Muitakin värejä kuin aina vain mustaa

Polyvoren avulla toteutettu  tunnelmakartta uusien vaatehankintojen avuksi

On täydellinen hetki päivitellä Project 333 -vaatekokoelman kuulumisia parin asuinspiraatiokuvan tehostamana. Vaatekaapini vaihtui P333 2/16 -kokoelmaksi tämän kuun alussa. Tästä kokoelmasta tekee aikaisempiin kokoelmiin verrattuna erilaisen se, että olen tehnyt vaatehankintoja sekä siirtänyt vaatteita pysyvästi kiertoon enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Mustat luottomekot pakkasin kaikki laatikoihin. Niitä on käytetty uskollisesti parin vuoden ajan jokaisella P333 kaudella, nyt niiden aika on väistyä. Vaatekokoelmastani lopullisen poistuman kiertoon teki hyvin minua palvelleet Espritin mustat venepääntiellä varustetut paidat. Koulun myötä paidat ovat ottaneet sen verran osuaan vaalennusaineen - ja kertaalleen jopa saksien - kanssa, että tuo paitakaksikko pääsi nyt eläkepäiville palvelemaan minua jatkossa jossakin muussa olomuodossa.Tarkempaa suunnitelmaa siitä, miten paidat kierrätän tästä pisteestä eteenpäin ei miulla vielä ole, joten jemmasin paidat toistaiseksi laatikkoon.

#collegepaitalove

Periaatteessa housut on nekin haudattu tämän P333 kauden ajaksi laatikoihin odottamaan. Periaatteessa sikäli, että käytännön ihmisenä jätin urheiluvaatteiden joukkoon myös kahdet "kotileggarit" huonojen päivien varalle. Niiden sellaisten päivien, kun ei oikein jaksa poiketa kotiovesta lähikauppaa kauemmaksi eikä oikeasti jaksa pukeutua edes kunnon vaatteisiin. Joogainnostuksen palatessa talvilomaltaan "kotileggarit" toimittavat hyvin jumppavaatteen virkaa.

Ehkä seuraavaksi luonnollista pauneutua hieman kokoelman uusiin vaatteisiin. 

Oma osastonsa vaatekaapissa on "väri- ja vaalennuspäivien paidat". Kun tiedän ennakolta, että koulussa on tulossa paljon pitkien hiusten värjäystä/vaalennusta sisältäväiä päiviä noukin tuosta paitakasasta mukaan yhden mustan paidan työpaidaksi. Paidat ovat yksinkertaisia mustia trikoopaitoja, joiden hoito on helppoa pesu ja kuivatus -menetelmällä, vaalennusaineesta mahdollisesti paitaan tuhriintuneet tahrat saa värjättyä piiloon kangasvärillä.

Varsinaiseen P333 kokoelmaan olen hankkinut runsaasti uusia vaatekappaleita. Uusia paitoja on ilmestynyt vaatekaappiini 5 kpl - kaksi mustaa 3/4 osa hihallista perus trikoopaitaa;  kaksi raidallista perustrikoopaitaa - sinivalkoraitainen ja harmaavalkoraitainen -  3/4 osa hihallisia nekin sekä tämän postauksen asukuvassa näkyvä vaalea collegepaita.

Olen ollut todella skeptinen collegepaitojen suhteen ala-asteiän jälkeen, uskoen vahvasti että collegepaidan käyttäminen tekee minusta ainakin satakiloa paksumman näköinen. Miten väärässä olenkaan ollut uskomuksineni, todellisuus kun paljastaa että juuri sopivan kokoinen collegepaita on runsasmuotoisemmankin yllä ihan näpsäkän näköinen vaate. Oikea sopivasti istuva koko vaatteessa ratkaisee enemmän kuin paidan malli.

Hassuimmalta tuntuu kirjoittaa, että valta osa uusista paidoistani on kotoisin LIDLin valikoimista. Itseasiassa moni noista uusista paidoista on vieläpä JunttiPeen bongaamia. Kesken viikonlopun ruokaostoksia JunttiPee nostaa LIDLin tarjouslaarista paidan ja toteaa, että tää on ihan sun näköinen tai että etkös sä ole etsinyt juuri tämän tyylistä paitaa. Mitä siinä kursastelemaan, paita koriin ja eteenpäin. Joten minä olen nykyisin Hick'but' Chick -trendiaallon harjalla - hankin vaatteeni lähimarketista näyttäen siitä huolimatta super trendikkäältä.

Ohoi Kesä, mä odotan sua jo.

Mekkojen ja hameiden osalta olen uusia hankintoja tehdessäni turvautunut luottotoimittajaani Ebayhin. Yksinkertaisesti siitä syystä, että Ebaystä löytää aivan kaikkea omalla kotisohvalla istuen. Tai no melkein kaikkea, onnistuneiden takkihankintojen suhteen ei Ebay ole kohdallani ollut kultakaivos...

Ebay ostoksista on saapunut tuo toisessa asukuvassa esiintyvä sininen merimiesmekko. Mekko on merkiltään Maggie Tang ja mitoitukseltaan myyntitekstissä esitettyjä mittoja vastaava. Mekon materiaali on ohuehkoa puuvillasekoitekangasta johon joukkoon kudottuna vähän elastaania. Mekko on päällä napakantuntuinen. Mekon kangas on sen verran kevyttä alushameen kanssa mekon helma kohoaa todella hyvin.

Ebay ostoksistani on vielä matkalla kolme kellohelmaista mekkoa - yksi musta ja kaksi kukkakuosista - se uusi tyllialushame. Nykyisin käytössä oleva tyllialushameeni on lähes kolme vuotta vanha ja parista kohtaa kevyesti repeillyt. Hyvin on palvellut tuo aluhame, nyt kaipaan sen kaveriksi uuden. Uusi alushameeni on muuten väriltään sininen.

Hassu tahaton yhteensattuma. Aloitin eilen kirjoittamaan tätä postausta, otsikon naputeltuani katsahdin hetkellisesti eilisen päivän asuani. Kappas kappas, kokonaan mustissa mentiin - musta kynähame, musta työpaita, mustat kengät, musta takki ja musta tukkahuivi, sukkahousut onneksi olivat ihonväriset. Se siitä värikkäämmin pukeutumisesta sitten.

Oli varmistettava, että asu on värikkäämpi tänään. 

Havainnekuva tämän päivän hameesta. Paita on sekin samaa sävyä tämän havainnekuvan
paidan kanssa, malliltaan vain hieman toisen näköinen.

Näiden asuisnpiskuvien myötä haluankin toivottaa 

kaikille teille blogini lukijoille oikein aurinkoista torstaipäivää! 

Arvatkaapas muuten mitä,

MangosForFlamingos -blogi täyttää huomenna 4 vuotta!

Aikasta mieletöntä.

Rakkaudella,

Sallamari

Valemaanantai

Päivän inspiroiva PInterest bongaus.

Ennen puoltapäivää näytti vakaasti siltä, että paskamaanantai kaikki katastrofaaliset ainekset on  koossa tälle päivälle. Paskamaanantai ainesta, vaikkei ole edes maanantai.

