Project 333 visiointia ja uusia vaatehankintoja

Pettämätön luottoasu - mustaa, mustaa ja värikäs huivi

Niinhän siinä sitten kävi, että Project 333 1/2016 -kokoelmastani ei juurikaan ole ollut puhetta täällä blogin puolella. Pyhä tarkoitukseni oli piirtää kokoelman vaatteet havainnekuvina, mutta kuikas kävikään. Huomasin siirtäväni piirrosprojektia ensin viikolla, sitten seuraavan kuun projekteihin ajatuksella Ehtiihän Tässä. Vaan ehti aika ensin, viikot kuluivat ja uusi Project 333 -kausi on edessä huomenna.

Tässä hetkessä arkipukeutumistani ohjaa koulu. Ei niinkään siksi että meillä olisi jonkinsortin pukukoodi koulussa, enemmänkin kysymys on käytännöllisyydestä. Kuluneen P333 kauden suosikkivaatteeni on jälleen kerran - yllätys yllätys - ollut tuo musta kellohelmainen mekko. Käsi ylös, joka yllättyi asiasta. Luottovaatteiksi voidaan luetella myös farkut-ja-musta paita, leggarit-ja-musta tunika sekä musta kynähame- musta paita -yhdistelmät. Väriä asukokonaisuuteen olen tylsimpinä päivinä pyrkinyt luomaan tukkahuivin avulla. 

Suurin haaste tämän vuoden ensimmäisessä P333 -kokoelmassani on ollut talvitakki. Olen ollut koko talven rumien takkien loukussa - liian laiska tekemään tarvittavat korjauksen melkohyvään talvitakkiini ja liian pihi hankkimaan itselleni unelmien talvitakin. Lupasin itselleni, että ensi talveksi minä hankin itselleni unelmien talvitakin ja lakkaan kiduttamasta itseäni ruman talvitakin sisällä enää uusia talvia.

Ensimmiset tuulahdukset tulevasta keväästä.

Nyt alkavaa vuoden toinen  P333 -kokoelmani lähtee käyntiin vaatevaraston kevyellä uusimisella. Valtaosa tämän hetkisen vaatevarastoni yksittäisistä vaatekappaleista alkaa olla iältään lähempänä neljää vuotta. Viime vuosina olen ostanut kyllä koko joukon yksittäisiä vaatekappaleita tarpeeseen ajatuksella one-out-one-in mutta luottovaatteiden osalta samat vaatteet kiertävät kokoelmasta toiseen. Tuo musta luottomekkoni on ollut jokaisessa P333 kokoelmassa aivan minimalismipukeutumiseen hurahdukseni alusta lähtien.

Vaatekaappini kaipaa uusia tuulia.

Vaikka uudet tuulet vaatekaapissani puhaltavatkin, en silti ole unohtanut kierrätä-korjaa-ja-uudista -menettelyä vanhojen vaatteideni osalta. Vähän kulahtaneet  käytössä olleet mustat paitani varastoin värikäsittelyn kautta odottamaan seuraavaa kokoelmaa. Muutama yksittäinen erittäin kulahtanut vaatekappale siirtyy armotta poistopinoon - kaikella on aikansa, niin myös vaatteilla. Vaatteet, jotka eivät enää inspiroi minua ensitseen malliin menevät kierrätykseen ja löytävät toivottavasti uuden elämän jounkun toisen vaatekaapista.


Uusia hankintoja olen tähän tulevaan kokoelmaani tehnyt nyt yhdeksän vaatekappaleen verran  Viisi niistä on uusia paitoja, kaksi on mustaa ja kolme mustavalko raidallisia. Alaosavarastoni kasvaa kolmen uuden hameen voimin, hameista yksi on kapea kynähame ja kaksi kellohelmaisia kuviohameita. Viimeisen muttei vähäisempänä hankintana ostin uudet talvi/välikausikegät kaksien hajonneiden talvikenkien tilalle.

Miten onkaan mahdollista, että samalla viikolla hajoaa käyttökelvottomaksi kolme erillistä asustetta - kahdet talvikengät ja toppatakki? Kenties Universumi koittaa vihjata minulle vaatekaapin sisällön uusimisesta vähän järeämmin keinoin.

Hulmuavia helmoja ja vajaamittaisia lahkeita - Tule kesä tule!
Tälläisiä vaatteita olen nettikaupoista viimeaikoina haeskellut.

Uudet vaatehankinnat ovat tylintään retro/pin up girl -kulttuureista inspiraatiotaan ammentavia. Leveitä hameen helmoja, hieman vajaamittaisia housun lahkeita ja venepääntiellä varustettuja tyköistuvia puseroita - kaikkea tuollaisia ihanuuksia olen onnistunut löytämään vaatekokoelmaani. Kaikki vaatehankintani on tehty nettikaupoista ja näistä vaatehankinnoista on luvassa lisää tarinaa asukuvien kera sitä mukaa kun vaatteet minulle maailmalta nyt saapuvat.

Vuoden kakkoskokoelma on  P333 -kokoelmista se eniten joustavuutta kysyvä, sillä tulevan kolmen kuukauden kuluessa meillä täällä pohjolassa siirrytään säätilassa talvilämpötiloista kevään kautta kohti kesää. Kokoelma pyörähtää käyntiin talvijalkineiden ja lämpimän takin kanssa, kevään tullessa nämä asusteet siirtyvät syrjään keveämpien tieltä. Samoin sukkahousut vaihtuvat peittävistä ohuisiin kevätsukkiksiin heti kun päivälämpötila kohoaa pysyvästi viiden asteen yläpuolelle.

Uusittu P333 vaatekaappi pyörähtää noin parinkymmenen vaatekappaleen voimin käyntiin heti huomenna, loput vaatekappaleet ja asusteet pyrin kokoamaan yhteen tulevan viikonlopun aikana.

Mitään radikaalia muutosta vaatekaapissa ei siis luvassa vielä lähipäivinä. Kesää kohti mentäessä koitan hiljalleen hivuttaa vaatevarastoani tulevia P333 kokoelmia silmällä pitäen enemmän retro/rockabilly/pin up -kulttuureista inspiraatiotaan ammentavaan suuntaan.

Miltäs kuulostaa nämä Project 333 suunnitelmani?

Hyviä ehdotuksia uusiksi nettikauppatuttavuuksiksi vastaanotetaan.

Mukavaa maanantaita!

Rakkaudella,

Sallamari

PS. Tägilla project333 löydät kaikki aikaisemmat P333 aiheiset postaukseni. Siihen aivan ensimmäiseen P333 ajatuksiani käsittelevään postaukseen pääset kätevästi tästä linkistä

Punaista huulipunaa

Pyysin hiihtolomareissulta tuliaiseksi uuden huulipunan. 

Sellaisen minä myös sain.

Ihaninta tuliaisessa on tarina siitä miten juuri tämä huulipuna valikoitui tuliaiseksi.  JunttiP pyytää laivan Tax Free myymälässä myyjättäreltä kaikkein punaisinta huulipunaa. Pitkällisen brändihuulipunien hintojen kauhistelua sisällään pitäneen keskustelun päätteeksi sopiva puna löytyy. 

" Miten joku huulipuna voi maksaa yli 40 Euroa? "

" Halvemmalla saa sieltä myymälästä litran kohtuuhyvää viskiä. "

" Toin sulle paremman väristä halvempaa punaa,

et sä olis kuitenkaan raaskinut sitä kalleinta koskaan käyttää."

Kun tiedustelen miksi tuliaishuulipuna on väriltää juuri oikean punaista vastaus on yksikertainen - pyysit huulipunaa, huulipuna on punaista ja muun väriset huulimaalia.

Asia selvä.

Pyysin huulipunaa ja sain mitä kauneinta punaista huulipunaa.

Huulipunan lisäksi meikkivalikoimani on tällä viikolla täydentynyt vihdoinkin valkoisella nestemäisellä rajausvärillä. Pitkällisen etsinnän jälkeen löysin koostumukseltaan sopivalta vaikuttavaa väriä Ebaysta ja nyt viimein venyneen toimitusajan päätteeksi rajausväri on vihdoinkin minulla. 

Väri on merkiltään tuntematon - paketti on valkoinen ja vailla nimi tai tuotetietoja. Jälleen kerran ei niin vaikuttava valinta tälläinen anonyymi tuoteselosteeton tuote, vielä kun puhutaan dineesta jota laitetaan herkälle silmänympärysiholle - muttakun minä niin pitkään olen haaveillut valkoisesta nestemäisestä rajausväristä. Toistaiseksi muutaman ensikokeilun perusteella tuote on osoittautunut ihan toimivaksi, ei kutinaa eikä kirvelyä havaittu.

Jos tiedätte jonkun hyvän tunnetun brändin valmistavan mattavalkoista nestemäistä rajausväriä otan tiedon kiitollisena vastaan.

Mukavaa sunnuntai-iltaa!

Huomenna luvassa vihdoinkin niitä Project 333 -kuulumisia.

Rakkaudella,

Sallamari

Asennekasvatus on aikuisten valinta

Vaihteeksi on tarve puhua vähän vakavemmista asioista täällä blogin puolella. Olen monesti pohtinut täällä hyvinkin avoimesti vaikeaa isäsuhdetta, tänään palaan niihin pohdintoihini.

