Eipä mulla muuta tänään

Rakkaudella,

Sallamari

Night at the Circus

Cotton candy and Circus fun - täydellinen resepti meidän äiti-tytär - illalle 

Some moments are like cotton candy. 

They're wonderful and sweet, but you know they just won't last.

Memories on the other hand,

they are meant to last forever.

Mukava ilta - tunnelmallinen pieni sirkus.

Maailma viestitti sirkuksen voimin että epäonnistuminen on ihan ok,

kunhan sitkeästi sen perään yrittää uudelleen

tehdä parhaansa - ei sen enempää, eikä vähempää.

Kun hulavanteet karkaavat,

 tarvii ne vain napata uudelleen nippuun 

 ja singauttaa kaikki kahdeksan korkeuksiin toisen kerran.

Jos tipautat itsesi kuolemanpyörän kyydistä,

hetkeä ennen kuin todella olisi voinut sattua jotakin,

olet onnistunut - teit loistavan valinnan.

 Temppuilua jatketaan 

hiumauksen hellitettyä turvallisesti uudelleen.

Better safe than sorry.

 Rakkaudella,

Sallamari

Mitä teki Katie

Muutama sananen rintaliiveistä tähän väliin.

Minähän olen siis aivan ihastunut What Katie Did -merkin  Maitresse Bullet Bra liiveihin.

Nuo liivit ovat 50-luvun vintagekaavoilla tehdyt kaarituettomat yksilöt - järjettömän mukavan tuntuiset ja rintaa ryhdikkäänä pitävät kapistukset.

Mitään tyrkkypovea näillä liiveillä ei aikaiseksi saa, 

vaan liiveillä on enemmänkin sellainen taianomainen povea pienentävä efekti.

F-koossakin tuo liiveille ominainen 'bullet shape' tulee hyvin esiin.

Niin, kirjoittelin tuossa viime viikon torstaina  #vaatevallankumoi #fashionrevolution -blogitekstissä miten lähestyin What Katie Did yritystä sähköpostilla ja tiedustelin saada lisätietoa heidän tuotteidensa valmistuksen eettisiä näkökulmia.

Katie vastasi minulle sähköpostilla Lauantaina.

Hi Sallamari,

I've been asked a lot of questions recently about our manufacturing so have set up a post on our forum so I don't have to keep doing separate emails.

The post can be found here:

*Linkki blogitekstiin.*

Let me know if you have any questions.

Kind regards,

Katie

Katie siis vastasi viestiini.

Siis ihan oikeasti ja ajatuksella vastasi.

Mikä hienointa kysymykset vastauksineen on laitettu foorumille.

(muuten, useampi kuin yksi foorumipostauksessa näkyvistä

 kysymyksistä näyttää olevan minun sähköpostistani - kirjoitusvirheineen päivineen)

Foorumilla tietoon koko maailmalle avoinna - aivan kenen tahansa kiinnostuneen luettavissa. 

Hienoa Katie!

Suraavat liivit laitan tilaukseen lähiaikoina.

Ehka viiden vuoden päästä minulla on kelpo kokoelma

 (viisi käyttökelpoista liiviparia kerralla, enempää ei yksi nainen tarvitse)

What Katie Did - liivejä.

Kyllä kelpaa suositella tätä brändiä teillekin!

Mukavaa maanantaita!

Rakkaudella,

Sallamari


ps. tämänkään tekstin kohdalla kukaan ei ole spnsoroinut ketään.
No freebies received.
Minun rehellinen mielipiteeni.
#honestopinion

Project 333 kokelma karttuu - sinisen paidan paikka täytetty

Muistatteko, kun olen kertonut että haaveilen täydentäväni P333 vaatekokoelmaa tummansinisellä 3/4 hihaisella puuvillapaidalla. Lisäkriteerinä etsimälleni paidalle määrittelin, että kaulusosan pitäisi olla jotenkin jännittävä tai erilainen - ehkä venepääntie tavallisen o-aukon sijaan.

P333 -projektin alkupäivien huumassa kiertelin kauppoa ja etsin tätä täydellistä puseroa - tai oikeataan kiertelin kauppoja pienen ahdistuksen vallassa käyttäen kokoelmasta puuttuvaa sinistä puseroa verukkeena toiminnalleni. No sittemmin ymmärsin mistä tuossa kaikessa etsimisessä oikeasti oli kysymys ja salakavalasti puseronmetsästys ikäänkuin unohtui - tai siirtyi pikemminkin tuonnemmaksi odottamaan otollista hetkeä.

Bongasin perjantaisella kauppareissulla paikallisen Prisman 'myymäläkäytävällä' mielenkiintoisen myyntikojun jossa roikkui ihastuttavanoloisia raitapaitoja - juuri sellaisia minua kutsuvia raitakuoseja. Ja kun olen kerran päässyn vaatekriittisyyden makuun pysähdyin kojun luokse kyselemään millaisia tekstiilejä on kaupan.

Että kuka näitä tekee ja millainen on näiden tekstiilien tuotantoketju?

Suomessa valmistettuja Laura Peterzens -nimisen suunnittelijan vaatteista.

Tälläisen ystävällisen vastauksen tarjosi minulle iloinen myyjä tuossa kojussa. Minähän iskin myyjän kanssa juttusille samointein. Sain tietää, että vaatteiden mallit suunnitellaan suomessa. Kiinnostukseni esillä olevia vatteita kohtaan nousi myyjän lisätessä, että vaatteisiin käytettävät kankaat valmistetaan Suomessa ja itse vaatteetkin ommellaan Suomessa kotimaisten ompelijattarien voimin. Sain tietää yksityiskohtaisempia tietoja vaatteiden ja kankaiden valmistuspaikoista, mutta ennenkuin tätä asiaa enemmän valotan laitan mailia vaatteiden suunnittelijalle ja vahvistan häneltä vielä mistä hänen suunnittelemansa vaatteet ja vaatteiden kankaat tulevat. Asiasta luvassa toivottavasti oma postaus vielä lähitulevaisuudessa.

Katseeni osui raitapaitojen jälkeen esillä olevaan juuri oikean siniseen kauniiseen 3/4 hihaiseen puseroon. Pyysin saada nähdä puseroa lähemmin ja tarkastelu osoitti ompelutyön olevan moitteetonta. Myyjä esitteli puseron leikkausta ja kun minua hieman mietitytti puseron helman pituus kertoi myyjä esittelemänsä M-kokoisen puseron soveltuvan mittasuhteiltaan juuri oiken kaltaiselleni 160 senttiselle. Ensinäkemältä pusero vaikutti lyhyeltä ja leveältä, mutta myyjän asiantuntevan esittelyn mukana aloin ymmärtää miksi pusero näyttää leikkaukseltani minun silmin katsottuna ensi näkemältä jotenkin epäsymmetriseltä. 