Valemaanantai.

Laitat takkia ylle ja huomaat vetoketjun yhden muovihampaaan katkeavan. Siihen loppui vetoketjun toiminta ja suusta purkautui koko joukko tuskaisia huokauksia. Tuo takki kun on ihan kelvollinen kevättakki, eikä uuttaa kevättakkia lukuisista etsintäyrityksistä huolimatta ole näköpiirissä. Joko takit ovat väärän mallisia tai täydellisesti väärän kokoisia. Tai sitten aivan liian hintavia juui tämän hetkiseen budjettiini - Burberryn valikoimista kyllä löytyisi oikean värinen ja mallinen kevätrenssi.

Päivän toinen OHO on sekin vetoketjun rikkoutuminen. Saksi-kampapussi otti ja repesi totaalisesti vetoketjun kohdalta levittäen sisältönsä suloisesti pitkin permantoa. Onneksi sentään sakset eivät ottaneet lattiaosumaa, yksikin pudotus lattiaan ja huonolla tuurilla sakset ovat entiset.

Saksista löytyy aasinsilta valemaanantai iloisepaan puoleen. Sijoitin puolikkaan Burberrytrenssin verran ja ostin itselleni käyttötavaralahjan - upouudet leikkaussakset. Sillä hyvillä välineillä on mukavampi tehdä töitä. Koska valemaanantai en rohjennut ottaa uusia saksia vielä tänään tositoimiin. Pelkäsin rehellisesti pudottavani ne, ihan vaikkapa vain valemaanantain kunniaksi. Turhan kallis pudotus ihan tälläiselle tavalliselle arkipäivälle.

Päivän asiakastyöt olivat kerrassaan onnistuneita. Asiakkaat iloisia uudesta ilmeestään ja minä kiitollisena tyytyväinen kätteni töihin. Valemaanantai hellitti otettaan katastrofeista luopuen heti puoliltapäivin. Loppupäivä iloista kampoelämää - only sparkles, fluffy unicorns and sunshine.

Kaiken tämän jurinan keskellä on sopivaa ehkä muutamalla sanalla kertoa mielen kuulumisista. 

Mieli voi tänään paljon paremin kuin vaikkapa viikko sitten. Spring Low - kevätal akulo, koska masennus tuntuu liian voimakkaalta sanalta - sai minut aika hyvin valtaansa tänäkin vuonna. Onneksi työrintamalla menee tässä hetkessä tosella hyvin. Tai siis, että koulu on sen verran voimakas motivaattori ja tekee minut oikeasti niin iloiseksi, että koulupäivät pitivät minut liikkeellä läpi vaikempien hetkien. Aamulla nousu ei vittanut läheskään niin paljoa kuin aikaisempina keväinä sillä mielen takaperukoillla rakkaus tukkahommia kahtaan sain - ja odotan edelleenkin - jokaista uutta koulupäivää. Koska kivaa ja jännää ja niin omalta tuntuvaa hommaa.

Ehkä juuri tuo motivoiva tekeminen arjessa on asia mikä erotti tämän vuoden Spring Low fiilikset aikaisempien vuosien fiiliksistä. Kevätalakulo näkyi ulkomaailmalle - ja itsellinikin kun oiken tarkasti itseään rohkenee katsella - sosiaalisena hiljentymisenä sekä hetkellisenä huimana piikkinä irtokarkin (ja suklaan) kulutuksessa. Itkua, märinää ja kahden viikon leikin-että-minulla-on-flunssa-vaikka-oikeasti-kevään-tulo-on-sotkenut-aivokemiaani -sairaspoissaolot loistivat poissaolollaan tänä vuonna. Pahimpinakin päivinä pysyin toiminnallisena ja arjessa mukana. Sänky ei kutsunut koko päiväksi kertaakaan.

Että ei voi olla kuin kiitollinen siitä, että on saanut oikeasti löytää oman paikkansa tässä maailmassa. Ihminen on onnellinen, kuha harjaa tukkia. Rohkea uranvaihto todellista minääni kiinnostavien asioiden äärelle on niin parasta mitä olen omassa elämässäni saanut aikaan viimevuosina.

Irtokarkkien mässyttelyn sijaan kruunaan pohjimmiltaan aikasta onnistuneen valemaanantain take away sushiannoksella ja mieltä tyhjentävällä päiväkirjatarinoinnilla.

Koska nälkä ja kiitollisuus.

Nälkä - mikä ihana tekosyy

Toivon lämpimästi, että ailahtelevan mielen kanssa elävien kohtalotovereideni osalta myös tämän kevään Spring Low on pian taakse jäänyttä. Tsemppiä sinulle, joka ehkä juuri tänään vielä elät tämän kevään niitä pahimpia hetkiä. Tahtoisin sanoa "It gets better!" - mutta kun itse tietää miten vähän tyhjät tsemppilauseet lohduttavat ihan pahipina hetkinä - kunn ei jaksa ei jaksa. Kehoitankin vain olemaan armollinen ja pitkämielinen itselleen ja mikäli mitenkään kykenee, on lupa mielen perukoilla luottaa että jonakin päivänä on oman pään sisällä sielläkin toisella lailla valoisaa.

Kiitos kärsivällisyydestä.

Kiitos ymmärryksestä.

Katse kesää kohti.

Rakkaudella,

Sallamari

ps. Takki ja sen vetoketjusta puuttuva palanen -epsisodi sain onnellisen lopun. Vetoketju toimii taas kuin ihmeen kaupalla, sillä pätkäisin vetoketjusta pois toisen hieman törröttävän "hampaan". Kaksi hammesta vähemmän, pieni kolo havaittavissa - lopputuloksena toimiva vetoketju jonka avulla takki pysyy kiinni. Happy End of this Story.

Kat von D Chrysalis -paletti

Projektini meikkikokoelman uusimisen parissa jatkuu lupaavasti. Pitkä odotus on ohi kun posti viimein toi perille puolitoista kuukautta sitten tilaamani toisen KvD Beauty -kokoelman luomiväripaletin. Tämä sävymaailmaltaan sinivoittoinen viileän tummanpuhuva paletti kantaa nimeä Chrysalis ja on julkaistu yhtä aikaa syksysävytteisen Monarch -paletin kanssa. Tämä luomiväripalettikaksikko on syntynyt Kat von Deen kertomuksen mukaan hänen syvästä rakkaudestaan perhosia kohtaan. Chrysalis -paletin yhteensoituvien värien avulla on mahdollista kokea perhosmainen uudelleensyntymisen ja uusiutuminen erilaisten meikkilookien kautta.

Chrysalis luomiväripaletit värisävyt sopivat Monarch paletin säyjä paremmin kaltaiselleni värianalyysien talvi persoonalle. Tämänkin paletin värinapit ovat taattua tavaraa, erittäin runsaspigmenttisiä ja koostumukseltaan hyvin levittyviä. Chrysalis paletin kansikuvan värimaailma saa minut lumottua aina uudelleen ja uudelleen.

Paletti pitää sisällään 12 luomivärinappia. Isot napit pitävät sisällään 2.7g väriä ja pienemmät napit 1.4g.