Jouduin ikäväkseni pettymään isääni jälleen kerran. Pettyään asenteellisiin elämänarvoihin ja siihen, että vaikka oma kasvutarinani inspiroi niin monia ihmisiä ympärilläni yhdelle elämäni tärkeimmistä ihmisistä kasvutarina on täysin olemassaolematon asia.

Soiti isälleni eilen syntymäpäiväonnittelun merkeissä, se puhelu ppäättyi itkuun. Päädyimme varttitunninn ajaksi kiihkeään väittelyyn ja mistäs muustakaan kuin painosta ja lihavuudesta.

Tarkoitusperä pohjimmiltaan isälläni on hyvä, mutta tapa ilmaista asioita on minun näkökannastani katsottuna järkyttävällä tavalla vääristynyt ja ennakkuluulojen värittämä.

Keskustelun keskiössä oli yllättäen meille molemmille tärkeä ihminen, PIkku S. Keskustelussa ruodittiin niin kasvatusmenetelmiäni kuin sitä, että miten olen asettanut itseni ja oman urani kenties lapsen edelle. Etten ole ollut kotona huolehtimassa ja rakastamassa lastani tarpeeksi terveellisen kotiruoan ja ulkoleikkien voimalla. Kaiken tämän voi päätellä siitä, että lapseni on rakenteeltaan hieman pyöreä.

Keskustelun ytimenä oli huoli lapsen tulevaisuudesta. Siitä, että linjan toisen keskustelijan käsitykyvyllä pyöreästä lapsesta tulee ylipainoinen yksinäinen aikuinen.

Aivan sama, miten koitin vakuuttaa että meillä menee hyvin. Kertoa miten ihana ja sosiaalisesti pärjäävä lapsestani on kasvanut. Että on kavereita ja itsetunto on tytöllä kohdallaan.

Linjan toisessa päässä oli tyly tuomio - laihduttaa pitäisi, jotta elämässä pärjää.

Että kaverit kiusaavat ja kukaan ei pidä lihavasta.

Meni tunteitsiin.

Yhdestä syömishäriöstä ei vanha koira opi - niin tiukaan on istutettu mielikuva elämässä pärjäävän ihmisen ulkoisisesta olemuksesta. Oli pakko avata suunsa ja sanoa, että mistäpä tuota luulet että lapset oppivat kiusaamaan ylipainnoista luokkatoveriaan.

Meiltä aikuisilta.

Me opetamme lapsia luokittelemaan millaisselta näyttää hyvä tyyppi ja kuka on kaveriksi kelpaamaton. Kerromme lapsillemme, että pyöreä ulkomuoto on yhtä kuin laiska saamaton ikävä ihminen Me siirrämme pieniin mielin ajatuksen siitä kuka pärjää elämässä. Kuka saa käyttää kauniita vaatteita, kuka näyttää nätiltä ja millaisen tyypin kaveri kannattaa haluta olla.

Muut ovat luusereita ja vähempiarvoisia.

Lihanavan  sä et voi saavuttaa sitä mistä haaveilet.

Et pääse unelma ammattiin,

et saa  rikkautta etkä rakkautta osaksesi

Sinusta tulee onneton kurja.

Me siirrämme omiin lapsimme ennakkoluulomme  ja pelkomme.

Luomme mielikuvat elämän luusereista ja onnistujista omiin mielikuviimme nojaten.

Aikuiset sanovat, että lihava on laihaa rumempi ja huonompi tyyppi.

Aikuisen sana on lapsen maailmassa absoluuttinen totuus.

Me aikuiset opetamme lapset epäröimään omaan minuuttaan ja vihaamaan oman vartalonsa inhimillisyyttä kertomalle heille jatkuvalla syötöllä, että vain täydellinen on kyllin hyvää tässä maailmassa.

Täydellinen vartalo.

Ihannepainon alarajoilla olo.

Hoikka ulkonen olemus.

Jos et niitäsaavuta,

mitenn meinaat pärjätä tässä elämässä?

Muutos lähtee minusta ja sinusta.

Vapaana pelosta,

ota elämän vastaan rakkaudella.

Sen sijaan, että puhut ihmetellen ääneen murrosikää lähestyvän lapsen kehosta, puhu lapselle rakkaudesta. Osoita rakkautta omaa kehoa kohtaan kehoittaen lasta olemaan hyvä ja rakastava ihminen omaa kehoaan kohtaan. Opetan lapselle erilaisuuden olevan rikkaus ja luon esimerkkien avulla lapselle kuvaa siiitä, miten monimuotoisesti elämässä pärjää niin kovin erilaiset ihmiset. Vala perusteet hyvälle itsetunnolle kertomalla, että jokainen on maailmassa jossakin asiassa hyvä ja kannusta kokeilemaan siipiä monessä eri asiassa.

Rohkaise etsimään sitä omaa raksta itseilmaisumuotoa ja kannusta eteenpäin kun rakkaus jonkin asian tekemiseen osoittaa kipinöitiä.

Kerro lapselle usein ja avoimesti miten ihana ja rakastettava lapsi hän on.

Juuri tuollaisena, juuri tässä hetkessä.

Kerro, että maailma on täynnä mahdollisuuksia.

Että rakkaus itseä, maailmaa ja intohimoinen suhtautuminen niihin asioihin joiden tekeminen tuntuu itsessä hyvältä on avainasemassa elämässä pärjäämiseen.

Inspiroivien ihmisten avulla osoita käytännön esimerken miten koko joukko eri näköisiä ja kokoisia ihmisiä on itseään rakastaen onnistuneen pärjäämään elämässä unelmiaan toteuttaen.

Usko rakkauden voimaan.

Rakkaudson pelkoa vahvempi.

Annan itselleni luvan nähdä kaiken kokemani todeten että  vanha koira ei näököjään opi uusia temppuja. Itkua pdätellen minä opettelen hyväksymään nsen tosiseikan ja pyrin rakastamaan ihmistä ehdoitta hänen minulle niin vieraista ajatusmalleista huolimatta. Saalla suojellen itseäni pyrkimällä tietoisesti välttellen kahden räikeästi erilaisen kasvatusmallin yhteentörmäystä.

Oli otettava aikalisä ja sanottava,

että olet rakas mutta otan sinusta hetkeksi etäisyyttä.

Eihän kumpikaan meistä oikeasti pahalla toiselle mitään sano.

Kummankin meistä näkemys maalmasta on se meidän ainoa oikea totuutemme. Kummankin totuus ehkä myös sattuu toista yhtä paljon.

Tunnustan eilen itkeneeni puheluun jälkeen bussissa katkeria kyyneleitä. Tuntuu sanomattoman pahalta kohdata kaiken tämän kasvamisen jälkeen omat kasvuolosuhteet täysin muuttuneina. Tekisi mieli vaan huutaa, että etkö sä tajua mitä kaiken tuollaisen uskominen teki minulle. Miten minä ajauduin aivan helvetilliseen kierteeseen ja nyt haluaisit syöstä sinne uuden ihmisenn.

Että eikö yhdestä kärsimystarinasta jo ota opikseen. Luuletko, että toisen kanssa voit onnistua siinä missä minun kanssani meni kaikki metsään. Että toinen laihduttaa kun minä en siihen pystynyt.

Leijonaemo minussa nostaa niin vahvasti päätään.

Mä teen kaikkeni, ettei lapsi ikinä kuulemaan tärkäksi kokemansa ihmisen ssuusta olevansa lihava. Lapsi ansaitasee parempaa. Lapsi on  saatava olla rakkauden ja ehdottoman hyäksymisen kohde.

Koska on sen arvoinen.

Yhtään uutta syömishäiriölle omistettua elämää ei tarvita.

Ihminen on arvokas omana itsenään.

Rakkaudella,

Sallamari

Dirty Girl - puhtaaksi myrkyistä kotikonstein

Tämä viikko rykäistään käyntiin helpolla ja nopella DIY -vinkillä

 - Miten tehdä helppo ja vaivaton Detox ihonkuorinta kotoa löytyistä aineista.

Minä altistun lähes päivittäin haitallisille kemikaaleille. Huolimatta siitä,että hiusten värjäyksessä sekä muissa kemikaaleja sisältävissä toimissa pyrin pitämään kumihanskat visusti käsissäni saan osakseni keskivertotallaajaa enemmän ihokontaktia haitallisten kemiaalien kanssa. Käsistä kemikaalijäämät siirtyvät huomaamatta muualle ihon pinnalle ja siitä eteenpäin aina kehon sisälle saakka.

Niskan hipaisu kämmenellä tai kevyt pyyhkäisy sorrmella silmäkulmaan - seuraavassa hetkessä käsiin eksynyt haitallinen ainejäämä kulkeutuu jotakin kautta kehon sisälle ja runsas kemikaalialtistuminen pääsee näin tappahtumaan aivan huomaamatta.

Onneksi on ihmisiä, jotka väliittävät minun terveydestäni jopa minua itseäni enemän. Sain taannoin ystävällisen opastuksen miten minimoida ihon pintaan jäävien kemikaalijäämien haitoille altistavaa vaikutusta helppotekoisen kuorinta-aineen avulla. 