Pitäisi olla kapeaa ja pitkää helmaa että pusero muka voisi istua minulle.

Näin aivot minulle sanoivat.

Myyjä vakuutteli hyvin, että kaikki kurvini mahtuvat hyvin puseroon ja M-kokoisen puseron helma istuu minun mittasuhteillani juuri hyvälle korkeudelle.

Kaiken asiallisen myyntikeskustelun perusteella olin myyty -

tässä on minun uusi puseroni.

 Enkä pettynyt kotona, vaikka puseroa en ostotilanteessa sovittanut.

Pusero istuu juuri niinkuin pitää.

Hintaa kyseisellä puserolla oli päivän erikoistarjouksena 40 euroa. Myyjä vakuutti puseron kestävän käytössä hyvänä 'ainakin seuraavat kymmenen vuotta'. Jos puseroa käyttäisi kerran viikossa - eikä nyt ihan joka viikko - saisi pusero arviolta 40 käyttökertaa vuodessa. Yhden vuoden käytön jälkeen puserolle jäisi hinnaksi euro per käyttökerta. Mikäli pusero kestää hyvänä käyttöä puoletkin tuosta luvatusta vuosikymmenestä tulee kertakäytölle hintaa parhaimmillaan parisenkymmentä senttiä tuolla arvioidulla 40 käyttökertaa vuodessa tahdilla.

Olen kovin tyytyäväinen hankintaani.

Lisää Laura Peterzens -vaatteista toivottavasti tulevaisuudessa,

ihan riippuen siitä saanko suunnittelijalle osoittamaani sähköpostiin vastakaikua.

Rakkaudella,

Sallamari

#vaatevallankumous #fashionrevolution

Kuvasa päälläni on suihkun jälkeen  #insideout ja takaperin puettu aamutakki.
Lapussa lukee - Designed by IvanaHelsinki ja tuotelapussa 100% puuvilla,
mitään muita tietoja ei ole koko vaatteessa.
Ostin vaatteen 50 sentillä kirppikseltä,
- alunalkaen luulisin tämän vaatteen olevan jonkun lehden tilaajalahja.
Minun luuloni vaatteesta on #sonotmadeinfinland.
Haluaisinkin kysyä
 Ivana Helsingiltä, miksi tälläinen vaate on suunniteltu ja tuotettu
silmin nähden surkeasti ja epäilemättä edullisesti todelliseen massajakon?
 Itseltäni, miksi olenkaan ostanut tämän tuotteen?

Vaatevallankumousta vietetään tänään 24.04. 2014, jolloin tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun Plaza Rana -tehdasrakennus romahti Bangladeshissa. 1133 ihmistä kuoli.

On aika pukea jokin vaate päälle nurinkurin ja vaatia reilusti tehtyjä vaatteita. 

Naps kuva nurinpäin puetusta vaatteesta, kuva jakoon ja jaolle hastag #vaatevallankumous 

Vaatevallankumous haluaa muuttaa vaateteollisuutta niin, että vastaavia katastrofeja ei voi enää koskaan tapahtua. Se haluaa näyttää, että me kuluttajat haluamme vaatteita, jotka on tehty turvallisissa ja reiluissa oloissa ja joista työntekijä on saanut elämiseen riittävää palkkaa. 

Vaatevallankumouksen avulla halutaan näyttää myös, että me kuluttajan haluamme tietää enemmän siitä, missä, miten ja kuka meidän vaatteemme on tehnyt. 

Vaatevallankumous järjestetään yli 50 maassa. Vaatevallankumouspäivänä, 24. huhtikuuta  kysytään vaateteollisuudelta "Who Made Your Clothes", eli kuka teidän vaatteenne tekee. Toivotaan, että vaatemerkit pystyvät vastaamaan ja kertovat meille, miten ne varmistavat vastuullisen tuotantoketjun. 

Vaatevallankumouspäivä on tilaisuus osoitaa, että arvostamme vaatteissamme jotain aivan muuta kuin halpaa hintaa ja uusimpia sesonkeja. 

Haluan tietää, kuka vaatteeni valmistaa! 

Miten  voit osallistua? 

1) Pue jokin vaate päällesi NURINPÄIN, ota itsestäsi kuva (se kuuluisa selfie!) ja jaa se Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa jne. Liitä kuvapostaukseesi hashtagit #vaatevallankumous ja #insideout. Jälkimmäisellä myös kaikki kampanjoijat ulkomailla löytävät kuvasi ja tietävät, että olet mukana. 

- Done

2) Kerro kaikille, jotka ihmettelevät nurinpäin päälläsi olevaa vaatetta, että osallistut Vaatevallankumoukseen.

- Done, ja kerroin asiasta myös kaikille teille jotka ette asiaa ole ihmetelleet

3) Kysy suosikkivaatemerkeiltäsi, että kuka heidän vaatteensa tekee. 

- Done, What Katie Did -vaatemerkki sai minulta tänään kipakoilla kysymyksillä varustettua mailia

4) Järjestä kavereillesi vaatteidenvaihtobileet. 

- noup. tämän minä ohitin, menin illaksi sirkukseen

5)  Kerro kaikille Facebookissa, Twitterissä, blogissasi. että olet mukana tälläisessä kampanjassa. 

- Done, tässähän te kampanjaani osallistumisesta luette

Hei sinä blogia lukeva,

osallistuitko sinä johonkin Vaatevallankumous-päivän tapahtumaan?

Jos niin mihin?

Entä vietitkö muuten vaatevallankumousta tänään?

Näihin tunnelmiin,

hyvää yötä!

Rakkaudella,

Sallamari

Onko pakko laihduttaa - Blogihaaste ja Älä Laihduta -päivä 6.5.2104

Mangos for Flamigos blogi on haastettu Suomen Syömishäiriöliiton ylläpitämän blogin kautta osallistumaan ja bloggaamaan laihdutusvapaudesta kansainvälisenä Älä Laihduta - päivänä 6.5.2014.

And I am so IN!

Ja tällä blogitekstillä haluan haastaa juuri

sinut, sinut ja Sinut

ja sinua blogiani satunnaisesti salaa kurkkivaan unohtamatta

tähän kampanjaan mukaan.

