Näyttöviikko on täällä

Näytöissä on fiiliksen puolesta jotaki yhtenevää hiihtolajien MM-kisojen kanssa. Ykkönen / kakkonen / kolmonen - sijoitusnumero ja arvosana ei lopulta merkitsekään kaikkea. Tärkemmäki nousee ehjä hyvä suoritus ja se, että unelmien eteen on tehty tosissaan töitä.

Hoppee ei oo häppee,

kakkosen tokarissa ja silti sitä on oman elämänsä ykkönen.

Tsemppiä meille näyttötutkinnoossa puurtaville, samoin kuin Lahdessa kisaaville urheilijoille. Sisulla selviää, kummallakin kisa-areenalla.

Kisastudiopäivitys;  ensimmäinen näyttöpäivä takana, kaikki työt hyväksytysti läpi.

Kaikki rakkaudelliset ajatukset ovat lämpimästi tervetulleita!

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa!

Rakkaudella,

Sallamari

Eikö sulla ole toppahousuja

Viileät talvikelit ovat jälleen täällä. Luonto on tarjoillut Etelä-Suomen talvilomaviikosta nauttiville rehellistä talvilomatunnelmaa - rapeaa pakkaskeliä ja rutkasti uutta lunta. Näin talvikeleillä tuollainen pidempiaikainen ulkoilu asettaa pientä haastekerrointa pukeutumiselle. Miten tarjeta useampi tunti ulkona pakkaskelillä, kun toppavaatteet eivät syystä tai toisesta tunnu omalta asulta?

Ihanat muhkeat untuvatäytteiset toppatakit eivät oikein koskaan ole tuntunut minun jutultani. Toppahousuja puolestaan on hassunkurista yhdistää tuohon leveähelmaiseen hameen kanssa käytettäväksi suunniteltuun talvitakkiini. Joten mikä neuvoksi pukeutumisen suhteen, sellaisena hetken kun tarkoitus on viettää päivää ulkosalla pakkassäällä?

  

Taikasanani talvipukeutumisessa ovat kerrospukeutuminen ja luonnon materiaalit. Laajahelmainen takki kätkee alleen neljä vaatekerrosta. 

Paksujen 100 denierin talvisukkahousujen lisäksi jalkojen lämpimänä pysymisestä huolehtii villasekoite trikoot, vanhoista thermoleggareista tuunatut ohuet säärystimet sekä ohuet villasukat. Koelasta maasta kylmyys nousee helposti koko kehoon ohutpohjaisten kenkien kautta, siksi tiukemmilla pakkaskeleillä vedän suosiolla jalkaani Eccon karvavuorilliset talvinilkkurit. 

Leveähelmainen hame puolestaan kätkee alleen villahousut ja ilmavan tyllihameen. Niin hassulta kuin se ehkä kuulostaakin, on ilma yksi pahaista eristäjistä kylmää vastaan. Tyllihameen kuohkeus pitää hyvin kylmän ilman viilentämän hameenhelman poissa suorasta kehokosketuksesta. 

Lämpimiä ohuita villahousuja minulla on ainoastaan yhdet. Haaveilen alpakkalangasta kudotuista lahkeellisista villahousuista. Olen hipelöinyt pumpulinpehmeitä alpakkatuotteita ja jollakin tavalla kudottu alpakkavilla materiaalina sai minut lumoihinsa. Investointilistallani on alpakka villikset.

Mekon alle puen aluspaidan, jonka kiilaan kauniisti villapöksyjen alle. Näin kaikkein alimmaisin kerron on kokonaan kiinni ihossa, eikä kovimmallakaan tuulella kylmä viima pääse ihokosketukseen saakka vaatekerrosten alle eksyessään. Mekon ylle puen ohuen villaneuleen tai puuvillasekoitteisen villatakin. Mottoni kerrospukeutumisen suhteen voisi olla, että sisällä kotona ennen takin pukemista pitää olla kevyesti liian paljon vaateita ja mulla nyt on kuuma -olo.

Talvipukeutumisessa ehdoton must on asusteet - huivi, hattu ja hanskat. 

Todistin itselleni eilen, että talvisesta Korkeasaaren reissusta selviää kylmettymättä ilman toppahousuja. Reilu neljä tuntia vierähti Korkeasaaressa vajaan kymmenen asteen tuulisella pakkaskelillä edellä kuvaillun kerrospukeutumisen kera täysin vailla palelua. Kerrospukeutumisessa kivaa oli myös se, että eläintarhan sisäkohteisiin siirtyessä vaatetusta pystyi keventämään kätevästi, eikä sisätiloissa tukehtunut liialliseen kuumuuteen.