Resepti on yksinkertainen, massa koostuu kolmesta joka keittiöstä löytyvästä raaka-ainesta.  Tarvitaan oliiviöljyä, merisuolaa ja sokeria. Seoksen taika on siinä, että sokeri kuorii pinnalliset kemikaalijäämät iholta, suola puhdistaa ihohuokoset niihin keräytyneistä kemikaaleista  ja oliiviöljy palauttaa lopuksi iholle sen luonnollisen kosteuden.

Itse käytän kuorintaa kerran-pari viikossa normaalin suihkussakäynnin yhtyedessä. Valmistan pienen  määrän seosta kulhoon ja suihkun yhteydessä hieron mömmöä kevyesti pyörivin liikkein ihoille. Seosta kasvoille levittäessä pyrin välttämään harkintä silmänympärysaluetta. Keskityn kuorinnassa käsiin ja pään alueeseen,  silä juuri käsien sekä niska/kaula/kasvot -alueen kulkeutuu eniten kemikaalijäämiä kehon sisälle.

Ylimääräinen plussa suolakuorrinnan lisäämisestä arkirutiineihini on ihon pehmeneminen. Ruokavalion ja kuorintaaineen oliiviöljyn yhteisvaikutuksesta kuivat iholaikut ovat historiaa.


Tekeeko joku teistä lukijoista kotona itse omaa kosmetiikkaa
- kuorinta-aineita, kasvonaamioita tai vastaavaa?
Otan hyvin DIY -reseptejä kotitekoisen kosemtiikan osalta innolla vastaan.


Tälläisiä tunnelmia tänään.
Paljon odotettuja Project 333 -kuulumisia luvassa myöhemminn tällä viikolla.

Oikein mukavaa maanantaita!

Rakkaudella,
Sallamari

Pastellisävyisen tukan ylläpito

Myönnettäkööt, minä olen Olaplex koukussa.
Kotioloissa "boostaan" omaa pastelliväriä laveeratun suoravärinn avulla.
Fiiliksestä riippuen laveeraan väri joka Olaplexillä tai hoitoaineella.

Trendikkään pastellitukan kanssa eläessä olen huomannut useasti päätyväni keskelle keskustelua, joka tiivistettynä menee näin

- " Toi sun tukka on ihana värinen! 

Mäkin tahdon tollasen pastellitukan, muta ei se väri kestä mulla! "

Näistä keskusteluista insppiroituneena päätun nyt jakaa kanssane muutamia vinkkejä veikeän pastellisävyn ylläpitoon kotioloissa.

Minun reseptini shampoolle on miedosti pesevä ja vähän vaahtoava tuote.
Vaahto irroitaa tehokkaasti likaa - ja myös väriä - siksi vähemmän vaahtoava vaihtoehto
on minun valintani. Vähän rasvoittuvalla tukalla kelpo vaihtoehto.

On syytä aloittaa tunnustuksella. Tunnustan nyt julkisesti olevani laiska hiusten pesijä.

 Pesen tukkani keskimäärin pari kertaa viikossa - hyvänä viikkona kolmesti, huonompana ehkä vain kerran. Vielä yllättävämpi tunnustus ehkä on se, että shampoopesen hiukset kotioloissa vielä tätäkin harvemmin, ehkä pari- kolme kertaa kuussa. Pääasiassa hiustenpesurutiineihini kuuluu hiusten hyvä huuhtelu pelkällä vedellä, jonka perään levitän tukkaan hoitoainetta ja pesen aineen pois muutaman minuutin kuluttua. Ei kyllä ole mitenkään harvinaista, että poikkean saunan lauteillakin hoitoaine päässä - ei tukka suutu vaikka hoitoaineen sinne hetkeksi jättääkin.

Olaplexiin hurahdettuani pyrin hoitamaan hiuksen vähintään kerran kuussa Olaplex 3. aineella Aineen annan vaikuttaa hiuksessa aina käyttökerralla paristakymmenestä minuutista ylöspäin. Aika monasti tulee lauantain ratoksitehtyä kotitöitä Plexit päässä.

Pidän yllä hiusten pastellisävyä lisäämällä pienen tilkan väriä hiuksiin noin joka toisella pesukerralla. Värin sekoitan joko hoitoaineen tai Olaplex 3. joukkoon ja levitän seoksen tasaisesti koko päähän. Jos olen yhtään jaksavalla tuulella levitän seoksen huolellisesti pensselillä peilin edessä, vähän laiskempana päivänä laastin seosmassaa ihan käsin hiusiin aloittaen niskasta ja hiuksen sivuilta edeten siitä sitten päälakea kohden.

Sekoitan värit ja laimennusaineen - hoitsikka tai plexi - yhteen aina kupissa. Meillä kylppärissä on  tyhjä kuppi siististi pesutuotteiden vieressä odottamassa tulevaa tarvetta  Kun tarvikkeet on kylpyhuoneessa valmiina värin ylläpitotoimet sujuu oikeastaan melko huomaamatta ihan normaalin suihkussa- /saunnassakäynnin yhteydessä, eikä asian suhteen tarvitse enempiä stressailla.

Suoraan purkista-käteen-ja-siitä-päähän -levitystekniikka toimii hätätilassa sekin. Itse pyrin viimeiseen saakka välttämään tätä tekniikkaa sillä suoraan purkista päähän -tekniikalla lyhyeen tukkaan väri eksyy helposti enemmissä määrin pään keskiosaan ja sivu-/niskaosuus hiuksesta jää vähemmälle värille. Tästä lopputuloksena on helposti sellainen epätasainen ja vielä enemmän kulahtanut vaikutelma. Pitkissä hiuksissa sama tekniikka saa aikaan lopputuloksenn, jossa käteen puristettuna väri riitti hyvin latvoihin, mutta päälaella onkin sitten vähemmän väriä saanut kohta - kulahtanut vaikutelma on helposti lopputuloksena tällä tekniikalla myös pitkissä hiuksissa.

Tuubivärin laimennusta - ensin pääväri tasaiseksi,
siihen perään sitten pieni sävytys. tarpeen mukaan.

Ylläpitovärjäyksessä käytän paljon alkuperäistä väriseosta vaaleampaa väriä, koska tarkoitus on vain elvyttää jo olemassa olevaa väriä eikä suinkaan värjätä tukkaa uudelleen. Lämpimien, paljon keltaista , siisältävien, värisävyjen kanssa on hyvä myös muistaa että lämpimät keltaiset väripigentit peseytyvät pois hiuksesta kylmiä sinisävyisiä pigmenttejä nopeammin. 

Oma korallivärini on yhdistelmä vaaleanpunaista ja keltaista. Tuo vaaleanpunainen on aikaansaatu punaisia ja kylmiä sinisiä väripigmenttejä käyttäen, joten haalistuessaan tukkani muuttaa sävyä keltasävyisesta korallista kylmää pinkkiä sävyä kohti. Siksi ylläpitovärjäyksessä lisään tukkaan hieman enemmän keltista väriä, ikäänkuin anatamaan lisää lämmintä sävyä tukan yleisolemukseen.

Sinistä ja kirkaanpunaista väriä sisältäneistä tukkavuosista on niistäkin ehtinyt kertyä kokemusta yllpitovärjäyksistä. Sen kokemuksen perusteella voin sanoa, että hyvin hoitoaineella laimennettuna saa kirkailla suoraväreillä  paljon kauniimman lopputuloksen kuin suoraan pullosta päähän -menetelmällä.

Kysymys siitä, mikä väri kulahtaa nopeimmin jakaa mielipiteitä. Minun empiirisen tutkimukseni mukaan kirkkaan keltaisena hehkuva tukka on vaiken ylläpidettävä - heti moniväriponitukan jälkeen. Monivärinen ponitukka on kiistatta ylläpidon haastavuudessa ykkönen.

Monenkirjavista ponniväreistä vielä sen verran lisäystä, että niihen ideanahan ei ole se kestävyys. Ne ovat salamarakkauden lailla hetken huumaa, tarkoitettu täysillä nautittavaksi juuri nyt ja tässä hetkessä. Tänään ne ovat kauniit ja ihanat, huomenna ne ovat mitä ovat - miksi murehtia huomista vaan keskittyy nauttimaan täysillä tässä ja nyt.

Valmis pastellinen vaalea väriseos.

Omassa tukassani ei värin kauniina pysymisen kannalta ole suurin huoli tuo kuluminen, paljon isompi murhe on huumaavaa tahtia esiin pyrkivä tyvikasvu. Hyvän vitamiinikuurin seurauksena tukkani kasvaa tällä hetkellä uskomattomalla tahdilla. Juurikasvu erottuu selvästi seitsemän päivää värjäyksen jälkeen, kuten kuvasarjan alimmasta kuvasta on havaittavissa. Tilannetta ei yhtään edesauta se, että väriltään oma luonnollinen tyvikasvuni on pari-kolme astetta tummimmasta mahdollisesta sävystä vaaleampaa. Kateeksi käy maantienharmaiden suomineitojen kanssasiskojen luonnolliset värisävyt tsssä kohtaa.

Maanntienharmaana olisi helpomaa olla pastellivärinen.