Anna kehollesi ja mielellesi laihdutusvapaa päivä,

liitä blogiisi Älä Laihduta - päivästä kertova logo

tai ota osaa julkaisemalla painorauhan julistus omassa blogissasi.

Haasta mukaan tuttava tai kiinnostava kanssabloggaaja.

Laitetaan tämä Syömishäiriöliiton todella hyvä,

 ja historian ensimmäinen, blogikampanja yhdessä leviämään.

Se yksi laihdutusvapaa päivä,

eikai se ole liikaa pyydetty keneltäkään?

ps. muodostuakseen rutiiniksi, 

uusi käytäntö vaatiin ainoastaan 21 päivää keskittynyttä kokeilua!

PAINORAUHAN JULISTUS

Tämä julistus on ilosanoma jokaiselle, joka tuntee

epävarmuutta siitä, kelpaako maailmaan sellaisena kuin on.

Sen sijaan, että ottaisin omakseni

ulkopuolelta tulevia määritelmiä tai 

vertaisin itseäni muihin, 

voin aloittaa päiväni kysymällä itseltäni, 

mitä minulle todella kuuluu ja mitä tänään tarvitsen?

Olen oivaltanut, että elämäni on liian arvokas heitettäväksi

hukkaan uskomalla ympärillä metelöiviä arvostelevia ääniä. 

Mieluummin määrittelen itse, mikä on minulle parhaaksi. 

Olenhan itse oman itseni paras asiantuntija.

Haluan opetella katsomaan itseäni lempeämmin.

Joka päivä on mahdollisuus kasvaa oman elämäni sankariksi.

Se, ettei yritä muuttaa itseään vastaamaan jonkun muun luomia normeja, vaatii rohkeutta ja 

viisautta enemmän kuin yhdenkään ulkopuolisen vaatimuksen täyttäminen.

Myös Sinulla on oikeus hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet.

Myös Sinulla on oikeus nauttia elämästä.

Sinulla on oikeus päättää, miltä näyttää ylläsi kauneus ja miltä tuntuu kehossasi hyvä olo.

Sinulla on oikeus kuulla oman äänesi sanovan, että olet arvokas juuri sellaisena kuin olet.

Sinulla on oikeus pysähtyä kuulemaan, mitä kehosi kaipaa.

Sinulla on oikeus tehdä itsellesi hyvää syömällä sopivasti kehosi kaipaamaa ruokaa.

Sinulla on oikeus liikkua ilosta.Sinulla on oikeus pyytää apua.

Ja Sinulla on oikeus muuttua ja kasvaa.

Tämä päivä on juhla jokaiselle arvokkaalle, 

kauneuden ja elämän erilaisuuden juhla,

juhla oikeudelle olla sellainen kuin on.

Näillä sanoilla julistan Painorauhan

-rauhan olla omankokoisensa!

Because Im worth it!

Rakkaudella,

Sallamari

Daily doze of Inspiration, Eat - Read - Love

'Mä ajattelin, että kun on viime aikoina syöty aika paljon karkkia,
niin nyt mä ostin ananaksen meille' - JunttiP

Onnea on hyvä iltapala.

Jäädytettyä banaania, pala ananasta

 ja annokseen kruununa lusikallinen sokeritonta maapähkinävoita.

Kirjan ja ruusun päivä - lehti, melkein kuin oikea kirja

Niiden ainaisten laihtudus ja fitness-lehtinen sijaan ostin tuoreen numeron tuosta kotimaisesta joogalehdestä. Kehoni on pitkään viestetellyt minulle, että jooga tuntuu luontevalta ja mieleiseltä liikunnalta.

Olisi kenties hyvä hetki lisätä vähän joogaa elämään.

I love my sneakers - ne uudet hyvät salikengät

Perustelin aikaisemmin, että mä käytän tennareita ainna koska kävelen niin paljon.

Eilen reilut kaksitoistatuhatta askelta koroissa, tänään kuutisentuhatta askelta vielä korkeammilla koroilla. Jalat ovat kävelystä väsyneet, mutta eivät mitenkään erityisen kivuliaat korkojen vuoksi

Että eikai se käveleminen olekaan koron korkeudesta kiinni.

Practice will make you better.

Rakkaudella,

Sallamari

Onni on muhkea alushame

“ Captain Niall, having apparently resigned himself to losing his quarry, was savaging her horsehair petticoat into teeny, tiny shreds.

 "Really, what did my poor petticoat do to offend?" ”
― Gail Carriger, Etiquette & Espionage

Tunnelmakuvia eiliseltä

uuden muhkean Hell Bunny alushameen kera.

Miten onnelliseksi uusi alushame voikaan ihmisen tehdä.

Mikä saa sinut onnelliseksi tänään?

Rakkaudella,

Sallamari

Show Off

Kahdellakymmenelläviidellä eurolla lunastettu pääsiäisviikonlopun shoppailulippu. 

Kaupanpäälle autoja ja ilmaisjakeluna mainostuotteita -  miehetkin viihtyvät

Kyseessä siis tuo perinteinen jokakeväinen autonäyttely Helsingissä. Vuosien saatossa inspiraatiota nostattavien häikäisevän taidokkaiden käsityönäytteiden, autojen, määrä on harmittavasti vähentynyt - myytävät artikkelit sitävastoin ovat monipuolistuneet ja lisääntyneet valtavasti.

Mitenkähän kauan menee, että kauppiaat voittavat esille tuodut autot määrällisesti?

Blogitekstin kriittisestä sisällästä huolimatta - kiitos, kivaa oli

AUTOmessujen parasta antia

Löysin minä inspiraatioita nostattavia autojakin muutaman - tämä oli aivan ihana, surffilauta extrana vielä

Automessuilla shoppailua - p333 vaatevarasto kasvoi juuri yhden muhkean tyllialushameen verran

Tänään messuoilla oli lapsille suunnattua ohjelmaa - Kengurumeininkiä sekä suunnistustehtäviä.

PikkuS nautti tapahtumasta - autojen valokuvaaminen oli kuulemma huippuhauskaa.

'Äiti, noi  välkkyvät maalit noissa autoissa ja moottoripyörissä on niin ihania.'

Äitinsä tyttö, mitä muuta tähän voisi sanoa.

Tällä kertaa minulle messujen inspiroivinta antia oli Pin-Up Garagen myyntipiste. Aurinkoisesti hymyilevä henkilökunta vastasi iloisesti kysymyksiini ja yhdessä pohdimme muutaman lauseen verran  suosikkimerkkiniWhat Katie Did - alusvaatteiden valmistusta ja eettisyyttä. Pin-up Garage katsokaas on What Katie Did - merkin virallinen jälleenmyyjä Suomessa.