Paletin yläriviltä löytyy kolme korostusväriä lifelike (mattainen kermasävy), lunar lights (helmiäisharmaa), lucid (kimalteleva hempeä roosa).  Alemmalla rivillä kolmen napin sävyryhmiksi jaoitellut varjostus- ja sävyvärit;  hybrid moments (tumma mattavioletti), mezzanine (kimaltava violetti), transition (helmiäishohtoinen malva), glasswing (mattainen karamellisävy), melancholia (helmiäishopea), black milk (mattaharmaa), graphic nature (helmiäishohtoinen hiilisävy), entombed (helmiäissininen), tornay (matta navy).

Minun suorikkeja tään paletin sävyista ovat Lucid, Transition, Glasswing ja Entombed. Etenkin tuo mattainen karamellisävy Glasswing on aivan omiaan silmäluomen luonnollisen varjostuksen tekemiseen.

Chrisalin on täydellisen ihana luomiväripaletti - sävyrikas, monkäyttöinen ja riitto

isa.  Smokey Eye -lookin ystävälle tämä paletti on ihan ykkösvalinta. Muiden KvD Beauty tuotteiden tapaan Chrysalis paletti on omien sanojensa mukaan vegaaninen ja eläinkoevapaata kometiikkaa.

Ainoa miinuspuoli minkä keksin on se, että tämän väripaletin mukana ei tule mitään tutorial -lehtistä. KvD uudet Shadow -sarjan meikkipaletit ja ainakin Mi Vida Loca -paletti pitävät sisällään vinkkejä erilaisten silmämeikkien tekemistä varten. Sephoran You Tube kanavalla sekä hakusanalla Kat von D makeup tutorial löytyy hyviä ohjeita KvD meikkipalettien käyttöön.

Kuulin iloisia uutisia siitä, että Ruotsin Sephorasta on nyt saatavana KvD Beauty -sarjaa. Iso helpotuksen huokaus! Hieman haastavaa on ollut saada näitä KvD tuotteita tänne suomeen. Nettikaupoista näitä löytää ihan hyvin, mutta aika monasti nettikaupan kanssa joutuu erikseen neuvottelemaan, että tuotteen saa toimitettua suomeen.

Lisää Chrysalis -meikkikuvia luvassa myöhemin.

Rakkaudella,

Sallamari

Uusia makuelämyksiä

Eilisella kauppareissulla löytyi paikallisen Citymarketin juomahyllykön kätköistä mielenkiintoni hetkessä herättänyt uutuus, minittäin, salmiakilla maustettu Hartwall vichy. Hartwallin se perusvichy on ehkä paras juoma ikinä. Sellainen juuri opivasti hapokas janojuoma, joka maistuu takuuvarmasti hyvältä olipa se taskulämmin tai ihanasti jääkaappissa viilennetty. Kaikista markkinoiden kivennäisvesistä juon mieluiten tuota Hartwallin aitoa vichyä.

Salmiakilla maustettu uutuus oli aivan pakko napata testaukseen.

Salmiakkia nautitaan meidän perheessä innokkaasti, meistä jokaisen lauantainpussin vakionameja on erilaiset salmiakkiherkut. Salmiakin makuinen vichy kuulosti siis minun korviini aivan täydelliseltä makupalalta - ruokajuomaksi en sitä millään tavalla osaa mieltää.

Ensimmäisenä oli kaadettava juomaa lasiin - aivan pakko tarkistaa onko se mustaa vai ihan tavallisen vichyn väristä. 

Kirkasta tavaraa valui tölkistä lasiin.

Hetken tarkempi pohdinta herätti kysymyksen ilmoille;  miksi edes oletin että tavara tölkissä on mustaa? No daa, salmiakilta maistuva neste on tietenkin oletuksellisesti mustaa! Salmiakkikossu on mustaa ja salmiakilta etäisesti maistuva paha yskänlääke on sekin yllätys - mustaa.  Pöydälle kaatunutta salmiakkijauhetta pois pyyhkiessä kostea keltainen rätti muuttaa väriä mustaksi siinä kohdassa kun osui salmiakkijauhoon.

Salmiakki on mustaa.

Salmiakilta maistuva uutuusjuoma on tietenkin tällä ajatusjuoksulla - mustaa.

Kirkasta tuo salmiakin makuinen vichy nyt on vaan on - sad but true

Näyttää aivan tavalliselta vichyltä. Tölkistä uskaltaa siis huoletta hörpätä vaikka olisikin juuri nyt se paras valkoinen paita yllä.

Makuelämys on sekin aavistuksen hämmentävä. Tölkkiä katsellessa aivot vakuuttavat kuumeisesti, että suun täyttää piantäyteläinen väkevähkö salmiakin maku - koska purkin kyljessä kerran sanotaan salmiakkai ja sellaiselta väkevältä se salmiakkikossukin maistuu. Juoman maku on vaatimaton, muistuttaa ensimmäisellä ajatuksella etäisesti laimennettua yskänlääkettä. Maku tulee jotenkin jälkijunassa - ensin nielaiset nesteen, sitten odotat ja hetken kuluttua huomaat suussa vienon salmiakin maun.

Joutui juomaan useamman suullisen, ennenkuin kykeni ääneen toteamaan että kyllähän tämä joltakin maistuu. Mutta että maistuuko hyvälle vai huonolle, se ei sitten ollutkaan helpoin kysymys vastattavaksi. 

Minua puistatti ihan ensi kulauksessa yskänlääkkeeseen yhdistynyt mielikuva.

 Korvakierrelapsena tuli taaperoiässä jo nautittia jokunen penisilliini- ja yskänlääkekuuri. Olen nyt aikuisiällä todennut olevani todella herkkä lapsuuden lääkkeistä muistuttavia makuja kohtaan - enough is enoush. En ole lapsuuden jälkeen suostunut nauttimaan yskänlääkettä, eikä salmiakkikossu yskänlääkkeestä muistuttavan makunsa vuoksi maistu sekään minulle.

Mutta tämä vichyn maku muistuttaa yskänlääkkeen mausta hyvin hienovaraisesti ehkä sadasosasekunnin verran. Tarkemmin makua pohdiskellessa mieleen nousee mielikuva Sisu -salmiakkipurukumista. Hiilihapon ominaismaku tekee makukokonaisuudesta vaikeasti kuvailtavan. 

Salmiakilla maustettu vichy on jotakin sellaista, mistä en osaa sanoa onko se hyvää vai eikö. Että tykkäisinkö vaiko enkö tykkääkään. Aina hyvältä maistuva juttu ei ole seainoa mitä haluaa lisää ja lisää, toisinaan oudosti pahan makuistakia juttua haluaa maistaa uudelleen. Rehellisesti on sanottava että tämä vichy on jollakin tavalla niin mielenkiintoisen makuista että sitä on tullut nautittua nyt jo useampi tölkki. 

Salmiakin makuisessa vichyssä on potentiaalia saunajuomaksi.

Virkistävää, joltakin maistuvaa muttei kuitenkaan ällömakeaa.

Onko joku teistä lukijoista jo kerinnyt testata tätä uutuusjuomaa?