Väriseos päähän ja eikun odottelemaan.
Juurikasvu on smelko jäätävä jo vikko värjäyksen jälkeen.

Koko blogipäivityksen poinnttina on kertoa, että kauniin tukan tavoittelu kysyy valmiutta sitoutua kauniisti tehdyn tukkavärin säännölliseen kotihoitoon. Olipa tukassa kiharapohja, kaunis sävy tai räväkkä leikkaus kotonatehtäviä toimenpiteitä tervitaan. Itsestään kauniina pysyvää tukkaa on harvemmalla. En pysty sanomaan, ettei sellasita ole kellään sillä tuttavapiirissäni on muutama tälläinen alati kauniina itsestään pysyvän ihmetukan omistaja. Toki joinen heistä on luonnonvärinen ja kauniilla luonnonkiharalla paksulla hiuslaadulla varustettu.


Envy envy envy.

Pastelli tukkaa himoitsevan on syytä kysyä - voinko sitoutua tähän tukkaan ja sen mahdollisesti vaatimiin ylläpitotoimiin?  Kerran kuukaudessa ammattilaisella teetetty värjäys ei välttämättä auta pitämään tukkaa täydessä iskussa koko värjäyskertojen väliin jäävää aikaa. Mitä teen sen väliajan - huollanko tukkaa vain annanko sen haalistua huolettomasti?

Huolellisella hoidolla pastellivärisen tukan kanssa pärjää iha kivasti. Huoleton boheemitukka syntyy haalistuneista sävyistä ja reilusti rehottavasta juurikasvusta. 

Kummassakin valinnassa on puolensa.


Löytyykö teiltä lukijoilta lisää hyviä vinkkejä pastellitukan ylläpitoon?
Kaikki vinkit ovat tervetulleita.


Mukavaa torstaipäivää!


Rakkaudella,,
Sallamari

Kevyttä huttua

Tuntuu luonnolliselta jatkaa eilen jo hieman sivuttua aihetta - tottuttujen rutiinien muuttumisen haasteellisuutta - tänään eteenpäin valottaen vähän lisää tämän hetken todellisia kuulumisiani. 

Opinnoissa on nyt edetty siihen vaiheeseen, että on aika jättää turvallinen tuttu kotiluokka ja singahtaa tosielämäsimulaation pariin asiakaspalvelusalin puolelle. Tämä muutos itsessään on todella tervetullut, kotiluokassa keskenämme nyhjääminen ei tässä hetkessä kehittymiskaartamme anna meille oppiskelijoille enää mitään. Muutos itsesään siis jees, mutta muuttuvat olosuhteet tuovatkin sitten koko joukon haasteita pelikentälle.

Ensimmäisenä haasteena eteeni heitettiin vaihtelevat aikataulut. Eikä siis ne sellaiset aikataulut mistä näkee koska asiakas tulee ja milloin seuraava on tulossa - niiden kanssa minä vielä selviän. Nekun ovat kerrassaa selkeitä, niiden kanssa tarvitse laskea minutteja eteen tai taaksepäin. Asiakass tulee ja seuraavaan kellon aikaan tulee uusi asiakas ja väliin jää työskentelyaika - simple as that.

Minulle haasteellisinta on hahmottaa abstrakteja aikatauluja, 

kuten koulumatkaan liittyvät aikatalut

Milloin pitää herätä, jotta ehtii ajoissa eri aikaa lähtevään bussiin?

Miten paljon aikaa vaatii aamutoimet?

Mitä aikaa lähtee se oikea bussi jolla ehdin koululle hyvin,

ennen oman vuoron alkamisaikaa?

Sama aikatauluhahmotukseen liittyvä ongelma minulla on myös Pikku Ässän lukujärjestystä lukiessa Kykenen juuri ja juuri hahmottamaan, milloin lapsi pitää herättää kello kahdeksan alkavana kouluaamuna. Koulun alkamisajan siirtyminen varttia yli kymmeneksi suistaa minut täysin raiteiltaan. Jep - lapseni lähes ainoa myöhästyminen koulusta on minun aikataulukyvyttömyyteni ansiota.

En vain hahmota milloin on herättävä,

 jotta ehtii eri päivinä ajoissa kouluun eri kellon lyömillä alkavina koulupäivinä

Tiedän että aamutoimii kuluu joka aamu ihan sama minuuttimäärä.

Samoin koulumatkaan kuluva aika on aina sama.

Siitä huolimatta en kykene hahmottamaan, mitä aikaa on lähdettävä kotoa kouluun jotta sinne ehtii ajoissa ennen yhtätoista, vaikka tiedän että kahdeksaksi kouluun ehtiäkseen on lähdettävä kotoa tiettyä kellonaikaa. 

Bussiaikataulut ja aamutoimiin kuluva aika muuttuu sameaksi minuuttipuuroksi kaikkina muina aamuina, kuin niinä jolloin kouluni alkaa kahdeksalta. Kello kahdeksalta alkavia aamuja olen harjoitellut onnistuneesti viimeisen puoli vuotta.

Tänään oli ensimmäinnen iltavuoroviikon aamu, jolloin koulu alkoi tutusta aikataulusta poiketen kahdeksan sijaan yhdeltätoista. Minä löysin itseni Helsingistä puoli yhdeksältä - koska niin on minulle helmpompi. Sen sijaan, että heräisin kokonaan omassa aikataulussa ja itsenäisesti suoriutuisin oikeaa bussiin, lähden JunttiPeen aikataulun mukaan tuntia normaalia aikatauluani myöhemässä rytmissä liikkeelle. Kovin aikaitahan se on, mutta jokin säännöllinen minun tuntema - ja valmiiksi jo olemasa oleva - aikataulu on minun hahmoituskyvyllä kivuttomampi omaksuttava kuin täysin uusi aikataulu.

Ratkaisu pitkiin aamuhetkii Helsingissä on ehdottaa ystäville aamukahvitreffejä. Joka toinen viikko olen iltapäivätreffien sijaan tavattavissa aamulla ennen yhtätoista.

Toisinaan on itselle helpompaa surffata aaltojen mukana, 

kuin kaikin keinoin taistella niitä vastaan.

Aikataulunmuutos on osaltaan avittanut aistiyliherkkyyden valastumaan. Eikä tilannetta helpota työympäristossä iso joukko ennalta tuntemattomia ihmisiä. 

Tilanne on tilapäinen, kestoltaan vain noin parisen viikkoa. Meillä on käsillä siirymäaika, sillä edellinen opiskelijaryhmä on sen verran iso että näyttötutkinnot on tarvinut porrastaa. Yksi osa vanhoista oppilaista on antamassa näyttötutkintoa, loput meidän tutoreina asiakaspalvetutilassa. 

Ihmismäärän tuplaantuminen lyö ylitseni aivan hyökyaallon lailla - huomaan herkästi jumiutuvani omaan pieneen kuplaan ja vetäytyväni tilanteissa sivustakatsojaksi. Ihmetystä ympärillä aiheuttaa se, miten tuo alati niin sosiaalinen ihminen onkin tänään hiljaa. 

Minä jumitan.

Tilanne on henkisesti todella kuormittava. Pahin paniikin tunne on onneksi hallinnassa - happi ei lopu, eikä ajatus sumene aivan puuroksi. Silti osaamistasoni vajoaa hetkeksi monta askelta taaksepäin. Aivot skannaavat aivan liian aktiivisesti ympäristöä ja etsivät aihetta pelkoreaktiolle - huomaan miten skarpin terä ajatuksilta katoaa luoden elintilaan uskomattoman typeriltä tuntuville ajatusvirheille.

Olen ylpeä itsessäni siitä, että ensimmäistä kertaa elämässäni rohkenen reilusti sanoa asiasta ääneen. Kertoa, että tilanne jossa minut vedetään pienestä turvalliseksi kokemastani kotikolosta uusien ihmisten ympäröimäksi touhun keskelle aiheuttaa minussa erityisherkkyyden vuoksi voimakkaita reaktioita. Kerron avoimesti aistiyliherkkyydestäni ja sanon, että elimistöni kokee aistiärsykkeet ympärilläni juuri tässä uudessa oudossa tilanteessa paljon todellisuuttaq voimakkaampina. Että minun sisälläni on ikään kuin vahvistin ja sen vuoksi koen ympärilläni aistittavat ärsykkeet muita voimakkaammin.

It's only in my head.

Samalla kaikki kokemani on minun todellisuudessani totta koko rajuudessaan.

Eikä se ole vika, 

se on ominaispiirteeni.

I am born that way.

Se on asia, jonka kanssa osaan elää.

Se on toisaalta asia, jota en voi muuttaa itsessäni vaikka tekisin miitä.

Siksi olen uuteen ympäristöön, uusien ihmisten keskelle ja täysin tuntemattomaan tilanteeseen heitettynä ensimmäiset hetket varautuneen ja täysin osaamattoman oloinen.

Hiukan kuin pirretyssä elokuvassa se Bambi liukkaalla jäällä.

Tilanteessa mnua itseäni tänään harmittaa eniten se miten elimistöni kuormittuu voimakkaksi kokemistaan aistiärsykkeistä tavanomaista enemmän. Olo on todella väsynyt - vähän kuin olisi oikeasti antanut kaikkensa, vaikka tietää pääasiassa vain seuranneensa sivusta toisen työskentelyä koko päivän ajan. 

