suurempia taustatukimuksia.

Spontaani ostosteko.

Hups.

Miten eettistä on ostaa tuotteita Lidlistä?

Miten eettisesti nämä Lidlin myymät vaatteet ja asusteet on valmistettu?

Olen ehkä mennyt ojasta allikkoon näitä valintoja tehdessäni. Toisaalta voi myös olla niin, että olen oikeasti ihan hyvillä jäljillä ja järkipäätösten äärellä. Faktatietoa Lidl vaatteiden eettisyysasteesta vataanotetaan tämän blogin tiimoilta avoimin mielin.

Eettisyys on vaikea kysymys.

Ehkä 80-20 jaoittelu voisi toimia minun elämässäni myös ohjenuorana vaatehankintojen eettisyyttä pohdittaessa. Vähän hyvää on kokonaiskuvaan hahmotettaessa parempi kuin ei lainkaa hyvää. Pieni muutos jokaisen ihmisen ostospäätöksissä, voi tuoda tapahtuessaan isojakin muutoksia tuotantopuolella ajan kuluessa.

Minä lähden fiilistelemään uusien talvikenkien hankinnasta syntynyttä iloa.

Mukavaa torstaipäivää teille kaikille!

Rakkaudella,

Sallamari

Lenkkeillen läskiä polttelemaan

Minun parannellessani flunssaa olohuoneen sohvalla
 on pihalle ilmestynty lunta ja tämä ihana Unicorn.

Oikeasti tämän blogitekstin otsikon pitäisi kuulua "Kohti lempeää ja aidosti sallivaa liikunta-ajattelua". Mutta käyttämällä sanaa läski otsikossa saa aikaan  clickbate -ilmiön, joten sorrutaanpa tällä kertaa tuollaiseen kikkailuun.

Olen pitkästä aikaa lomalla. Investoin ensimmäisen lomapäiväni kehon lempeään ulkoilutukseen ja talvisen metsän keskellä heräsin miettimään syitä siihen, miksi liikunta ei maistu.

Pitänee pohjustaa kertomusta sillä, että takanani on lähes kahdeksantoista kuukauden mittainen kaikesta kehon lempeästä liikuttelusta vapaa kausi. Koska koulu ja parhaimmillaan lähes kuusitoistatuntisiksi venyneet päivät. Tässä kohtaa kerron, etten usko tekosyihin - minä puhun elämässäni priorisoinneista ja uskon vakaasti siihen, että jokaisella on oikeus priorisoida vuorokautensa 24 tuntia vapaan valintansa mukaan. Että, jos tulee sellainen fiilis että siellä se läski sohvan pohjalla itkee ettei ole aikaa liikkua koska elämä - noup. En ole liikuttanut kehoa, koska olen priorisoinut monta muuta asiaa tärkeysasteikolla ylemmäs - tai huviasteikolla enemmän iloa tuottaviksi - lempeään liikuskeluun suhteutettuna. 

Ne vuorokauden 24 tuntia on meillä kaikilla.

Metsän keskellä kävellessäni heräsin havaintoon. Olen varma, että ajatuksiini löysi siinä hetkessä tiensä yksi suurimmista syistä siihen miksi hyvällä aikomuksella aloitetut tammikuiset kuntokuurit tyssäävät ennen ensimmäistä kevätauringon pilkahdusta.

Kilpailu.

Millaisia ajatuksia sinulle herää, 

kun ohi kulkiessasi havaitset jonkun tallustelevan hitaasti?

Se hitaasti kävelevä - se oli ehkä vähän laiska tai ainakin sillä on sitten joku vikana. Unohtamatta normaaleja hitaudelle altistavia attribuutteja - kertynyt elopaino, kertynyt ikä ja vajauden puolelta tietenkin vajaudet fyysisessä tai henkisessä kapasiteetissä.

Mutta ihan ok tuo hidas kävelijä ei ole kyllä.

Koska daa - se etenee hitaasti.