Millaisia fiiliksiä teissä herättää salmiakilla maustettu vichy?

Minä kokeilen seuraavaksi olisiko salmiakki vichyssä potentiaalia herkkuhampaan kolotusta helpottamaan. Turkkaripussin sijaan salmiakkivichyä?  - Kenties.

Rakkaudella,

Sallamari

Dream Big, Dream Now

"Aattele miten elämä voi muuttua vuodessa, 

sanoo hän ja menee vaihtamaan kakkavaippaa."

Näin totesi Helsinkikodin Linda eräänä pimeänä keskiviikkoiltana, kun kerron kivan päivän aikaansaamasta hyvästä fiiliksestä Helsinkikodin sohvalla köllötellessä.

Sai minut miettimään asioita.

Vuotta aikaisemmin sillä samaisella sohvalla minä itkin ja olin läpensä onneton. Joka päivä sillä hetkellä tekemäni työ sai tuntemaan minut itseni huonoksi ja pelkäsin etukäteen seuraavaa aamua. Inhosin itseäni, työtäni ja työn minussa esiin nostattamaa totaalista epävarmuutta. Joka päivä joku heitti pöydälle negatiivissävytteisen faktan osaamiseni tasosta - tai sellaisen filtteriin läpi minä maailman äänet ainakin kuulin -  sai minut sanoilaan tuntemaan itseni täysin hyödyttömäksi.

Tänään viimeksi minua kiitettiin - "Kiitos sinulle."
Sain kiitollisena herätä tähän päivään tietoisena siitä, että maailmassa on sittenkin se minun koinen paikka - se juuri minulle sovitettu paikka. Ja mikä hienointa, olen saanut löytää tuon paikan tietoisuuteeni. Minulle hyvä paikka tässä  maailmassa, paikka missä voin kokea olevani tarpeellinen ja arvostettu.

On kuljettu halki valtavan suuren muutoksen. Eteeni heitetyistä kivuliailta tuntuneista haasteista kasvoi nyt aikajanaa taaksepäin katsellessa se polku unelmaelämään. Suurien valitojen äärellä Universimi laittoi minut kohtaamaan itseni ja värittämään sanoiksi todelliset toiveeni.

Oli opeteltava sanomaa ei.

Oli opeteltava sanomaan kyllä.

Oli opeteltava sanomaan minä osaan, minä uskallan

ja ennen kaikea rohjettava sanoa minä yritän.

Todellisen minäni ääntä kuunnellen, piirsin vuosi sitten aarrekarttaani tulevaisuuteni. Tein näkyviksi ne todelliset toiveeni. Rakas Universumi, tämä on se mitä minä oikeasti haluan. 

Kyllä minä voin.

Kyllä, minä olen unelmani arvoinen.

Kyllä unelmasta tulee totta, kun itse rohkeudella elää unelmansa todeksi.

Yksin en tähän ole pystynyt, tarvittiin myös rohkeutta luottaa ihmisiin.  Kiitos sadat matkanvarrella minua auttaneet ja rohkaisseet ihmiset.

Olen tällä polulla saapunut sellaiseen pisteeseen, jossa on katse suunnattava varovaisesti tulevaan. Tämä opiskelijaelämä on nin ihanan turvallsita. Rauhallista ja seesteistä lillumista - tänään tietää jo mitä huomenna tekee. Säännöllinen tulonlähde mahdollistaaa huolettoman heittäytymisen oppimisen äärelle ihan täysillä. On lupa lähes sokeasti luottaa siihen, että seuraavan vuoden ajan asiat ovat vielä juuri tällä tavalla vakaat kun ne tänään ovat. Tiedät minne menet aamulla, tiedät että tulet taloudellisesti toimeen.

Mitä vuoden päästä tapahtuu?
Helppouden keskellä lilluessa on suunnattava katseen tuleviin vuosiin. Luotava rohkeasti aarrekartaksi ne kaikku jo olemassaolevat haaveet ja toiveet tulevien vuosien varalle.

Kevyesti pelottaa sanoa, että tuonne minä menen seuraavaksi töihin. Tuolla on se minun kokoinen paikka maailmassa odottamassa minua. Minä tiedän tuotavani tarvittavan lisän tämän porukan meininkiin.

Sydän tietää mitä tulevalta haluaa. Mieli arastelee vielä hiukan heittäytyäkseen väritttämään todellisen minäni unelmat sanoiksi ja kuviksi.

Rohkeutta tarvitaan jälleen.

Ehkä huomenna.
Tai ensi viikolla.


Pitäisi tässä hetkessä saada nyt kuulla, että joku sanoisi ääneen ne taianomaisen sanat "Olet sen arvoinen."

Ihan kun oma ääni ei siihen riittäisi.

Etsiessäni sisältäni rohkeutta,
minä rohkaisen nyt Sinua.

Unelmoi.

Usko unelmaasi.

Elä unelma todeksi.

Rakasta itseäsi ehdoitta,
 juuri tälläisenä juuri tänään.

‪#‎neverstopbelieving‬

‪#‎kiitos‬


Rakkaudella,
Sallamari

Se aivan parhain +1

Vakavastiotettava kahvilakaveriselfie, koska SoMe.

JipppikaJay-Jee-Jee! Ettekä ikinä usko, mutta nyt on pakko hiukan hehkuttaa viime viikon lauantaita. Kaikesta tavanomaisuudesta poiketen nimittäin poistuin omalta kotipihalta ja piipahdin lauantaina pienellä visiitillä Helsingissä. Ihana Aaveplaneetta -blogia raapustava Lara nimittäin kysäis taannoin lähtisikö Luotto Avec aka minä hänen seurakseen Lushin järjestämiin kekkereihin. Luotto Avec -tittelin saamisen perusteena on se, että vastaa aina seuralaiskutsuun kyllä, joten sitä myöden oli hetkeksi poistuttava kodin ja tukkahypetyksen äärestä ja juhlittava vähän ystävän seurassa.

 Meille Laran kanssa on muodostunut tapa käydä yhteisillä Helsikinmiiteillä piipahtamassa pikavisiitti Hard Rock Cafessa -  Because we can. Koska kuka oikeasti käy Hard Rock Cafessa omassa kotimaassaa (tai no käykö niissä suomituristit enää edes reissatessaan)? 

Me käydään, koksa ollaan jo sen verran hyvin ajan parinoimia että muistetaan selkeästi ne hetket jolloin Hard Rock Cafe oli ehkä se kovin juttu ikinä. Hard Rock Cafe Hallelujah! Ollaan me kyllä toki sen verran semisti f'nsejä, että käydään e kyllä yhdellä lattella kahvilassa aina kun tavataan - niinkun kaikki bloggarit tekee tavatessaan toisaan.

Because se on se juttu.

Glitteriä oli aivan kaikkialla, jopa herkkupöydän antimissa.
Tässä kaikki mitä keliaakikko ja vilja-allerginen tohtivat herkkupöydästä napsia.

Eniten käyttämänni Lush tuotteet; hammastahnatabletit ja huulirasva.

Ihania punavärejä joista tahhtoisin jokaisen.