Kaikki se ympärillä tapahtunut muutos vanhaan totuttuun - kirottu uusi kiva, Kirottu erityisherkkyys, joka saa kaken tuntumaan paljon todellisuutta suuremmalta, kun vaan on pakko kohdata kakki uusi niin voimallisin reaktioin. Musta tuntuu synkemmältä, valkoinen valkoisemmalta - pienet surinaäänet ovat suunnilleen poimmikoneiden jylinän luokkaa ja jokainen hiustenkuivaajan henkäys kuin myrskytuuli pyörisi ympärillä.

Hassuinta on se, että elimistö väittää kaiken kokemani olevan totta juuri tuolla äärimmäisellä voimakkuudella, vaikka aivot sanovat että ei se niin oikeasti ole. Joka tilanteessa aivot perustelevat elimistölle, että se mitä luulet kokevasi  ei ole se totuus mitä ympärillä tapahtuu - ikäänkuin alituinen pakonomainen korjausliike aivojen ja kehotuntemusten välillä.

Vähemmästäkin väsyy.

Onneksi kaikki on hetkellistä ja tilapäistä.

Ohimenevää.

Vaikkakin aikalailla sietämättömän tuntuista.

Kaikki tämä on osa minua.

Vähän elämää hankaloittavaa,

mutta silti osa minua.

Minä olen hyvä ja rakastettava näiden ominaisuuksieni kanssa.

Tänään juuri tälläisenä.

Minulla on lupa olla,

juuri tälläinen.

Onneksi osaa nykyisin puhua asiasta ja jäsennellä tuntemuksiani.

Osaan pyytää apua ja sanoa, että tämä tilanne vaatii minulta ehkä enemmän kuin joltakulta toiselta koska minä satun olemaan ominaisuuksiltani sellainen erityisherkkä aistiyliherkkyyksien kanssa elävä. This is who I am - auta minua tekemään todellisuudestani tässä hetkessä helpompaa.

Onnea on toisen valmiiksi tekemä lounas huomiseksi.

Onnea on, kun tietää että joku tulee vastaan bussipysäkille illalla.

Onnea on, kun voi luottaa että toisen kello ainakin herättää huomenna aamulla.

Onnea on ystävät, jotka ottavat minut juuri tälläisenä.

Onnea on osata olla kiitollinen elämästä.

Onnea on saada sanoa, että haastavanakin päivänä tiedän että juuri tämä haasteita täynnä oleva hetki on osa minun unelmaelämääni.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Rakkaudella,

Sallamari

Be my Valentine

meikkipohja : L'oreal Nude Magique Cushion sävy 01
kulmat, huulet ja posken sydän: NC by Lumene Candy Smile huulikiiltokynä Cotton Candy
ylärajaus silmissä: Maybelline Master Graphic
alaluomella: turkoosin sävyinen Maybelline Tattoo Color 24H 

Oikein hyvää ystävänpäivää kaikilleteille  tätä blogipäivitystäni lukeville!

Minun ystävänpäiväni on kulunut aika haipakkaa mukavassa seurassa. 

Sain aloittaa tämän ystävänpäivän valloittavien leidien parissa burleskikurssin merkeissä. Ihana kurssipäivä oli jälleen täynnä naurua ja omassa kehossa elämisen riemua - olen niin sanomattoman onnellinen saadessani jakaa oivalluksiani kehotietoisuudesta ja oman itsensä jakamisesta näiden valloittavan ihanien naisten kanssa burleskin liikekieltä apuna käyttäen. Tälläinen BodyLove Burleski työpaja on minusta mikä ihanin sisältö juurikin ystävänpäivälle - sattui kerrassaan sopivasti, että juuri tänään meillä oli yksi kurssipäivistä.

Ystävänpäivään on kurssittelun lisäksi mahtunut nii yhdessä perheen kanssa ravintolassa syöty lounas kuin hiljainen me-time -hetki kotijoukkueen rakkailta saamani uuden lahjakirja parissa. Mitään sen kummempaa juhlintaa ei minun osaltani tänä vuonna ystävänpävään liity. Olen tänään kovin kiitollinen hiljaisista rauhallisista perheen kesken vietetyistä hetkistä ihan oma kodin seinien sisäpuolla.

Eniten ystävänpäivän teema näkyy tänä vuonna ehkä tämän päiväisessä meikissäni. Ammensin meikkiini väriinspiraatiota tuosta ihanasta pinkkiturkoosista huivista ja eilen Kustom Kulture Showsta bongaamieni ihanien käsinmaalattujen kylttien sävymaailmasta.

 Olen tässä hetkessä täysin hullaantunut tuohon pinkit glitterikulmakarvat ja turkoosi tehosterajaus alaluomilla -yhdistelmään. Olen vakuuttunut, että tätä lookkia pitää hiukan jatkotyöstää ja kokeilla toisenkin kerran.

Pävän asu noudattaa tuttua linjaa - mustaa, tylliä ja korkeita korkoa.

Tämä mekko on osoittanut varsin täydelliseksi ostokseksi ja kilpaileekin saman tyylisen täyspitkillä hihoilla varustetun mekon kanssa luottomekon tittelistä.

OOTD - mustaa ja pöyhkeää

Sunnuntai ja huomenna siintää edessä taas uusi viikko.

Ensi viikko on minulle jännitävä, sillä siirrymme koulussa virallisesti nyt oppilaskampaamon puolelle mikä aikataulullisesti tarkoittaa aamuvuoro/iltavuoro viikkojaksoituksen alkamista. Minä olen niin rutiineja rakastava ihminen, että 8-16 rytmistä kahteen vuoreen siirtyminen jännittää hiukan. Tai enemmän kai jännittää aluksi nuo iltavuoroviikot - millä bussilla pitää lähteä kouluun, mitä aikaa pitää nousta, miten rytmittää aamutoimet ja sitä rataa. Rutiinin rakastamisen paskin puoli on se, että totutuista rutiineista pois vaihtaminen kuluttaa valtavasti voimia. Uuteen tottuminen on minulle erityisherkkyyden kanssa eläessä vielä tavanomaista vaikeampaa. 

Kahden viikon jälkeen olen toivottavasti löytänyt vuoroviikkorutiinin, eikä vuoron vaihto jännitä enää valtavasti. My hopes are high.

Miten te olette siellä ruudun toisella puolella viettäneet ystävänpäivää?

Onko teillä jotakin vuosittain toistuvia ihastuttavia traditioita näin ystävänpäivänä?

Rakkaudella,

Sallamari

Hyviä ja entistä parempia valintoja

Tutkimusmatkalla parempaan oloon - osa III

" On hetkiä, kun mä mietin että miksi oi miksi. Mitä ideaa tässä on??? Pääset kahdeksan jälkeen kotiin ja vietät lähestulkoon lopun valveillaoloajastasi laittamalla seuraavan päivän eväät.

Miksei vaan mene Heselle lounaalle, syö suklaata välipalaksi, jäätelöä illalliseksi ja vedä palanpainikkeena kiltisti vaan ne kolesteroli- ja sokerilääkkeet.

Mikä hiton vimma saa ihmisen haluamaan jotakin mukamas parempaa?

 Kivempi olisi maata sohvalla ja syödä sitä suklaata.

Mutta ei, takasin hellan ääreen. 

Koska mä kuvittelen, että nää on ne paremmat valinnat.

..niin, ehdin mä avautua asiasta facebokissakin. 

Poltin siinä samalla ehkä vähän ruokaa pohjaan.

 Mut hei, kaikkee ei vaan ehdi annetun 24 vuotokausitunnin puitteissa.

‪#‎endoftherant‬ "

Keskiviikkoiltana kaikesta väsyneenä, tulee päästeltyä ylimääräisiä höyryjä Facebookissa vertaistukea etsien. Eikä siinä mitään, näin on hyvä tehdä ja lohdutusta liikeni kyllä. Oma mieli parani kun sai purkaa sydäntä ja ystävät vielä tsemppasivat elämäntapamuutosprojektissa eteenpäin, joten kaikkiaan hyvälle mallile päivä kääntyi.

Myönnän, että hetkittäinn mietin todella mitä jäkeä on ehdoin tahdoin hypätä tälläiseen "Parempaa fyysistä hyvinvointia etsimässä" -projektiin juuri siinä kohtaa elämää, kun kotona vietetty aika on laskettavissa tunneissa. Käytännöllisempää olisi napata Heseltä se purilainen ja jatkaa päivää eteenpäin. Niin budjetillisesti myös aika samoihin viikkolukemiin päästäisiin euron purilaisten kanssa kuin kotiruokaa tekemällä  Se olisi vaan hitosti helpompaa, kun viettää puolet kotona viettämästään ajasta seuraavan päivän syömisiä miettien.

Minä viihdyn huonosti keittiössä, 

en todellakaan ole mikään ruoalaitosta nauttiva kodinhengetän. 

Koko tilanne olisi ihan toinen, jos kokisin ruoanlaiton antavan minulle jotakin. Jos kokkailu rentouttaiskini tai saisi mielen erityisen iloiseksi niin mikäs siinä sitten.