Olen uskotellut itselleni vuosikaudet, että tarjetakseen ulkona talvella pitää pukeutua sporttisiin talvivarusteisiin - how silly of me? Toppavermeisiin pakonomaisesti sonnustautunut minä pyöritetteli äänteisajatusta siitä, miten ihanilta näyttävätkään kaikki nuo pin-up neidot sekä vintage harrastajat retrohenkisissä talviasuissaan. Niissä leveähelmaisissa turkissomisteisissa takeissaan villasukkiin verhotut sääret näkyvillä. 

Että joka kelillä voisikin olla tyylilleen uskollinen palelematta?

Tuntu jotenkin uskomattomalta.

Oli löydettävä oma tyyli ja rohkeus olla uskollinen omalle tyylilleen sääsä kuin säässä. Uskoa siihen,että sopivilla vaatevalinnoilla sitä kyllä pärjää paleltumatta yleisesti jotenkin epätyypilliseksi mielletyissä talvivermeissä. Olen saanut rohkeasti jalostettua omaa vaatekaappiani siten, että kirpeimmilläkin talvikeleillä löytyy tarvittavat vaatteet. 

Hyvästi toppavermeet, teitä ei tule ikävä.

Mukavaa torstai-iltaa sinulle lukijani.

Onko sinun kotipihasi peittinyt uuden puhtaan lumen alle?

Rakkaudella,

Sallamari

Geelikynnet retrolakkauksella

Joko ollaan siinä kohtaa vuotta, että uusia kynsiään voi kutsua hyvällä omallatunnolla kevätkynsiksi? Vai meneekö tämän kuun kynnet vielä talvikynsinä?

Säännöllisestä päivärytmistä hetkeksi sivuun siirtyminen on saanut ajantajun jotenkin kertakaikkisen sekaisin, olen pari viimeistä päivää ollut vilpittömissä kevätfiiliksissä valoisien ja lämpimien päivien kautta. Oletko huomannut, miten valon määrä kuin varkain on lisääntynyt iltapäivisin? Neljän jälkeen töistä kotiin hipsiessä tuntuu, että päivää on vielä paljon jäljellä. Reilu kuukausi sitten tammikuun alkupäivinä tuntui päivä jotenkin olevan ihan illassa jo kolmen maissa kun katseli ikkunan takana hiljalleen hämärtyvää maisemaa.

Voin vannoa, että minusta eilen kevätaurinko paistoi ehkä tavanomaista kirkkaammin. Parin vuoden tauon jälkeen olen taas onnellinen geelikynsien omistaja. Olo on  supernaisellinen kauniin muotoisten kiiltäviksi lakattujen kynsien kanssa. Minusta kauniisti hoidetut kädet ovat ovat jotakin sanomattoman ihanaa. Ihailen toistuvasti ihmisten kauniisti hoidettuja käsiä lumoavista lakkauksista inspiroituen. Muistuta minua tästä onnellisuuden tunteesta, kun seuraavan kerran hehkutan luonnollisen oman kynnen helppoutta ja ihanuutta repsottavien kynsinauhojen ja rispaantuneiden lakkojen kera, jooko?

Minulle jotakin täysin uutta kynsissäni on tekniikka jolla nämä kynnet on tehty. Kynnet on tehty muotin päälle geelimassalla ilman erillisiä kärkitippejä. Kynnet ovat ohuemmat ja joustavammat kuin mitkään minulla tähän mennessä olluista kynsistä. Muotin päälle geelimassalla tehdyissä kynsissä yhtenä etuna on tekijän kertoman mukaa se ominaisuus, että kynnet eivät "napsahtele poikki kynsirakenteen puolivälistä omaa kynttä mukana repien mahdollisen haaverin sattuessa.

Kynsien malliksi toivoin klassista mantelimuotoa ja onnekseni tekijä tällä kertaa nappasi täydellisen kopin toiveestani. Kynsihuolloissa monesti haastavinta onkin juuri löytää yhteinen sävel tekijän kanssa muoto-opin ja värien osalta. Retrotyylin ystävänä tyydyn ihailemaan sateenkaarensävyisiä yksisarviskynsiä ja suurin kivin koristeltuja kitsch-kynsiä Pinterestkuvissa.  Ei liene yllättävä ketään, että inspiraatio minun kynsiini löytyy 40- ja 50-luvun glamourkaunottarilta.