Henkilökunnan positiivisuudesta ja iloisesta palveluilmeestä ilahtuneena poikkesin messuvierailun loppupuolella ostamassa pitkään haaveilemani tyllialushameen Pin-up Garagen pisteeltä.

Aivan huippuluokan iloista palvelua.

Kiitos paljon Pin-Up Garage.

Ja hyvin hoiditte esittelyn näillä messuilla,

minä piipahdan liikkeessänne lähiaikoina ja haen uuden parin Maitresse Bullet Bra -liivejä tuolta What Katie Did - merkin valikoimista teidän liikkeestänne. 

Jotta saadaan pidettyä merkki aktiivisessa tarjonnassa täällä suomessa.

Hei sinä kovin nuori 'CarGirl' menekinedistäjä tyttö

sen jonkun autotarvikefirman, jonka nimi ei jäänyt mieleeni, palveluksessa

 Olit kenties töissä elämäsi ensimmäisillä messuilla,

 sillä olit niin tärkeänä napa vilkkuen niiden kassipussien kanssa.

Juuri sinä, joka kävelit ympyrää suupielet pääosin alaspäin - kansanomaisesti sanottuna, naama norsunvitulla - alahuuli vähän seksikkäästi hetkittäin törröllään.

Hymyilin sinulle ja sinä tuijotit ylimielisen oloisena lasittuineilla silmillä takaisin.

Unohdit ojentaa siinä pörhistellessäsi muuten sen sinut palkanneen autotarvikefirman esitteen tai muovikassin minulle, enkä esitteiden puutteen vuoksi  muista enää täällä kotona koko firmaa 

- ketä olivat mitä tekivät.

Käyppä vilkaisemassa palveluasennetta tuolta Pin-up Garagen tytöiltä.

Sitä miten otetaan kontaktia asiakkaaseen ja miten oikeasti edistetään yrityksen myyntiä.

Sillä meidän teidemme kohdatessa sinä olit yrityksen käyntikortti 

- nätiksi laitettu, niinkuin jokainen vajaa parikymppinen autotyttö tuolla messuilla,

samalla jotenkin niin sanomattoman luotaantyöntävä ja kylmä käytökseltäsi.

Ei jäänyt lämmin ja ystävällinen kuva yrityksestäkään.

Vien euroni muualle.

Sorry.

Totuus on, että epävarmojahan me kaikki olemme

- kuka missäkin tilanteessa.

Mutta luottaminen yksin ulkoiseen kauneuteen

 unohtamalla, että ystävällisyydelläkin voi voittaa ihmiset puolelleen

-riskipeliä näin vanhan kurpan näkökannasta katsottuna.

Mutta keskivertoa kauniimalla ulkonäöllä varustettuna parikymppisenä

ulkoiseen habitukseen luottaminen, saattaa olla se ratkaisu

- hymy paljastaa epävarmuuden,

tyljällä kylmällä tuijotuksella saa työnnettyä toisen etäämmäksi itsestään.

Jää aikaa koota itsensä,

potentiaalisempaa ihmiskohtaamista varten.

Sellaista jota kiinnostaa vain ulkokuori,

jonka sisällä lyö samalla tavalla tyhjää.

Sorry, et tainnutkaan olla ihan huippupalkkaus.

Ainakaan tällätavalla yhden asiakkaan näkökulmasta katsottuna.

Euroja ne ovat minunkin eurot,

 sinut palkannut taho saattaisi haluta nuo minunkin euroni

pitääkseen toimintaansa yllä.

But Im not loosing all hope,

ehkä me ensi vuonna törmäämme uudelleen

- sinä olet löytänyt varmuuden itsestäsi

ja hymyillen toivotat asiakkaat tervetulleeksi nauttimaan

 työnantajasi tuotteista ja palveluista.

I lay my hope on you.

Oppimassahan me kaikki tässä elämässä olemme.

Minä otin tänään ensimmäisen askeleen,

hymyilin sinulle.

Everything's gonna be ok.

Luotat vain siihen ja annat itsellesi luvan kasvaa ihmisenä.

Sillä sattuuhan noita lipsahduksia kaikille

- been there, done that.

Rakkaudella,

Sallamari

One step ahead

Tällä hetkellä sisäinen minä tahtoo elää ja kokeilla,

ennenmmin kuin pohtia ja etsiä vastauksia

tai analysoida ajatuksia ja itseäni.

Aikajaoittelu muuttuu,

enemmän aikaa ulkona oikeassa elämässä,

vähän vähemmän täällä Internetissä etsien ja blogaten.

Muutoksista huolimatta blogi ei katoa tai lakkaa olemasta.

Blogissa on edelleen tärkeä rooli elämässäni,

terapiapäiväkirjan sijaan blogi voisikin vastedes toimia

täydellisenä inspiraationi jakokanavana.

Mitäs luulette?

Rakkaudella,

Sallamari

Inspiraationlähteet, lämpimiä kevätpäiviä ja uudelleen löydetyt ulkohuvit

One leg Hooping - siinä tämän kesän tavoite.
Tuon minä aijon oppia.

Frisbeegolfia

Hulavanne huvia

Aarrekartta ohjaamaan seuraavaa vuosipuolikasta

Rakkaudella,
Sallamari

Project 333 kuulumisia

Sekalaisessa järjestyksessä kokoelma asukuvia menneiltä viikoilta. Kuvia puhelimen muistista purkaessani huomasin, että useimpina päivinä tuota asukuvaa ei tule napattua laisinkaan. Olen yhä syvemmin ja syvemmin myytynä tähän p333 ajatukseen, miten helppoa ja vaivatonta pukeutuminen  kolmenkymmenenkolmen vaatekappaleen voimin onkaan. Pelkäsin ensimmäisinä päivinä, että päädyn tällä vaatevalikoimalla ennen pitkään näyttämään joka päivä ja kaikissa mahdollisissa tilanteissa jotenkin aina samalta. Eniten kai pelkäsin luovuuteni tukahtumista ennalta määätyn vaatevalikoiman kanssa - vaikka ihan oikeasti asiaa ajatellessa, minähän olen aina, pursuilevista vaatekaapeista huolimatta, pukeutunut noidea vaatteiden joukosta tarkoin valikoituneeseen pieneen 'turvavaatteiden' kokoelmaan. Oikeastaan ainoa todellinen muutos on tapahtunut omistamisen tunteessa ja sen kokemisessa - siinä, että entisen pursuilevan vaatekaapin tilalla, on vain nuo kolmekymmentäkolme tarkoinvalittua. 