Lush juhli kahdeksan vuotista taivaltaan Suomessa ja Helsingin Manskun liikkeessä tätä merkkipäivää juhlittiin siis Glitter Madness -tapahtuman merkeissä. Viime lauantaina iltapäivästä oli liikkeessä kaikille avoin tilaisuus ja sulkemisajan jälkeen oli kutsuvieraille tarkoitettu K-18-tapahtuma. Minä siis löysin tieni kutsuvieraskekkereihin ihanan Laran luotettavana "plus ykkösenä."

Bileiden teemana oli glitteri ja paikanpäällä kimallusta oli aistittavissa runsain mitoin. Oman osani kimalluksesta paikalle toin ihana Tigeristä bongatun kimallerusetin myötä. Myönnän avoimesti kuolanneeni Laran ihanaa glitteriasustetta koko illan - en kuitenkaan kateudesta kyynelehtien, vaan puhtaasti tuosta glitteriöverit kiskaisseesta käsilaukusta inspiroituen.

Ihaninen Lush tuotteiden ja maukkaiden gin -pohjaisten juomien lisäksi illan ihaninta antia oli ihmiset. Kauniita iloisia ihmisiä joka puolella - voiko parempaa verkostoitumisympäristöä ollakaan.

Meidän tiimin osalta ilta loppui lyhyeen. Jatkot DTMssä jäi muiden niskoille Hyvä Avec -tiimimme suunnatessa Kampin kautta kumpikin omaan kotiinsa. Sen verran väsyttävää on tämä aikuisopiskelijan elämänrytmi meillä molemmilla, että oma sänky vei voiton taatusti hyviksi muodostuneista jatkobileistä.

Ehkä ensi kerralla sitten.

Tuulettumisfiiliksissä.

Kasapain ihania parempilaatuisia valokuvia Lush Glitter Madness -taptuman tiimoilta kannattaa käydä bongaamassa Laran Aavepaleetta -blogista (täältä se löytyy).

Minä olen kameran suhteen tässä elämän hetkessä vähän välivaiheessa. Ihan tukkuajuttujenkin puiteeisssa uusi kamera on hankintalistalla, sillä omaa osaamistaan kun saa parhaiten tuotua esille hyvälaatuisen kuvaporfolion muodossa.

Tällä kertaa on vielä pärjättävä näillä kännykällä napatuilla tilannekuvilla.

Mukavaa perjantaita!

Millaisia suunnitelmia teillä on viikonlopun varalle?

Onko virpojia varten jo varustauduttu ruudun sillä puolella?

Jos on niin miten?

Rakkaudella,

Sallamari

Uusi maailmanjärjestys

Hei sinä, joka satuit tähän blogitekstiini salaliittoteorioita etsiessäsi, tulossa on juuri suuri pettymys sinulle. Raflaavasta otsikosta huolimatta salaliittoteorioinnit loistavat poissaolollaan ja maailmanjärjestyksellä viitataan kirjoittajan oman pienen maailman muuttuneisiin järjestelyihin. Ei sillä etteikö New World Orded -teoriat ole mielenkiintoista luettavaa. Minä valitettavasti tiedän kovin vähän niistä, tai en ainakaan niin paljon että saisin mitään kiinnostavaa tekstiä niistä aikaiseksi.

#sorrynotsorry

Minun pienessä maailmassani uusi järjestys on totisinta totta. Eletään Uuden Ajan kolmatta iltavuoroviikkoa, k aamu yhdestätoista ilta seitsemään. Tämä tarkoittaa kohdallani koulunatkasta johtuen kovin vähäisiä kotona vietettyjä tunteja, kotona ehtii käydä lähinnä nukkumassa - siivous on toisen harteilla, ruokahuolto on toisen harteilla ja vaatteeni hyvällä tuurilla pesee joku toinen.

Ensimmäinen iltavuoroviikko meni panikoidessa, toinen vilahti ohi vähän huomaamatta assarihommissa erilaisella aikataululla. Nyt siis käsillä kolmas viikko Uuden Maailmanjärjestyksen keskellä,  tälle viikolle itselleni tavoitteeksi luoda toimivat rutiinit iltavuoroviikon elämään.

Tämä iltavuoroviikko on minulle kaikin puolin aikataulullisesti haastava hahmotettava. Kotoalähtö tapahtuu kuljetusteknisistä syistä sen verran aikaisin, että löydän itseni 08:35 Kampin bussiaselmalta pällistelemästä uuteen päivää herävää Helsinkiä.

Koulun alkuun reilu kolme tuntia -että mitähän sitä sitten keksisi. 

Iltavuoroviikoilla meillä on lupa laitella toinen toistemme hiuksia kuntoon koululla ennen päiväohjelman alkua, joten yhden aamun viikossa saa investoitua tälläiseen ohjelmaan. 

Jäljellä on  neljä aamua ja rutkasti viikon aikana rästiin jääviä muita töitä.

Olen blogissa useampaan kertaan maininnut ohimennen olevani rutiinien rakastaja. Minun olohuoneessa on sohvan nurkassa tuttu turvallinen paikka, jossa tottuneesti hoidan elämäni toimistoasiat - istun tietokoneella vaihdellen tärkeää tietoa ulkomaailman kanssa.

Iltaviikoilla ei ehdi,
 mikäli meinaan saada siedettävän määrän unta.

paniikki - epätoivo - apatia

Miten mun nyt käy?

Koska mä kirjoitan blogia? Miten mä hoidan luottamustoimia? Missä välissä suunnittelen burleskikursseja ja totauten sisältö niihin valmiiksi suunniteltuihin?

Uskokaa tai älkää, olen useamman päivän tehnyt töitä tsempaten itseäni rohkeuteen tutkien etsiskellä ympäristöstä uusi paikka tehdä ne sohvan nurkkaan kuuluvat asiat jossakin toisaalla. Itseasiassa, tuntuu niin hassulta sanoa ääneen  "ä osaan hoitaa asioitani ainoastaa kotisohvan nurkassa istuen" (satunnaisesti ehkä onnistuneesti Helsinkikodinkin sohvalla), että asian joutui kirjoittamaan blogitekstiksi kolmeen kertaan aina poispyyhkien, enkä kyllä vieläkään saanut asiaa mielestäni mitenkään järkevästi kiroitetuksi.


Musta vain on on helpompaa vältellä ja siirtää asioiden tekemista uudella tavalla - vaipua välttelyn lisäämän pahanolontuneen vuoksi syvälle apatiaan - kuin koittaa omaksua uudet tavat ja paikat tehdä asiotia. On helpompaa sanoa, että mä en osaa ja tehdä ihan muuta kuin sitä mitä tulisi tehdä, kun se että tekisi asioita erilailla.

Helpolla ei pääse elämässä eteenpäin.
Tai helpolla pääsee tähän pisteeseen,
tästä eteenpäin täytyy tehdä toisin jos tahtoo muutosta olotiloihin.


Joten ajattelin vastata myöntävästi Uuden Maailmanjärjestyksen kutsuhuutoihin.
vaikka pelottaakin kyllä aika tavalla kaikki uusi

Tsemppauksia vastaanotetaan.