On ihanaa löytää tekijä, joka innostuu täysillä vintage manikyyrien kanssa puuhailusta. Vaaleaki jätettävä puolikuu kynnen alalaidassa on herättänyt ihmetystä muutamassa tekijässä vuosien varrella. Ihmettelen sitä aina, sillä tyhjä alapuolikuu on lakkauksista yksi klassisimmista. Minusta on aina äärimmäisen ihanaa, kun tekijäosapuoli on nähnyt jossakin vaiheesa vaivaa ottaa edes pintapuolisin selvää oman juttunsa historiasta. Tai vähintäänkin on halukas kuuntelemaan asiakasta, joka kenties osaa valottaa toiveidensa taustatietoja tekijälle.

Löydätkö yhtymäkohtaa kanssani ajatukseen siitä, miten ihanan monipuolinen on inspiraatiokuvien valikoima kynsien osalta nykyään verrattaessa vaikkapa kymmenen vuoden takaiseen? Vuosikymmen sitten kynsimalleissa kuuminta oli iso tylppä neliökärki ja väreissä suurinta uutta erilaiset glitteri  joko yksinään tai perinteiseen ranskalaiseen manikyyriin yhdistettynä. Innovatiivisimmat ja innokkaimmat kynsitaiteilijat lienevät syntyneet 1998 hankkimieni ensimmäisten akryylirakennekynsien jälkeen.

Hurraa stiletot sekä tylpästi kaventuvat balettikärjet kynsissä, klassinen mantelimuoto ei tänä päivänä ole nuoremmillekaan tekijöille täysin unohduksiin jäänyt juttu.

Koko ajan kehittyvät rakennetekniikat ovat nekin aivan mieletön juttu. Kynsistä on mahdollista loihtia entistä pidempiä, ohuempia sekä kestävämpiä. Minä olen auttamattomasti ulkona trendeistä kynsirakenteiden kehityksessä - olen jumiutunut ajalle, jolloin uusinta uutta on irto tipit ja glitterihohtoinen UVgeeli. Todella hienoa nytuuden tekijän myötä päästä käytännössä kokeilemaan aivan uuden tyyppistä rakennetta.

Ensituntuma kynsistä on positiivinen yllätys. Kynnet ovat paljon aikaisempia rakennekynsiäni ohuemmat eivätkä oikeastaan tunnu juuri miltään. Tarkemmin kuvailtuna kynnet eivät tunnu miltään siten, että ne tuntuvat omalta hyvin lakatulta luonnonkynneltä eivätkä sillä tavalla paksulta ja kömpelöiltä, kuin tippien kanssa rakennetut kynnet.
 
Nimettömissä olevat kivet on laitettu kätevästi päällysgeelin alle, jotteivät ne tartu asiakkaiden hiuksiin. Olenkin henkisesti varautunut siihen, että kampaajalla kynnet altistuvat tavanomaista enemmän kosteudelle ja manuaaliselle rasitukselle. Nähtäväksi siis jää pysyvätkö kivet paikoillaan ja kynsirakenteet itsessään siisteinä seuraavaan huoltoon asti.

Voitte onnitella minua ahkeruudesta, olen nimittäin jo varannut seuraava huoltokerran (varapäivän kera) kalenteriini - hyvät kynnet ovat tällä kertaa tulleet jäädäkseen!

Millaiset kynnet ovat sinun suosikkisi? Onko sinulla antaa hyviä vinkkejä tai ideoita käsien päivittäiseen hoitoon ja kauniina pitämiseen? Entä mitä mieltä sinä olet noista nimettömän kynnen koristeista - onko kynsikoristeet hitti vai huti?

Mukavaa torstaipäivää!

Rakkaudella,

Sallamari

Uusia huulipunia

Fanfaarien aika! 

Nythän on nimittäin käynyt niin, että kuluneena viikonloppuna minäkin vihdoin ja viimein liityin onnellisten NYX -kosmetiikkatuotteiden käyttäjäjoukkoon. Jälleen kerran mennään uutuushankinnoissa blogini sivuilla monesti aikaisemminkin kuullun "parempi myöhässä kuin ei silloinkaan" -mantran voimalla. Tässä yhteydessä pientä itseironiaa voi lukija värittää uutuus -etuliitteen ympärille, sillä eihän tuossa NYXissä mitään uutuudenkimallusta ole enää suomen kosmetiikkamarkkinoita mietittäessä.

