 |
| "Jäsen A paikalla, jäsen B matkassa ja minä tässä. Voidaan lähteä." |
"Vaikka mä olen aina tykännyt mun pienistä tisseistä,
mä odotan innolla nyt että ne kasvaa.
Olis kiva sillai väliaikaisesti kokeilla niitä niinku toisenlaisinakin."
Peruskauraa - Helsinkikoti ja saunailta.
Saunan lauteilla keskusteltiin tisseistä - no kuinkapas muutenkaan.
Nyt on siis tiukan vaitiolovelvollisuuden verhoa lupa hiukan rajoittaa todeten, että tissikeskustelun alkujuuri liittyy uuden ihmiselämän mukanaantuomiin kehollisiin muutoksiin. On pitänyt olla ihan hyshys tästä suuresta ja ihanasta uutisesta - because I am not the center of these news - vaikka oikeasti olisi halunnut kiljua ilosta blogissa monen monta kertaa,
että nyt just maailmassa tapahtuu jotakin sanomattoman ihanaa.
Superjännää ja superihanaa.
Vaikka vähän pelottaakim samalla - on hassua pelätä toisen puolesta ihan olemattomia.
Mitä kaikkea ihminen voikaa pelätä ja mistä sitä voi olla huolissaan?
- juuri niistä epäolennaisista jutuista mistä eilen mua lohduteltiinkin.
Mä oon niin ilonen Lindan kanssa,
tästä suuresta ja ihmeellisestä uudesta jutusta.
Iloisista uutisista tisseihin.
Iloisia nekin ovat ja ihania.
Vuosia sitten me yhteisellä päätöksellä Lindan kanssa nimettiin meidät yhdistelmänä alusvaateosaston haastavimmaksi asiakkaaksi - sellainen alusvaateosasto joka saa puettua meistä kumpaisenkin istuviin rintaliiveihin on oikeasti kattava alusvaateosasto.
Pitää olla valikoimaa aa-aasta äffään.
Mietittiin sitä, miten lapsen odottaminen muotoilee rintavarustusta. Minä pohdin omia hataria muistikuviani ja olen täydellisen vakuuttunut, että minun rintani eivät raskauteen reagoineet juuri millään tavalla. Imetyksen vaikutuksiin en voi ottaa kantaa, kun sellaista ei koskaan päässyt kokeilemaan. Mutta arat tissit raskausaikana olivat kuin mitkä, sen verran mielikuvia on tisseistä ja raskaudesta jäänyt jonnekin takaraivon perukoille.
Raskauden jälkeen olen vieraillut kirurgin operoitavana tissieni kanssa.
En siksi, että ne olisivat raskaudesta vaurioituneet, vaan siksi että raskauden jälkeen oli oikea aika tehdä rintoihin nuoresta iästä asti pohtimani korjausoperaatio. Rintojani pienennettiin ja samalla kertaa korjattiin epämuotoisuutta - toki en koskaan ennen pienennystä ajatellut rintojeni olleen mitenkään epämuotoiset, se asia minulle selvisi vasta lääkärin selvitellessä missä nänni kuuluu olla ja milläkin tavalla suhteutettuna solisluukuoppaa ja millainen leveys on rinnalle luontevaa ja millainen poikkeavaa. Epämuotoisuus tasaantui leikkauksella - koon pienenemistä huomasi tuskin kukaan kuin minä itse siitä että nykyistä rintavarustusta on vähän kevyempi kanniskella .
Leikkauksen yhteydessä epämuotoisuutta korjattiin implanteilla - joka oli rehellisesti virheliike.
Meinasi koitua elämäni kohtalokkaimmaksi virheeksi. Tulehtuneiden implanttien kanssa seikkailin edestakaisin Irlannin julkisen terveydenhuollon sokkeloissa - tarinan päättyessä nopealla aikataululla tehtyyn implanttien poistoon ja mittavaan antibioottikierteeseen.
Omasta surkesta tarinasta huolimatta, olen tänäpäivänä yhä vannoutunut silikonirintojen puolestapuhuja - ei sillä, ettäkö dissaisin tai vähättelisin luonnollista rintavarustusta.
My body, my choices - you body, your choices.
Rinnat on juuri oikeanlaiset ja hyvät silloin kun ihminen itse tuntee olonsa yhteneväksi niiden kanssa.
Yhdessä ja samassa lauseessa julkituon nyt vilpittömän kannatukseni kenen tahansa vakaasti harkitsemalle päätökselle yhdenmukaistaa ulkoista minäkuvaansa synkroniaan sisäisen minäkuvan kanssa vaatipa tuo synkronointi toteutuakseen rintoihin lisää täytettä tai ylimääräiseltä tuntuvan osan poistoa tai vaikapa päätöksen luopua rinnoista kokonaan.