#alasapatia


Rakkaudella,
Sallamari

Oppimisen syvin olemus

Tell me and I forget. 

Teach me and I remember. 

Involve me and I learn. 

Benjamin Franklin

Tällä viikolla ollaan koulussa palattu hetkeksi käytännön työn touhusta oppimisen perusasioiden äärelle - takaisin teoriaopiskelun pariin. Viikkon aikana on sukellettu syvämmälle hiusten perusleikkausten ja muoto-opillisten linjojen maailmaan, saadan syventävää tietoa miten monin eri tavoin hiusten perusleikkauksia hyödyntäen on asiakkaan hiusmassaa mahdollista varioida asiakkaan tyyliin sopivaksi leikkauskokonaisuudeksi.

Aivan uutena asian olen kuluneella viikolla saanut ottaa perinpohjaisen ammattimaisen ensikosketuksen hiuspidennysten maailmaan. Syvennyimme yhden päivän ajaksi pohtimaan teippi- ja sinettitekniikalla tehtävien hiuspidennysten erityisominaisuuksia, sitä kenelle ja millaisessa hiustilanteessa mikäkin pidennystekniikka on paras ja luonnolisimman lopputuloksen aikaansaava vaihtoehto. Saimme arvokasta käytännön esimerkeillä selvennettyä tietoa siitä, millaiselta näyttää ensiluokkaisesti leikattu pidennystukka ja millaiseen tukkaan pidennys kenties kannattaisi kokonaan jättää tekemättä. Kurssipäivä selvensi minulle paljon eri pidennystekniikoiden toiminnallisia eroja.

Leikkauskurssilla harjoiteltiin opittuja tekniikoita mallipäiden avulla. Käytännön harjoittelu ohjaavan katseen alla osoittautui erittäin tervetulleeksi, lähes jokaisen meistä leikkausasentoa viilatiin ergonomialtaan vielä kestävämpään suuntaan. Minun hartijalinja nousee, pää kääntyy ajoittain luonnottomaan asentoon - leikauksesta tulee köpelön näköistä. Leikkaamisen kuuluu tuntua ja näyttää kevyeltä, oikeiden otteiden sekä ergonomisen saksien käsittelyn myötä tälläiseen optimitilaan päästäänkin.

Pidennyskurssilla harjoitteluosuus suositettiin elävää mallia apuna käyttäen. Saimme kutsua kurssille koko joukon malleja, joiden toiveiden mukaan toteutimme toivotun laisen pidennystyön mallin hiuksiin parhaiten soveltuvalla tekniikalla. Meidän onneksemme saime kurssille hiuksiltaan ja pidennystoiveilta hyvin erilaisia malleja. Pääsimme omin silmin tutustumaan sekä koko pään käsittäviin pidennystöihin, että muutamia hiusosioita. Nyt on siis hallussa ymmärrys erilaisia pidennys ja tuuhennustyöitä kohtaan.

Noita leikkuutöitä pääseen harjoittelemaan tuolla asiakaspalvelun puolella kiitettävästi, pidennysten kanssa harjoitustilanteita tulee eteen koulun puolesta armottoman vähän. Onneksi on hyvät ystävät, joille voi vaivihkaa ehdottaa hiuspidennysten treenausta tyyliin "Jos ostat karvat, mä kiinnitän ne sulle ihan sillä, että saan harjoitella."

Kurssien lisäksi tällä viikolla on ehtinyt kertyä myös hyvä määrä asiakaspalvelukokemusta. Lyhyttä miesten leikkuuta, kerrostettua pitkää tukkaa, Olaplex hoito, lasten hiuksia ja jopa yksi päiväkampaus on mahtunut viikon oikeiden töiden joukkoon. Oikeiden töiden lomassa olen inspiraation vallassa harjoitellut kiharapohjaisen nutturakampauksia mallipäiden avulla. 

Kuvassa näkyvä nutturakampaus ajoi minut hetkellisesti epätoivon valtaan ja näytti minusta ensi silmäyksellä aivan liian suttuiselta karvareuhkalta. Onneksi kesken tuskastelun tuli parempaa tekemistä oikean asiakkaan muodossa ja pääsin mallipään luota hetkeksi pois. Toisinaan etäisyyden ottaminen on hyväksi, mallipään kampaus näytti itse asiassa tänä aamuna ihan mukiinmenevältä, kun sitä katseli tuorein silmin. Kirjasin itselleni koko joukon parannusideoita ja huomasin jälleen oppineeni kampauksien muotokielestä koko joukon uusia asoita. 

Seuraavan kerran tämän sorttista kampausta harjoitellessani tiedän miten tehdä kampauksesta pykälän verran paremman. 

En varmaankaan osaa hehkuttaa kylliksi tätä onnellisuuden tilaa mitä uusien asioiden oppiminen saa minussa aikaan. Jokainen päivä huomaan olevani niin sanomattoman onnellinen saamastani mahdollisuudesta työskennellä järisyttävän mielenkiintoisten asioiden parissa. Virtuaalimaailma ja bloggaaminen - niin ihana harrastus kuin bloggaaminen onkin -  jää armotta hyvinkin toissijaiseksi hommaksi. Instagram on varmaankin se elämäni parhaiten ajantasainen mediaväylä. Inspiroivimmat OOTD kuvani löydät juuri tässä hetkessä Instagramista @mangosforflamingos.

Siinä tältä erää kuulumiset opintojen etenemisen osalta.

Oikein mukavaa lauantaipäivää!

Minä suuntaan N-Y-T eli NYT Helsinkiin moikkaamaan ihanaa Laraa.

Rakkaudella,

Sallamari

To all the Ladies in the Place

“A cultural fixation on female thinness is not an obsession about female beauty
 but an obsession about female obedience.” — Naomi Wolf

On suhteellisen vaivatonta olla nainen Suomessa vuonna 2016.

Täällä Suomessa, läntisen Euroopan lintukodossa minulla on naisena oma yksilöllinen ääneni. Voin vapaasti valita miten pukeudun tänään tai millaisella tukalla haluan ilmentää itseäni juuri tässä hetkessä. .

Voin olla juuri niin äänekäs ja verbaalisesti ärsyttävä kuin vain ikinä tahdon vapaana pelosta, että joku jossakin lähelläni haluaa eroon minusta äänekkäiden ajatusteni, yleisestä linjasta eriävien arvojeni tai kärkkäiden mielipiteideni vuoksi. 

En ole kenenkään omaisuutta, saan äänestää, vaikuttaa ja olla omaan  maailmankatsomukseeni perustuen poliittisesti sekä sosiaalisesti aktiivinen ilman tarvetta kysyä asialle isäni tai aviopuolisoni siunausta. Kukaan jatkuvasti vartioi haukan lailla kunniaani. Olen vapaa puhumaan mitä haluan, kenelle haluan juuri silloin kun jotakin puhumisen arvoista asiaa ajatuksiini putkahtaa - julkisessa tilassa, omassa kodissa, lähikaupassa ja kyläraitilla.

Olen saanut käydä koulua vielä 16 vuotta täytettyäni.