Onko olo kohentunut yksinkertaisista raaka-aineista tehdyn kotiruoan avulla?

Miksi oikestaan vielä kitkuttelen projektin parissa, jos projektin vaatimat muutokset kerran on näin tervaa minulle

- aika pohtia näitä kysymyksiä hyvinkin kriittisesti.

Ihan ensimmäiseksi se kiusallinen ihottuma, joka rehotti ihan valtoimenaan vielä tammikuun alkupäivinä. Ihottuma on saatu reilussa kuukaudessa kokonaan pois ihan pelkästään pienillä ruokavalioon liittyvillä korjaustoimenpiteillä. Ei tarvittu kortisoonia tai muutakaan lääketieteellistä apua. Näyttää siltä, että vehnästä ja ylettömästä glukoosi-fruktoosisiirapinsekä muiden vastaavien tärkkelyspohjaisten makeuttajien käytöstä luopuminen on ollut korjaustoimenpiteenä riittävä toimenpide ihottuman taltuttajaksi.

Toinen aivan silmillä havaittava - vaikka itsestäkin vähän uskomattomalta tuntuva -  ruokavaliomuutoksen ja vitamiinitankkauksen aikaan saama positiivinen kehitys minussa on hiusten kasvun piristyminen. Juurikasvua saa olla värjäämässä suunnilleen joka toinen viikko ja aivan uutta hiusta pukkaa kuulemma runsaasti. Havainnot perustuvat luokkatovereideni huomioihin - uutta hiuskasvustoa onkin käyty tässä viime viikkojen aikana katselemassa suunnilleen puolen luokan toimesta.

Yleiseen jaksamistilan kohtaqloon näin ruokavalio muutoksen kautta peilattuna  en oikein osaa ottaa kantaa. Minulle kevät on aina vuodesta se hankalin aika. Lisääntyvä valon määrä sekottaa elimistöä ja saa ainakinn minulla tunteet pintaan hyökyaallon lailla.

Tunnekuohut väsyttävät ja uni maistuu kyllä. Kahvin juontia vähentäneenä ja kolajuomista kokonaan luopuneena tunnen oloni koko päivän ihan pirteäksi kyllä - että ehkä ruokavaliolla sittenkin on vähän positiivista nostetta jaksamisenkin suhteen.

Ruokailusta on tullut säännöllisempää ja napostelutarve on selkeästi vähentynyt. Syön ravintorikasta ruokaa 4-6 kertaan päivässä enkä ateriahetkien välissä napostele "jotakin pientä kädenulottuville sattuvaa." 

Herkkupäiviä on viimeisen kuukauden aikana ollut kolme. Vaikka tietoisesti rajoitan iitseltäni glukoosi-fruktoosisiirapin määrää, en silti ole laittanut tärkkelysjohdannaisia makeuttajia mitenkään kokonaan pannaan. Kun karkkia tekee mieli, syön ihan oikeaa karkkia enkä mitään korvikkeita. Mutta määrät ovat pienemmät kuin ennen eikä karkin syönti saa ahmintaa ryöstäytymään valloilleen. Herkkupäivänäkin syön nykyisin ihan normaalisti ja otan sitten sopivan annoksen karkkia. Ennen herkuttelu tarkoitti sitä, että mätin sisuksiini kaikkea mahdollista herkkua sekaisin - teki mieli tai ei. - että kun kerran syödään herkuksi luokiteltuja juttuja, niin syödään varmuudeksi ihan kunnolla. Koskaanhan kun  ei voi varmuudella tietää saako niitä lisää heti huomenna.

Tunnesyöminenkin on jossakin mielessä rauhoittunut. Tai syömisellä vaijentamisen sijaan ilmaisen ehkä tunteita suoremmin kuin ennen. Viimeksi tänän koulussa annoin onnistuneesti tuneteille tilaa. Annoin tulla harmitukseni ulos ja hetkeä myöhemmin itkin liikutuksesta - täysin toisistaan riippumattmien eri asioiden vuoksi. Muttakun meni tunteisiin kumpainenkin tapahtuma.

Paljon positiivistä nostetta on elämään löytynyt näiden uusien valintojen myötä. Olen vakaasti päättänyt jatkaa tällä tiellä eteenpäin, vaikka vituttaakin kuluttaa vähäiset kotona vietetyt tunnit hellan ääressä. 

Toivotaan, että on mahdollista oppia nauttimaan keittiössä puuhastelusta.

Tarina jatkuu - stay tuned.

Rakkaudella,

Sallamari

Pehmeä koralli

Step one - sakset laulamaan

Lupaavasta otsikosta huolimatta se kovin lupailemani Project 333 kuulumisten päivitys joutuu vielä odottamaan inspiraatiota - kiitos kärsivällisyydestä sitä odottaville on tähän väliin hiukattava. Jotakin päivitystä sentään on tapahtunut, hiukseni ovat saaneet ihan uuden ilmeen.

Tukkaprojekti sai alkunsa viime viikon perjantaina, kun pitkän empimisen jälkeen rohkaistuin vihdoinkin leikkauttamaan täysin mallista ulos kasvaneet kutrini. On hassua ajatella että minä - se tyttö jonka tukka on muuttnut vuosikausia uuteen uskoon jokaisen kriisin kohdalla - olen keskellä tukkataivasta antanut tukkani tylsästi vaan kasvaa muodottomuuteensa

. Olen onnistuneesti löytänyt tasapainon itseni kanssa - käänntöpuolena itsensä löytämiselle muuten ilmenee jonkinlainen ujous muutosta kohtaan -   jatkuvaan muutoksen tarpeeseen ajavaa levottomuutta sisälläni ei enää yksnkertaisesti ole. Miten ironista, että onnistuminen kävi juuri tässä hetkessä, kun käsissäni on mahdollisuudet saattaa tukka mitä villeimpiin muotoihin. Ei tarvitse kuin kysyä, että auttaisiko joku ja luokkatovereideni joukosta löytyy oitis vapaaehtoinen auttamaan minua tukkavisioiden parissa. Opettajan valvovan silmän alla tietenkin.

Elämäni tilaisuus.

Mitä teen minä - pohdin viikkotolkulla, että raskisiko sitä nyt heittäytyä noin radikaaliin muutokseen, kun kerran tuossahan tuo nyt menettelee  tälläisenäkin.

Jep.

Step two to six - Make it work!

Lopulta rohkeus voitti ja tarpeellinen tukkapäivitys tuli tehtyä.

Aloitettiin visioimalla tukkaan uusi väri. Pehmeä korallinpunainen sävy, joka sain innoituksensa muutama viikko sitten Suomessa Guy Tanging luotsaamassa Olaplex -näytöksessä yhtenä tähtenä vierailleen värjäysguru Rebecca Taylorin hiuksiin loihtiista ihanista pastellivärisävyistä.

Kun varmuus oikeasta värisävystä löytyi, oli saksien vuoro.
Pitkistä epämääräisistä pään laella keikkuvista hiussiipakkeita oli vaan päästävä eroon.

Leikkausta ajatellen, tukka oli melkein valmis. Olen sitkeästi kesätukasta haaveillen kuukausitolkulla kasvattanut pään sivuosilla tukkaa. Koulun alkupäivinä sivuosat ajettiin kolmen millin pituuteen - jo olemassa olevaa hiusmallia vähän sivulta vaan siistiäksemme - Koska ihan hyvähän se tukka on niinkin.

Yeah right.

Joulun tienoolla sain vision kesätukasta - lyhyestä tiukoin graafisin linjoin leikatusta mallista Ajattelin mielessäni, että kasvattelen tukkaa rauhassa kevään. Viime viikon torstaina rohkenin kysyä opettajan mielipidettä, että jokohan tästä saisi sellaista lyhyempää mallia....

Onneksi rohkenin ja kysyin.
Mallinpäivituys tuli enemmän kuin tarpeeseen.

Tukassa on pieni kynnys pääliosan ja sivujen välillä - sen verran pituutta uupui sivuhiuksista. Tasaisessa värisävyssä sitä ei huomaa ja seuraavalla leikkauskerralla tuo pieni jo korjaantuu ihan itsessään. On pakko kehua, miten äärimäise hienoa ja tarkkaa työtä luokkatoverini teki leikkauksen kanssa. Ei tarvinut itse keittiösaksien kanssa kotona peilin edessä korjata tukkaa - tuli kerralla kivasti leikattu tukka. I feel so lucky.

Värjäysprojekti aloitettiin vaalennuskäsittelyllä., jonka päämääränä oli saattaakoko hiuksisto mahdollisimmaan yhtenäiseen vaaleaan väriin. Hiusten lähtötila oli monivärinen - aivan juuressa oma todella tumma tyvikasvu, sen vieressä heleä fuchiaa ja latvassa aivan haalistunut pinkki sävy. Vaalennus tehtiin Olaplex nro 1. apuna käyttäen ja lopputulos oli vaalean kellertävä varsin yhtenäinen pohjasävy.