Maailma on täynnä taulukoita, 

joissa määritellään ihmisen liikkumanopeus.

normaali aikuinen

liikkuva 

erittäin liikkuva

huippu-urheilija

niin ja ne erityisryhmät joita ei vaivauduta taulukoimaan

Muistatteko lapsena, miten pitkään kesti tulla koulusta kotiin se kilometrin-kahden matka. Sehän kesti iäisyyden - toisilla jopa niin kauan, että vanhemmat ehtivät huolestua tai hermostua. Sillä eihän koulusta kotiin ollut sillä tavalla kiire. Liikkui sellaista vauhtia, että etsi katselemaan ympärilleen ja tutkimaan mitä mielenkiintoista tarjottavaa ympäristössä löytyy. Enkä väitä, etteikö ollut yhtään lasta, jolla ei olisi ollut kiire kotiin. Tai ettei olisi tarvinnut kilpailla siitä, että ehtii kotiin sovitussa ajassa tai ennen jotakuta sisarusta. Mutta optimitilanteessa koulumatkaan sai lapsena käyttää riittävästi aikaa.

Minua riivaa tarve kilpailla liikuntasuorituksen aikana itseni kanssa. Ajatusten taustalla hyrrää tilastotieto, että tämä matka kuuluisi taittaa tuollaista vauhtia ja tuon pätkän olen ennenkin selvinnyt tällaisessa ajassa.

Bad Luck Love, 

et ole tänään se sama ihminen kuin eilen.

Kilpailutilanne tuo ahdistusta. Tuntuu pahalta repiä kehoa parempaa suoritukseen, kuin mihin keho tänään oikeasti on kykenevä. Paha olo asuu sekä kehossa että mielessä, joskin vielä lisänä se tosiasia että huonot tuntemukset lisäävät mielen pahaa oloa ainakin triplamäärään ensioivalluksesta.

Minä oivalsin vapauden - liikkua tässä hetkessä juuri sillä nopeudella, jonka kehoni tänään hallitsee. Perille pääse kuitenkin jokatapauksessa, ennemin tai myöhemmin. Joku menee reitillä ohi, joku toinen kulkee verkkaisesti perässä. Viidessä minuutissa ehtii matkan, jonka pituudella ei itseasiassa ole mitään väliä. Liikkuessaan viisi minuuttia omaan rytmiinsä, on liikkunut viisi minuuttia enemmän kuin päivänä jolloi ei ehtinyt liikkua yhtään. Sama pätee askeleihin - jokainen otettu askel on arvokas.

Ajasta päästään kätevästi toiseen liikunnan iloa tappavaan tekijään. Toinen innon turmelija on nimeltään kiire perille - tunne, että on vaikea nauttia itse tekemisestä kun oikeasti haluaisi vaan olla jo perillä suorituskerran lopussa. 

Miksi pitää kestää niin kauan?

 Miksei voi olla vaan minuutinkestävää ja supertehokasta?

Onko kaiken aina pakko kestää niin pitkän aikaa?

Miksi perille on niin pitkä matka?

Tunnustan harrastavani itsekin tätä perille-on-niin-pitkä-matka -ajattelua. On uuvuttavaa kulkea matkaa - tai kestää koko jumppatuntia - kun alusta saakka miettii päätepistettä. Sitä, että voisi olla jo perillä. Kuljettu matka tuntuu niin vähäpätöiseltä edessä olevaa kohtaan. Ääää, miksei tämä voi olla jo ohi. 

Tänään keskitin kaiken tarmoni itse tekemisestä nautiskeluun. Pohdin ajatuksella askeliani, mietin kehon asentoa ja fiilistelin asennon vaihdon sekä erilaisen askelluksen myötä kehossa tapahtuvia tuntemuksia. Miltä tuntuu olla juuri tässä hetkessä tekmässä tätä juttua. Olla hetkessä ja nautiskella siitä vapaudesta minkä hetkessä ole tarjoaa arjesta irrottamisen kautta.

Olla vain, eikä miettiä mennyttä tai tulevaa.

Miksei lempeää sallivaa kehon liikuttamista ole tarjolla ohjattuina tunteita. Tai onhan sitä joogan merkeissä, tai venyttelyn - toki sielläkin pyritään etenemään ja laitetaan pieni kilpailumoodi päälle. Suunta pitäisi olla eteenpäin, seuraavana päivänä pitäisi olla parempi tai edistyneempi kuin tässä hetkessä.

Mutta entä ne tilanteet, 

kun oletkin toisenlainen kuin silloin.

Sinä olet muuttunut,

kehosi on muuttunut.

Halu liikuttaa kehoa on jäljellä.

 Kuka ohjaisi lempeyttä ja johdattaisi tietä kehon lempeään kohtaamiseen?