Tuo turruttava tuttavallisen turvallinen tunne siitä, että minä omistan paljon - minulla on kaapit täynnä vaatteita ja asusteita varmuuden vuoksi ja kaiken varalle - on ainoa josta olen joutunut luopumaan. Ensimmäisinä päivinä kiersin maanisesti kaupoissa etsimässä - täydellistä huivia,  täydellistä kevättakkia, uutta raitapuseroa ja puuttuvaa mustaa paitaa - sillä minä halusin ostaa! Tuntui niin uskomattoman pelottavalta olla ennalta määrätyn - muutamalta kappaleelta vaillinaisen - tarkoin harkitun vaatevaraston varassa. Kesti kolme päivää, ennen kuin itse tajusin asian - kolme päivää pientä hapanta fiilistä ja pakonomaista kaupoissa pyörimistä. Jotenkin vaivihkaa Espritin liikkeessä vaaterekkien välissä pyöriessäni tajusin yhtälön - enhän minä oikeastaan mitään vaatteita täältä etsin, vaan sitä jotakin mukapuuttuvaa turvallisuudentunnetta minä täältä nyt haen.  Ei tilanne tuolla oivalluksella pelkästään ratkennut, syvä keskustelu itsen kanssa ja rehellinen oman minän peilaus paljon merkitsevien kysymysten valossa.

 Mikä siinä, että omistan paljon asioita on se joka minussa luo sen turvallisuuden tunteen? 

Miten löydän saman tunteen muualta - kaikesta siitä mitä minulla jo nyt on?

Mistä kaikesta muusta elämässä voi iloita, kuin vain asioiden  omistamisesta?

Ostospakkomielteestä selvittyäni olen siirätnyt osan vapautuneesta energiasta pohdintaan. Pohdin pukeutumista ja vaatteita nykyisin ehkä enemmän kuin kuin ennen. Yksi ja toinen tuttavallinen keskustelu kääntyy aika usein puheeksi vaatteista -  pohtivaksi keskusteluksi vaatteiden laadusta ja niiden tuotannon eettisyydestä. Olen lähettänyt muutamia sähköposteja vaate- ja asustevalmistaille kysellen kaikkea minua kiinnostavaa heidän vaatteidensa valmistusmisketjuista ja  alihankkioidensa työoloista.

Palaan lähettämiini sähköposteihin ja niihin mahdollisesti saamiini vastauksiin myöhemmin.

Paljon oivalluksia ja uusia ajattelunäkökulmia tuo p333 on tuonut elämääni.

Olen tavattoman onnellinen siitä, että olen löytänyt p333 avulla uutta valoa elämääni.

Oletko sinä jo vaihtanut talvivaatteista kevätvaatekaappiin?

Entä millaisia hyviä pukeutumisideoita ja vaatevinkkejä sinä haluaisit jakaa minulle?

Jään innolla odottamaan kuulumisia!

Rakkaudella,
Sallamari

Skate or Die

Ensimmäinen SkateDate tälle kesälle - tämä ei jää tähän.
Stay tuned for more

Otsikkoa ei tälläkään kertaa pidä ottaa kirjaimellisesti. En missään nimessä nimittäin ajattele, että rullalautailu on kuolemaksi - pikemminkin niin, että jos olisin kuollut rullalautailessa tänään olisin jälleen kerran saanut kuolla onnellisena. Tänään, kun oli ihan paras päivä tähän asti tällä viikolla - SkateDateWednesday.

Back on Longboard - saimme vihdoinkin ystäväni Kallen kanssa tartuttua tuumasta toimeen ja lähdettiin yhdessä rullailemaan. Me Kallen kanssa ystävystyimme joskus ammatikorkeakouluvuosina - tai no rehellisesti sanottuna ihan heti ensimmäisen vuoden alussa. Niitä kuuluisia opiskeluvuosia, jolloin sairauden mielestä olen ollut aivan yksin ja onneton - kukaan ei välitä minusta : ei kukaan ei koskaan, puhumattakaan siitä että joku olisi ystävystynyt kanssani. Totuus on ilmeisesti täysin toisenlainen - ystävyytemme on laadultaan sellaista hyvin säilyvää,  kestänyt jo reilun vuosikymmenen ajan.

Meitä kahden yksi yhteinen juttu on tuo rullalautailu - se että me teininä molemmat joskus rullalautailtiin ja nyt aikuisella iällä ollaan todettu miten siisti harrastus rullalautailu yhä on. Villit temput on taaksejäänyttä elämää, nyt vain cruisallaan rauhallista tahtia katuja eteenpäin auringonlaskua kohti.

Aloitettiin tämänpäivänen SkeittiDeitti rauhallisesti Kiasman takapiha-asfalttia eestaas rullaten. Varovaisen rauhallisesti me siinä sitten todettiin, että eihän me nyt ihan ruosteessa olla - kumpikaan ei kaadu ja vauhti ylittää etanan nopeuden. Tuokion päästä sitä uskallettiinkin jo cruisailemaa Baanaa eteenpäin. 

Illan lopuksi uskaltauduin jo rullailemaan ihan luontevasti kevyenliikenteenväyliä pitkin.

Hiukanko mä olen onnellinen.

On tullut opittua rutkasti uusia juttuja tänään.

Tässäkohtaa me ollaan uskaltauduttu jo antautua Baanalle saakka.

Pari riviä täytyy omistaa myös tuolle laudalle.

Minun allani siis rullaa Landyachtz Land Yacht Switch 35, Mini Monster Hawks 70mm/80a renkailla. Lauta on supermatala ja sitämyöden äärimmäisen vakaa - helposti hallittava tälläisellä etanavauhtia etenevälle aloittelijalle. Superhyvä lauta siinä mielessä, että kasvunvaraa löytyy - taitojen kehittyessä tästä laudasta saa  mitä parhaita cruising seuraa itselleen. Minä olen aivan myytynä tähän lautaan - kesän mittaan saatan kokeilla ehkä toisenlaista rengasparia.

Täyttä onnistumisen huumaa ja iloa tuo meidän SkeittiDeitti hetki.

More skate stories available later,

Stay Tuned.

Kallelle erityiskiitokset mitä parhaimmasta seurasta.

That's what friends are for.