Ennenkuin tarkemmin kerron hankinnoistani on pakko hieman kertoa tuotteesta, jonka haluaisin hankkia mutten millään rohjennut ostaa tuota tuotetta. Kyseessä on Liquid Suede Cream huulipuna sävyssä Vintage, sellainen syvä täyteläinen veloursamettiverhojen punainen sävy.

Pyörittelin putkiloa kädessäni, ihastelin ja katselin huulipunan sävyä. Netin mallikuvissa tuote on aivan täydellinen syntinen retrohenkinen huulipunasävy. Tuotetta kämmenselkään kokeillessa pään täytti ajatus siitä, että sävy on minulle aivan liian tumma eikä ehkä istu aivan täydellisesti värimaailmaani. Värisävystä kämmenselässä ei ensimmäisenä mielleyhtymänä noussut silmien eteen kuva 20 -luvun lainekiharaisesta opiumvampista. Silmieni eteen nousi 

Minulla on pienimuotoinen lakko käynnissä kuluttamisen suhteen. Jätän ostamatta asioita, joista ei välittömästi tule sellainen tunne että tätä juttua tulen käyttämään enemmän kuin kertakokeilun verran.

Aasinsiltaa pitkin matkataan itse iloisiin ostoksiin. Sokoksen NYX hyllyltä ostoskoriini tarttui kolme tuotetta. Näistä ensimmäinen - ehdoton suosikkini - on sinisellä taitettu puuterimaisen pehmeä punasävy Soft Matte Lips Cream nimeltään Prague. Sinertävän pohjasävyn ansiosta tuote luo huulille levitettynä kauniin täyteläisen tummahkon punavivahteen. Sävy on täydellinen minun ihonväriini ja sopivaa vaihtelua kirkkaan punaisiin arkisävyihini.

Kaksi muuta tuotetta ostoskorissani olivat rajauskyniä, toinen Prague sävyyn sointuva ja toinen arkipunieni kanssa yhteensopiva punainen sävy.

Toistaiseksi NYX huulipuna ja rajauskynät ovat osoittautuneet  muutaman päivän testikäytössä olevansa kelpo tuotteita. Eivät suttaudu huulilta syödessä ja väri kestää ilman fiksailuja huulilla hyvin perus päiväaskareiden ja juttelujen kulutusta. Huulipuna lähtee kauniisti irti puhdistuskintaalla päivän päätteeksi.

NYX tuotteiden lisäksi meikkikokoelmani kasvoi viikonloppuna yhden todellisen luksustuotteen verran. Rakas puolisoni risteili Tukholmassa ja tarttui tuliaispyyntööni tällä kertaa ihan tosissaan. Pyysin leikkisästi tuliaiseksi uutta huulipunaa, joka olisi sävyltään raikas leikkisämpi versio meikkipussini klassikkosuosikista, siitä tutusta turvallisesta kirkkaan punaisesta.

Tuliaispussista paljastui todellinen jättiyllätys Guerlainin menestystuote Rouge G huulipuna sävyssä Gladys. Gladys on sävyltään pinkillä pohjavärillä sävytetty haalealla vaaleanpunaisella helmiäisellä kuorrutettu keskitumma fuksianpunainen. Huulille tämä puna jättää täyteläisen tasaisen värikerroksen ja pigmentin puolesta riittävä peitto syntyy hyvinkin ohuella värikerroksella. Puna levittyy ihanasti ja kosteuttaa huulia tekemättä huulien pinnasta ylettömän tahmeaa.

Rouge G punat ovat useammassa testissä saavuttaneet täydet pisteet. Gladys hakee värissään innoitusta 50 -luvun huulipunien sävymaailmasta ollen syvään kirkkaanpunaista sävyä leikkisämpi sävy.

Ystävänpäivälahja saapui tänä vuonna pari päivää etuajassa. Tämä huulipunalahja yllätti minut aivan täydellisesti . Odottamaton luksuslahja, jonka itse olisin jättänyt hyllyyn hintaan vedoten. Tuskinpa itse olisin edes osannut etsiä tätä sävyä - koska hintaluokka. Täytyy antaa tunnustus armaalle Juntti Punaniskalleni; aivan nappi osuma tämän tuliainen ja kiitos kun rohkenit pyytää apua kosmetiikkaosaston myyjältä tuotteiden suhteen.