Kuka sanoisi rohkaisten, että juuri tuossa rytmissä olet tänään riittävästi?

Rohkaisisi uskomaan, että matka taittuu minuuttiviisarin liikkeestä välittämättä.

Keholempeyttä harrastava PT olisi kova sana.

Lempeään itsensäliikuttamiseen kannustamisessa olisi markkinat. Omiin kokemuksiini peilaten, uskon että tammukuussa aloitetut elämäntaparemontit veisivät tavanomaista pidemmälle pienen asennemuutoksen voimalla. Kunpa siellä kuntosalilla olisiki se ohjaaja, joka kannustaisi lisätoistojen sijaan sinut rehelliseen itsesi kuunteluun. Kannustaisi rohkeuteen löytää tälle päivälle juuri oikea rytmi, josta kehoaan kuunnellen voisi hiljalleen tekemisen fiilistelyn kautta rohkaistua enempään huomatessaan että kehosi kyllä kannattelee sinua.

Omalta osaltani haluan toimia esimerkkinä ja kertoa luopuneeni aikatavoitteista ja matkan mittailulla rehvastelusta. Kerron liikuttaneeni kehoa rakkaudella ja iloitsevani hetkistä yhdessä kehoni kanssa tänään. Vuoden kuluttua kehoni on muotoutunut tämän päivän kehosta - siitä kahdeksantoista kuukautta levänneestä kehosta - priorisointieni myötä toisenlaiseksi. Se millaista liikuntaa silloin harrastamme, se on tänä päivänä vielä arvoitus.

Askel kerrallaan kohti lempeää aidosti sallivaa puhtaasta ilosta kumpuavaa liikuntaa 

Unusta, Mis Oli.

Ära Mõtle, Mis Tuleb.

Ela Sellega, Mis On .

Eestiläinen kansanviisaus tiivistää päivän ajatukseni täydellisesti.

.

Viiden flunssapäivän jälken vihdoinkin taas jalkeilla.

Iloisia pakkaspäiviä kaikille teille blogikin lukijoille!

Rakkaudella,

Sallamari

Kauniita pakkaspäiviä

Olen kiitollinen loppiaisvapaista. Ehdin nauttia aurinkoisista pakkaspäivistä perheen kera ulkoillen. Piipahdimme kotikaupungin äärilaidalla ihastelemassa jäätyneen meren viileää kauneutta.

Elämässäni on käsillä viimeiset viikot koulua ennen valmistumista. Viimeinen virallinen työsalivuoro tuli tehtyä tämän viikon torstaina. Koulun osalta jäljellä on yrittäjyyskurssi, parin viikon työharjoittelu, näyttötutkintoon tarvittavien taitojen kertaaminen sekä mallien valmistelu ja kahdeksan viikon päässä siitävä näyttötutkintoviikko.

Vähiin käy ennenkuin loppuu!

Hiljalleen on aika toteutella itseään elämään, jossa jokainen arkipäivä ei vaadi reissaamista kahden kaupungin välillä. Pehmeä lasku uuteen arkirytmiin alkaa viikon mittaisella lomalla ja jatkuu siitä sitten parin viikon työharjoittelun merkeissä. Kolme kokonaista viikkoa poissa Helsingistä! Apua, miten mun käy totunkohan mä miten nopeasti siihen että olenkin kohta kaikki päivät lähellä kotia?

Ehdittekö te nauttia aurinkoisista pakkaspäivistä?

Rakkaudella,

Sallamari

Veitsen terällä

Joulu onnistui livahtamaan käsistäni aivan varkain. Surun ja huolen värittäessä meidän jouluaikaa, olen unohtanut kokonaan kertoa joulunajan onnellisista hetkistä.

Yksi onnellisia yllätyksiä oli jouluaattona lahjanjaon yhteydessä minun eteeni kannetut paketit. Rakas puolisoni yllätti minut täydellisesti hankkimalla kaksin kappalein tuleviin työpäiviin paljon iloa tuovaa lahjaa. Ensimmäisestä paketista paljastui Palmikot -niminen letitysopas. Olen otettu ja onnellinen siitä, että alituinen letitysten parissa tuskailuni on kaikunut kuuleviin korviin ja inspiraatiota lettikampauksiin löytyy nykyisin omasta kirjahyllystä yhden oppaan verran.