Rakkaudella,

Sallamari

Anybody who makes speeches written by someone else is just a robot

onnellisia hetkiä kuntosalilla

'Everyone has got to realize you can't hold onto the past if you want any future.
Each second should lead to the next one'

katkerien ajatusten sijaan,
annan aikaa heille joita rakstan

'When you blame yourself, you learn from it. If you blame someone else, you don't learn nothing, cause hey, it's not your fault, it's his fault, over there. '

iltapäivälatte - because Im worth it

'[T]he toughest thing is facing yourself. Being honest with yourself, that's much tougher than beating someone up. That's what I call tough. '


Viisaita sanoja Joe Strummerilta, nuo tummennetut lainaukset
 - inspiraatiolähteeni tänään.
Etsin lohduttavia viisaita sanoja,
minä pyysin - maailmankaikkeus vastasi.
Joe Strummerin äänellä tänään.

Päätin yhden luvun elämästäni, totesin että enempää rakentavaa sanottavaa ei enää ole.
Pala palata irroitan itseni katkeruudesta, pettymysestä ja vihantunteesta - sillä eiväthän ne johda minua eteenpäin elämässä, pitävät kiinni menneisyyden kahleilla.

Rohkenin vihdoinkin takaisin kuntosalille. Tälläkertaa tuen kaupungin tajoamia liikuntapalveluja, sillä noin kolmisensataa metriä meiltä kotoa aukesi jokunen viikko sitten uusittu kaupungin ylläpitämä kuntosali. Juuri sellainen josta minä pidän - pieni ja vähän kotikutoisen oloinen. Rauhallinen ja kotoisa. Ei soi jytä, eikä pitkin seiniä kaikuile  tekopirteät 'vielä jaksaa, vielä jaksaa' -huudahdukset. Keski-ikä ylittää omat elinvuoteni ja pukeutumiskoodi on turvallisen tuttu - sitä mikä päällä mukavalta tuntuu, merkistä viis.

Pelottihan se ensiminuutit hiemat,
entä jos joku puhuu minulle tai kysyy jotakin
- että mitä mä sitten teen?
Ei huolta, pukuhuone ruuhkavapaa ja treenirauha taattu.

Menen toistekkin.
Pari kertaa viikossa vaikka,
kuulostaa hyvälle suunnitelmalle -eikö?

Balanssi saavutettu.
Asiat palanneet uomiinsa.

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Inspiroitukaa Joen sanoista,
niissä on paljon ajatusta.

Rakkaudella,
Sallamari

Irtipäästämisen jalo taito

Päivän suuri ajatus.

Tarinaa siitä, miten ihminen on itse vastuussa omasta onnellisuudestaan.

Miten helppo on vajota noiden synkkien tunteiden vietäväksi - antautua täysivoimaisesti vihan tunteelle ja katkeruudelle. Tunti sitten minä vihasin, ja olin katkera. Tuo tuttuakin tutumpi tarina, se josta olen viimeisen luvun täällä jo kirjoittanut, elää omaa elämäänsä elämässni yhä hiljaisella liekillä
 - vain koska minä en kykene päästämään siitä irti. 

Annoin itseni tarttua kynsin ja hampain katkeruuteen - vellomaan siihen tunteeseen, että tavalla tai toisella minua vastaan on nyt rikottu. Oikeastaan sorruin mässäilemään kaikella tuolla kokemallani epäoikeudenmukaisuudella, väänsin itse veistä omassa haavassani ja keskitin kaiken tarmoni ajattelemaan miten paljon mielenrauhaa olenkaan vääryyden vuoksi menettänyt - ja mikä vielä pahempaa, miten paljon kaikkea kongreettista kenties olisinkaan saattanut menettää.

Uskokaa tai älkää, puoli viideltä tänään sisälläni velloi valtava määrä tuskaa.

Kyynelee polttelivat silmiäni ja enemmän kuin mitään halusin kirota erään tahon maan alimpaa rakoon. Pyörittelen itse veistä haavassani niin, että nillitän asiasta jossa hyvinkin saatan olla väärässä - ihan aikuisten oikeasti olisin suosiolla voinut pitää turpani kiinni koko asia, antaa se olla ja unohtaa - kaikesta huolimatta päätin vielä kerran lähestyä viestillä. Vastausviestissä minun, jälleen kerran, todettiin olevani teorioitteni kanssa aivan väärässä. Ja eikun lisää kiukkua jo ennestään vellovaan myllyyn - tämän minä tarkistan, jupisin itsekseni - haluan toisenkin mielipiteen asiasta. Ja antakaas olla jos se mielipide eroaa minulle esitetystä...

Tässä kohta on hyvä pysähtyä ja vetää rauhassa henkeä.

Minun sekä sinun.

Tarina nimittäin juuri nyt lähtee takaisin positiivisille urille.

Minä erehdyin ja erehdyttyäni oivalsin.

Sisälläni vellova kivuntunne ei  tänään ole peräisin saamistani tilinauhoista, sähköposteista tai mistään vaillinaisista vastauksista. Kivuntunne sisälläni on jotakin aivan muuta - ja se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Minä älähdin, kun vellomalla vein itseni vellomaan kaikkeen negatiiviseen.

Kivuntunne vain piti saada sisältä selvemmille vesille,

jotta sen itse itsensä kanssa pystyy käsittelemään alkuperäisessä muodossaan.

Siksi minä tänään annoin itseni velloa jossakin jonninjoutavassa vääryydeksi itseäni kohtaa kokemani teon vaikutuspiirissä. Sillä en vielä osannut parempaakaan - ja kokemaansa on vääryyteen on helmpompaa suunnata kiukkunsa kuin lähteä paikantamaan sitä oikeaa kivuntunnetta.

Töistä pois kävellessäni tajusin asian yksinkertaisuuden.

Miksi vatvoa mielessään kaikkea menetettyä ja mahdollisesti menetetyksi ehkä toisissa oloissa joutunutta, kun voisi käyttää kaikki ne minuutit iloitsemalla kaikesta siitä mitä elämässäni on juuri nyt.

Iloita ystävistä,

rakkaudesta,

ja elämästä itsestään.

Kuivasin kyyneleeni.

Tänään on ystäväni syntymäpäivä.

Hän täyttäisi 39 vuotta.

Täyttäisi, ellei olisi kuollut lähes vuosi sitten
 - muutama päivä oman syntymäpäivänsä jälkeen.

Ikävä tätä ystävää kohtaa kalvaa minua tänään.
On omalla tavallaan kalvanut jo muutaman viimeisen päivän.
NE merkitsevät päivät kun lähestyvät.
ensimmäinen vuosi siitä kun...