Olen saanut olla perheessäni uraa rakentanut enemmän tienaava puoliso, Olen naisena saanut perhe-elämän osalta olla molempia, sekä etä-äiti että kodinhengetär.

Olen vapaa kuin lintu - oma itsenmäärääisoikeudellinen yksilö

Rakastettava ja ihana juuri tälläisenä.

“Don’t compromise yourself. You are all you’ve got.” — Janis Joplin

Tulevaisuudelta toivon vapautta ja arvostustayhdenvertaista kaikille naisille tässä maailmassa . Toivon, että jokainen päivä luo maailmaa lisää tilaisuuksia naiseksi kasvaville tytöille nauttia samanlaista oikeuksista, joista minä olen saanut nauttia läpi elämäni.

Vapaus valita itsenäisesti oma ulkoinen olemuksensa.

Vapaus valita miten ja kenelle puhua.

Vapaus valita millä tavalla itselle on luontevinta ilmaista itseään ja omaa tahtoa.

Vapaus valita ja asettaa itsenäisesti oman elämänsä tavoitteet.

Vapaus rakastaa ketä haluaa.

Mahdollisuus koulutukseen ja uusien asioiden oppimiseen.

Mahdollisuus tehdä omia itsenäisiä elämänvalintoja vailla uhkaa tai painostusta.

Mahdollisuus puhua asioita ääneen suoraan sydämestä.

Mahdollisuus olla yhdenvertainen.

Mahdollisuus kokea olevansa olemassa.

Mahdollisuus ihmisarvoiseen kohteluun kotona ja kodin ulkopuolella.

Mahdollisuus kasvaa vahvaksi ja itsenäiseksi ihmiseksi.

Because we are worth it.

Koen vapaan maailman kasvattamana naisena minulle annetun vastuulliseksi tehtäväkseni innostaa ja rohkaista heitä, jotka tänä päivänä eivät vielä saa etää yhdenvertaista elämää. Haluan kehoittaa naisia ja tyttöjä avovmesti unelmoimaan ja uskomaan unelmaan paremman huomisen rakentumiseksi.

On tärkeää uskoa itseensä,

on tärkeää uskoa unelmiinsa.

On tärkeää kertoa itselleen olevansa arvokas,

kertoa itselleen olevansa rakastettava ja ihana

juuri tänään, juuri tälläisenään.

On tärkeää inspiroitua toisen naisen onnistumisesta.

Luoda toisen onnesta itselleen unelma ja piirtää unelma aarrekastaksi.

Tuo ihana nainen on onnistunut unelmansa toteuttamisessa, 

minullakin on yhtäläinen mahdollisuus onnistua Minun Unelmassani.

#yhdessäolemmeenemmän

#naineneiolenaisellesusi

#otanaisestapositiivinenesikuvaitsellesi



Aurinkoista kansainvälistä naistenpäivää Teille kaikille blogini lukijoille!

Rakkaudella,

Sallamari

Red as my Soul

Back to the roots - My hair is as Red as my Soul

Viisas on joskus sanaillut, että jos vierailee tarpeeksi pitkällä kummassakin ääripäässä huomaa ennen pitkään päätyvänsä takaisin alkuperäiseen lähtöpisteeseensä.

Melkolailla oikeassa on sanomisineen tuo viisas

Hiusväriseikkailussani on tullut hetki, että huomaan olevani takaisin alkupisteessa 

- tukkani hehkuu taas leikuvan punaisessa värissä.

On kuin olisi palannut kotiin pitkän retken päätteeksi.

Väri on täydellinen!
Huomaan että pientä trimmileikkusta tukka kaipaa korvallisilta,
onneksi meillä on huomenna koulussa  leikkauskurssipäivä.
Kenties kurrsilta löytyy jotakin uutta inspistä tähän kasvatusvaiheiseen tukkaani.

Leiskuvan punainen väri on toteutettu edellisen korallivärin haalistuneeseen pohjaan. Käytin hiuksiini KCProfessional Color Mask suoraväriä Pepper sävytettynä muutamalla tipalla saman valmistajan Color Mask Paint -sarjan sävyjä Purple Rain ja Pinkadelic. Poikkeuksellisesti värjäsin hiuksetihan itse vessan peiliä ja rakasta lastani apuvälineinä käyttäen. Olipa sitten kyseessä itse itselleni tekemäni ensivärjäys tai ylläpitosävytys, värjään hiukset  myös suoraväriä ja hoitosävytteitä käyttäessänikin aina pensselin avulla tasaisen lopputuloksen aikaansaamiseksi.

Olaplexiä en tässä värjäyksessä sekoittanut itse väriseokseen vain tein Olaplex 3 kanssa tehohoidon värimassan poispesun päälle. Haalistumisen hidastamiseksi ensipesin hiuksen värjäyksen yhteydessä kylmällä vedellä, on todettava että tuo kylmällä vedellä tapahtuva pesuvaihe on huomattavasti mukavampi toimempide kampaamon altaassa kuin omassa kylpyhuoneessa suihkun kanssa toteutettuna. Kylmää kyytiä totisesti.

Im out and Im loud,
happy with my flaming red locks.

Punainen on minulle jo tämän vuoden kolmas hiusväri. Koulun alusta laskettuna olen ehtynyt kokeilemaan ihan vaikuttavan määrän eri värisävyjä tukassani - sinistä, sinimustaa, turkoosia, omaa väriä, vaaleampaa sinisävyä, pastellista vaaleanpunaista, räväkämpää pinkkiä, hempeää korallia, keltaisempaa korallisävyä ja nyt viimeisimpänä tämä punainen. 

Mietin äänneen yhtenä päivänä, että onpas tukanväri muttunut vähän koulun aikana, tarkempi lasku osoitti havaintoni aivan vääräksi. Saattapaa hyvinkin olla, että kuulun luokkatovereideni joukossa  eniten hiusväriään vaihtaneiden yksilöiden porukkaan - ehken se ykkönen, mutta hyvässä tahdissa kyllä minäkin.

Vakaa aikomukseni on nyt pysähtyä seikkailussani hetkeksi tähän punaiseen väriin. Piirsin aarrekarttaan itselleni tavoitteeksi pitkän punaisen tukan. Verataistukea ja tsemppiä tukankasvatusprojektissa tarvitaan lähikuukausina melkoisesti.

Löytyykö ruudun siltä puolelta ketään kohtalotoveria tukankasvatusprojektin kanssa?

Onko joku tukkavärikokeiluuistani noussut sinun erityiseksi suosikiksesi?


Mukavaa sunnuntaita!

Rakkaudella,

Sallamari

ps. koko liuta erilaisila tukkajuttujani löydät tästä linkistä.

Wanted : Kehopositiivinen Värityskirja

Tällä hetkellä yksi inspiroivimmista villityksistä ovat nuo ihastuttavat aikuisille suunattu värity- ja puuhakirjat. Tunnustan hurahtaneeni itsekin värityksen maailmaan, Doodle Book -piirustuskirja on löytynyt kirjahyllystynä jo luovuusbuumin alkua edeltäneeltä aikakaudelta asti.