Varsinainen värjäys tehtiin sekin Olaplexin kanssa. Väreinä on käytetty KC Professionalsin Color Mask Paint suoravärejä Olaplex nro 2. laveeraten. Väriseoksessa päävärinä on hempeän pinkki Pinkadellion. Hempeä korallinen sävy on luotu käyttäen väriseoksessa pari tippaa raikkaan keltaista Lemon Zest sävyä sekä pisaran verran Hot Pink sävyä.

Laskelmiemme muukaan keltaiseen pohjaväriin yhdistettynä edellä esitetty värimix pitäisi saada  aikaan ihana pehmeän korallisen sävyn. Värikupssa sävy näytti aavistuksen verran vaalealta ja hivenen pinkkiin taittavalta, mutta ounastelimme hiuksen keltaisen pohjasävyn tasoittavan asiaan.

 Lopullinen sävy hiuksissa on juuri sellainen jota tavoittelimme.

Pehmeä huurteinen korallisävy.

Final Step - Nauti aikaansannoksesta.

Olen aivan rakastunut tukkaani.

Leikkausmalli toimii kasvoillani ja väri on fantastinen.

Tukan malli on rehellisyyden vanha tuttu, tälläinen tukka minulla on ollut noin miljoona kertaa aikaisemminkin. Ihana lyhyt mircomittaisella etutukalla varustettu malli, jonka haastava puoli on siinä että se vaatii huoltotoimenpiteitä noin kolmen viikon välein pysyäkseen ryhdikkään näköisenä.

Onneksi on reilu vuosi jäljellä tukkataivasta. Kiltisti vaihtareilla houkuttelemalla, saanen luokkatoverini auttamaan tämä lyhyen tukkamallin ylläpidossa.

You do mine and I do yours.

Toiveet on korkealla.

Kävin tänään ostamassa tukan ylläpitoon tarvittavat aineet 

- valkausjauhe, hapetin sekä Paint -suoravärit. 

Olaplexin saa onneksi ostettua koululta.

Bye bye Bad Hair Days!

Mitekäs ruudun sillä puolella,

Millaisia tukkainspiraatioita itsellenne te olette löytäneet tässä lähiaikoina?

Mikä on sinun suosikkisävysi hiuksissa juuri nyt?

Mukavaa laskiaistiistaita!

Rakkaudella,

Sallamari

Saamelaisten kansallispäivä

Oikein hyvää Saamelasiten kansallispäivää!

Tuntuu jotenkin luontevalta jatkaa edellisen kirjoituksen teemalla ja paljastaa tänäänkin itsestä jotakin sellaista, joka saattaa jollekin lukijoistani olla ihan uutta tietoa.

Isoisäni äidin puolelta on kolttasaamelainen. Tämähän tekee siis äidistäni puoliksi ja minusta neljäosan verran perimältään saamelaisen. Tästä syystä Saamelaisten kansallispäivä koskettaa minua hyvin henkilökohtaisella tasolla. 

Saamelaisten kansallispäivä on vielä verrattaen nuori juhlapäivä. Suomalaiseen almanakkaan se merkittiin  vuonna 2004, vaikka itse kansallispäivästä päätettiinkin jo vuonna 1992. Juhlapäivän todelliset juuret juontavat yli sadan vuoden taakse, vuoteen 1917, jolloim Trondheimissä Norjassa järjestettiin ensimmäinen pohjoismainen yhteinen saamelaiskokous. Tämän kokouksen ajatuksena  oli pohtia saamelaisten elinmahdollisuuksia sekä ottaa kantaa saamelaisia koskeviin kysymyksiin, kuten liikkumiseen, maiden käyttöön, poronhoitoon ja koulunkäyntiin liittyvät kysymykset.

Suomen saamelaisalue kattaa Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnat sekä Lapin paliskunnan alueen Sodankylän kunnassa. Suomen noin 6000 saamelaisista vajaat 3 000 puhuu saamelaiskieliä äidinkielenään. Huomattava osa Suomen saamelaisista asuu saamelaisalueen ulkopuolella, esimerkiksi, saamelaiskäräjien mukaan saamelaisia asuu kaikkiaan 230 kunnassa.

Tästä päästään luontevasti kiinni kutkuttavaan kysymykseen,

olenko minä saamelainen?

Saamelaiskäräjälaissa saamelainen määritellään seuraavasti; Saamelaisella tarkoitetaan henkilöä, joka pitää itseään saamelaisena, edellyttäen:

1) että hän itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan tai isovanhemmistaan on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään; tai

2) että hän on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa; taikka

3) että ainakin yksi hänen vanhemmistaan on merkitty tai olisi voitu merkitä äänioikeutetuksi saamelaisvaltuuskunnan tai saamelaiskäräjien vaaleissa.

Kielikysymykseen en osaa vastata yksiselitteisesti. Tiedän sen verran, että äitini ei ainakaan puhunut saamen kieltä. Isoisästä en sensijaan ole varma, hän on hyvinkin saattanut oppia saamen kielen ensimmäisenä kielenään. Minun muistikuvissani ei ole havaintoja saamen kielen puhumisesta.

Kakkoskohtaan vastaus on tiettävästi kyllä. Tietojeni mukaan isoisän vanhemmista löytyy tarvittava merkintä ko. rekisteristä. Kenties isoisäkin kohdalla näin on.

Kumpaakaan vanhemmistani ei ole merkitty äänioikeutetuksi saamelaisvaltuuskunnan tai saamelaiskäräjien vaaleissa.

Minulle yksinkertainen vastaus saamelaiskysymykseen on EI - Minä en koe olevani saamelainen.

Eniten ehkä juurikielikysymykseen vedoten, Minä en puhu saamen kieltä eikä vanhemmistani kumpikaan ole puhunut saamen kieltä äidinkielenään. Pidän henkilökohtaisesti kielikysymystä hyvinkin tärkeänä, sillä yhteinen kieli on iso tekijä kulttuuria pohdittaessa. Saamelaisuutta pohdittaessa syntyperän lisäksi tärkeä osa saamelaisuutta on elävän kulttuuriperinnön vaalimista. 

Saamelaisten kannalta on surullista, että vielä tänä päivänäkään Suomi ei ole ratifioinut yli 20 vuotta sitten hyväksymäänsä alkuperäiskansojen oikeuksia määrittävää ILO 169 -yleissopimusta.  Sopimuksen ydinajatuksena on turvata alkuperäis- ja heimokansojen yhdenvertainen kohtelu muihin väestöryhmiin nähden sekä estää näiden kansojen kulttuurien ja kielten kuoleminen.  Edellinen hallituksemme päätti allitusohjelmassaan,  että tuo sopimus ratifioidaan syksyllä 2014, mikäli hallituksessa saavutetaan yhteisymmärrys saamelaismääritelmästä. Vaikka saamelaisten yli päättävä elin , saamelaiskäräjät,  ovat enemmistpäätöksellä ilmaisseet kannattavansa sopimuksen ratifiointi, sopimus on edelleen ratifioimatta.

Mitä minuun itseeni tulee,

 kerron hyvin avoimesti olevani saamensukuinen.

Vaikka saamelaiseksi minusta ei ole,

olen saamelaisista sukujuuristani kovin ylpeä ja onnellinen.

Tälläisiä tunnelmia tänään.

Rakkaudella,

Sallamari

So this is me

Facebookin "Katso muistojasi" -sovellus toi ruudulleni tänään muistoja seitsemän vuoden takaa. Löytyi tälläinen 25 asiaa joita et tiennyt minusta- haaste. Tuli ihana ja nostalginen olo noita vastauksia lukiessa.  Esiin nousi vahvana fiilis siitä, että tämän hauskan haasteen päivityskorjausten kera haluan jakaa kanssanne myös täällä bloginkin puolella.

Olkaa hyvä,
So This is Me - 25 faktaa minusta vuodelta 2009

1. Useimmat ihmiset eivät tiedä hiusteni luonnollista väriä Olin aito blondi kaksi ensimmäistä ikävuotta, sitten minusta tuli melko tumma tukkainen. Joten suuret kiitokset hännelle, joka keksi keinotekoiset hiusvärit.
            - tähän kohtaan on korjatta sen verran, että nykyisellään ainakin yksi koululuokallinen ihmisiä tietää hiusteni luonnollisen värin. Koulussa on jokusen kerran tullut määriteltyä värikartan avulla omaa luonnollista väriä itseltään ja kanssaopiskelijoilta. Minun tukkani on luonnontilassa tummusasteella 4.

2. Minulla on vakava lukihäiriö, joka ilmenee tyypillisimmin siten että kirjaimet vaihtavat kirjoituksessani paikkaa.  En esimerkiksi näe eroa sanojen design - desing välillä, minulle kummassakain kirjoitusasussa nuo molemmat ovat yksi sama ymmärrettävä asia. 

Tämä seikkä voi selittää FORVER tatuointini - tai sitten ei.

- Ennustava tekstinsyöttö lukihäiriöön yhdistettynä aiheuttaa toisinaan hupaisia lukuhetkiä tekstiviestien vastaanottajille...

3. Minulla on myös joitakin samankaltaisia haasteita numeroiden suhteen. Minulle on haasteellista luetella numeroita ääneen. Yhden numeron luku on helppo, useampi tuottaa haasteita. Kun minun pitää sanoa ääneen esimerkiksi luku 36 saatan vahingossa sanoa 63. Historian saatossa on tullut jokusen kerran annettua väärä puhelinnumero jollekulle onnekalle - ihan puhtaasti vahingossa.