Siinä on se todellinen kipupiste.

Oikeastaan ikävän tunne sisälläni on ikävää fyysisen yhteyden katkeamisesta,

siitä, etten enää voi lähettää hassunkurisia tekstiviestejä ja kysyä

koskas me lähdetään bongaamaan kesäperseitä jokirantaan

tai että auta mua, miten piirretään ihmisen takaraivo kun en mä tajua

Ystäväni kuolema on kerrassaan paradoksi,

jotakin sellaista täysin käsittämätöntä, sellaista jota mieleni ei haluaisi mitenkään sisäistää.

Vaikeasti lähestyttävä asia.

Luonnollinen kuolema nuorella iällä.

Luonnoton kuolema olisi niin paljon helpompi hyväksyä,

olisi syy jota vihata

sano että se on poissa koska valitsi niin.

tai joku toinen teki niin.

Nyt se on vain poissa koska niin kävi.

Luonnon laki.

Vaikka tänään osaan asian sanoa itselleni ääneen,

pistää rinnassani silti joka kerta kun ajattelen asiaa.

Miksi juuri hän,

miksei joku joka olisi ehkä ansainnut kuoleman

joku oikeasti sairas,

joka olisi päässyt pois.

Miksi ihminen, joka juuri oli löytänyt elämäänsä 

sen jonkinlaisen tasapainon.

Joka viimeisen kerran tavatessamme 

onnellisesti hymyillen pörrötti tukkaani.

Kuka sitä nyt pörröttää.

Tai sanoo puolihuolimattomassa sivulauseessa,

mä olin koko meidän yhteisen vuoden niin ihastunut suhun,

ja olen mä vieläkin, mutta sillai eritavalla.

Sä vaan oot ihana.

Nuo sanat lämmittävät minua erityisesti tänään.

Lohduttavat.

Muistuttavat siitä,

että olet ehkä fyysisesti poissa,

muttet ulottumattomissani.

Kun katsoo avoimin silmin maailmaa,

keskustelumme jatkuu edelleen.

Minä kysyn,

sinä vastaat.

Kiitos siitä.

Olet rakas.

Tänään muistutit minua irtipäästämisen tärkeydestä.

Siitä, että minullakin on lupa päästää irti.

Siitä omistushaluisesta kaipaavasta tunteesta,

joka kumpuaa fyysisen yhteytemme katkeamisesta. 

Siitä, miten surulliseksi minut tekee se tosiasia,

etten enää milloinkaa saa näpytellä tekstiviestiä sinulle.

Vaikka eihän viestittely väliltämme mihinkään ole kadonnut,

muuttanut vain hiukan muotoaan.

Siitä helpostiymmärrettävästä

hieman hahmotusta vaativaan.

Minä pitäisin kynsin hampian kiinni siitä  helposta,

ja sinä haastavammin havaittavan viestintäkanavan kautta rohkaiset minua irtipäästämiseen.

Ja miten on lupa irroittautua negatiivisesta ajattelusta.

Päästää irti tapahtumista, jotka satuttivat

keskittäen kaiken irtipäästämisestä liikenevän lisäenergian

kasvamiseen ja uuden luomiseen.

Absoluuttiseen rakastamiseen.

Sillä uuden avulla pääsemme eteenpäin.

Kasvamalla ihmisenä vahvistamme itseämme 

rohkeasti kulkemaan kukin omaa polkuamme.

Kiitos Aki, 

kun inspiroit minua tänäänkin.

On ihanaa saada olla ystäväsi.

Olen kovasti kiitollinen siitä.

Ai niin,

Hyvää Syntymäpäivää!

Minä pyysin,
maailmankaikkeus vastasi.

Rakkaudella,

Sallamari

Become the kind of leader that people would follow voluntarily; even if you had no title or position

Uuden viikon aluksi palattakoot vielä parin rivin verran, tähän kertaalleen jo viimeisen kirjoitetun luvun blogissani saaneeseen aiheeseen - Irtisanomistarinoita vol.666. Aikuistenoikeasti tämä on nyt sitten se aivan vihonviimeinen luku tätä tarinaa täällä blogin puolella. Viime viikolla kerroin ensin tarinaa omien oikeuksien takana seisomisesta ja heti seuraavana päivänä, siitä miten omien oikeuksieni takana seisomistarve saattoi viedä minut tällä kertaa ojasta allikkoon ja tunnustin melko rehellisesti ja avoimesti, että kysymysteni ja pyyntöni kanssa saatan olla aivan väärillä tulkintajäljillä.

Nyt tuo viimeinen mitä-etuuksia-irtisanotun-kuuluu-saada - episodi on saanut päätöksen ja arvatenkikiinnostaa tietää kuinkas sitten kävikään. No, tililleni on tupsahtanut entiseltä työnantajalta lopputilistäni puuttuvaksi huomatun suuruinen rahasumma. Toki summan tilille tupsahtaminen vaati tiuhaa sähköpostikirjeenvaihtoa ja viimein kirjallisen ilmoituksen asianajajltani. Viikonmittainen eipäs-juupas-eipäs-juupas -leikki entisen työnantajani puolelta - ja tähän väliin on sanottava, että minua koko leikissä korventaa eniten se seikka, ettei entinen työnantaja mitenkään perustellut EI vastauksiaan, aivan kuin minä en olisi minkään perustelutiedon arvoinen. Että ei on ei koska minä nyt olen päättänyt että ei ja mitenkäänhän minun ei päätöstäni sinulle tarvi selitellä - hämmensi minua lopulta niin paljon, että jouduin turvautumaan ammattilaisen apuun ja pyytämään heitä selvittämään asian todellinen kanta. Mikä kumma siinä on, että vasta asianajajan yhteydenotto sai yrityksen reagoimaan asianmukaisesti. Mikä tekee minusta niin vähäpätöisen, sähköpostini allekirjoituksessa kyllä todentotta lukee vaatimattomasti vain nimeni, että minun rehellisin perustein esitetty kysymys painaa vaakakupissa vastausarvoa ja -tapaa punnittaessa vähemmän kuin varatuomarin tittelillä allekirjoitetun postin esittämänä samainen kysymys?

Tässä episodissa ei ollut kysymys alkuukaan rahasta, ainoastaan inmisoikeudesta.

 Oikeudesta tulla kohdelluksi tasavertaisena.

Yhdestä suomalaisen arvomaailman perusoikeudesta.