Oikein mukavaa uutta alkanutta viikkoa kaikille teille lukijoille!

Rakkaudella,

Sallamari

Sulka hattuun

Löysin H&Mn jälkialen jämähyllykyöstä kaksi aivan ihastuttavaa huopahattua!

Jälkiale on se kausialennusmyynnin jälkeinen hetki, kun kaikki ne menneen kauden huti osumiksi osoittautuneen hitiksi mietityt vaatteet ja asusteet jäävät kaupan nurkkaan sijoitettuun alerekkiin  -70% lisäale kyltin alle roikkumaan. Minulle tälläaiset jämäalet ovat monesti olleet todellisia aarreaittoja. Pyrin tekemään jämähyllyjen kätköistä hauskoja asustelöytöjä, kun vaatepuolella näiden hyllyjen kätköihin eksyy pääsääntöisesti hyvin pieniä kokoja.

Eilen mukaani lähti nämä kaksi ihastuttavaa hattua. Hatut ovat molemmat väriltään mustia ja materiaaliltaan 100% villasta valmistettua huopaa.

 Ensimmäinen näistä hatuista on klassinen bowler hattu. Ostin hatun, koska se istui kivan näköisesti päässä. "Sä oot sellainen kalliimman sirkuksen pellehermanni ton hatun kanssa.", totesi hatusta armas puolisoni. Kalliimman sirkuksen pellehermanni on sen verran rouhea luonnehdinta, että hattuhan oli pakko kotiuttaa osaksi asustekokoelmaani. Bowler hat tuo ajatuksiin mielleyhtymän ihanasta Liza Minnellistä Cabaret elokuvassa. Ajatusleikkinä pohdiskelin voisiko sitä joku kaunis päivä yhdistellä Cabaret -elokuvasta inspiroituneen asukokonaisuuden hatun ympärille.

Toinen valitsemistani hatuista toi silmieni eteen eksyttyään mieleeni välittömästi suosikkinäyttelijäni Winona Ryderin Beetlejuice elokuvan Lydia Deetzinä. Lydia isossa lierihatussaan synkkäsävyistä kahdeksankymmentäluvun goth -tyyliä suloisesti ilmaisten on kautta vuosien ollut yksi asuinspiraatiolähde minulle.  Asustekokoelmassani on ollut kauniin ison lierihatun puute, joka nyt tämän hattulöydön myötä on korjattu!

Vapaapäivän ratoksi on tänään tullut tehtyä hyvien ostosten lisäksi paljon pyykkihuoltoa. Olen aikaisemminkin kertonut, etten pese mekkojani läheskään joka käyttökerran jälkeen vaan huollan käytetyt mekot takaisin käyttökuntoon tuulettamisen, pakastamisen ja höyryttämisen voimin.

Tämän päivän pakkaskeli houkutteli siirtämään koko joukon varastoitua vaatteita kunnon pakkaskäsittelyyn pihamaalle. Osa varastoiduista kevät/kesävaatteista saa viettää ulkona koko yön. On otettava kaikki ilo irti näistä pakkaskeleistä sen hetken kun niitä vielä riittää.

Onko teidän lukijoiden joukossa hattujen ystäviä?

Millaisia hattuja löytyy teidän kokoelmistanne?

Mukavaa torstai-iltaa!

Rakkaudella,

Sallamari

Ensimmäiset jäähyväiset

Surullisesti sointuvasta otsikostaan huolimatta tämä postaus on tunnelmien tasolla pullollaan iloa ja kiitollisuutta.

Tekstin otsikko valikoitui tämän päivän koulukuulumisien yhteen lauseeseen mahdutettu tiivistelmä. Tein tänään nimittäin viimeisen asiakastäytteisen päivän koulun oppilaskampaamossa ja jätin haikeat kiitollisuuden täyttämät jäähyväiset muutamalle vakioasiakkalleni. Ensimmäistä kertaa jotenkin käsin kosketeltavasti tiedostin, että taas kerran elämän polulla on saavuttu kohtaan jossa yksi luku minun elämäni kirjasta on saapumassa kohti viimeistä pistettä. Yksi uusi ainutlaatuinen kertomus on muutamaa lausetta vaille valmis .