- Monivuotinen ura rahoitusmaailmassa eikä yhtään virhettä numeroiden suhteen, sillä olen kehittänyt itselleni työelämää varten varsin toimivan "numerorutiinin". Vapaa-ajalla en ole ollut yhtä onnekas numeroiden kanssa kuin työelämässä.

4. Ihmiset luulevat, että olen ylimielinen itsekeskeinen ämmä. Perimmäinen totuus on se, että olen todella ujo ja suurimman osan aikaa niin pelkää muita ihmisiä. Uusia ihmisiä kohdatessa jäädyn täysin enkä tiedä, miten toimia. 

- Ihmmissuhteet ovat yksi osa-asue elämässäni, joka on puhjennut kukoistukseen tämän paljastushaasteen alkuperäisestä kiroitusajankohdasta. Nykyään minä pelkään enää vain joka kymmenettä tapaamaani uutta ihmistä ja jäädyn sosiaalisissa tilanteissa ainoastaan pari-kolme kertaa vuodessa.

5. Olen hieman sosiaalisesti jälkeenjäänyt; minulla sosiaalisten suhteiden kultaiset pelisäännöt ovat täyttä hepreaa. Olen kyvytön lukemaan ihmisten sosiaalisia signaaleja.

- Sosiaalinen pelisilmäni on niin ikään kehittynyt paljon tämän paljastuksen alkuperäisestä kirjoituspäivästa. Nykyään olen enää satunnaisesti sosiaalisesti hämmentynyt ja toimin hieman tilanteeseen istumattomalla tavalla. Kaikkein vaikeinta minulle on edelleen ymmärtää sellaisia signaaleja, joita ihminen lähettää sosiaalisessa tilanteessa ollessaan kiinnostunut minusta.

6. Viiden vuoden ikäisenä minulla oli mielikuvitusystävinä 10 pientä hiirtä. Nykyään hiiret ovat olemassa lastenkirjan sivuilla.

- Hiiret on edelleen hyvässä tallessa, ihan samassa paikassa kuin 2009.

7. Kirjoitan lastenkirjaa. Tähän mennessä 1. luku on tehty. 

-Kirjasta on edelleen olemassa vain tuo ensimmäinen luku.

8. Olen ollut naimisissa 5 vuotta. 

- Päivitetään naimisissaolovuosien luku 13 vuoteen

9. Naimisiin menosta sovittiin ennen ensimmäisiä treffejä kasvotusten. Mielestäni päätimme hääpäivän ensimmäisillä treffeillä - asiasta en ole aivan satavarma

- Hääpäivän päättämisajankohta on edelleen yhtä epäselvä. Luotan edelleen muistoon, että päivä päätettiin jossakin välissä ensimmäisillä treffeillä.

10. Pelkää lintuja. 

- Pelkään lintuja yhä.

11. Ja siitä valtava flamingo koristaa tatuointina vasenta käsivarttani.

- Flamingo on saanut vuosien kuluessa kaverikseen pöllön, kaksi punalintua ja parin kurkia. Lisää lintukuuvia luvassa.

12. Pelkään myös hammaslääkäriä ja olen kerran peloissani iskenyt viattoman sairaanhoitajan kimppuun hyvin pienen hammastoimenpiteen aikana. Olin niin peloissani, että tajusin mitä olen tehnyt vastan kävellessäni ulos hammaslääkärin vastaanotolta.

- Hammaslääkäri herättää pelonsekaisia fiiliksiä edelleenkin. Tuli tästä mieleeni, että pitäisi kai piipahtaa hammaslääkärin vastaanotolla jokupäivä.

13. En aio olla ehdokkaana "paras äiti maailmassa" -palkinnon saajaksi.  En yleisellä tasolla pidä lapsista  vaikkakin jumalaoin lastani ja  rakastan häntä koko sydämestäni. Lapseni ensimmäinen sana muuten oli DAD, mutta olen minäkin satunnaisesti ykkösenä hänen top 10 listallaan.

- Lapset ovat nykyään ihan ok juttu. Miten enemmän sosiaalisien tilanteiden haastavuus on vähentynyt, sen helpompaa on kohdata tietoisista sosiaalisista normeista piittaamattomat ihmiset - pienet lapset.

14. Inhoan hiuksia. Omiani. Siksi pidän elämästä myös ilman niitä. 

- Vuoden 2009 jälkeen olen kokeillut pitkää tukkaa, lyhyempää tukkamallia, omaa väriä, kaikki sateenkaaren väriä, suoraa, kiharaa....ja viihdyn tukassa nykyään han hyvin.

15. En ole hyvä ilmaisemaan itseäni vierailla kielillä. Vuosien takainen ruotsin opettaja ukoi vakavasti minun osaavan norjaa, sillä olen onnistunut kirjoittamaan ruotsin kokeen niin huonolla kielellä että kirjoittamani sanat ovat enemmän norjaa kuin ruotsia.

- En edelleenkään osaa norjaa, mutta englanniksi kommunikoin nykysin jo aika kivuttomasti. Mitään kielineroa minusta ei ole kuoriutunut.

16. Minulla ei ole ollut paratas ystävä ala-asteiän jälkeen. Olen ystävä, mutta en koskaan se paras kenellekään.

- Koen olevani hyvä ja tärkeä ystävä aika monnelle ihmiselle. Nykyään minulle riittää tieto siitä, että olen ihmiselle tärkeä. Olen päässyt irti BFF pakkomielteestä. Kutsun Helsinkikodin Lindaa usein termillä BFF joka kuvaa täydellisesti sitä, miten iso rooli Lindalla on elämässäni.

17. Olen  multitaskaaja.  Kykenen suihkussa yhdellä kertaa levittämään shampoo hiuksiin,  harjaamaan hampaani ja laulamaan.

- Harjaan yhä hampaita suihkussa.

18. En voi syödä mitään, mikä maistuu oudolta. 

- Ei pysty ei. Oudolta maistuva ruoka jää toisille syötäväksi.

19. Selässäni on tatuointi, jonka on suunnitellut minulle ex-poikaystäväni, elämäni ainoa oikea ensirakkaus.

- Tatuointi ja kokemus ainosta oikeasta ensirakkaudesta ovat yhä voimissaan.

20. Minulla on vielä 2 lävistystä

- Nykyisin enää vai yksi.

21. Olen aina halunnu lävistyttää nenäni keskiruston siinä onnistumatta. En pidä ajatuksesta että kukaan koskisi nenääni, ajatus aiheuttaa hillittömät kylmät väreet kehossani. Sama päteen korvan sisäosien lävistyksiin - ihailen niitä, mutten halua että kukaan koskee sinne. Pelkkä ajatus että joku kaivelee korvaani saa kylmät väreet juoksemaan kehossani. 

- Nenä ja korvan sisäosat ovat edelleen koskematonta aluetta.

22. Olen vaihtanut etunimeni eikä isä vieläkään pidä ajatuksesta.

- Nimi ja isän mielipide ovat pysyneet muuttumattomina

23. Minulla on yksi ylimääräinen selkänikama. Se voisi merkitä sitä, että olen mutantti. 

- Mahdollista mutanttiuttani selvitellään edelleen.

24. Olen menossa kauneusleikkaukseen elokuussa. Minulle tehdään rintojen pienenneys  ja olen enemmän kuin iloinen, että löysin rohkeuden varata ajan operaatioon.

- Kaikkien jännittävien juonenkäänteiden jälkeenkin, olen edelleen iloinen että löysin rohkeuden lähteä toteuttamaan tätä operaatiota. Vaikkei se nyt mennyt lähellekään Strömsön tyyliin.

25. Elämäni suurin sankari on Wonder Woman. Vaihtoehtoisessa todellisuudessa olen naimisissa hänen kanssaan.

- Vaihtoehtoisessa todellisuudessa liittoni Wonder Womanin kanssa elää ja voi hyvin. 

Tälläisiä ajatuksia olen kirjannut Facebookin arkistoihin vuonna 2009.

Löytyikö paljastuksista teille lukijoilla jotakin aivan uutta minusta?

Luvassa on vielä yksi paljastus - ihan tuore tältä päivältä.

Haluaisin leikata hiukseni aivan uuteen malliin,

mutta minua jännittää tehdä se.

Minua - jännittää?

Ihmettelen itsekin, sillä minähän olen tähän asti aina vaan mennyt ja tehnyt uuden tukkatyylin itselleni tuosta noin vaan. Mitään jännittämättä, sen kummemmin miettimättä. Toiminut hetken mielijohteen ja fiiliksen mukaan.

Nyt sitten pohdin ja fiilistelen, että tohtisikohan sitä.

Nyt, kun kerrankin on mahdollisuus koulun puitteissa vaikka mihin.

Minä mietin ja emmin. Pohdin, että haluankohan nyt oikeasti tuollaista tai tälläistä tukkaa. Ihan kuin tukka nyt olisi jotenkin big deal -juttu minulle.

Apua, mitä minulle on tapahtunut!

Rakkaudella,

Sallamari