Ikään ja sukupuoleen katsomatta.
Minä olen tässä elämäntilanteessa täysin sinut juuri näiden rintojen kanssa.
Tulevaisuudesta en mene sanomaan mitään,
paitsi ehkä sen että vihata en aio rintojani (tai mitään muutakaan kehoni osaa) milloinkaan.
Mikäli koittaa tilanne, että yhdistyäkseen sisäisen minäkuvani kanssa ulkoinen minäni tarvitsisi lääkärin apua rintojen koon muotoilun suhteen olen valmis toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet.
Eikä sillä, että toimenpide tekisi minusta huonomman tai paremman ihmisen.
Tai enemmän rakastettavan tai muuten ihanemman.
Noup.
Täydelliseltä minäkokemukseltaa ehjemmän ihmisen kyllä tekee.
Täydellinen minäkokemus ei ole yksiselitteisesti ollenkaan sama asia,
kuin se että hyväksyy itsensä juuri sellaisena kuin on.
Pyrkimys täydelliseen minäkokemukseen ei pitäisi olla missään muotoa tuomittavaa,
ihmisiä pitäisi enemminkin kannustaa ja rohkaista juuri siihen suuntaan.
Rohkaista ihmistä tunnistamaan, että tuo kipukohta minussa kumpuaa juuri siitä että sisäinen minäkäsitykseni ei kohtaa ulkoisen minäkäsitysen kanssa ja edelleen rohkaista ihmistä itseään tutkimaan mitä olisi tehtävissä tuon ristiriitatilanteen korjaamiseksi.
Korjaantuuko se ajatusten järjestelyllä terapian keinoin vai tarvitaanko fyysisiä muutoksia
- se on sitten ihan oma lukunsa.
Mutta jokainen keino on aivan yhtä oikea,yhtä arvokas ja yhtä hyväksyttävä.
Ihminen voi hyväksyä itsensä tässä hetkessä juuri tälläisenä ja silti olla minäkokemukseltaan vaillinainen - tosiseikka siitä, että ulkoinen minäkuva ei kohtaa täydellisesti sisäisen minäkuvan kanssa ei tuollaisessa hetkessä aiheuta niin suurta kipua tai muistuta olemassaolollaan niin, että huomio kaikkeen muuhun elämässä häiriintyy liikaa. Tai ehkä ristiriita ei ole niin kipeä, että olemisesta tulee pelkästään ristiriidan aiheutumisesta johtuvan tuskan sietämistä ja päivät koostuvat pelkästään hyväksymisestä eikä aikaa jää elämässä muulle. Itsensä voi kyllä hyväksyä vaillineisen tai rikkinäisen minäkokemuksen kanssakin, sielullista rauhaa ei silloin kylläkään kykene kokemaan.
Ennemmin tai myöhemmin vaillinaisuus tai ristiriita olisi hyvä korjata.
Sielullinen rauha ja kokonainen minäkokemus niin tärkeä juttu.
Oi miten raskasta onkaan elää koko elämä rikkinäisen tai vaillinaisen minäkokemuksen kanssa. Harmittavan moni ihminen joutuu niin tekeemään - tuskan määrä on varmasti käsittämätön.
Takaisin tisseihin.
Rakastakaa niitä ihan avoimesti tänään juuri siinä olomuodossa, kun ne tänään ovat.
Virheineen tai juuri täydellisen sopivina, hyväksy rintasi tänään juuri tässä olomuodossaan.
Kuuntele samalla rohkeasti sisäisen minän ääntä ja tutkikaa avoimin mielin sitä, millainen on juuri sinun sisäinen minäkuvasi. Kohtaako sinäinen minäkokemus ulkoisen minäkokemuksen kanssa? Mikäli ei, aiheuttaako ristiriita sietämätöntä rasitusta vetäen ajatuksia pois kaikesta ihanasta ja elämää ilostuttavasta? Jos näin on, mitä asialle olisi tehtävissä jotta minäkokemuksesta saisi harmoonisen?
*****
In English
In very short summary - today's post is all about boobs.
Because boob are lovely - and they should be loved and cherish!
I love my boobs - just the way they are today.
And yes, I have done some correction to them
- to make internal and external body images match.
Boob operation was like of the best decisions I have ever made.
I still think so, even it ended very bad and nearly caused my life.
Any boobs are lovely boobs,
when they feel right for the person who is carrying them.
Love you boobs today - like the rest of you body - just the way everything is today.
*****
#myLove - ihanaa, hyväksyvää itserakkautta
Rakkaudella,
Sallamari