Ikimuistoinen koulupäivä joka oli pullollaan halauksia sekä puolin ja toisin lausuttuja kiitollisuuden ilmaisuja. Minua ei varmaankaan ole halattu tässä määrin koko kouluaikana, vaikka miten paljon ollaankin luokkatovereideni kanssa toisiamme halauksin kannustettu pitkin matkaan. Tuntuu jokseenkin käsittämättömältä miettiä kulunutta aikaa taaksepäin. Vasta vuosi sittenhän nämä ihanat ihmiset istuivat ensimmäistä kertaa penkkiini ja nyt on käsillä hyvästien aika.

Halauksia, kiitoksia ja onnentoivotuksia,
tällaisin eväin varustettuna on minun hyvä jatkaa matkaa eteenpäin kohti uutta kampaamoa ja uusia ihania asiakkaita.

Tämän tekstin kuvituskuva kertoo sekin oman osansa tämän päivän iloisia kuulumisista.

 Palkitsin itseni reippaasti suoritetusta asiakaspalvelujaksosta - toisin sanoen hyvästä koulutyöstä - uusilla kirjoilla. Aluan alkaen tarkoituksena oli hankkia ainoastaan tuo Tom of Finland -teos kannustuspalkinnoksi (minä keräilen Tom of Finland kirjoja), mutta hyvä tarjous houkutteli lisäostoksiin. Suomalaisessa kirjakaupassa on parhaillaan menossa pokkariale - 3 pokkarikirjaa 15 eurolla!

Aloitin kotimatkalla bussissa lukuprojektin Vadelmavenepakolaiseen tutustumisella. Kirjahan on vuosia vanha ja onhan siitä ehditty tehdä jo ainakin teatterinäytelmä, ellei jopa elokuvakin. Mutta minulle aivan usi tuttavuus tämä kirja - Eikö se olekin niin, että parempi myöhässä kun ei milloinkaan? 

Ensimmäisten lukujen perusteella tuo kirja on piilohulvaton. Kirjaa lukiessa on pakko vähän ihastua kauniilla kielellä hervottomasti kuvailtuun ruotsalaisuuteen ihanuuteen. Asuukohan minussakin aimo annos sellaista ruotsalaiseksi ryhtymisestä salaa haaveilijaa? Ruotsalaiset ovat aivan ihanaia. Ruotsalaiset partamiehet kuumaakin kuumempia - tried and tested!

Onko joku teistä blogini lukijoista lukenut tuota Vadelmavenepakolainen -teosta? Jos vastaat kysymykseeni kyllä, jatkan lisäkysymyksellä - Mitäs tykkäsit?

Mukavaa keskiviikkoiltaa!


Rakkaudella,
Sallamari

Voimaretki Tampereelle

Ihanat naiset houkuttelivat minut Tampereelle.

Täällä ompelijattaren työhuoneen suojissa kahden valvovan silmäparin alla minä raapustelen kasaan näyttötutkintoa varten tarvittavat kirjalliset suunnitelmat.

Poistuminen kotoa ja oman sohvan turvallisesta helmasta on toimiva ratkaisu. Olen valvovien katseiden alla saanut tänään kasattua kolme neljäsosaa tarvittavista työsuunnitelmista. Kotisohvalla olisin aikaa tappaakseni katsellut tässä ajassa kuusi osaa jotakin täysin yhdentekevää Netflix-sarjaa.

Kotisohvalla työtehtävään kinni käymisen välttely on mitä tehokkainta - "Seuraavan jakson jälkeen minä kyllä aloitan." Tekevä seura motivoi itseäkin ryhtymään täydellä riemulla tekemään työn alla olevaa tehtävää. Itselle suunnattu ääneen jutteluni sulaa sujuvasti ympäriltä kuuluvaan ompelukoneiden tasaiseen surinaan.

Kaikki työhuoneella saavat valmista aikaan.

Kiperän työntehtävän jumiutuessa - tai kun vain haluttaisi siirtää tehtävää seuraavaan ajankohtaan vaikka tietää dead linen odottavan aivan kulman takana - maisemanvaihto on varteen otettava vaihtoehto. Bonuksena suosittelen ympäröimään itsensä hyvän seuran vaikutuspiiriin.

Homma tuli otettua haltuun ihan huomaamatta.

Näyttötutkintotehtävät ovat osaltani taas yhden askeleen paremmalla tolalla. 