Inspiroivia uusia Aikuisten Puuhakirjoja (kuulostaapas muuten jotekin kaksimieliseltä tuo aikuisten puuhakirjat - pardon mua,  en parempaakaan sanaa niille keksi) haeskellessani olen toistuvasti huomannut havahtuvani ajatuksiin siitä, miten yksipuolista kirjatarjonta on.

Parempi ehkä pohjustaa ajatuksiaan hieman. Minä ensisijaisesti tykkään värittää ja puuhastella Fashion -teemaisten kirjojen parissa. Minusta on ihanaa piirtää ja värittää hiuksia, hattuja, kenkiä ja ihania hulmuhelmaisia mekkoja - Design Your Dream Wardrobe, My own Fashion Book, Let your imaginaion Fly with lovely Costumes.

Ihania mutta...
Yksikään kirjojen naiskuvista ei ole minun näköiseni!


Löytyy pitkää ja hoikkaa,
vielä pidempää tyttöä superkapeilla kehon linjoilla.

kilometrin mittaiset jalat,
rannetta ohuemmat nilkat,
olematon lantio,
ylekehossa ei paikkaa rinnoille.

Visio sinnä sitten minun kehoani imarteleva unelmieni uimapuku.

Uskon, että kirjan naiskuva on epäilemättä linjassa kirjan tekijän ihanteellisen naiskuvan kanssa.. Mutta entä kohdeyleisö - onko ikinuori äärimilleen venytetty ja kavennettu naiskuva markkinoiden ainoa oikea totuus?

erikoisuus on valttia mallimarkkinoilla

plus kokoisia malleja

iäkkäämpi malleja

transsukupuolisia malleja

down syndroomaa sairastavia mallia,

pyörötuolin kanssa liikkuvia malleja

malleja kaikissa mahdollisisssa ihonväreissä

Miksi väritys- ja puuhakirjat junnaavat kehonkuvissa vielä 2000 -luvun alkuvuosien Heroin Chick malleissa?  Onko kuvittajat oikeasti noin mielikuvituksetonta porukkaa? Eikö niillå ole Pinterestiä mistä ammettaa tuoreita tuulahduksia?

Salakavalasti meille syötetään Mind Fullness harmoniaan vedoten vpositiivisuuden sijaan yhtä kapea-alaista ainoaa oikeaa naiskuvaa. Naiskuvasta yksioikeisuudessaan on harmonisuus ja positiivisuus kaukana,  monimuotoisuudesta ja mind fullnessistapuhumattakaan.

Kapeilla linjoilla mennään,

 kirjaimellisesti.

Oma lukunsa erikseen on lapsille suunnattu Fashion -teemainen puuhatarjonta. Top Model lehdet vielä menettelee - kiikun ja kaakun hyvän maun rajoilla kyllä ollaan. Top Model henkiset paperinuket ovat tunniistettavasti mielikuvituksen omaisia, eivät todellista ihmistä kuvaavia. Niiden kanssa on kiva puuhastella ja ainakin minä koen, että lapsi ymmärtää selkeästi eron Top Model nukkejen ja tosielämän ihmisten välillä - paperille piiretty mallinukke on hassun muotinen, oikean elämän ihminen toisenlainen.

Mutta sitten päästään näihin lapsille suunnattuihin This is Me -ajatuksella kasattuihin kirjoihin. Surullinen totuus paljastuu noiden kirjojen sivulta- Tarjolla on yksi absoluuttiseksi määritelty tyttökuva - tikku jalkoja ja tönkkö suoria vartaloita.

Entä kun pienen tytötn vartalo hieman pullistuu keskeltä murrosikää lähestyttäessä? Hetkessä ymmärtää, että eihän minun vartalo näytäkään juuri samalta kuin tuo vartalo tuossa kuvassa johon minun käsketään piirtää muotisuosikkini. Että minun paitani lepattaakin helmasta aivan eri tavalla, kuin tämän tikkutytön ylle piirretty paita.

Lapselle puuhakirja on samalla tavalla oppikirja kuin esimerkiksi koulun aapiskirja - kirjaan painettu asia muodostuu helposti totuuden sanaksi. Että näin asian pitää mennä ja tuollainen kuin tuossa kuvassa on, niin sellainen tulisi jokaisen olla.

Mitäs kun en minä olekaan juuri tuollainen?

Miettikää millaista hallaa tehdään pienen ihmisen itsetunnolle yksipuolisella kehonkuvamateriaalilla. Jos et ole kuin tuossa kuvassa, olet erilainen. Kuvaan on piirretty hoikka iloinen tyttö - mikäs se sinä sitten olet kun et keholtasi ole juuri tuollainen?

Olen vakuuttunut, että me aikuisenakin toimimme jokseenkin samlla kaavalla kuin lapsena - kirjaan painetusta materiaalista tulee meillekin kovin helposti vedenpitävää totuutta.

Isojen tyttöjen puuhakirjojen parissa, me aikuisena vahvistamme pienenä tyttönä mieleen iskostettua kuvaa - tikkujalkainen pitkä hoikka tyttö on se iloinen ja onnellinen. Hänelle unelmapuvusto sopii kuin valettu. 

Entä kun minä en vartaloltani olekaan tuollainen?

Minä tyydyn pullerona vain haaveilemaan,

kun pitkäjalkainen gasellimalli tempaisee ylleen unelmapuvuston jonka juuri piirsin.

According to book,

musta ei taaskaan oo mihinään.

Mutta haaveilla aina voi,

ei niin kyllä käy tosielämässä.

Kivat vaatteet ei oo mun vartalolle.

Kirjasta kato luin, totta on.

  

Minä etsin kehopositiivisia väritys- ja doodle -kirjoja.

Vinkkaa kommenttina, jos olet jossakin törmännyt erilaisia kehoja sivuillaan esittelevään väritys- tai suunnitelukirjaan - aikusille tai lapsille, kaikki kelpaa.

On mahdoton uskoa, ettei kukaan vielä ole sellaista tehnyt.

Mikäli tälläinen teos vielä uupuu ja sinä ole mahdottoman ihana kuvittaja,

tartu ihmeessä ideaan. Kuvita sellainen värityskirja jonka sivuilta löytyy pientä ja suurta, hoikkaa ja pyöreää, vartaloiden ryhdikkäitä teräviä linjoja sekä suloisia pehmeitä kaaria.

läskiä

jenkkakahvoja

törröttäviä solisluita

toisiinsa osuvia reisiä

reisivakoja

isoja rintoja

rinnattomuutta

pyörätuoli

puuttuva jalkaa

silmälappu

kävelykeppi

ylipainoa

pienikokoisuuutta

parrakkaita naisia

mekkoon pukeutuneita setiä

hijab

kukkahattu

permanentti

ryppyjå

arpia

Lupaan ostaa kirjasi ja markkinoida sitä SoMessa, 

enkä ole laisinkaan katkera että nappasin ideastani kopin.

Tekisin mieluusti Body Love -värityskirjan itse, 

mutta on aika niin perhanan kortilla

Kehopositiivisuutta viestittävää BodyLove -värityskirjaa kaivataan

Because we are worth to be seen.

Rakkaudella,

Sallamari