Toinen aattona käteen samaani paketti on pieni ja kokoonsa suhteutettuna kovin painava. Paketin sisältö yllätti minut täysin, vielä kääreitä avatessani odotin paketista paljastuvan  jotakin syötävää kauniissa rasiassa.

Kääreiden seasta löytyi odotuksieni mukaisesti rasia - vaikkakin musta ja vähän odotettua vaatimattomamman oloinen - rasian sisältö olikin sitten se varsinainen yllätys. Rasian sisällä punaisella samettipehmusteella makasi kaunis teräksinen Parker vaihtoteräpartaveitsi.

Kauan toivomani uusi partaveitsi on vihdoin minulla.

Veitsi on ostajan toimesta aivan nappi valinta; tarpeeksi pieni, täydellisesti minun käteeni sopivan kokoinen yksilö . Veitsestä saa hyvän otteen ja lyhyen teräpinnan ansiosta, ei tarvitse pelätä rikkovansa omia sormiaan veistä käyttäessään. Vaihtoterien ansiosta veitsen hygieeniasta on helppo huolehtia ja sitä myöden tämä työkalo jokapäiväiseen työkäyttöön erityisen sopiva.

Toistaiseksi olen vasta kuivaharjoitellun veitsen kanssa. Totutellut painopisteisiin ja siihen miltä veitsi kädessä tuntuu eri asennoissa. Lähiviikkojen aikana tavoitteenani on päästä veitsen kera vihdoin tositoimiin partoja siistimään.

Eilen sataneen lumen keskellä tallustellessaan pääsen vihdoin kiinni jouluaikaan ja siihen tosiasiaan, että kevättä kohden tässä ollaan kulkemassa. Jotenkin tämä päivä tuntui juuri oikealta hetkeltä jakaa kiitollisuutta näistä joululahjoista ja kertoa teille blogini lukijoille lahjasaamisistani.

Tässä kohden elämääni on sellainen parempi myöhään kun ei milloinkaan -fiilis. Olen onnellinen, että pystyn nyt jo ilman kyyneliä ajattelemaan joulua. Ensimmäinen viikko koiratonta elämää on takana, koti tuntuu hiukan tyhjältä mutta pääasiassa fiilikset ovat kotona oleskellessa ihan hyvät. Pientä alakuloisuutta minussa on havaittavissa, mutta epäilen alakulofiilisten olevan yhdistelmä väsymystä ja kaiken elämässäni juuri nyt tapahtuneen ja aivan kohta tapahtumassa olevan kokonaisvaltaista käsittelemättömyyttä.

Olen armahtanut itseni ja buukannut lomaviikon. Tämän vuoden kolman viikko on minun elämässänni kovin kaivattu ja tervetullut lomaviikko. Otan reilusti aikaa itselleni ja muutaman päivän ajan aijon pohtia elämää ja tunnustella omia fiiliksiäni. Ajatusten ja tuntemusten kokonaisvaltaista järjestelyä. Järjestelylle olisi ollut tarve jo jonkin aikaa, mutta tunnollinen suorittaja kun olen - tai se suorittaja löytyy yhä minusta - olen tehnyt kaksin käsin kouluhommia ja asiakkaita koululla välttääksini tulevan ajattelua.

Pitkässä juoksussa ei ollenkaan toimiva toimintatapa ja siitä syystä katkaisenkin "pakenemisen" -kierteen mahdollisimman pian.

Tälläisissä tunnelmissa on laskeuduttu vuoteen 2017.

Rakkaudella,

Sallamari

2017 ämpärislista

Uuden vuoden alkamisen kunniaksi on tullut aika manifestoida Bucket List 2017 kaikkine unelmineen teidän nähtäville. Tavoitteena on manifestoida vuoden aikana todeksi mahdollisimman monta näistä unelmista. Huolimatta siitä onko yhdenkään näistä unelmista aika toteutua, blogissa on luvassa tämänkin vuoden kuluessa tuttuun tapaan body positiivisuus -fiilistelyä, plussakoon pukeutumisinspiraatioita, tukkajuttuja ja toipumiskertomuksia.

Sen pidemmittä puheitta asioita listaamaan

Bucket listani kiistaton ykkönen, joka on niin tärkeä ettei oikeastaan saa edes numeroa. Koska tämä on unelmista suurin ja sellainen jonka eteen on tehty työtä useamman vuoden ajan

- valmistuminen parturikampaajaksi ja sen myötä koulun päättyminen.