Kolme viikkoa koulua ja sitten käsillä on näyttöviikko. Hieman vatsanpohjassa pyörii jännitys siitä huolimatta että mieli tietää miten asioiden edistymisen suhteen vahvoilla kantimilla tässä ollaan. Oikeaa huolta ei näyttötöiden suhteen ole. Mallit on valittu, työtehtävät järjestetty ja työjärjestys aikatauluineen suunniteltuna.

Paljon kiitoksia ystäväni Lotta, kun kysyit minua mukaan road tripille tänään. Paljon kiitoksia ihana Rhia The Evil Dressmaker lämpimästä vastaanotosta ateljesi suojiin, jossa hyvän seuran vaikutuksen alaisena rauhassa pohtia suunnitelmiani.

Oikein mukavaa lauantaipäivää kaikille teille blogini lukijoille!

Rakkaudella,

Sallamari

ps. jos etsin unelmiesi asulle toteuttajaa Tampereen seudulla, kannatta katsastaa Atelje-Ompelimo Evil Dressmakerin palvelutarjonta. Ihana nainen, ja tekee mielettömän hienoja asuja.

Tälläinen pieni suositus tässä kohtaan ihan pikaisesti työhuoneen ympäristöä tutkittuani.

Teksti ei sisällä kaupallista yhteistyötä.

Hyviä tyyppejä, toveruutta ja aimo annnoksen kiittollisuutta se kyllä sisältää.

Koska saa syödä jätskiä

Aamu kahdeksan, puoliautio Prisma. Ulkona pirskottaa ikävää jäätävää tihkua, sisällä kaupassa tunnelma on lämmin ja uneliaalla tavalla rauhallinen.

 Nainen punaisessa takissaan astuu sisään kauppaa, kävelee määrätietoisesti jäätelöaltaille ja nappaa altaan uumenista jäätelöpuikon.

Naisen askeleet johtavat lähimmälle avoimelle kassalle. Koruton nopea maksutapahtuma - lomapkko taskuun ja jäätelöpaperin kuoret auki.

Kingis uppoutuu hampaiden väliin.

Millaisia ajatuksia edellä kuvattu tapahtuma herättää sinussa?

Haluaisitko sanoa tarinan naiselle jotakin?

Minä olen tarinan nainen. Hieman jälkeen kahdeksan tänä aamuna minä halusin jäätelön. Aamukahvin kanssa nautittavaksi, ihan vain tälläisella sivuhuomautuksella tarinaa täydentääkseni.

Vehnäallergia supistaa noita aamukahvin kanssa nautittavien pullan/keksin/kahvileivän valikoimia  - eikä sillä, että minä tuollaisesta pullavata liiemmälti ole koskaan perustanutkaan.

 Mutta jäätelöstä minä pidän. 

Niin siinä sitten käy, että sellaisena aamuna  kun sisin sanoo että aamukahvin kanssa olisi kiva saada jotakin, muistuu mieleen että marketin pakastealtaastahan saa jäätelöpuikon paperimukikahvin kaveriksi.

Kahdeksalta aamulla herkkuhetki jäätelön kera.

Because I can.

Sallin sen.

Annan itselleni luvan.

Kiitän ja iloitsen.

Ei häpeää.

Ei inhoa.

Ei katumusta.

Toinen ottaa pullan,

minä aamukahvijäätelön.

Miksi jäätelö mielletään iltapäivällä syötäväksi? 

Pulla on ok milloin vaan, mutta jäätelöä saisi sallia itselleen vain iltapäivisin ja aurinkoisina kesäpäivinä?

Onko sinulle tuttua juttua tälläiset jäätelöön liittyvät mielikuvat? Että jäätelö on iltapäivällä syötävää jälkkäriä ja se on ok nautittavaksi kun kunnon ruoka on syöty ensin alta pois.

Tunnustan olevani jäätelörebel!

Syön jäätelöä kun mieliteko iskee.

Nykyisellään syömishäiriöni voi niin hienosti, että yksi jäätelö riittää - enää ei tarvitse ahtaa itseensä enempää. Eikä syyllisyys iske missään vaiheessa. Nautittu jäätelö on rakkaudella nautittu herkku, pieni iloinen arkea sulostuttava teko - ei mitään sen enempää.

Olen oppinut aidon nautinnollisen herkuttelun taidon.

Olen ylpeä itsestäni ja onnellinen onnistumisestani.

Ihana siunattu vapaus.

Rakkaudella,

Sallamari