Kuten sanottua, raha ei ollut motivaattori - itseasiassa rehellisesti tarkasteltuna taisinpa joutua tässä kohtaa maksumieheksi,sillä penäämäni lopputilistä puuttuva summa on mitä suurimmalla todennäköisyydellä himpun verran pienempi kuin se rahamäärä, jonka lakitoimisto tulee minulta laskuttamaan

No kannattiko?

Kyllä. 

Olen valmis tekemään samanlaisia pieniä ¨selvitystöitä¨ elämäni loppuun saakka.

Miksi?

Koska ihmiset ovat oikeutettuja tasavertaiseen kohteluun.

Riippumatta siitä, miten joku ihminen kokee toisen ihmisen yksilönä.

Riippuen siitä, onko esimerkiksi työpaikasta lähteminen tapahtunut kaikella rakkaudella, vaiko aivan toisenlaisten tuulien saattelemana. Tasapuolisuuden toteutumisen nimissä pelisäännöt soisi olevan kaikille samat.

Oikeuden puolesta ja niin pois päin.

Supersankari clisheitä voisi heittää tähän kohtaan loputtomiin.

Entä jos lopputulos olisi ollut toinen,

että sä olisit ollut täysin väärässä?

Siinätapauksessa lukisitte tässä kohtaa tarinan siitä miten minä olen erehtynyt,

ollut väärässä ja penännyt vääriymmärryksen vuoksi jotakin epäolennaista asiaa.

Ottaen opikseni ja tietäen tarkasti tulevaisuudessa miten asianlaita on.

Erehdyksen myönnettyäni saisitte lukea julkisen anteeksipyynnön,

heille joita kohtaan olen rikkonut.

Better actions next time.

Yleensä tälläisissä tilanteissa huokaistaan sydän pakahtuen, etten halua kuulla sanaakaan toisesn osapuolen suunnalta enää milloinkaan. Kuljen tässäkin kohtaa hiukan eriävää polkua - sillä minä syvällä sisimmässäni odotan vielä yhtä yhteydenotto.

Rehellistä anteeksipyyntöä.

Minä koen olevani rehellisen anteeksipyynnön arvoinen.

Esimerkillisen inspiraation avulla joukkojaan eteenpäinkuljettava johtaja osaa tilaisuuden tullen osoittaa joukoilleen erehtyväisyytensä - sen ettei suurimmatkaan teot maailmassa tapahdu ilman inhimillisiä erehdyksiä ja tilannetta korjaavien liikkeiden tekemistä.

Anteeksipyynnön ja anteeksiannon taidon keskenäistä tasapainoa.

Ollakseen ihmissieluja inspiroiva on ennenkaikkea oltava inhimillinen

- erehtyvä ja rehdillä toiminnalla oman erehdyksensä korjaava.

Sillä kukaan meistä ei ole syntynyt tänne maapallolle olemaan absoluuttisesti oikeassa.

Tässä kohtaa on hyvä hetki miettiä,

ketä kohtaan minä olen saattanut toimia harkitsemattomasti?

Olenko kenties huutanut omaa väsymystäni rakkalle ihmiselle,

erehtyen näin purkamaan omaa pahaa oloa toiseen ihmiseen?

Voisinko mennä tänään hänen luokseen, ottaa hänen kätensä hellästi omien käsieni väliin ja todeta,

anteeksi että huusin ja raivosin.

Anteeksi, että olin sanoillani ilkeä sinulle,

en sydämestäni tarkoittanut sitä

en vain siinä tilanteessa tajunnut,

että olinkin väsynyt ja kaipasin sohvalle hetkeksi lepäämän.

Ensi kerralla osaan toivottavasti kuunnella itseäni paremmin,

olla itselleni armollisempi ja sallivampi

ja huutoraivoamisen sijaan kipuan sohvalle kainaloosi lepäämään hetkeksi

Minä korotin tänä aamuna hiukan ääntä PikkuÄssälle.

Karjaisin turhan kovalla sävyllä,

että nyt hitto soikoon ylös sieltä sängystä!

Olisin oikeasti voinut mennä sängyn vierelle hoputtamaan lasta sängystä ylös,

en vain laiskuuttani jaksanut kävellä huoneen ovelta kahta metriä sängyn luoksi.

Karjaisu tuntui jotenkin helpommalta - ja lapsen näkökulmasta katsottuna varmasti satakertaa kurjemmalta. Että äiti äyskii ja karjuu mulle taas.

Lapsi tietää toimineensa väärin, kun ei noussut sängystä heti ensi kehoituksella. Kolikon toista puolta katsottuna, aikuisena minun pitäisi ymmärtää että tässä nyt herätellää hiukan myöhään valvonutta kuusivuotiasta, joka vielä opettelee aamuheräämisen saloja.

Ilman karjaisua, kaksi metriä kävelyä suoritettuani, olisi meillä kummallakin taatusti ollut parempi aamu. Kasvattajana minulta vaaditaan viitseliäisyyttä enemmän kuin kuusivuotiaalta osaamista. Minun roolini kuusivuotiaan inspiroivana johtajana, olisi esimerkillisen toiminnan innoittamana saada kuusivuotias seuraavilla heräämiskerroilla nousemaan sängystä reippaammin. Inspiroinni sijaa minä sorruin huudon avulla toteutettuun pelkojohtamiseen. Uskoen sokeasti siihen, että karjaisuani tulevaisuudessa peläten kuusivuotiaani jotenkin taikaiskusta tämän aamuisen karjunnan epämiellyttävyyden muistaen nyt nousisi jotenkin rivakammin vuoteesta.

Rehellisesti sanottuna, minä en usko pelkojohtamiseen.

En yritysmaailmassa, enkä kuusivuotiaan kasvatuksessa.

Kävelin lopulta sängyn vierelle ja pyysin karjaisuani anteeksi. 

Sanoin, että sovitaanko niin että kun äiti ensi kerralla tulee sängyn viereen herättelemään, nousee PikkuS istumaan ja halaa äitiä. Ja sen perään ei enää mennä pitkäkseen sängyllä vaan istutaan jos tuntuu siltä että vähän aikaa haluaa olla rauhassa ja sen jälkeen kivutaan sängystä reipaasti alas. Niin ja aikaistetaan nukkumaanmenoa vartilla - ettei aamulla väsytä aivan niin paljon.

Tarina tälle aamulle päätty tähän.

Millainen johtaja minä olen?

Siinä päivän kysymys sinulle.

Rakkaudella,

Sallamari