Maaliskuusta eteenpäin vapautan energiaa ja ajatuksia koulutyöltä näille muille haaveilleni.

1. Itseotettu kuva Eiffel -tornista - mikä sivumennen tarkoittaa tietenkin reissua Pariisiin. Pitkä viikonloppu on enemmän kuin riittävästi, joskaan en pane pahakseni pidempää piipahdustakaan.

2. Minulla on ikävä Englantiin. Tällä kertaa joku eteläinen Iso-Britannian kaupunki kiehtoo Lontoota enemmän, vaikka en kyllä kieltäydy tarjouksesta Lontoon reissun suhteenkaan.

3. Hanko - koska Hanko.

4. Yritys pyörii - loikka palkkatyöläisestä yrittäjäelämään. Sijanumerostaan neljä huolimatta tämä unelma on kaikista suurin unelma tälle vuodelle. Tähän unelmaa liittyy olennaisesti unelma oman vakituisen asiakaskunnan kasvattamisesta sellaisiin mittoihin, että työtä on jatkossa melkeinpä liian paljon.

5. BodyPositivity/BodyLove -työpajoja ja projekteja  - sekä ohjaajan että oppilaan roolissa. Tärkeintä tässä on saada tärkeää sanomaa leviämään yhä laajemmalle ja laajemmalle, sekä jakaa oman esimerkin voimin positiivista vertaistukea sellaista tarvitseville. Koska itsensä rakastaminen on niin arvokas taito oppia ihan jokaiselle.

6. Jotakin glitterikuorrutteisia burleskijuttuja. Ehkä todellinen minäni tahtoisi valmistaa tämän vuoden aikana uuden esityksen, tai ehkä tahtoisin ottaa osaa jonkun ihanan burleskilegendan työpajaan. Joka tapauksessa glitterinkuorrutetta ja bootyshakea haluan kokea.

7. Inspiroivia BodyLove -teemaisia kuvauksia - yksi tai useampi. Jotakin pientä innostusta itselle ja ympäröivälle maailmalle.

8. Tukkajuttuihin liittyvä tilaisuus opettaa, inspiroida ja jakaa tietoa. Itseasiassa tällainen on suunnitteillakin, toki se vielä hakee lopullista muotoaan. Kuten kaikki tekemäni, tämäkin juttu liittyy suuresti tasa-arvokysymyksiin ja kampanjointiini koskien sitä, että jokaisella on oikeus olla oman näköisensä.

9. Aarrekarttakurssi

10. Tukan kasvatus - toiveenani on saada vintagekampauksiin taipuva retromalliin leikattu ihana turkoosi tukka.

11. Muutama uusi kappale aitoja vintagemekkoja vaatekaappiini. Käsilaukut, hatut ja kengät menneiltä vuosikymmeniltä ovat nekin tervetulleita kokoelmaani. Oikeastaan tässä kohtaa pitäisi manifestoida itselleen tarkkuutta hyvien vintagelöytöjen bongailuun kirpputoreilla ja 2nd hand kaupoissa.

12. Aikaa perheelle. Haluan olla läsnä rakkaideni arjessa paljon edellisiä vuosia enemmän.

13. Mahdollisuus vaikuttaa - aktiivisella tekemisellä, luoda maailmasta vähän parempi paikka.

14. Omaan itseensä investointi - säännöllinen summa kuukausibudjetissa varattuna minä -investointeihin. Kauniit kynnet, huollettu tukka sekä minun tyylini istuvat oikean kokoiset vaatteet ja asusteet.

15. Liikuttava harrastus - ehkä tanssia tai jotakin vastaavaa. Kun kerran aikaa on jatkuvan työmatkailun loputtua.

Millaisia haaveita teillä on varastossa tälle vuodelle toteutettavaksi?

Entä, onko sinulla heittää jotakin ideoita tai toiveita tämän blogin suhteen - mitä voisi olla enemmän, millaisista asioista uskot minun osaavan antaa mukavasti luettavaa tietoa?

Vinkit ovat enemmän kuin tervetulleita.

Oikein mukavaa alkanutta uutta vuotta teille kaikille lukijoille!

Rakkaudella,

Sallamari